keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Mistä tukea äitiyteen?

Kaikille äideille tulee niitä hetkiä kun menee sormi suuhun. Liittyi se sitten raskauteen, lapsen kehitykseen tai omaan/lapsen terveyteen. Mistä silloin kannatta kysyä neuvoja?

Tietenkin todellisessa hengenvaarassa pitää soittaa ambulanssi tai lievemmässä tilanteessa mennä lääkäriin. Yks minkä mä olen huomannut toimivaksi on päivystyksen puhelinneuvonta. Jos oon itse ollut vähän epävarma siitä miten toimia, olen soittanut ja kysynyt. Aina olen päässyt hyvin läpi. Esimerkiksi silloin kun Iivo puraisi suussaan rikki joulukuusen valosta lasisen kuvun, soitin ja kysyin neuvoa.

Neuvola olisi varmaan aika luonnollinen paikka kysyä neuvoja mutta ne puhelinajat.. Usein ei siinä hetkessä ole aikaa odottaa esim. seuraavaaan päivään puhelinaikaa jolloin voisi esittää kysymyksen. Kerran olen soittanut neuvolaan kun viimeisilläni Akua odottaessa seisoin tuolilla ja kaaduin siitä maahan. Silloin sattui olemaan puhelinaika joten soitin ja sainkin hyvin tietoa miten toimia jos kaikki ei olisikaan kunnossa ja mistä tietäisin jos kaikki ei olisikaan kunnossa. Muuten on kyllä neuvolaan soittelut jääneet kun se tuntuu jotenkin niin hankalalta.

Netti on varmasti suosittu, mutta siellä "tiedon" kirjo on niin monimuotoinen ettei mitään kannata kritiikittä uskoa. Esimerkiksi imetykseen liittyviä juttuja olen paljon selaillut netistä mutta jos tahdot nimenomaan tukea imetykseen/imetyksen jatkamiseen niin pysy kaukana netin keskusteluista ja siirry suoraan vaikkapa Imetyksen tuki ry:n sivuille josta saa oikeaa ja asiallista tietoa/tukea.

Parasta tukea olen saanut muilta äideiltä. Tietenkin omalta äidiltä saa neuvoja ja sellaisilta kavereilta joiden kanssa koen että ollaan "samoilla linjoilla" tai jos vaikka muistan että joku kaveri on kertonut vastaavasta niin voin soittaa ja kysyä. Eniten tulee kysyttyä  mun siskolta, mä sanonkin Nadjaa "äitiyden oraakkeliksi" :D Jos pojilla on jotain niin kyllä aina jollakin Nadjan viidestä lapsesta on ollut samaa tai jotain sinneppäin ja jos Nadja ei tiedä mistä on kyse seuraavaksi soitan päivystyksen puhelinneuvontaan.  Perhekerhoissa tulee juteltua vähän kaikesta ja jos vaikkapa jonkun vauva nukkuu huonosti, aina jollakin on joku niksi mitä ei vielä ole kokeiltu. Vertaistukea siis parhaimmillaan.

Itsekkin mä autan mielelläni jos vaan osaan, siitä tulee hyvä mieli. Joten jos vaikkapa perhekerhossa sinulle vieras äiti jakaa huolensa ja sinulla on näkökulmaa asiaan niin kerro rohkeasti oma kantasi, se voi pelastaa jonkun arjen eikä maksa sinulle mitään.

Mistä te koette saaneenne parhaan tuen liittyen äitiyteen ja lapsiin?

10 kommenttia:

  1. Hihii, "äitiyden oraakkeli" ai apua :D
    Parasta tukea on munkin mielestä vertaistuki <3 ja toki sairaustapauksissa lääkäri tai tuo neuvontanumero, sinne oon itekkin monet kerrat soitellut :)

    VastaaPoista
  2. Mä olin täällä hetken aikaa ihan pää tyhjänä enkä tiennyt mitä vastaisin. Yleensä siis pähkäillään näitä asioita miehen kanssa. Täällä päivystykseen pääsee välillä puhelimella läpi todella huonosti, mutta toisaalta tieto-taitoa löytyy omasta takaa ja lisää lähipiiristä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kyllä onneksi hyvä ja toimiva puhelinneuvonta, vaikka kyllä sitä tietoa itseltäkin aika paljon löytyy :)

      Poista
  3. Tämä onkin hyvä kysymys! Tietty ensimmäisenä tulee mieleen oma äiti, anoppi ja ystävät joilla on lapsia.. <3 Yksi jonka me olemme todenneet hyväksi on ollut lapsivakuutuksen hätä-päivystysnumero. He vastaavat aina ja ottavat kantaa siihen mitä kannattaisi tehdä ja tarkistavat tarvittaessa lääkäriltä asian.. Sitten joskus olen itse myös eksynyt tuonne keskustelupalstoille.. juu ei kannata - silloin tekee aina sen diagnoosin, että joku on kuolemansairas.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin on :D Aivan sama mistä keskustelu lähtee liikkelle niin jossain vaiheessa jonkun tutun tutun tutulla on ollut vastaavia oireita ja joku kuolemansairaus..

      Poista
  4. Hyvä kysymys ja tätä varmaan ajattelee vasta sitten, kun on jo hätä. Tai että en minä ainakaan ole aiemmin edes ajatellut asiaa. Se on totta, ettei "hätätilanteessa" useinkaan ole neuvolasta apua, juurikin ne puhelinajat. Kun tietoa pitäisi saada heti, mutta itsekin tietää ettei välttämättä hengenvaarasta ole kyse eikä siis ambulanssia tarvita.

    Kerran olen soittanut myrkytystietokeskukseen, kun O joi pyykinpesuainetta. Tai ei me tiedetä kuinka suuren huikan se sitä otti ja veikkaus oli että erittäin pienen. Mutta pakko oli soittaa ja kysyä. Eniten tulee kysyttyä tietoa ja kokemusta tosiaan omalta äidiltä ja muilta oman ikäisiltä äideiltä. Ja meillä kun on noi lapsivakuutukset ja käytetään aina tarpeen vaatiessa yksityisiä lääkäriasemia, niin sinne olen myös soitellut ja kysellyt apuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä oon kans kerran soittanut myrkytyskeskukseen kun Iivo söi viirivehkan lehtiä ja posket oli aivan tulipunaiset..Onneksi se oli vain paikallisesti ärsyttävä eli nou hätä :D

      Poista
  5. Onneksi nostit tämän aiheen esille, monella sen tuen saaminen on hankalaa. Itse turvaudun aika paljon oman äitiini. Päivystyksen neuvontapuhelimeen olen kanssa muutaman kerran soittanut (poika söi vauvana rasvapumppupullon korkin, vähän isompana katkesi ylähuulen jänne: näistä selvittiin kotihoidolla) ja parilla kerralla oli sitten mentävä päivystykseen. Neuvolasta en muista koskaan apua juuri saaneeni, sama täälläkin tuon soittoajan hankaluuden kanssa. Myrkytystietokeskus oli soittolistalla ihan itseni taki, kun leikin kankaiden ja kloriitin kanssa :D. Tuli vähän hömelö olo, ja oli pakko soittaa ja varmistaa ettei höyryissä oleminen tehnyt vaan mitään. Jep, olemme pojan kanssa molemmat vähän onnettomuusalttiita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olin aivan unohtanut että Iivollakin meni tuo jänne useampaankin kertaan viime keväänä/kesänä, se oli kyllä kurja kun vähän tulehtuikin sitten lopulta, mutta puhelinneuvonnalla selvittiin :)

      Poista

Kiitos kommentista ♥