perjantai 20. lokakuuta 2017

"Teillä on varmaan kova meno koko ajan "


Ihmisethän päästelee suustaan kaikenmoisia viisauksia ajattelematta sen pidemmälle. Viime aikoina oon kuullut aika monta kertaa jotain tämän tyylistä "Teillä on  varmaan kova meno koko ajan " tai "teillä sitä hommaa riittää" ja kuulinpa kerran että "kaksikin olis varmaan riittänyt ".. Vaikka kommentit on todennäköisesti tarkoitettu ihan vaan keskusteluksi, mulle tulee jotenkin negatiivinen viba siitä kun vihjaillaan että mä jotenkin kärsisin mun lapsista. Tarkoitti sanoja sitä tai ei.

Luonnollisesti lapsiperheessä on hulinaa, ainakin toivottavasti koska lapsien kuuluukin vähän hulinoida. Vaikka hommaa tietty piisaa aamusta iltaan, toisin kuin niin moni tuntuu luulevan ei meillä kuitenkaan mikään jatkuva show ole päällä. Enimmäkseen päivät menee ihan rauhallisissa merkeissä. Kuinka meidän päivät sitten sujuu?



Oon saanut luotua meidän arki aamuihin toimivan rytmin minkä ansiosta päästään aamuisin pääasiassa lähtemään ajoissa ja hyvillä mielin matkaan, se on kurjaa jos heti aamusta kiireessä pitää vängätä. Vien joka aamu Iivon ja Mimmin kanssa Akun eskariin ja siitä sitten jatketaan omiin menoihin. Joskus Iivolla on oma kerho samassa pihapiirissä ja joskus mennään perhekerhoihin.

Kun ollaan haettu Aku eskarista tullaan kotiin. Ennen välipalaa pojat jää joko pihaan leikkimään tai tulevat sisälle leikkimään. Pojat leikkii tosi hienosti keskenään vaikka toki riitelevätkin, mutta kun tilanteet huomaa ajoissa saa kelkan yleensä käännettyä tai sitten heitä pitää ohjata muihin puuhiin. Sanoisin että kun muistaa pitää korvat auki niin pysyy kartalla eikä tilanteet pääse kaoottisiksi.  Iltapäivät menee pitkälti leikkien legoilla, autoilla ja rooliasuilla tai ulkona kavereiden kanssa. Ruokailut ja ulkoilut rytmittää eniten meidän päiviä vielä kun Mimmillä ei ole tarkkoja päiväuni aikoja. Ehkä villeintä meno on meillä ennen iltapalaa. Sekin pyritään aloittamaan ajoissa jotta on tarpeeksi aikaa rauhoittua iltapalan, hampaidenpesun ja iltasadun aikana. Sängyssä vielä jutellaan päivän kuulumiset ja jutellaan milloin mistäkin tärkeästä.


Eli vaikka maaginen kahden lapsen raja on ylitetty, täälä on ihan henkisesti ja fyysisesti hyvinvoivia lapsia ja aikuisia.  Ei revitä hiuksia päästä kun lapset rääkyy kuorossa, kukaan ei roiku kattolampuissa (ainakaan vielä) , äitikin  jaksaa aamuisin pestä hampaat ja harjata hiukset eikä iskä jää työpäivän jälkeen pakoilemaan perhettään ylitöihin (kai). Ääntä tästä porukasta lähtee eikä pojat kyllä oo mistään rauhallisimmasta päästä mutta henkilökohtaisesti oon tottunut meteliin jo lapsuudessa. Harhakuvitelmia lapsukaisistani istumassa tärkätyissä puvuissaan lajittelemassa kiiltokuvia mulla ei oikeastaan ollutkaan.

Entäs kodinhoito? Töiden määrä on toki lievästi lisääntynyt ja aika taas vähentynyt mutta kyllä sitä aina löytää sen ajan sille mitä pitää tärkeänä.  Mulle siisteys on tärkeää, ahdistun jos alkaa kertyä sotkua joten siivoilen vähän pitkin päivää eikä kaaosta pääse syntymään.  Meillä on toki jo ennestään aika vähän tavaraa, ei juuri mitään turhaa ja käytän aikaa hyvien säilytys ratkaisujen keksimiseen meillä kun on tosi vähän säilytystilaa. Se auttaa siisteyden ylläpidossa, eli ei, kotimme ei muistuta kaatopaikkaa.


Aika on kortilla mutta koitetaan antaa kaikille lapsille aikaa ja huomiota heidän tarpeidensa mukaan. Akun kanssa pelaillaan lautapelejä, luetaan ja rakennetaan pikku legoilla. Iivo kanssa leikitään palomies Samia, tehdään muovailuvahoilla ja luetaan. Mimmi taas tykkää kun nauretaan, lauletaan ja ihan vaan tuijotellaan silmiin. Tälläisiin pieniin hetkiin löytyy aikaa ja joskus kun voi, panostetaan enemmän ja tehdään jotain spesiaalimpaa.

Varmasti on niitäkin perheitä joissa arki on kaoottisempaa, meillä helpottaa tietysti tyytyväinen vauva ja se ettei meidän lapset ole ihan pienillä ikäeroilla. Mutta se että oletetaan jotain toisten elämästä tietämättä siitä mitään ei ole kivaa.  Väkisinkin tekee mieli puolustautua ettei meidän elämä mitään kamalaa sekasortoa ole vaikka meillä on kolme lasta, ei kai kolme edes ole paljon?



♥ Nora


lauantai 14. lokakuuta 2017

Puolivuotias prinsessa ♥


Heti alkuun pitää sanoa että vaikka meillä on batmanit ja barbit sulassa sovussa lelukopassa, mun tyttö on mulle prinsessa niin kauan kunnes hän itse sanoo että ei ole. Puen hänet mekkoon ja kimalteisiin, ostan "tyttöjen" juttuja. Koska mä voin. Jos hän itse taas valitsee sieltä lelukopasta "poikien" juttuja, sitten hän valitsee ja sinä päivänä kun oma tyyli alkaa olla tärkeä, otan toiveet huomioon vaatekaupassa. Mutta nyt, mulla on prinsessa ♥


Mimmi on valloittava persoona. Syntymästään asti hän on lumonnut meidät kaikki suurilla silmillään jotka vetää katsetta puoleensa kuin magneetit. Ensimmäiset kuukaudet hän tankkasi läheisyyttä joten nyt voi jo reippain mielin tutkiskella maailmaa lattialta käsin ihan itsekseenkin. Toki kaikista kivointa on seurata isoveljien leikkiä joihin pääsee välillä mukaankin (halusi tai ei). Mimmi tykkää kovasti omista muutamista leluistaan ja toistaiseksi ne riittää, ei siis ole vielä tarvinnut lähteä ryömimään vaikka yritystä onkin.


Mimmi rakastaa nauraa, kunnon kikatus irtoaa kun vaan hipaisee kaulaa tai kainaloita. Hän myös pyyttää leikkiin, katselee päälle ja naureskelee, kun pyyntö huomataan ei riemulla ole rajaa. Mimmi onkin aika vekkuli, huumorintajuinen sanoisin. Perus pieruhuumori iskee, pää kääntyy ja hymy irtoaa varmasti jos joku tekee pieruääniä.. että semmonen prinsessa ;)


Mimmi on rohkea ja utelias, jokainen uusi ihminen on mahdollinen ystävä ja jokaista uutta asiaa on kiva päästä kokeilemaan.


Vesi on tärkeä elementti, kun mennään kylppäriin ja laittaa suihkun päälle on Mimmi heti innoissaan "jess, kylpyyn". Saunominen on myös kivaa, parit pikku löylyt ja "vilpottelut" kuuluu viikonloppuun. Siksi vauvauinti onkin oiva koko perheen harrastus, Mimmi on kuin kala vedessä.


Musiikki on tietenkin tärkeää, meillä kuunnellaan musiikkia ja lauletaan.. paljon. Menevät biisit saa pikku-prinsessan jytäämään ja tutut unilaulut rauhoittaa.


Kun päivisin pitää tutkiskella maailmaa, öisin on hyvä tankata läheisyyttä. Uni tulee vieläkin parhaiten äitin ja iskän välissä, päiväunetkin on alkanut maistumaan syksyn ja aikaisemman rytmin myötä. Vaikka tissi-maito on vielä pitkään pääravintoa, on kiinteiden maistelu alkanut hyvin. Mimmi on ruuankin suhteen utelias ja toistaiseksi kaikki tarjottu on kelvannut.


Mimmi on kyllä ihan loistava pakkaus. Iloinen, utelias, rohkea ja lempeä tyttö, meidän mussukka ♥


♥ Nora

maanantai 9. lokakuuta 2017

Kaikki valvottaa




Oon aiemmin "kehuskellut" että Mimmi ei ole valvottanut meitä öisin mikä on tuntunut munkin mielestäni ihan uskomattomalta ja oon ikään kuin odotellut että koska "se" alkaa.. No mitään rääky-hulinaa meillä ei edelleenkään ole mutta Mimmi on nyt pari viikkoa ollut viittä vaille oppimassa ryömimään ja se taitaa tulla pikkuiselle uniin kun vähän väliä pitää känytä kyljelle/mahalle. Se pyörintä tietysti pitää mua hereillä. No ei tää vielä mitään, mutta kun samaan syssyyn lisätään muutama muu juttu niin alkaa jo vanne kiristää päätä,

Pojilla on ollut pikku flunssaa ja erityisesti Akun yskä on herättänyt muutamina öinä, Iivo taas näkee katastrofaalisia unia ja häntä on pitänyt viime aikoina käydä parikin kertaa yössä rauhoittelemassa. Ikävää, mutta ei nyt hermoromahduksen arvoista.

Sitten tää The Valvottaja, Touho. Meidän koira on sairastellut ja herätellyt meitä nyt pari viikkoa öisin useasti. Meillä oli varattuna Touholle ihan perus aika hammaskiven poistoon nukutuksessa ja samalla sitten kun kerran nukutetaan poistettaisiin hyvänlaatuisia kasvaimia joista ei varsinaisesti ole ollut haittaa mutta yksi varsinkin oli jo tosi iso. Tähän väliin ällövaroitus. Muutamaa päivää ennen tätä aikaa huomattiin illalla että Touho on kipeän oloinen ja kun tarkemmin tutkittiin oli anaalirauhanen tulehtunut, jebajee.. Ei siinä paljoa voinut, onneksi löytyi koirien tulehduskipulääkettä mitä annettiin yöksi ja aamulla sitten soitto eläinlääkäriin. No aamulla katsoin että kaikki vielä näennäisesti kunnossa mutta kesken lenkin huomasin että se rauhanen oli puhjennut.. miksi miksi miksi.. No Touho pääsi lääkäriin ja sai asianmukaista hoitoa, mutta oli tietysti vielä kipeä. Sitten koitti toimenpide päivä ja kaikki menikin hyvin kunnes.... Touho pääsi kaulurista huolimatta käsiksi leikkaushaavoihin. Yritettiin kaikenlaista, hoidettiin, putsattiin, lääkittiin, pidettiin seuraa ja puettiin paita kun lähdettiin kotoa ettei pääsisi käsiksi haavaan. Niin siinä vaan kävi että haava aukesi ja taas iltapäivällä ollaan menossa eläinlääkäriin.

Tän melkein kaks viikkoa Touho on tietysti ollut tosi kipeä ja kaivannut meidän seuraa/tukea, öisinkin. Siihen kun lisätään Mimmin ryömimis-hulinat ja poikien painajaiset/yskät, on meillä nukuttu aika katkonaisesti.

Toivon että Touho saadaan nyt kuntoon, kamalaa katsoa kun toinen on kipeä. Valvominen on myös kamalaa, kuinka olikin päässyt unohtumaan tämä tunne kun päätä särkee koko ajan, niskat jumittaa huonoissa asennoissa makaamisesta ja kiukuttaa niin maan perkeleesti aamuisin.

Huoh, samaan hengen vetoon pitää muistaa olla kiitollinen että ei olla valvottu vauvan kanssa viimeistä puolta vuotta, vaan kaksi viikkoa. Kyllä tää tästä.

♥ Nora

torstai 5. lokakuuta 2017

Bulgariassa lasten kanssa

Upea aallonmurtaja White Lagoon beach hotellin edustalla

Oli ihan paras loma, ei voi taas muuta kuin hehkuttaa! Lähdettiin matkaan taas sillä periaatteella että halutaan vaan olla rennosti yhdessä koko perhe koko viikko ilman mitään kokkailuja, tuskailuja tai varsinkaan siivoamista.

Kohteeksi valikoitui siis lapsiperheiden suosima all inclusive hotelli White lagoon beach Bulgarian Balchikissa. Varattiin melko iso huoneisto ihan koska haluttiin taata kaikille unirauha. Huoneisto oli kahdessa kerroksessa, ylhäällä kaksi makuuhuonetta sekä kylpyhuone ja alhaalla iso olkkari levitettävine sohvineen sekä keittonurkkaus joka oli kyllä meille koristeena ;D


Yöllä kun saavuttiin oli säkkipimeää ja hyvä niin sillä bussi kiisi hurjaa vauhtia kapealla tiellä ja näin vain välillä ikkunasta valoja kaukana alhaalla eli korkealla oltiin.. Lapsista vain Aku oli hereillä bussimatkan ja sisäänkirjautumisen, Mimmi nukkui manducassa ja Iivo jatkoi unia rattaissa heräten vasta aamulla hotellin sängyssä. Iivon ilme oli kyllä ihan priceless kun aamulla heräsi ja katseltiin maisemia huoneen parvekkeelta. Balchikissa oli juuri ollut ukkosmyrsky mikä tarkoitti sitä että meille piisasi aurinkoa koko viikon! Voi sitä ihanaa lämpöä ♥ Viileän kesän jälkeen tuntui aivan uskomattoman hyvältä kun oli niin lämmin ettei kesken uinnin tarvinnut tulla lämmittelemään vaan pikemminkin vilvoittelemaan varjon alle.


Hotellin alueella oli vesiliukumäkiä ja niissä me vietettiinkin suurin osa päivistä. Liukumäkien altaan vesi oli sen verran matalaa että Aku, joka osaa jo vähän uida, pystyi liukumaan itsenäisesti ilman kellukkeita ja Iivokin kulki itse kellukkeiden kanssa niin että meistä toinen oli aina ottamassa vastaan ja toinen oli tietysti Mimmin kanssa varjossa.


Lisäksi hotelli sijaitsi suoraan rannalla ja meressäkin käytiin joka päivä sukeltelemassa simpukoita ja hienoja kiviä. Tämä olikin meille kaikille ensimmäinen kerta Mustanmeren rannalla! Tuntui oudolta kun horisontissa ei näkynyt yhden yhtä saarta. Aallot oli välillä aikamoiset aallonmurtajasta huolimatta ja pojilla olikin molemmilla meressä uidessa kellukkeet vaikka ranta oli pitkään matala.


Mimmikin pääsi Mustaanmereen varpaita kastelemaan ♥ Vaikka enimmäkseen Mimmi loikoili varjossa aurinkotuolilla kuin mikäkin lady. Reissussa Mimmi ei tainnut nukkua kertaakaan edes tuntia putkeen päikkäreitä mutta torkkuili sitten rattaissa siinä sivussa. Eihän Mimmi kotonakaan usein nuku pitkään kerrallaan mutta hän on aina iloinen niin se ei haittaa, ja yöt hän nukkuu. 



Pojat poimi äitille kukkia ♥
Meidän huone/huoneisto oli tosi hyvällä paikalla, merinäköala ja lyhyt matka sekä altaille että uimarannalle. Lasten klubi oli myös ja Aku osallistuikin toimintaan sekä minidiskoja oli useita päivän aikana, jopa allasdisko!

Meidän terassilta

Mustanmeren aarteita.. Meille kotiin kantautuikin pussillinen kiviä ja simpukoita :D
Onneksi matkapakettiin kuului 10kg ylimääräistä per laukku.


Ja ne ruuat.. Voisi luulla että kun viikon mättää ravintolaruokaa joka aterialla, olisi aikamoinen kinkeripossu fiilis mutta ei. Ruuat oli tuoreita, raikkaita, hyvin kasvispainoitteisia ja aina paljon hedelmiä tarjolla. Joka makuun toki löytyi vaihtoehtoja, itsehän söin joka aamu vastapaistettuja vohveleita suklaalevitteellä.. ja tietysti niitä hedelmiä.




Iltaohjelmat oli ihan huippuja ja mikä parasta, ei liian myöhään. Lähes joka ilta illallisen jälkeen käytiin katsomassa ohjelmanumero ja siitä sitten nukkumaan, popparia sai ostaa ja juomat tietty all inclusive :)



Viimeisenä päivänä käytiin tutustumassa Varnan kaupunkiin mutta muuten hotellin alueella riitti meille monipuolisesti tekemistä, kävin mä jopa pari kertaa vesijumpassakin.


Lopuksi vielä itse matkoista. Lennothan lähti Helsingistä jonne me ajettiin autolla. Lentoparkista pääsi kätevästi bussilla kentälle ja menomatka sujui muutenkin hyvin. Matka oli Tjäreborgin kautta ja lentoyhtiö Thomas Cook. Lennot meni tosi mallikkaasti, oltiin jopa etuajassa paluu lennolla! Suomenkielinen henkilökunta oli kiva vaikka ei mua haittaisi muunkaan kielinen, otettiin paluumatkalle ruuat ja ne kyllä upposi mulle, Amille ja Akulle. Iivo nukahti varmaan ennnekuin kone edes nousi :D Kukaan meidän lapsista ei pidä lentämistä pahana enkä itsekään enää jännitä kuten joskus. Varmaan kun ei paljon kerkeä ajatella omia fiiliksiä kun on kolme lasta mukana.


Mutta kyllä kannatti taas säästää ja lähteä, näitä yhteisiä muistoja vaalitaan pitkään ♥

 ♥ Nora

maanantai 2. lokakuuta 2017

Huhuu, onko täällä kettään?

Joku on saattanut huomata että blogi ei ole päivittynyt useampaan viikkoon. Oikeastaan olin jo päättänyt lopettaa, jäähyväis postauksen kirjoittaminen vain tuntui liian vaikelta. Oon tuskaillut ja pohtinut, miettinyt hyviä ja huonoja syitä jatkaa tai lopettaa.

Kirjoitustahti ja tyyli on muuttunut paljon alkuajoista, pitkiin aikoihin en ole kirjoittanut joka päivä vaan pikemminkin joka viikko. En ole halunnut "pakottaa" itseäni mihinkään koska siis, täähän on harrastus. Kun lähdettiin Bulgariaan olin ihan varma että heti palattua lataan koneelle kaikki meidän ihanat reissukuvat ja kerron teille miten meidän loma sujui. En sitten sitä tehnytkään, päivät kului ja takaraivossa kolkutteli toisaalta "kirjoita" ja toisaalta "älä kirjoita". Nyt olisi tuntunut hassulta ihan randomisti kirjoitella muutaman viikon takaisia reissu kuulumisia vaan ajattelin ensin avata tätä taukoa.

Aina silloin tällöin, varmaan jokaisella bloggaajalla, tulee vaiheita kun ei huvita/jaksa/kerkeä. Mulla on ollut niin jonkun aikaa. Päässä luonnostelen tekstejä mutta kun olisi se pieni hetki istua koneelle ei ole enään "se fiilis". Oon miettinyt paljon kenelle kirjoitan ja miksi? Itselle olisi tietysti hyvä vastaus joka tavallaan pitääkin paikkansa. On ihana lukea vanhoja postauksia, sielä on paljon asioita joita en muuten muistaisi varsinkaan niiltä ajoilta kun Iivo vielä valvotti. Vanhojen postauksien lukeminen sai myös omatunnon kolkuttamaan, en ole panostanut blogiin aikoihin samaan tyyliin kuin silloin joskus.. Mutta toisaalta, ei kukaan sano kuinka mun tätä pitäisi hoitaa tai miltä tämän pitäisi näyttää. Tää on mun blogi.

Tää on mun rakas luomus enkä ole vielä valmis luovuttamaan. Aloitin kirjoittamaan Iivon vauvavuoden lopulla, aikaan kun meillä ei ollut nukuttu kunnolla puoleen vuoteen. Siihen aikaan olin vähän hukassa, aiheeseen liityvää tekstiä löytyy ainakin täältä ja täältä. Blogin aloitus oli semmonen terapeuttinen juttu. Siskon kanssa molemmat aloitettiin samaan aikaan kirjoittamaan, moni saattaakin muistaa Nadja "Napasen " ja Napsahduksia blogin. Yhteinen harrastus vei meitä moniin seikkailuihin ja blogihommia puitiin niin lenkillä kuin puhelimessakin päivittäin. Paljon on siitä muuttunut mutta halu kirjoittaa on ja pysyy.

Välillä hävettää kun en ole kerinnyt panostaa kuviin enään samallalailla kuin joskus aiemmin. Totta puhuakseni välillä on jäänyt juttuja julkaisematta ihan vaan koska mulla ei ole ollut aikaa ottaa "tarpeeksi hyviä" kuvia tai teksti on ollut jotenkin liian lyhyt vaikka asia olisi ollut semmoinen minkä haluan ilmaista.  Joten nyt olenkin päättänyt olla armollisempi julkaisujen suhteen, se ei tarkoita että alan hutiloimaan (ainakaan enemmän kuin jo..) vaan että jos mulla on asiaa niin kirjoitan ja julkaisen vaikka sitten ilman kuvaa tai "väärällä" kuvalla.

Nyt kun päätin jatkaa, tuli jotenkin kevyempi olo. Sanoisin että se tarkoittaa sitä että päätös on oikea. Bloggaaminen on antanut mulle niin paljon. Oon saanut tutustua ihaniin ihmisiin, käydä uusissa paikoissa ja oppinut ottamaan omaa aikaa. Oon oppinut itsestäni paljon, saanut lisää itsevarmuutta ja rohkeutta olla just oma itseni. Mun ei tarvi yrittää olla yhtään sen täydellisempi. Se pieni epäilys mun sisällä mikä on itänyt lapsesta asti "kiinnostaako ketään mitä asiaa mulla on?" on kadonnut. Kiinnostaa ketä kiinnostaa, minä puhun kun on asiaa.

Joten kiitos. Kiitos näistä kahdesta ja puolesta vuodesta. En kyllä tiedä ketä tässä pitäisi kiittää, bloggeria? :D Ehkä itseäni ja jokaista joka on koskaan vieraillut mun blogissa (paitsi sitä yhtä anonyymiä) ja erityisesti niitä jotka tulevat uudestaan ja tekevät tästä kaiken sen vaivan arvoista ♥

Tästä on hyvä jatkaa  :)

♥ Nora

maanantai 28. elokuuta 2017

Lomalla viimeinkin..



Jihuu! Huomenna aamulla meidän perhe starttaa auton kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja kauan odotettua Bulgarian lomaa ♥ Kamat alkaa olla viittä vaille pakattuna ja koti siivottuna niin on talovahtien kiva tulla pitämään meidän Touho-koiralle seuraa.

Tätä on niin odotettu, varasin matkan jo viime joulukuussa! Onneksi Mimmi on ihan loisto-pakkaus, en usko että unien, lentojen tai muunkaan kanssa tulee ongelmia vaikka eihän sitä voi tietää.. Pojat saattaa vähän kyllästyä automatkalla mutta ollaanhan me ennenkin autolla ajeltu eli mitään suuria tuskia en odota.

Vähän alkaa jo jännittää, sillälailla hyvällä tavalla vain. Oi oi oi, loputtomiin jonkun muun tekemää hyvää ruokaa, uima-altaita, vesiliukumäkiä, aurinkoa, mustanmeren näkeminen ensi kertaa ja se että joku käy siivomassa meidän huoneiston päivittäin! Tästä tulee niiin siistii.

Heippatirallaa, instaan ja faceen varmaan lisäilen kuvia jos auringonpalvomiselta ehdin ;D mutta blogi ei päivity vasta kuin reissun jälkeen.

♥ Nora