keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kesäinen asu



Asu postauksia ei tässä blogissa ole kuluneen vuoden aikana paljoa näkynyt. Syytä en oikein osaa sanoa. Kun raskaus alkoi viime kesän lopulla näkyä enkä heti tahtonut "jäädä kiinni", en julkaissut itsestäni koko kuvia ja sitten päästiinkin niihin ihaniin odotusvaatteisiin.. Viimeisen vuoden onkin lähinnä tuntunut ettei mulla ole mitään päälle pantavaa vaikka ilmeisestikin olen joka päivä jotain päälleni pukenut..

Pari viikkoa sitten pääsin irtautumaan arjesta viettämään tyttöjeniltaa meidän legendaariseksi muodostuneen ryhmä-rämän kanssa (ei siitä sen enempää..) ja lähdön hetkellä oli muutama minuutti aikaa. Päätin ihan koe mielessä räpsästä pari kuvaa itsestäni, että vieläkö irtoaa. Täytyy sanoa että kun ei ole ollut paljoakaan kameran viime aikoina niin vanha ongelma alkaa nostaa päätään, ei vaan osaa olla! No, ehkä tästäkin tuskasta päästään, tai sitten ei. Ehkä internetin ihmeellinen maailma ei jää itkemään mun asukuvien perään ;D


Päällä mulla oli henkkamaukan 10e kesämekko. Tää on aivan loistavan mallinen ja ihanan joustavaa mutta muotonsapitävää materiaalia. Hinta-laatu suhde siis kohdillaan. Vaikka muuten yritän ostaa vaatteita jotka kestää käytössä vuosia, yleeensä joka kesä mun kaappiin löytyy yksi halppis kesämekko. Joskus ne jopaa kestääkin vuosia!

Jalkaan löysi mun uudet rakkaus-kengät, kiiltävän valkoiset Birkenstockit ♥ Tilasin nämä tuossa kevättalvella kun viime kesänä jo etsin enkä löytänyt mieleisiä. Niin ihanat jalassa ja sopii yllättävän monien vaatteiden kanssa.


Hiuksiin laitoin taan hieman lilaa Lorealin colorista washout värillä. Tarttui vähän vähemmän tällä kertaa, taisi olla hiukset märemmät kuin viimeksi..




Jos joku miettii niin kyllä, vielä keikkuu kyydissä 8 raskauskiloa joiden kanssa olen itse tehnyt aselevon.

Sää todellakin suosi meitä ja ilta oli aiiivan mahtava!



Näiden kuvien ja ajatusten myötä haluan toivottaa teille kaikille oikein hyvää ja turvallista juhannusta. Mä lähden kohta juhannus ostoksille ja huomenna suunnataan saareen ♥  Huomenna vielä uudelleen julkaisen Facessa viime kesäisen mökki-vinkki postauksen lasten kanssa mökkeilyyn ja sitten vaan relax!

♥ Nora

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Kasvispäivä



Ennen kuin Mimmi syntyi, olin panostanut kasvisruokiin meillä kotona. Tein jopa täysin vegaanisia ruokia ja tutkin aihetta paljon. Täysin kasvissyöjää tai vegaania musta ei kyllä saa, mutta kenellekkään ihmiselle (maapallosta puhumattakaan..) ei tee pahaa pitää vaikkapa kerran- pari viikossa kasvispäivä.

Nää termit on mulla vähän hakusessa mutta silloin muutama kuukausi sitten tutkin ruokakaupassa vaihtoehtoja "normiruualle" ja erityisesti mua kiinnosti/kiinnostaa täysin vegaaniset vaihtoehdot. Ei sillä että olisi kovin todennäköistä nähdä mut vegaanina tulevaisuudessa vaan siksi että tehotuotettuja eläinkunnan tuotteita menee arjessa niin paljon että jos löydän hyvän tuotteen korvaamaan eläinkunnan tuotteen otan sen mielelläni osaksi meidän arkea. Prosessi on siis käynnissä pienellä teholla.

Kasviksia, hedelmiä ja marjoja meillä syödään paljon muutenkin mutta kun tarkastelin meidän syömisiä huomasin että varsinkin maitotuotteita kuluu tosi paljon sekä tietysti lihaa ja munia.

Ensin ajattelin että tämä tulee kalliiksi. Menin kauppaan viikko-ostoksille ja päätin skipata kaikki eläinkunnan tuotteet lukuunottamatta pojille maitoa, leivälle voita sekä juustoa (mä kun en asu yksin). Mutta kappas vaan, sainkin kävellä monen hyllyvälin ohi eikä rahaa mennyt yhtään sen enempää! Näin se kokeilemalla selviää.

Lehmänmaidon rinnalle ostin erilaisia kasvi"maitoja" kokeiluun ja tuon ekan viikon aikana maistatin pojilla kaikki mutta ruokajuomaksi jäi lehmänmaito. Kauramaito on mun lemppari ja se on korvannut lehmänmaidon mm. smoothieissa (mikä sana!), puuroissa ja muussa ruuanlaitossa. Totuuden nimissä täytyy kyllä myöntää että kokeiluista huolimatta en sitä silti itsekkään joisi tai laittaisi kahviin..enään.. Pojat on niin tottuneet juomaan maitoa että on ollut vaikea sitä koittaa vähentää, lasi kerrallaan ja katsotaan josko meillä joskus tulevaisuudessa kuluisi hieman vähemmän maitoa. Maidonjuonnista ollaan monta mieltä enkä ota kantaa sen mahdollisiin haittoihin koska en niistä tarpeeksi tiedä mutta en usko ihmisen sitä tarvitsevankaan.

Kaikki "jugurtit" maistui mun mielestä vaan ihan hirveiltä joten edelleen käytetään Juustoportin maustamatonta "vapaan lehmän" ab jugurttia. Mua vähän "huvittaa" nuo vapaat lehmät ja kanat sekä "maalaispossut" jne..

Yksi ehdoton lemppari ruuanlaitossa on Planti kaurakerma. Mä käytän jonkun verran kevytkermoja koska ne pyöristää makuja kivasti lapsen suuhun sopivammaksi jos on vaikkapa tomaattipohja kastikkeessa. Tää Planti on niin paljon parempi kuin mikään kerma! Paksua ja hyvän makuista, jotenkin juustoinen maku ja koostumus tulee kastikkeeseen :D  Kookosmaito on ollut käytössä meillä jo iät ja ajat mutta se maku ei sovi kaikkiin ruokiin. Nyt sitten tää "kermaa sen olla pitää eikä mitään teollista". Monet kauppojen kermat on kaikkea muuta kuin sitä tuoreen maidon päältä kuorittua oikeaa kermaa..

Tää mun kokeilu meni vähän jäihin kun Mimmi syntyi ja on tuntunut ettei ole aikaa ajatella ruuanlaittoa niin paljon, koska kyllä uusien ruokien laitto vaatii alkuun aika paljon ajattelua ja suunnittelua. Mutta näillä mennään ja välillä pidetään vähän kasviksempisia päiviä :)

Eilen pidettiin poikien kanssa kasvispäivä ja lukuunottamatta aamu smoothiessa ollutta jugua sekä iltapaloja päivä menikin varsin vegaanisesti ;D


Vegaaninen kasvispasta ohje:

Ohjeesta tulee neljä annosta. Tähän tarvitaan:

Puolikas isoa kesäkurpitsa kuutioituna

Rasia kirsikkatomaatteja halkaistuna

Kevätsipulin varsia (ja ruohosipulia) saksilla silputtuna

Iso kourallinen pinaatinlehtiä saksilla silputtuna

Yrttejä oman maun mukaan, mä hain kasvihuoneesta (kuten sipulit ja pinaatitkin) kirveliä ja basilikaa

Purkki Gogreen kidneypapuja

Purkki Planti kaurakermaa

200g pastaa (munatonta), lapset valitsi tuommoisia eläimenmuotoisia :)


Mausteita oman maun mukaan, laitoin suolaa, pippuria sekä vähän hyvin mietoa chiliä

Laita vesi kiehumaan pastaa varten. Paista pannulla öljyssä kesäkurpitsat, tomaatit sekä sipulit. Lisää yrtit ja pinaatit sekä tilkka vettä. Anna kiehua hetki ja lisää pavut sekä kaurakerma. Kaada kypsät pastat pannulle kastikkeen sekaan ja kiehauta vielä, valmis!

Vielä asiaan kuuluvat anteeksipyynnöt kännykkäkuvista sekä annoskuvan puuttumisesta. Selityksiä löytyy ja mielikuvitusta käyttämällä ne saattaa arvata ;) 

Hyvää viikonloppua kaikille!

♥ Nora

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Aisteja hivelevä arvonta kesän kunniaksi!

Arvonta on päättynyt, kiitos osallistumisesta  :) 


Minulla on ilo toteuttaa arvonta yhteistyössä KiiltoCleanin kanssa! 

Arvottavana on kolme upeaa Aisti -tuoteperheen suihkugeeli uutuutta. Lumpeen Lumo, Poimulehden Pisara sekä Kehäkukan Kulta. Näiden tuoksujen keskellä voit sulkea silmäsi ja aistia luonnon läheisyyden ♥


Täysin kotimaiset Aisti- suihkugeelit on kehitetty ja valmistettu Suomessa. Tuotekehittelyssä on otettu huomioon suomalaisten naisten toiveet kuten, raikkaat tuoksut, sopiva vaahdon määrä sekä helppo huuhtoutuvuus.


Voit osallistua arvontaan tykkäämällä blogin Facebook sivusta, klik! tai seuraamalla blogia instassa @norudemu sekä jättämällä kommentin tämän postauksen kommenttikenttään, älä unohda jättää s- posti osoitetta. Arvonnassa on yksi voittaja joka saa itselleen kolme Aisti uutuus suihkugeeliä.

Arvonta aikaa on sunnuntaihin 11.6.2017 klo. 22.00 asti.

Esimerkki kommentti:

Mukana arvonnassa, seuraan blogia instassa/facessa. 
maija.meikäläinen@gmail.com


Onnea arvontaan!

♥ Nora

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Yksikätistä elämää

Kuten olen aiemminkin kertonut, meidän Mimmi-vauva on viihtynyt enimmäkseen sylissä niin hereillä kuin nukkuessaankin. Nyt Mimmi on alkanut viihtyä enemmän esimerkiksi lattialla mikä helpottaa kyllä paljon arkea mutta pitkään piti hoitaa melkein kaikki vauva käsipuolessa. Yllättäen sitä pystyy aika paljoon vaikka samalla imettäen ja näin kolmen lapsen kokemuksella voin sanoa olevani aika taitava :D ei ole montaa juttua mitä ei pysty vaikka juuri se oikea käsi olisi varattuna. Yks juttu on kuitenkin helpottanut pyykinpesua melkoisen paljon ja se on Erisan nestemäiset pyykinpesu tabletit



Nää on niin helppoja! Ensin ajattelin että nää on lähinnä turhakkeita mutta nestemäisen pyykinpesuaineen purkin avaus ja annostelu on, toki toteutettavissa, mutta hyvin hankalaa yhdellä kädellä.  Tämmösen kun vaan nakkaa koneeseen niin kyllä tulee puhdasta ja raikasta!


P.s vaikka nämä tabletit on saatu, mitään postaus pakkoa mulla ei niistä ole joten tämä on ihan puhtaasta omatunnosta vinkki kaikille joiden vauva viihtyy sylissä tai on muuten hankala annostella pyykinpesuainetta :D

❤ Nora

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Imetyksen alkutaival


Kirjoitinkin joku aika sitten julkisesta imettämisestä (Julkinen imetys) ja laskin että olin imettänyt elämästäni 3v 10kk, nyt siihen on siis tullut reilu kk lisää. Mulle henkilökohtaisesti imetys on ollut aina tärkeää. Ensimmäistä lasta odottaessani valmistauduin henkisesti imettämisen onnistumiseen niin hyvin kuin pystyin. Luin kaiken mahdollisen tiedon imetyksen ihanuudesta ja kamaluudesta sekä tietysti kyselin kokeneemmilta vinkkejä ja neuvoja onnistumiseen. Ostin myös laadukkaita imettämiseen liittyviä tuotteita kuten liivejä, toppeja, rintapumpun jne. Yksi ystävä kysyi multa kun hipelöin kasaa haalimiani kalliita imetysliivejä, "mitä jos ei imetys onnistukkaan?". Olin aivan hämilläni, miten niin ei onnistu?

Oon ehdottomasti välineurheilija ja vaikka hyviä liivejä ei kasoittain tarvita (eikä ne kalliimmaat ole aina kaikille ne parhaimmat) niin ehdottomasti kannattaa hankkia ainakin päiväkäyttöön hyvin istuvat, toimivat liivit koska kuka nyt viihtyisi epämukavissa liiveissä kuukausitolkulla? Vaattetkaan ei istu jos on huonot liivit. Monesti kuulee sanottavan että kannattaako sitä nyt satsata niin pieneen aikaan kuin imetys. Ostetaanhan odotus aikanakin vaatteita, miksi ei siis hyviä imetysliivejä? Vielä kun ottaa huomioon että useilla imetys kestää kauemmin kuin raskaus. Imetysvaatteita en juurikaan ole käyttänyt (mä en tykkää niistääää), nyt mulla on yksi siistimpi imetyspaita mitä käytän kun on mahdollista että pitää imettää jossain yleisellä paikalla. Yleensä käytän toppeja joista saa olkaimen sivuun/alas (cubuksen topeissa on joustavin kanttaus ;D ) ja sitten siihen päälle mitä nyt tarvitsee, hupparin, neuletekin, paidan jne.

No jaa, palataan aiheeseen. Kun Aku syntyi ja tuli sitten sen maagisen ensi-imetyksen aika, se meni hyvin luonnollisesti. Ensi-imetys kesti tunnin synnytyssalissa ja imuote oli heti hyvä. Olimme kaksi vuorokautta sairaalassa ja lähes koko ajan Aku viihtyi rinnalla, oli sitten hereillä tai nukkui. Mua se ei haitannut, annoin pikkuisen ja itseni nauttia läheisyydestä täysillä. Mulla ei käynyt mielessäkään laittaa mun vauvaa siihen "muovi-boksiin" mitä vauvan sängyksikin kutsutaan :D Joku hoitaja kävikin mua varoittelemassa että kun vauva nukkuu kannattaa ottaa rinnanpää suusta pois, annoin vauvan nukkua enkä härinnyt häntä. (Silloin vielä ei Vaasan Keskussairaalassa kannustettu yhtä paljon esim. ihokontaktiin kuin nykyään ja jo silloin kun Iivo syntyi) Kun tuli kotiinlähdön aika, oli rinnat vesikelloilla.. auts!

Siinä vaiheessa kun on ollut pari päivää sairaalassa, alkaa olla aika altis vaikutuksille. Sitä ikäänkuin laitostuu melko nopeasti. En halunnut antaa vauvalle korviketta ilman lääketieteellistä syytä. Kotiinlähtö tarkistuksessa lääkäri mietti että pitäisikö meidän olla vielä yksi yö sairaalassa. Akun paino ei ollut laskenut liikaa mutta sen verran paljon että ilmeisesti jännitti päästää ensisynnyttäjä kotiin. Saatiin lupa lähteä ja aika seuraavaksi aamupäiväksi neuvolaan painokontrolliin. Kun menimme pukemaan, hoitaja tuli perässä ja tarjoutui hakemaan vauvalle korviketta. Hämilläni kysyin että miksi, juurihan imetin ja vauva on tyytyväinen? Kuulemma sen olisi nyt nälkä ja niin hän haki ehkä noin 10ml korviketta ja koitettiin hörpyttää sitä Akulle, eihän siitä oikein mitään tullut.

Tässä tapahtui se, että lääkäri ja hoitaja sai mut hetkeksi epäilemään pystyisinkö ruokkimaan vauvani, joka oli siis koko ajan tyytyväinen. Kotiinpäästyämme pumppasin vielä varmuuden vuoksi sen lisäksi että Aku viihtyi hyvin rinnalla, halusin varmistaa että maito nousee. Illalla pähkäilimme aamuista painokontrollia ja päädyimme antamaan 10ml korviketta pullosta.

Neuvolassa tapasimme äitiysneuvolan kätilön joka on siis ollut mulla kaikissa kolmessa raskaudessa. Tuntui hassulta olla maanantai aamupäivällä vauvan kanssa neuvolassa kun juuri torstaina lähdin sieltä korkean verenpaineen kanssa käynnistelemään synnytystä. Tässä vaiheessa jos mulle olisi sanottu että anna vaan varmuuden vuoksi korviketta lisäksi, olisin varmasti antanut, niin helppo on pyörtää tuoreen äidin epävarma hormoonihuurteinen mieli. Mutta paino oli noussut yli 100g edellisestä päivästä ja ihan näin surkeallakin matikkapäällä voin laskea että sillä 10ml korvikkeella ei ollut mitään tekemistä asian kanssa ja mulla oli maito jo noussutkin. "Täti" sanoi mulle jotain mikä iskostui mun päähän ja antoi mulle itseluottamusta, " Nyt unohdat sen korvikkeen. Isot pojat kyllä pitää huolen itsestään kun imettää lapsentahtisesti". Näin mä sain taas sen oman päättäväisyyden takaisin ja se 10ml jäi viimeiseksi.

Sillä on siis tosiaankin merkitystä mitä varsinkin terveydenhuollon ammattilaiset sanoo äidille.

Ensimmäinen maidonnousu oli ihan kamalaa. Mulla nousi kuume ja rinnat oli valtavat pinkeät ja kipeät. Sitä kesti ehkä kolme päivää kunnes alkoi tasaantua. Luulen että se maaninen pumppaaminen lisäsi maidontuloa ihan liikaa ja lisäsi huonoa oloa. Silti oon tyytyväinen että pumppasin, ainakin sitä maitoa tuli ja tarpeeksi.

Kun IIvo syntyi, hän oli oikea imukone :D Hän söi monta tuntia heti synnyttyään ja maito nousikin tosi nopeasti. Silloin kukaan ei eipäillyt mua, olinhan jo yhden lapsen imettänyt melkein kaksi vuotta. Silloin sain kuitenkin enemmän tukea kuin ensimmäisellä kerralla. Sairaalan käytännöt olivat muuttuneet ja mulle näytettiin jopa imetystyynyn kanssa hyviä asentoja tukoksien tyhjäämiseen, kiitos siitä. Tällä kertaa maidonnousu ei myöskään ollut yhtä dramaattista vaikka pumppasin kotona pakkaseen maitoa.

Nyt kolmannella kerralla olin jo todella itsevarma. Ei käynyt mielessäkään että pitäisi antaa korviketta. Mimmi imi myös monta tuntia synnyttyään hyvällä otteella. Märkiä vaippoja tuli ensimmäisestä päivästä lähtien, tosin hän oli hieman unelias Kotiinlähtö tarkistuksessa koska oli aiemmin valvonut pitkän pätkän. Lääkäri kehoitti mua antamaan kotona koviketta vauvalle, en meinannut uskoa korviani. Näin myös kätilön ilmeestä että hän oli eri mieltä. Siis, tietenkään en antaisi lapseni nähdä nälkää, mutta mielestäni korvikkeen anto vauvan ensimmäisinä päivinä ei pitäisi olla mikään normi vaan pikemminkin poikkeus siis jos on tarkoitus imettää. Tää on biologiaa, jos äiti ja vauva on terveitä ja hyvinvoivia, rintamaito riittää tyydyttämään vauvan tarpeen. Turha korvikkeen anto sotkee systeemin ja häritsee maidonnousua.

Kun olimme lähdössä kotiin, tuli kätilö vielä käymään ja sanoi että oli eri mieltä korvikkeen annon tarpeellisuudesta tässä tapauksessa. Kiitin ja sanoin myös olevani eri mieltä ja että tällä kokemuksella luotan omaan arviointikykyyni. Taas tullaan siihen että jos mun tilalla olisi ollut ensisynnyttäjä. Lääkäri olisi saattanut sotkea yhden äidin ja lapsen imetystaipaleen.

Kolmas maidonnousu meni todella kivuttomasti. Vähän oli alkuun tukoksia, niitä mulle on aina alussa tullut. Tällä kertaa ei ollut oikeastaan aikaa pumppailla niin paljon eli maidosta ei ollut ylitarjontaa mutta tarpeeksi kuitenkin. Nyt pakastimessa tosin on pari litraa maitoa varalla.

Niistä liiveistä vielä, mulla on suurin osa niistä kalliista ihanista liiveistä tallella joita yli kuusi vuotta sitten haalin. Varsinkin alussa koko muuttuu melko nopeasti eli osa on ollut melko vähän aikaa käytössä per imetys mutta kuitenkin kolmessa imetyksessä ovat todellakin olleet hintansa arvoisia.

Nyt tähän väliin mainitsen että tässä kirjoituksessa ei ole kyse niinkään lapsen ruokkimisesta vaan nimenomaan imettämisestä. Itsellä ei ole kokemusta korvike ruokinnasta joten en siitä aiokaan kirjoittaa. Nämä on mun kolme imetyksen alkutaivalta ja mun henkilökohtaiset mielipiteet :)

♥ Nora


tiistai 30. toukokuuta 2017

Neuvolassa

Viime viikolla oli Mimmin 2kk neuvola ja eilen oli vuorossa Akun 6v neuvola sekä Iivon 3v neuvola.  Mimmin neuvolaan pääsin kahden Mimmin kanssa sillä pojilla oli kerhopäivä mutta nyt oltiin liikkeellä koko poppoolla.  Ajatuksena oli käydä puistossa purkamassa energiaa ja syödä lounas puistossa.  No, se viime viikon lämmin ilma on muisto vain. Eihän tuola jäätävässä pohjoistuulessa voi eväitä syödä, hyrr.. Mentiin sitten neuvolaan syömään eväät.  Onneksi meidän neuvolassa on hyvä leikkipaikka ja jotenkin kummasti Mimmikin nukkui koko ulkoilun sekä jatkoi vielä kopassa sisällä unta koko toimituksen ajan..

Mimmi 2kk



1kk neuvolassa Mimmillä oli paino noussut melko maltillisesti mutta nyt oli kyllä "kerännyt" senkin edestä ja hyvä niin. Paino 5460g ja pituus 59,6cm.  Kaikki oli ja on edelleen hyvin, täysimetyksellä mennään.

"Ihana tyttö! Kasvaa hyvin. Ottaa katsekontaktia ja hymyilee. 
Nostaa päätä hyvin vatsamakuulla. Ääntelee vastavuoroisesti." 

Vertailun vuoksi poikien mitat samassa iässä: Aku 5645g ja 60,5cm. Iivo 5670g ja 60,5cm. Pojat on siis olleet lähes saman kokoisia ja hieman isompia kuin Mimmi.

Aku 6v



Aku odotti neuvolaa kovasti vaikka rokote hieman jännittikin. Ensin oli tehtäviä kahdestaan neuvolan tätin kanssa, mm. kuvioiden piirtämistä, saksilla leikkaamista sekä kuulo ja näkö testit. Kaikki tehtävät meni hyvin, enkä kyllä Akun puolesta jännitänytkään. Meidän 6veellä löytyy pituutta jo 121,6 cm ja paino 21,8kg. Tasaisesti omalla käyrällänsä kasvaa, pituus oli vähän plussalla ja paino taisi mennä keskiviivaa eikä siis enää miinuksella kuten pienempänä.

"Suloinen reipas poika. Kasvaa tasaisesti. Tekee hienosti 6v tehtävät. Näkö ja kuulo ok.
 Puhelias, iloinen poika. Jäljentää hienosti mallikuvioita."

Iivo 3v


Vähän taitaa olla suklaata nassussa ♥

Iivokin odotti neuvolaa innoissaan mutta mua kyllä vähän jännitti että kuinkahan yhteistyöhaluinen Iivo on.. Ihan turhaa jännitin! Kun Aku tuli pois huoneesta, juoksi Iiivo innoissaan huoneeseem "Nyt on mun vuoro!" Ja hyvin oli kaikki tehtävät mennyt, jess. Painoa meidän 3veellä löytyy 13,3kg ja pituutta 94,5cm. Kasvaa tasaisesti omalla käyrällänsä eikä paino ole enään notkahdellut. Paino on kyllä vieläkin miinuksella mutta ei niin paljoa kuin joskus pienempänä.

"Ihana, iloinen poika. 3v tehtävät menee mallikkaasti. Kasvu tasaista. Motorisesti taitava. 
Puhuu selkeitä lauseita. Näkö ja kuulo ok. Utelias poika."

Vertailun vuoksi Akun mitat samassa iässä: Paino 14,6kg ja pituus 98,2.

Tälläiset neuvolakuulumiset meiltä :) Tänään olikin viimeinen kerhopäivä tälle keväälle. Syksyllä Iivo jatkaa samassa ryhmässä ja Aku aloittaa eskarin.. Nyt kesäloman viettoon!

♥ Nora