perjantai 30. lokakuuta 2015

Halloween fiilareissa ja tärkeetä infoo



Tänään oltiin hurrjissa Halloween bileissä, lasten bileissä siis. Olin ajatellut laittaa vaan noidan hatun päähän kun ei oikein noita asuja ole itselle tullut hankittua. Torstai iltana myöhään selailin vielä blogeja puhelimella ja bongasin Usva blogista tämmöisen helpon ohjeen noita-akan hameelle. Siitä sitten inspiroituneena heti aamulla aloin kaivella kaappeja. Ei tästä mun virityksestä yhtä hienoa tullut kuin Sarin omasta mutta hei, olipahan jotain päälle pantavaa  :D  lapset tykkää kun aikuisetkin pukeutuu edes vähän. Oikeestaan, tää mun viritys on aika kauhee mut yritys on tärkein?

Eli ensin löysin leveää kuminauhaa, se oli juuri oikein pituinenkin valmiiksi, anpiliivipöl. Sitten tuhosin Amin mustan teepaidan, leikkasin korkeussuunnassa n. 3-4cm levyisiksi suikaleiksi. Sidoin suikaleet kuminauhaan niin että ne tuli kaksinkerroin vähän eri korkuisesti. Sitten löysin vielä erivärisiä askarteluun ja ompeluun tarkoitettuja nauhoja joita leikkasin ja sidoin samaan tyyliin. Tadaa! Valmis  :)




Viime vuonna Akun kanssa askarreltiin tämmöiset hienot naamarit ja kuin ihmeen kaupalla ne oli vielä ehjät.





Poikaset sain sekunniks paikoilleen kuvaa varten, spider man ja joulupukki  :D




Nyt kuulkaas kaikki. Ensi viikon loppupuolella tulee mun blogin nimi ja url osoite vaihtumaan. Uusi nimi on yksikertaisuudessaan "Norudemu". Ongelmia ei pitäisi tulla lukijoiden suhteen mutta jos yhtäkkiä huomaat että kas kummaa kun Nora ei ole mitään kirjoitellut muutamaan päivään niin saattaapi olla että pitää uudestaan liittyä lukijaksi uudessa osoitteessa. Ilmoitan vielä kyllä tarkan päivän ja yritän tehdä uudelleen ohjausta ja muuta hienoa. Kaikki kone jutut on nyt pikkuusen vaikeeta kun Iivo rakas pieni höpönassu tiputti läppärin ja näyttö on totaali pimeenä. Eli aina kun haluun tehdä koneella jotain, pitää mun liittää kone telkkariin ja täs olkkarin lattialla yli ergonomisesti näpytellä  :D Siitähän ei kauaa oo kun Aku rikkoi vahingossa meidän edellisen läppärin, jos et muista tapausta niin tässä ole hyvä. 

Nyt, hauskat Halloweenit ja see jyy!

Super namit manteliset puolukkamuffinssit ♥

Mulla oli synttärit alkuviikosta, jee! Sen kunniaksi makea resepti tällä kertaa. Manteliset puolukkamuffinssit, oon tehnyt näitä ennenkin ja visio on ihan oma (tosin kaikkea on tässä maailmassa varmasti jo kokeiltu). Käytin noita mini vuokia koska mun mielestä ne on just kätsyn kokosii, ei liian isoja (voi syödä monta). Tein nyt vähän pienemmän määrän kuin yleensä koska pakastin aivan täynnä, normaalisti teen pakkaseen samalla. 



Tähän tarvitaan: 2 kananmunaa, 2dl sokeria, 4dl vehnäjauhoja, 2tl leivinjauhetta, 1dl mantelirouhetta, reilu desi maitoa, 1dl juoksevaa voita/margariinia, 150g puolukoita.

Vaahdota sokeri ja munat. Sekoita keskenään jauhot, mantelirouhe ja leivinjauhe. Lisää jauhoseos, maito ja rasva käännellen nuolijalla tai puulastalla muna-sokerivaahtoon. Lisää puolukat viimeiseksi ja kääntele sekaan. 

Apulainen ♥






Salainen reseptikirja..  ;D


Jaa taikina muffinssi vuokiin lusikan avulla, meillä tuli noita minimuffinsseja n.40kpl. Isoja tulis varmaan puolet vähemmän. Uuniin 200astetta ja 13min, isot pari minuuttia kauemmin. 




Kuorrute. 200g valkosuklaata ja 200g maustamatonta tuorejuustoa. Sulata suklaa esim. mikrossa, notkista tuorejuusto ja sekoita ne keskenään. Nyt mä en tiedä mikä meni vikaan kun yleensä tää kuorrute on semmoista paksua ja saa hyvin pursotettua nätisti mutta nyt se oli semmosta löysää että vaan hulaji pursottimesta läpi vaikka pidin hetken jääkaapissakin. Ekaa kertaa  käytin 3% juustoo johtuisko siitä? Käytän aina "rasvaisia", en kevyitä kun leivotaan, nam. Maistui kuitenkin yhtä hyvältä kuin aina eli eipä se haitannut. Ei vaan ollut aivan yhtä nättejä.




Tunteella koristeita päälle, meillä puolet katoaa aina apulaisen suuhun  ;D  On kuulkaas hyvää!

Ihanaa viikonloppua teille kaikille ♥

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Itsekäs(kö)

Oon harrastanut pientä itsetutkiskelua. En oo pitänyt itteeni mitenkään itsekkäänä vaan oikeastaan ihan hyvänä tyyppinä, autan muita jos voin. Mulla on ollut plan kummi jostain päin maailmaa muutaman vuoden. 19 vuotiaan Noran intoa pikkusen latisti se että mun kummipoika oli 16 vuotias.. Odotin tietty jotain semmoista mitä niissä mainoksissa näkee, ihan kuin sillä olisi ollut väliä.. Mutta kirjoittelu into kyllä tyssäsi siihen ensimmäiseen, olin jo mielessäni kuvitellut meneväni käymään ja kaikkea.. Vaikka tuskin olisin kuitenkaan mennyt vaikka kummilapsi olisi ollut kuinka pieni ja söpö.

Ennen soittelin myös kaikenmaailman konsertteihin missä kerätään rahaa ja annoin (no sitä mä teen edelleen) kolikoita keräyksiin. Mutta kyllä nyt kun eilen illalla aloin miettimään niin aika pientä tää mun osallistuminen on. Viime vuonna kyllä veimme tavaraa ja ruokaa/herkkuja paikallisen lähimmäisyhdistyksen joulu keräykseen ja siihen on aikomus osallistua tänäkin vuonna. Mutta riittääkö se? Vai onko jotain "minimiä" hyväntekeväisyydelle? Voiko tehdä liian vähän kun kerta tekee jotain, tai toisaalta voiko tehdä tarpeeksi kun aina on joku joka vielä tarvitsee apua. Tiedän että voisin tehdä enemmän, haluaisinkin löytää jonkun tavan tehdä hyvää ilman että se kuormittaa mua liikaa. Oon siis kai kuitenkin itsekäs?

Mun oli ennen tosi vaikee sanoa ei, se oli stressaavaa. Kun rupesin odottamaan Akua päätin että keskityn enemmän omaan napaan. Nyt tuntuu että oon keskittyny tarpeeksi siihen omaan napaan, alkaa olla oma tontti hallussa. Jos seuraavaks jotain yhteishyödyllistä..Hitto, mä en oo vieny edes kissataloon mitään moneen vuoteen! Nyt niskasta kiinni ja koitan keksiä jonkun mulle mielekkään tavan ja kohteen tehdä jotain tai ees antaa rahaa jos ei muuta.

Entäs te? Harrastatteko hyväntekeväisyyttä? Jos, niin kuinka? Rahaa vai aikaa, tai jotenkin muuten?

p.s. lasketaanko hyväntekeväisyyteen se kun vie vanhoja (hyviä) vaatteita keräykseen ;D

maanantai 26. lokakuuta 2015

Sunnuntai aamun valo-bileet!

Eilen oli niin synkkä aamu (ja päivä) ettei edes meitä huvittanut lähteä ulos. Venyttiin ja vanuttiin aamua eteenpäin kaikessa rauhassa. Sitten Aku muisti sen. Meidän discovalon! Viime talvena sillä tulikin paljon leikittyä mutta nythän ei oo viel niin pimeetä ollutkaan. Ei muuta kuin valot sammuksiin ja bileet pystyyn..









Vähän pimeämmällä olis kyllä näkynyt valot vielä paremmin mutta kyllä tässä taas kerkee. Valaisin on siis ihan sisustus valaisin, Amin tekemä (on se kätevä). Siihen on vain laitettu tuollainen pyörivä eriväri lamppu. Ihan hitti! Näitä halpoja huveja  :D


Hyvää uuden viikon alkua kaikille ♥

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

DIY viitta ja OOTD

Kyllä nyt oli kunnon koodikieltä otsikko :D  Oon haaveillut villaisesta/villakankaisesta viitasta nyt jonkun aikaa. Onhan niitä kaupat pullollaan eikä edes hinnalla pilattu suurin osa, mutta jotenkin tuntuu että nyt on viime aikoina  palanut rahaa meikäläiseen ihan liikaa..  Selailin super hyödyllisen ihanaa blogia Cause to wear, ja kuin tilauksesta silmiin osui diy ohje viitalle, idea ja ohjeet on siis täysin varastettu täältä, käyhän kurkkaas! Mulla vielä sattui lojumaan kaapissa tommonen Hemtexin hivenen tyyriimpi viltti joka ei ollut meillä kauaa käytössä koska se on harvaa neulosta ja meidän Touho-koiran kynnet/varpaat takertui aina siihen kun se luonnollisesti köllii meidän kanssa sohvalla ♥

Viitta pääsikin heti eilen käyttöön kun oli mun mumman synttärit. Asu muuten on sama kuin olen joskus esitellytkin päivän asuna, mutta viitta ja kengät ovat "uudet".






Tässä kuvina kuinka viltistä tuli viitta. Viltti oli tosi iso, ensin leikkasin keskeltä puoleen väliin viillon. 



Viitta olisi ollut aivan liian pitkä joten leikkasin vielä lisää ja sovittelin. Menin leikatut reunat saumurilla läpi ettei viitta lähtisi purkautumaan. Kun takaosa oli sopivan pituinen oli etuosa titeysti aivan liian pitkä. Pätkäsin etu liehukkeista palat pois, sitten harmitti kun hapsutkin lähti.. Joten leikkasin hapsut irti jo leikatuista paloista pois n.3cm pätkän kera ja ompelin saumurilla takaisin liehukkeisiin. Nyt jos joku ymmärsi ton edellisen lauseen niin onnea vaan  :D Ehkä kuvista tajuaa..



Käänsin reunaa paininjalan verran ja huristelin suoralla ompeleella. Niskan kohtaan ompelin sauman sisään pätkän puuvillaista joustamatonta nauhaa ettei se lähtisi käytössä venymään ja vanumaan viitta kun on neulosta. 


Jos kaipaat ihan oikeita selkokielisiä ohjeita niin käy lukemassa Cause to wear blogista, linkki oli tuola alussa.




Tykkäsin että tää oli käytössä kiva. 


Tätä tää on kun itsekseen kuvailee, en tietenkään huomannut että vyö oli
hilautunut niin ylös että näyttää aivan raskaus asulta  ;D






Kengät on kirpparilöytö muutaman viikon takaa. Tykkään niistä tosi kovaa! Sopivasti korkoa, mä kun en tykkää liiasta korosta mutta pieni korko tekee ryhdikkäämmän yleisilmeen.




Sitte vaan kaappeista kaivelemaan vanhoja vilttejä  :D

perjantai 23. lokakuuta 2015

Helppo lohi-perunalaatikko uunissa



Helppoa, hyvää ja kohtuullisen vaivatonta, semmoista arkiruuan tulee olla. Alkuviikosta kaivelin pakastimen syövereitä ja löysin hunajamarinoituja lohisuikaleita. Meillä on jääkaapissa melko kasa omia perunoita meidän palstalta (ei sieltä paljon muuta sitten kotiutettukkaan..) ja siitä se ajatus sitten lähti.

Tähän tarvitaan: 300g lohisuikaleita, 8 keskikokoista perunaa, kasvissuikaleita pakasteena 250g, kolmenjuuston  ruokakermaa 2,5dl.






Pesin perunat hyvin ja suikaloin yleiskoneella. Vois käyttää semmosta peruna-sipulisuikale pakastetta niin olis vielä helpomaa.




Sitten vaan perunat, kasvissuikaleet ja lohisuikaleet uunivuokaan. Kääntele sekaisin ja lisää ruokakerma sekä vettä. Tossa oli nestettä varmaan reilu puoleen väliin vuokaa, perunasta ja kasviksista irtoo vielä nestettä niin ei tarvita niin paljon kuin esim. makaroonilaatikossa ettei ruoka ole liian "märkää". Vähän laitoin vielä juustoraastetta kun oli jäänyt lasagnesta yli.




Uunissa 200astetta ja 45-60min. Niin kauan että tulee kauniin ruskea pinta. Mä laitoin mausteeksi vain vähän mustapippuria koska lohi oli hunajamarinoitu ja kermakin maustettu. Jos käytät maustamattomia niin mausta oman maun mukaan esim. suolalla ja mustapippurilla, tillikin olisi sopinut mutta pääsi unohtumaan  :D






 Hyvää viikonloppua ♥

torstai 22. lokakuuta 2015

Urbaani legendoja

Kaikki tietää tarinoita "kylähulluista", erikoisista persoonista jotka kaikki tietää mutta kukaan ei tunne?

Kesällä olin mun siskon kanssa kävelyllä. Käveltiin viljapellon ohi. Korkeana tuulessa huojuvat tähkät oli niin kauniita että vitsailtiin jos mentäis sinne pellolle pyörimään ja tanssimaan, ihan muina naisina. "Tuala nuo kylähullut menee", naureskeltiin itsellemme ja jätettiin (sillä kertaa) pellolla tanssahtelut väliin. Jäin miettimään "kylähulluja". Heistä puhutaan kuin eivät oikeita ihmisiä olisikaan vaan yleistä viihdykettä. Kuitenkin he ovat jonkun lapsia, sisaruksia, ystäviä, naapureita ehkä jopa äitejä ja isiä.

Tarina nuoresta tytöstä joka oli niin kaunis ja taitava tanssija että kateelliset ikätoverit kiusasivat ja pahoinpitelivät hänet hulluuden partaalle. Loppuelämän tämä tyttö, nainen, tanssahteli säällä kuin säällä pitkin kaupungin katuja, mieli poissa tästä maailmasta. 

Tarina ystävällisestä juoposta, kaikkien kaveri, hauska heppu, kiva heittää läppää kaupungilla. Kuka tietää missä tämä hauska heppu vietti pakkasyöt?

Tai entäs tämä. Parrakas vanhus kävelee kymmeniä kilometrejä päivässä, ilman kenkiä. Nähty milloin missäkin päin kaupunkia saman päivän aikana. Tarinan mukaan vanhus on älyttömän rikas ja menetettyään perheensä jossain traagisessa onnettomuudessa hän menetti myös järkensä.

Tai entäs se tietty bussikuski jota kaikkien tulisi pelätä? Tai erikoinen kaveri joka kulkee kitara olalla, laulaa lurauttelee ja pukeutuu kuin suurenluokan tähti? Kaikki tietää "pullomumman" jolla on erittäin värikäs menneisyys? Kuka tietää minkälaisia ihmiskohtaloita näiden tarinoiden takana oikeasti on, mielenterveysongelmia, alkoholismia, traumoja yms. Tai joissain tapauksissa ihan tavallisia ihmisiä joista jostain syystä on alettu puhumaan ja lumipallo kasvaa?

Kun rupesin näitä miettimään, alkoi hirveästi vaivaamaan että mikä on totuus tarinoiden takana.  Ehkä siksi se vaivaa kun osa tarinoista on niin julmia ettei niiden toivoisi olevan totta. Ovatko nämä ihmiset yleensä itse tietoisia mitä heistä puhutaan? Mua yleensäkkin kiinnostaa ihmiset ja teen usein havaintoja ihmisistä ympärillä, hyvällä tavalla siis  :D  

Entäs te muut? Tuleeko mieleen jotain tarinoita paikallisista "kylähulluista" joita olette kenties vaikka lapsuudessa/nuoruudessa ohimennen nähneetkin? Kiinnostaako teitä tietää totuus?


keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Blogille uusi nimi?

Oon jo pitkään, oikeastaan alusta asti miettinyt että toinen nimi olisi mun blogille parempi. En ole halunnut muuttaa nimeä koska pelkään että kadotan teidät lukjat siinä rytäkässä. Nyt oon miettinyt asiaa ahkerasti ja tulin siihen tulokseen että nimen vaihdos tulee. Poikasten kanssa on aika tuore blogi vielä ja mitä pidempään vitkutan nimen vaihdosta sitä enemmän se epäilyttää, joten nyt tai ei koskaan! Itse blogin sisältö ei tule ainakaan lähiaikoina muuttumaan, sitähän ei tiedä mitä joskus tulevaisuudessa tapahtuu mutta nyt haluan kirjoittaa niistä aiheista mistä tähänkin asti.



Miksi mä haluan vaihtaa nimen? Poikasten kanssa on perheellisen blogi mutta ei "pelkkä" perheblogi. Nimi viittaa ehkä liiaksi siihen että kirjoittaisin vain äidin näkökulmasta. Mä tykkään kirjoittaa "naisten juttuja"  :D  koska mä olen nainen. 




Mikä nimi sitten olisi hyvä mun blogille? Alusta asti mun päässä on pyörinyt mielikuva nimestä. Semmoinen mikä ei varsinaisesti tarkoita mitään, ainakaan mitään tiettyä mikä rajoittaisi mua blogin suhteen.




Mietin myös että vaihdanko vain nimen mutta pidän osoitteen samana. Todennäköisesti vaihdan myös osoitteen, se on selkeämpää niin pidemmän päälle.




Mitäs tuumitte? Onko hassua vaihtaa blogin nimeä?




Jaa mikä se uusi nimi on? Mun lempinimi ja nimimerkki Norudemu  :)  Muutoksen teen kyllä vasta varmaan parin viikon päästä, kerkeen vielä harkita ja tiedottaa moneen moneen kertaan että te lukijat löydätte myös uuteen osoitteeseeni ♥


Kuvat on muutaman viikon takaa, kiitos Nadja ♥

maanantai 19. lokakuuta 2015

Sony a5000 minijärkkärin testailua in action

Mulla on nyt muutama viikko ollut aikaa testailla uutta kameraa, sony  a5000 minijärkkäriä. Aiemmin mulla on ollut Nikon järjestelmäkamera ja sitten Canon, tietty muutama perus digikamera löytyy jostain kaapin perältä edelleen.. Halusin minijärjestelmäkameran juurikin sen koon vuoksi. Tämä Sonyn oli kehuttu ja hinta-laatusuhde mun mielestä kohdillaan. Oon ollut tosi tyytyväinen tähän, helppo napata mukaan ja pikkuhiljaa alkaa olla ominaisuudetkin hallussa. Mitään valokuvauskurssia en oo koskaan käynyt enkä kyllä ihan tajuu mitä kaikki säädöt varsinaisesti tarkoittaa mutta kokeilemalla se selviää  :D  Haaveissa olis kyllä joku pikkuunen kurssi tai edes että joku osais kertoo mulle silleen hyvin selkeesti mitä kaikki tarkoittaa. Mutta nyt mennään näillä tiedoilla.

Paikoillaan olevien kohteiden kuvaaminen ei nyt oo hirveen haasteellista ja esim. nämä lähikuvat oli mun mielestä onnistuneita ottaen huomioon että ne on syksyllä sisällä kuvattu. Liikkuvissa kohteissa onkin sitten enemmän haastetta. Aku oli mulle hyvin innokkaana apulaisena tässä muutama päivä sitten ja onhan nämä sillälailla onnistuneita että kuva on "täysin pysähtynyt" (en tiedä mitään kavaus sanastoista) eli tarkoitan ettei ole sumentuneita kohtia mutta silti haluaisin että kuva olisi vielä tarkempi. 




Pitäisi siis harjoitella tarkentamista..? Tykkäisin käyttää manuaali tarkennusta mutta näin liikuvan kohteen kanssa se ei onnistu ainakaan multa. Automaatti tarkennus menee usein väärään kohtaan.. on tässä kamerassa semmonen tarkennuskin jonka pitäisi seurata liikkuvaa kohdetta mutta en ole vielä päässyt jyvälle siitä. Aina kun tuntuu että nyt tajusin jotain, joku muu asia vaatii täyden huomion ja unohdan kaiken mitä juuri kerkesin tajuta! 







Yksi miinus mulla onkin sanottavana, surkea käyttöohje. Siinä oikeastaan vaan esitellään kameran osat mutta ei toimintoja varsinaisesti. Tässä itse kamerassa on kyllä semmoinen kysymysmerkki nappi joka kertoo kuvausvihjeitä ja se on kiva lisä. 

Kokeilin lauantaina liikkuvaa kuvaa kun menimme veneellä. Vesipisaroita pärski veneen vierellä ja laskin kameran niin alas kuin uskalsin laidan yli, kamerassa on kääntyvä näyttö joten näin mitä kuvaan vaikka kamera oli tosi alhaalla ja vielä veneen kyljessä kiinni. Ihan kivoja kuvia mun mielestä ja aika hyvin vesipisaroita erottuu.





Kaikenkaikkiaan oon tykännyt tästä kamerasta, vielä on kyllä paljon opeteltavaa!




sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Syksyisen saariston kauneutta ♥

 


Eilen oli taas niin kaunis aurinkoinen syyspäivä, ei ole paljon huonoja päiviä tänä syksynä ollutkaan. Koivut on vielä kauniin keltaisia mutta tuulenpuuskien mukana lehtiä irtoaa niin että näyttää aivan kuin sataisia keltaisia lehtiä. Kohta lehdet tippuu kokonaan. Mä tykkään koivuista, kaikkina vuodenaikoina ne on mun mielestä kauniita (paitsi se mikä tiputtaa lehdet ja moskat suoraan meidän trampoliiniin..). 



En viitsinyt lähteä Iivon kanssa saareen yöksi koska en halua horjuttaa juuri lötynyttä uni rytmiä, Iivo siis nukkuu yöt (älä tule paha kakku..). Lisäksi Iivo herää ennen kuutta ja pienessä mökissä on vaikea antaa unirauha Akulle joka taas nukkuu lähemmäs kahdeksaa. Niinpä Ami ja Aku hakivat meidät eilen aamulla ja "palauttivat" iltapalalle :) 


Tuntui että koko saari oli aivan keltainen, niin paljon lehtiä maassa. Ne on kauniita nyt mutta koitappa haravoida.. onneks ei kovin tarkaan tartte, enimmät vaan ettei hukuta niihin :D

Vesi tosi matalalla

Touho ja Iivo pelaa palloa. Iivo on selvästi synnynnäinen lahjakkuus pallojen kanssa. Iivo potkii ja kuljettaa jalkapalloa, kuljettaa mailalla sählypalloa ja heittää palloja (ja tavaroita) aivan uskomattomalla tarkkuudella ;D






Touho on nyt melkein joka kuvassa, siitä huomaa että syksy on tullut. Kesällä se vaan makoilee jossain auringossa mutta kylmemmällä se osallistuu kaikkiin meidän puuhiin ♥






Osaisko kukaan kertoa minkä linnun sulka?




Sisällä käytiin lähinnä syömässä. Pojilla oli nukke sairaala ja tämä korivaunu on ambulanssi  :D




Ylilääkäri ♥




Sitten kotimatkalle. Onneksi matkaa on noin 10min niin viitsii mennä vaan päiväseltäänkin käymään, on se niin kaunis ja rakas paikka ♥



Hei hei mökki..






Oon yrittänyt löytää aikaa opetella käyttämään mun melko uutta kameraa, sony a5000 joka on siis minijärkkäri. Se tuntuu jotenkin niin pieneltä isojen järkkäreiden jälkeen ja menee tietty aikaa että opin muistamaan nopeasti mitä mistäkin napista tapahtuu  :D  Jotain oon kuitenkin kerinnyt testailemaan ja paikoillaan olevien kohteiden kuvaus alkaa sujua (sepä nyt ei taida koskaan olla se ongelma). Nopeasti liikkuvien eli lasten kuvaaminen onkin sitten haastavampaa, varsinkin sisällä nyt kun valoa ei enää juuri ole. Aku on mua jelpannut tuossa takapihalla pariin otteeseen ja alkaa sekin hahmottua, ulkona valoisassa siis. Sisällä hämärämmässä tuntuu välillä tosi vaikealta saada teräviä kuvia, välillä onnistuu ja sitten en enää muista mitä tein kun ajatus katkeaa syystä tai toisesta  ;D  

Tänäänkin taitaa olla tulossa kaunis päivä, nautitaan tästä ja auringosta vielä kun voidaan. Leppoisaa sunnuntaita kaikille  :)