tiistai 7. kesäkuuta 2016

Kun äiti oppi relaamaan

Mä oon joskus ohimennen saattanut mainita mun siisteys intoilusta ja tarpeesta kontrolloida ympäristön tapahtumia. En nyt sanoisi että oon mikään överi kontrolloija mutta eipä siitä kaukana välillä olla oltu. Varsinkin stressaantuneena mua helpottaa jos kaikki langat on omissa hyppysissä. Kun tuntuu että pään sisällä on kaaos täytyy edes ympäristön olla hallinnassa (jos olet uusi lukija saattaa tämän vanhan postauksen lukeminen auttaa kärryille). Haluan päättää ja päteä vaikka oikeasti joskus olisi helpottavaa jos joku muu tekisi niitä päätöksiä ja suunnitelmia.

Selkeimmin mun stressin purku näkyy siivoamisessa. Pitkään mulla on ollut sellainen tapa että siivoan jo ennen kuin on sotkuista. Annan kyllä lasten leikkiä ja levittää leluja mutta pölyjen pyyhkiminen, vessojen kuuraus ja varsinkin imurointi on niitä mihin keskityn ja sen oikein tuntee kuinka ärtyneisyys, stressi ja jopa joskus ahdistus helpottaa sitä mukaan kun koti siistiytyy.

Vaan nytpä on tullut muutosta! Olen tässä jo hyvän aikaa, puolisen vuotta salaa kaikessa hiljaisuudessa siedättänyt itseäni pieneen normaaliin, no en nyt sanoisi sotkuun mutta siivoamattomuuteen. Jos lähtökohta on se että olen saattanut imuroida kerran päivässä (tai joskus jopa useammin) ja hinkannut kodin kolme vessaa 2-3kertaa viikossa! Onneksi uudessa kodissa on vaan kaksi vessaa ;D Nyt olen päässyt siihen pisteeseen että imuroin ja pesen lattiat noin kerran viikossa, tarvittaessa pika-imurointi keskellä viikkoa ja ne vessatkin yritän pestä vaan kerran viikossa (ellei jotain ekstra ällöä tapahdu). Kuuluuhan siivoamiseen paljon muutakin mutta nämä nyt on selkeimmät esimerkit.

Nyt tähän väliin täytyy myöntää että teen paljon "esityötä" ettei tarvitsisi imuroida niin usein, putsaan koiran ja lapset sisään tullessa, lakaisen ruuan jämät ja hiekat lattioilta yms. puuhastelua pitkin päivää. Mutta silti, on jotenkin hirveän vapauttava tunne kun siivoaminen ei ole koko ajan mielessä. Tavallaanhan aihe on vähän huvittava mutta se voisi olla myös kaikkea muuta. Ei tämä mun siivoamis/ kontrollointi touhu nyt oikeasti ihan pakkomielteiseksi ole muuttunut mutta sellaistakin tapahtuu.

Näin vain tämä äiti oppi relaamaan. Täytyy sanoa että oon vähän ylpeäkin tästä muutoksesta ja varsinkin iloinen siitä kuinka paljon jää aikaa kaikkeen tärkeämpään kun ei heilu koko ajan imurin varressa!

Miten te puratte stressiä? Onko jollekulle muulle kodin siisteydestä muodostunut lähes pakkomielle?

8 kommenttia:

  1. Täällä toinen jolle siivoominen on loistava stressin lievitys keino! Tosin itse en osaa siivota vähän koko ajan, vaan havahdun aina siien, että lelut on ympäriinsä ja pyykitkin voisi pestä. Eli joskus se siivoaminen jopa luo sitä stressiä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus mä toivoisin että "havahtuis" vasta kun on jo sotkua eikä koko ajan olis rätti kädessä :D Mutta kyllä siisti koti vaan on ♥

      Poista
  2. Siivoaminen on kyllä ihan huippu tapa purkaa stressiä. Minä tosin tykkään siivota vain silloin kun lapset eivät ole levittämässä leluja ympäriinsä - se ei nimittäin ole stressinlievitystä lainkaan kun kilpailee lasten kanssa kumpi on nopeampi: se joka repii tavaraa alas hyllyltä vai se joka siivoaa ne takaisin. :) Kaikista paras stressinpurkaus on minusta kuitenkin ehdottomasti zumbailu tai muu liikunta jossa ei ole aikaa miettiä mitään muuta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joo kyllä mäkin mieluiten siivoan kun Iivo nukkuu tai häädän muun porukan ulos varsinkin imuroidessa koska jostain syystä molemmat pojat on koko ajan rämpläämässä imuria ja varsinkin Iivo sammuttelee sitä, melko hidasta puuhaa siis..

      Poista
  3. Mä sain ennen poikien syntymää vaivakseni stressivatsan ja viimeistään poikien huutaessa 24/7 oli vain opetelta mahdollisimman stressittömään elämään. Kun stressi alkaa nostamaan päätään, täytyy vain yrittää laittaa laput silmille, kuulokkeet korviin ja painua vaikka metsään. Keinoja on monia, mutta pääasia on ajatusten saaminen muuas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on että mikä toimii sitä kannattaa tehdä :)

      Poista
  4. Ah, kuulostaa tutulta! Ennen olin minäkin joka nurkkaa hinkkaamassa hammasharjan kanssa, mutta kyllä nyt on oppinut laittamaan silmät kiinni. Olen huomannut, että voin itse paremmin, kun en liikaa ota stressiä siivouksesta vaan teen välillä vain niitä asioita, mistä oikeasti nautin. Syynä tosin on se, että kun yksin vastaa arjen pyörityksestä, niin on pakko höllätä. Rakastan kyllä puhdasta ja siistiä kotia, mutta aina ehdi. Perussiivoukset saa riittää :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun pystyy vähän sulkea silmiä pieneltä sotkulta, pysyy pääkoppa kasassa :D

      Poista

Kiitos kommentista ♥