Raskauden jälkeen

Vaikka olen terveellä järjellä ja terveellä itsetunnolla varustettu ihminen, aina välillä tulee pieni kriisin poikanen. Tarkoitan nyt lähinnä ulkoiseen olemukseen liittyen. Raskauksien aikana jotenkin kadottaa sen oman tyylin ja tavan olla. Nyt juuri on sellainen hetki, kun mikään oma vaate ei istu (lue mahdu) eikä huvittaisi ostaa uusia kun tarkoitus on karistaa nämä 10 raskauskiloa. Enkä tiedä istuisiko ne uudetkaan vaatteet kun kroppa ei tunnu omalta. Kiloja tuli yhteensä noin 18 ja nuo 10 on jäljellä(Mimmi 6vkoa). Mulla ei ole koskaan jäänyt synnärille kuin pari kiloa, kiitos turvoksen ja alkuun on tippunut hitaasti. Mutta kun kroppa pääsee vauhtiin, ne ropiseekin kuin huomaamatta (ainakin mä toivon niin).

Älä välitä taustalla näkyvistä tiskeistä.. Tässä oli ehkä rv7..? Muistan kun tätä kuvaa ottaessa oli ihan
 jäätävän huono olo mutta vielä ei näkynyt ulospäin raskaus

Rv 9..?

 Mulla ei oikeastaan ole raskausarpia. Muutama sentin-parin pituinen haalea jälki lähtee vatsassa olevasta vanhasta leikkausarvesta, iho ilmeisesti kiristänyt siitä enemmän. Tässä kolmannessa raskaudessa ei tullut yhtään lisää. On toki joitain kasvuiässä tulleita arpia muualla kehossa mutta niitä nyt ei huomaakkaan enään. Eikä raskaudet (ainakaan aiemmat) ole jättäneet muutakaan pysyvää merkkiä, mun vatsa ei ole koskaan ollutkaan pyykkilauta ;D Nyt loppuraskaudessa olin huolissani mun pohkeista sillä niihin ilmestyi laajoja verenpurkaumia, ikäänkuin isot mustelmat ja pelkäsin, tai oikeastaan olin ihan varma että ne eivät lähde enää koskaan pois. Varmaan siksi en kirjoittanutkaan niistä mitään, aivan hävettää myöntää että ne mustelmaiset pohkeet ahdisti mua aivan kohtuuttoman paljon. Pidin pitkään tukisukkia ja voitelin paisuneita, kuumottavia pohkeita iltaisin hirudoid forte geelillä. Pari päivää synnytyksen jälkeen huomasin että kuin taikaiskusta jäljet olivat kadonneet! Muutamia haaleita pikkiriikkisiä näkyviä verisuonia lukuunottamatta. Aika onnen-possu fiilis tuli.

Rv 16

Mun "kriisi" kohdistuu siis kiloihin. Ei tämä oikeasti mikään kriisi ole. En ole itse-inhossa/itsesäälissä vellovaa tyyppiä, haluan vaan mahtua vanhoihin vaatteisiini ja tuntea oloni yhtä hyväksi nahoissani kuin aiemmin. Kunnon kävelylenkit aloitin kun Mimmi oli pari viikkoinen. Sitä ennen en voinut koska liitoskivut jatkuivat ja jatkuvat edelleen jos olen rehkinyt liikaa ja liikaa on esimerkiksi reipas tunnin vaunulenkki plus pihan haravointi. Kroppaa pitää siis kuunnella.

Rv 19

Kävelylenkkien ja muun hyötyliikunnan lisäksi teen kevyitä lihasharjoitteita kotona ja venyttelen, lähinnä varovasti treenaan syviä vatsalihaksia. Vielä siis varovasti mennään.

Rv 26

Ruuan suhteen mä oon aina ollut heikko. Jos saan ajatuksen syödä jotain se on yhtäkuin syöty. Mitään dieettejä en harrasta (enää..) mutta meillä kyllä syödään terveellisesti. Tuoreista raaka-aineista itsetehtyjä ruokia, paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja jne. Mutta tiedän herkuttelevani liikaa iltaisin kun lapset nukkuu, nyt aion kiinnittää siihen huomiota koska huomaan jo ihostanikin että nyt ollaan menty yli..

Rv 33

Tällä hetkellä mielestäni liikun tarpeeksi ja kun saan tuon älyttömän herkuttelun kuntoon (kokonaan en herkuista luovu, sen tiedän) niin ollaan oikealla tiellä. Reilu viikko synnytyksen jälkeen tuskailin Amille että olen kadottanut liikunnan ilon kun en pitkään voinut liikkua, mutta se on palannut! Jee :)

Rv 36

Kannustimena käytän (vaatekaapin sisällön ja vanhojen valokuvien lisäksi) Heia heia "hyvinvoinnin internet palvelua" kuten wikipedia kertoo. Oon käyttänyt sitä kaikista raskauksista palautuessa ja sieltä merkinnöistä on kiva seurata kuinka edistyy ja kuinka on edistynyt vuonna 2011 ja 2014. Laitan sinne aina viikkotavoitteen, kuinka paljon aion liikkua ja toteutuneet liikuntasuoristukset. Merkkaan myös painon aina kun se menee alaspäin. Oikeastaan tää on ihan kiva projekti vaikka kivempaa olisi kun ne kilot katoaisi taikaiskusta kuten mustelmat pohkeista.

❤ Nora