maanantai 27. helmikuuta 2017

Rv 36

Rv 35+0 - 35+6


Tämä olikin pikkuisen tympeä viikko. Viikko alkoi tosin hyvin kun vietettiin poikien kanssa pitkä päivä sisäleikkipuistossa, mukana oli myös mun sisko lapsineen ja aika hujahti ihan huomaamatta. Tiistai aamuna heräsin kuitenkin kamalaan oloon ja oksennustautihan se sitten oli... Ei onneksi kuitenkaan noroa! Akulla oli ilmeisesti myös vähän huonoa oloa mutta minä jäin ainoaksi oikeasti sairastuneeksi. Hyvä tietysti niin. Onneksi on Netflix ♥ sillä todellista lepoa oli tiedossa vasta iltapäivällä neljän jälkeen. Tauti oli sikäli lievä että oksentelin vain tiistaina mutta epämääräinen olo jatkui seuraavankin päivän niin ei sitten kerhoiltu yhtään. Torstaina käytiin illalla koko perhe kylpylä Tropiclandiassa uiskentelemassa. On ollut koko talvi tarkoitus mennä, siis koko perhe. Poikien kanssa ollaan käyty aamu uinneilla mutta nyt saatiin aikaiseksi ja oli kyllä mahtavaa. Akuhan oppi jo viime kesänä jonkin verran uimaan mutta näin talvella ollaan kuitenkin sen verran harvoin uitu että aina ikään kuin unohtuu siinä välissä ja vaikka muistuukin mieleen uinnin aikana, varsinaista kehitystä ei ole tapahtunut. Nyt Aku kuitenkin ui pidempiä matkoja kuin aiemmin, jess!


Pöpön takia mulla jäi tosin neuvola aika väliin, se missä piti tarkistaa kuinka päin vauva majailee. Olin tuolloin jo sitä mieltä että vauva on löytänyt paikkansa pää alaspäin ja viihtyi tietyssä asennossa monta päivää, mutta nyt se on kyllä heitellyt semmoista volttia ettei mitään haisua hänen suunnitelmistaan. Rankan alkuviikon jälkeen Ami oli kultainen ja vei pojat koko viikonlopuksi saareen ♥ Ihanaa kun Iivokin alkaa olla sen verran iso että hänet voi ottaa "miesten reissuille" mukaan :) Mä vietin oikein rentouttavan viikonlopun kotona, vaikka esimerkiksi näitä liitoskipuja ei enää oikein levätä pois mutta teki hyvää kun ei tarvinnut "suorittaa" enempää kuin mihin kroppa tuntuu pystyvän. Välillä nivuset ikään kuin lukkiutuu hetkeksi, eikä jalka meinaa nousta. Supistukset on taas rauhoittunut. Päivittäin tulee paljon harjoitus supistuksia ja yksi-kaksi kipeämpää plus jalkoja ja selkää jomottaa koko ajan. Kyllä ne mun puolesta saisi tehdä hidasta valmistautumista h-hetkeen.


Kuten yllä olevasta kuvasta näkee, vatsa ei ole laskeutunut vielä vaikka ehkä aavistuksen alempana on kuin aiemmin. Kyllähän tätäkin palloa tulee ikävä ♥ ja sitä jatkuvaa möyrimistä.


♥ Nora

lauantai 25. helmikuuta 2017

Mitä mukaan synnärille?

Aloittelin tuossa hetki sitten synnytyskassin pakkaamista. Mua jotenkin huvittaa tuo sana, "synnytyskassi". Joka tapauksessa nyt se on kutakuinkin pakkailtu vaikka se saakin todennäköisesti vielä jokusen viikkoa tuossa mojua.


Netti on pullollaan vinkkejä ja keskusteluita mitä pakkaan synnytyskassiin? Mun mielestä monet listat on ihan hirveen pitkiä ja monimutkaisia sillä itse koen ettei sielä sairaalassa nyt niin hirveästi tavaraa tarvitse. Tietysti jokainen synnyttäjä on erilainen ja näin ollen on kassin sisältökin. En pakannut juuri mitään turhaa edes ensimmäiseen synnytykseen ja kassin sisältö, kuten kassikin, on pysynyt aika samana. The kassi on ihan vaan tuommoinen vanha Puman olkalaukku, se on sopivan kokoinen ja niin edelleen. Miksei olis kiva hommata joku kivannäköinen viikonloppulaukku, niinku ihan muutenkin kuin synnytyskäyttöön.. mutta eipä ole tullut hankittua joten tällä mennään :)

Synnytyskassin sisältö:


1. Tärkeintä mulle on omat hygienia välineet ja toilettilaukku viekin isoimman tilan mun laukusta. Toilettilaukusta löytyy:

-Shampoo + hoitoaine ja kasvojen pesuaine. Suihkusaippuaa on turha pakata koska sairaalassa on.
-Hammasharja ja hammastahna.
-Päivävoide, yövoide ja silmänympärysvoide + hajustamaton vartalovoide. Muistan kuinka ensimmäistä kertaa synnärillä ollessani mulla oli mukana vaan joku vartalovoide mikä silloin oli käytössä. Tuntui kamalalta ottaa vauva suihkun jälkeen iholle kun huomasin kuinka vahva tuoksu voiteessa oli, siksi siis hajustamaton.
-Medela lanolin- nännivoide. Aiemmin sairaalasta on saanut pienen kannellisen lääkekipollisen lanolin- voidetta ja se on riittänyt aika pitkään kotonakin koska se on hyvin riittoisaa. Varmuuden vuoksi kuitenkin pakkaan tälläkin kertaa oman koska käytännöt muuttuu koko ajan ja kun näitä säästöjä tehdään ei voi tietää mistä seuraavaksi säästetään, ehkäpä tissi-rasvasta?
-Huulirasva
-Pari pampulaa, pinnejä ja panta, hiusharja. Ei sitä tiedä kuinka mä haluan hiuksia sielä pitää..
-Muutama liivinsuojus ja pari sidettä kotiinlähtöä varten.
-Nämä on lähinnä myös kotiinlähtöä varten: Hiuspuuteri (tuntus kamalalta suihkutella lakkaa/kuivashampoota synnärillä..), peitevoide, valokynä, kulmakynä, ripsari.

2. Puhtaat alusvaatteet mukaan lukien pehmeät imetysliivit kotiinlähtöä varten. Jos vaan tilanne sallii pyrin lähteä kotoa sellaisilla vaatteilla joilla voin tulla takaisinkin, tarkoittaa että ovat mukavat ja puhtaat :D Jos näin ei ole, saa Ami tuoda mulle sitten toiset vaatteet, en lähde turhaa pakkailemaan monia vaatteita. (Meillä on 10-15 min ajomatka synnärille)

3. Sisätossut. Muistaakseni vielä vuonna 2011 synnärillä oli jotkut muovitossut mutta 2014 ei ainakaan enään ollut. Ilmankin pärjäsi, sukkasillaan hiihtelin osastolla mutta kun kaapista tupsahti vastaan viime toukokuiselta Turkin reissulta mukaan napatut vielä paketissa olevat hotellin tossut, päätin heittää ne kassiin. Ne voi sitten heittää roskiin kotiinlähtiessä, vähä etelänloman luksusta kato ;D

4. Kameralaukku. Tää on toilettilaukun jälkeen tärkein ja tilaa vievin juttu mitä mun kassista löytyy. Kameralaukussa on: kamera, laturi, mini- tripodi, linssinpuhdistus liina, kännykän laturi ja nappikuulokkeet kännykkään. Nämä on sielä siis aina, näytti sielä olevan vielä pampula, pieni vihko ja kynäkin :D

5. Neuvolakortti. Tää olis vissiin se oikeesti tärkein..

6. Evästä. Mulla ei ollut ekalla kerralla mitään evästä. Pieni trauma jäi siitä kun n.23.00 illalla käveltiin sairaalan käytävillä ja koitettiin saada supistuksia voimistumaan. Mun teki hulluna mieli kokista ja olihan siinä limsa-automaatti mutta se toimi vaan kolikoilla! Meillä ei tietenkään ollut kolikoita, miksei se voinut toimia kännykällä!? Tokalla kerralla mulla sitten olikin limsaa ja kuplavettä. Nälkää ei ole koskaan tarvinnut nähdä vaan ruokaa on tarjoiltu todellakin riittävästi. Aiemmilla kerroilla osastolla on saanut käydä itse hakemassa välipalaakin, nyt en tiedä onko käytäntö muuttunut, pitänee ottaa selvää.. Ainakin kuplavettä lähtee tälläkin kerralla mukaan. Voi olla että pakkaan myös muutaman appelsiinin ja kuorittuja maapähkinöitä, ne on ollut mun himo nyt viime aikoina.

Näillä mennään. Entäs vauva?

Vauvalle sairaalaan:


Vauvalle en pakkaa omaan kassiini mitään. Hän saa kaiken tarvittavan sairaalan puolesta. Kotiutumis vaatteet olen katsonut valmiiksi ja Ami saa tuoda ne sitten kun sen aika on. Vauvalle on pakattuna:

Body, housut, sukat, trikoo-tumput, villasukat, ohut villahaalari, paksumpi pipo, oma "rätti" sekä toppapussi kaukaloon. Säätä on vaikea ennustaa mutta luulisin että tällä setillä pärjää lämpöisessä autossa muutamasta pakkas asteesta muutamaan lämpöasteeseen. Toppapussin voi vetää ihan suppuun tai vähän raottaa tilanteen mukaan. Rätin voi laittaa kaukalon päälle ulkona liikkumisen ajaksi jos ilma tuntuu raa´alta. Jos pakkasta sattuisi olemaan reippaammin, voi villahaalarin vaihtaa paksumpaan teddy-haalariin.



Pojat ovat saaneet myös ostaa siskolle pienet lahjat jotka tuovat sitten sairaalaan kun tulevat katsomaan. Aikoinaan Aku osti Iivolle unipupun ja nyt Iivo sai ostaa vauvalle unipupun. Tai tämä on kyllä joku ihana siivekäs yksisarvinen mutta kuitenkin. Iivo olisi mielellään ostanut vauvalle samanlaisen kuin hänellä itsellään on mutta tämä oli sitten toiseksi paras. Aku taas sai valita siskolle tutin ja tuttinauhan :)





Jaa a. Ehkä siinä on kaikki ajateltuna? Jos ei, niin aina Ami voi kipaista hakemaan :)

Mitä teidän synnytyskasseista on löytynyt/tulee löytymään? Mikä on ollut ehdottomasti tärkeintä ja mikä turhaa?


♥ Nora

maanantai 20. helmikuuta 2017

Rv 34 + 35

Rv 33+0 - 34+6

Välillä tuntuu mahan pohjassa perhosia, ei enää pitkä aika h-hetkeen. Välillä sinne on ikuisuus, se on ihan yhtä kaukana kuin pari kuukautta sitten.

Liikkuminen on jo aika hankalaa ja oonkin vähentänyt kävelylenkkejä, mun viimeistä liikuntaa muistuttavaa aktiviteettia.. Puolen tunnin- tunnin kävelylenkki voi aiheuttaa sen että loppu päivänä en meinaa päästä edes kotosalla liikkumaan plus se imee kaikki mehut ja oon rättiväsynyt. On ollut ihanaa kun energiaa riittää kotona puuhailuun, nyt on nimittäin pesänrakennus vietti huipussaan (siis oikeesti, oon rehannut taas risuja ja oksiakin kotiin..). Tässä yksi päivä oli tosi lämmin, se taisi olla se föhn(?)- tuuli juttu, silloin aloitin ikkunoiden pesun ulkoa päin. Kesken se toki jäi mutta onpahan aloitettu :)

En oikein osaa enään sanoa mikä kipu on mitäkin. Koko keskivartalo ja lantio, jalat myös, on vaan tulessa koko ajan. Iskias, liitoskivut, supistukset, lihaskrampit, kaikki sulassa sovussa. Niin ja närästys. Viime aikojen riesa on ollut kivuliaat supistukset joita tulee päivittäin, siksikin vähensin kävelyä kun se tuntuu olevan yks pahin laukaisija. Välillä on jopa pieni huoli käynyt mielessä, näin kolmatta odottaessa nimittäin kyllä tunnistan "ihan oikean" supistuksen ja nää on ollut semmoisia mitä tulee alkuun kun synnytys on lähtenyt käynnistymään. Onneksi ovat kuitenkin loppuneet aina.

Viime viikolla oli viimeinen neuvola- lääkäri käynti. Supistukset ei olleet saaneet mitään muutoksia aikaan, mikä on tietysti tässä vaiheessa hyvä. Pojat on syntyneet 40+2 ja 40+1 eli kyllä mä vähän luotinkin siihen että tämäkin pysyy kyydissä lähelle laskettua, saapi nähdä. Vauva on ollut raivotarjonnassa mutta viime aikoina liikkunut niin villisti etten itse enään oikein osannut sanoa kuinka päin hän on. Lääkäri oli samaa mieltä, eli ei osannut heti sanoa miten päin on. Hetken päästä hän oli sitä mieltä että rt mutta koska oli jo ilmaissut epäilynsä, asia tarkistetaan. Meidän neuvolassa on ultra mutta kukaan ei kerinnyt sitä siinä paikassa alkaa tarkistamaan joten pitää mennä erikseen.

Lähimetsän kiipeily paikka :)

Ollaan poikien kanssa keksitty uusia kivoja juttuja mitä mun on helpompi heidän kanssaan toteuttaa. Jos ennen lähdettiin aina vähän kauemmaksi vaikkapa metsään leikkimään, koska siinä ohessa saa lenkkiä ja meillä on tietyt "mestat" missä käydään. Nyt ollaan huomattu että tuossa tien päästä alkavassa metsä-alueessa on ihan huikeita leikkipaikkoja. On vuorikiipeilypaikka, iso liukurimäki (liian hurja pulkalla), isoja kiviä joiden väliin tehdä majaa, juurakoita joiden alla voi mönkiä (ihanaa...) ja niin edelleen. Tuohon minäkin jaksan kävellä ja vielä seisoskella toista tuntia kun tietää että kotiin pääsee sitten lähdön hetkellä parissa minuutissa. Ei aina kannatakkaan mennä merta edemmäs kalaan :)

Tästä lähtien aion taas kirjoittaa raskaus kuulumiset viikon välein koska aika alkaa käydä vähiin.. Eli ensi viikolla taas, sitten todennäköisesti tiedän kuinka päin baby majailee :)

♥ Nora

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Tylsää? Tekemistä lasten kanssa

Tämä omituinen talvi joka ei oikein ota alkaakseen kunnolla, ainakaan täälä länsirannikolla, on välillä asettanut haasteita: Mitä tänään tehdään lasten kanssa?  Tietysti me ulkoillaan ja kerhoillaan mutta onhan se niin ettei pimeällä loskasäällä aina huvita ulkoilla tuntitolkulla. Kivoja sisäpuuhia on siis ollut hakusessa.


Varmaan monelle onkin jo tuttu juttu Oppi ja ilo puuhakortit? Meillä on niitä useampikin setti ja nyt uusimpana saatiin testiin "Taaperon kanssa", touhua ja tekemistä 1-3vuotiaille. Vaikka kortit on tarkoitettukin 1-3vuotiaille, on niistä iloa myös isomman lapsen kanssa, Aku 5v on vähintään yhtä innoissaan yhteisestä puuhasta kuin Iivo 2v. Osa jutuista taas on selkeästi enemmän juurikin 1vuotiaiden kanssa paremmin toimivia, niitä päästäänkin testaamaan sitten vuoden päästä :D


Ollaan otettu tavaksi silloin tällöin se, että aamulla lapset saa valita muutaman itseään miellyttävän tehtäväkortin jotka sitten mahdollisuuksien mukaan pyritään toteuttamaan päivän mittaan. Mun mielestä parasta näissä korteissa on niiden yksinkertainen nerokkuus. Ihan tavallisia kivoja puuhia mitä voi lähes joka kodissa toteuttaa, mutta tulisiko niitä tehtyä tai edes ajateltua tehdä ilman pientä sysäystä? Kun kortit on valittu, pojat kyllä pitää huolen että niistä pidetään kiinni. Alla on muutamia meidän käytetyimpiä kortteja. Tuttuja puuhia uudella näkökulmalla.


Iltapala kasvot on ehdottomasti aina listalla :D Alla pari kuvaa meidän iltapaloista..



Onko teillä käytössä Oppi ja ilo puuhakortteja?

Kortit saatu blogin kautta.


♥ Nora

perjantai 17. helmikuuta 2017

Ihanaa olla yksin

Perus luonteeltani olen sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut. Jos joku vaan on juttu tuulella, musta saa kyllä kaverin niin säiden päivittelyyn kuin syvällisempiinkin pohdintoihin. Joskus kuitenkin tuntuu että aivoissa on "over load" ja pitää saada olla rauhassa, yksin.


Ennen lapsia vietin aika usein aikaa yksin, omasta halusta. Saatoin olla useita päiviä mökillä itsekseni lueskellen, puuhastellen, saunoen, kesällä uiden jne. ilman telkkaria, läppäriä tai edes älypuhelinta (koska mullahan on sellainen ollut vasta 1,5v..). Oli ihanaa lukea aamu viiteen ja nukkua aamulla pitkään, sitä on ikävä. Mä viihdyn yksin. Nooh, eiköhän elämässä vielä tule sekin hetki kun aikaa on ehkä enemmän kuin haluaisi.

Nykyään en luonnollisesti ole kovin usein itsekseni, siis ainakaan samalla tavalla kuin ennen, mutta kyllä mä päivittäin luon puitteet sille että saan olla omissa ajatuksissa hetkisen. Nyt raskaus aikana oon huomannut että olisi enemmänkin tarvetta olla yksin ja oon saanut siihen muutaman mahdollisuuden. Ami on mm. vienyt muutaman kerran poikia jopa koko viikonlopuksi mökille ja pojat on myös olleet pari kertaa mummin ja paapan luona yökylässä niin että Ami on ollut sitten omissa menoissa ja minä olen saanut ihan vaan olla, omissa ajatuksissa ja puuhissa. Okei, osaksi mulla on ollut myös työvuoroja ja siksi olen jäänyt kotiin mutta on sekin ollut omalla tavalla kivaa lähteä töihin rauhassa ja tulla kotiin rauhassa.

Nyt siis sanon sen mitä ei vissiin pitäisi sanoa: Kun mun lapset on poissa kotoa, mä en istu sohvalla ikävöimässä ja vääntelemässä käsiä että koska ne tulee kun ei ole mitään tekemistä.

Tähän väliin mainitsen että pojat ei toki ole kahta yötä kauempaa olleet minusta erossa ja silloinkin aina isänsä kanssa. Jaa hetkinen, Aku on tainnut kerran olla mun äidin kanssa mökillä 2 yötä.. Joka tapauksessa, suhtautuisin varmasti erilailla jos oltaisiin erossa pidempään tai liian usein tai vastentahtoisesti (esim. sairaus yms.) tai jos vaikka kävisin pitkää päivää töissä jolloin olisin lapsista erossa päivittäin. Mutta nämä suhteellisen harvat breikit on kyllä todellakin tervetulleita.


Kun lapset on kotihoidossa, siinä ollaan todellakin kylki kyljessä yleensä aamusta iltaan. Juuri niin kuin minä itse olen sen halunnutkin menevän. Aku käy kerhossa 2 kertaa viikossa 4 tuntia kerrallaan, Iivo ei vielä ole saanut kerhopaikkaa vaikka ikänsä puolesta pääsisi jo avoimen päiväkodin kerhoon. Seurakunnan kerhoissa saattaisi olla tilaa mutta en halua viedä poikia eri päivinä kerhoihin vaan haluaisin heidät samaan ryhmään. Siispä käydään Iivon kanssa perhekerhoissa, Aku tulee tietysti mukaan silloin kun ei ole omaa kerhoa. Harvoin mulla on mitään omia menoja iltaisin, saattaa kuulostaa tylsältä mutta ei se ole. Tykkään olla perheen kesken ja yritän hoitaa kaikki "pakolliset jutut"  kuten kaupassa käynnit, oman liikkumisen (=hyötyliikuntaa mielikuvitusta käyttäen) jne. päivän aikana että illat sitten ollaan niin kuin halutaan ilman pakollisia kiireitä. Sitten kun se mahdollisuus olla yksin tulee, se tulee todella tarpeeseen ja otan siitä kaiken ilon irti.


Näin raskaus aikana en haali mitään menoja mun "omalle päivälle" kun sellainen ilmaantuu. Oon mm. kierrellyt kirppareita, saunonut pitkän kaavan mukaan, lenkkeillyt Touhon kanssa, katsonut Netflix sarjoja ja tavaksi on tullut hakea salaatti baarista lounas ja iltapalaksi Subi ja karkkia :D Sanotaan nyt vielä että ei raskaana nää mun "omat päivät" on toisinaan vähän erilaisia..

Rakastan mun arkea ja perhettä mutta mä viihdyn myös yksin. Hiljaisuudessa, omissa ajatuksissa, ilman mitään häiriötekijöitä. Ainakin aina silloin tällöin :)

Miten muut, varsinkin äidit. Osaatteko olla yksin? Onko teillä mahdollisuutta olla joskus yksin? Ja mikä tärkeintä, mitä te teette silloin?

♥ Nora

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Painija- poika

 Postaus yhteistyössä MaxPlay :n kanssa.

maxplay juomapullo

Oon aiemminkin kirjoittanut Akun paini harrastuksesta mm. Paini harrastuksena 4 vuotiaalla. Edelleen meillä siis harrastetaan painia ja välillä harjoituksia pidetään myös kotona, leikin varjolla tietenkin. Aku on kehittynyt huimasti itse paini otteissa ja osaa jo viedä liikkeet loppuun, uusin opittu "temppu" on niskalenkki ja sitä nyt ollaan treenattu kotonakin. Alla kuvat päälläseisonta harjoituksista :) Kyykyssä päälläseisonta sujuu mutta jalkojen suoristus on nyt työn alla.

Pienelle harrastajalle omat välineet on tietysti tärkeät. Kunnon vaatteet missä on hyvä liikkua, tossuina painissa käy ihan kerhotossut mutta kyllä tämä painija sai ihan uutta pontta kun saatiin serkun vanhat painitossut käyttöön. Juomapullo meillä on ollut vähän hakusessa. Meillä on ollut jotain muovisia hienon värisiä pulloja mutta mielestäni ne alkaa haista ja vesi jopa maistua muoviselle hetken päästä. Sitten vielä luin jonkun artikkelin muovipullojen vaarallisuudesta ja heitin kaikki menemään..


Saatiin MaxPlay verkkokaupasta testiin Super Petit lasten metallinen juomapullo. Tämä pullo on paitsi tietysti hieno irrotettavine super-sankari rannekkeineen, myös BPA vapaa ja pullo osa on valmistettu ruostumattomasta teräksestä. Tässä juoma pysyy kylmänä pitkään!

maxplay


Iivokin osallistui (vielä pyjamassa) meidän aamupäivä "treeneihin". Iivolla on selkeästi show painijan elkeitä ;)


Meillä on kotona voimistelurenkaat eteisaulan ja olkkarin välimaastossa ja siinä pojat roikkuu vähän väliä pitkin päivää.  Oli muuten huippu ostos, itse en nyt enää ole paljon temppuillut mutta kohta taas :)

maxplay

Super Petit juomapullo on nyt muuten tarjouksessa MaxPlay verkkokaupassa.
Minä en hyödy linkkien klikkauksista mitenkään :)

maxplay

Mitä liikunta harrastuksia teidän 5vuotiailla on? Onko sielä lukijoissa vanhempia joiden lapset harrastaa painia?

♥ Nora

perjantai 10. helmikuuta 2017

Rv 32 + 33

Rv 31+0 - 32+6

Raskauskuulumisia taas :) Ajan kuluminen on kyllä erikoista. Sitä helposti tulee tuijottaneeksi vaan sitä jotain etappia mitä kohti ollaan menossa (kuten  vaikka laskettua aikaa..) mutta siinä sivussa ei saa unohtaa nauttia arjen pienistä asioista. Jokainen kuluva päivä on lähempänä vauvan syntymää mutta jokainen päivä on myös osa isompien lapsien ohikiitävää lapsuutta. Tätä mä itselleni muistutan päivittäin, ettei voi käpertyä "odotus-kuplaan" vaikka välillä kivut ja väsy saa varsinkin iltaisin pään sisällä huutamaan "antakaa mun olla!!". Ettei vaikuta ihan liian synkältä, on päivissä aina enemmän hyviä hetkiä ♥ Lisääntyvä valo saa joka aamu mielen kohoamaan, kuinka ihanaa lähteä kerhoihin auringon noustessa eikä pilkkopimeässä.


Voi, tein huippu löydän paikalliselta face kirpulta. Tai oikeastaan tuote löysi minut kun laitoin ilmoituksen "ostetaan Aventin rintapumppu". Sain kahdeksalla eurolla priima kuntoisen pumpun jossa oli kaikki varaosatkin tallella, tarjoushaukka hykertelee..  ;)

Apteekki tuotteetkin on hommattuna, nyt pitäisi löytää joku nätti kori neidin "hoitotarvikkeille". Me ei laiteta varsinaista hoitopöytää vaan mennään samalla taktiikalla kuin Iivon aikoihin. Meillä oli korissa kaikki rasvat ja putelit, vaippoja, vähän vaihtovaatetta ja sen sellaista. Koria pidettiin kodinhoitohuoneen pöydällä ja siitä se napattiin mukaan missä sitten vaihdettiinkin vaippa/tehtiin aamu jutut tms. Yleensä se tapahtui sohvan divaani-osalla tai sängyn reunalla, tykkään hoitaa niin että istun itse vieressä eikä meidän kummankaan selkä tykännyt pahaa tästä ehkä jonkun mielestä epä-ergonomisesta tavasta. Hoitopöytä olisi siis turha ja tilaa vievä meillä. Kori oli siitäkin kätevä että Aku sai osallistua usein kantamalla korin ja se oli tietysti isovelin kunniatehtävä. Unipussin tahtoisin vielä vauvalle, pojilla on ollut unipussit käytössä ja siis Iivohan nukkuu vieläkin "mussukassa" eli pussukassa :D Vinkki, edullisia isoja unipusseja löytyy hennesiltä.


Kuinka itse raskaus etenee? Samaa rataa. Liitoskivut on tullut jäädäkseen ja huonoina päivinä eli noin joka toinen päivä iskias vaivaa myös. Päivittäin supistelee, välillä vähän napakamminkin. Oon huomannut että erityisen raskaan päivän jälkeisenä päivänä supistelee eniten. Närästyskin on lisääntynyt, tuntuu että tämä ei ole enään ruokavaliolla hallittavissa vaan joka tapauksessa närästää. Rennietä meneekin ihan kiitettäviä määriä ja välillä aivan yököttää se maku kun se on jatkuvasti suussa. Kuten jos alussa mainitsin, välillä myös huomaan ärtyväni helposti. Väsy ja kivut tietysti aiheuttaa sitä mutta varmaan myös osaltaan hormoonit. Välillä tekis mieli vajota lapsen tasolle ja inttää ja kitistä kun joku ei mee ihan putkeen, vaikea päästä yli ärsyttävästä tilanteesta. Pitää vaan yrittää minimoida ärsyttävät tilanteet ja hillitä itsensä, kyllä tää tästä sitten helpottaa.

Vauva on masussa todella aktiivinen. Jos jossain vaiheessa sanoin että hän on rauhallinen niin eipä ole enää. Välillä tuntuu että nukkuuko hän lainkaan, toivottavasti ainakin sitten kun syntyy :D Aku oli masussa myös todella aktiivinen ja Iivo taas rauhallisempi. Eli voisiko tästä päätellä että kun mahassa riehuu on rauhallisempi lapsi synnyttyään.. Mä päätän uskoa näin.


♥ Nora

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Yhteistyössä Blogivaasa ja palosaaren kirppis!

Yhteistyössä Blogivaasa ja palosaaren kirppis!

Sain toistamiseen tilaisuuden osallistua Blogivaasan ja Palosaaren kirppiksen järjestämään yhteistyöhön joka kestää tällä kertaa kolme viikkoa, alkaen 6.2.2017.  Mun kanssa ensimmäisen viikon aloittaa maanantaina 6.2  Life 2.0 ja Löytö.

Mulla on ollut useasti pöytä Palosaaren kirppiksellä ja tykkään paikasta koska se on siisti ja kodikkaan viihtyisä. Iloinen ja palvelualtis henkilökunta on myös aina plussaa :)

Kollasin kaapit läpi ja myytäväksi päätyy ainakin poikien vaatteita, perus käyttö vaatetta edulliseen hintaan.




Jotain sisustus juttuja löytyy myös sekä muutamat verhot. Viime keväisen muuton jälkeen ei kaikki tavarat ole löytäneet sitä omaa paikkaa ja ne saa siis mennä uuteen kotiin.

Nämä muumitaulut olivat viime syksynäkin myynnissä mutta eivät menneet kaupaksi, nyt siis uusi yritys jos vaikka tämä postaus tavoittaisi jonkun muumi fanin jolta puuttuu juuri nämä :)



Oon myös käynyt läpi säästämiäni vauvan vaatteita ja koska meille tällä kertaa tulee tyttö, päätyy myyntiin pienelle kesä-pojalle sopivaa vaatetta.

Mun pöytä siis löytyy 6.2 alkaen viikon eteenpäin Palosaaren kirppikseltä (palosaarentie 77 Vaasa), pöytänumero 229. Tervetuloa tekemään löytöjä!

♥ Nora

Parempaa herkuttelua

Yhteistyössä Perheblogit  ja Ruohonjuuri.

Te tiedätte kuinka olen lupaillut, lähinnä itselleni, lopettaa/rajoittaa/hillitä tätä mun lievästi sanottuna käsistä riistäytynyttä herkuttelua. Tyhjiä lupauksia. Aina mä löydän itseni viimeistään illalla sohvalta joku herkku hyppysissä. Jokunen viikko sitten leivoin illalla yhdeksän maissa joulutorttuja itselleni kun ei mitään muutakaan löytynyt, aika säälittävää.

Sain Ruohonjuurelta ihanan tuotekassin jossa oli minulle hyvin tervetulleita vaihtoehtoisia tuotteita herkutteluun.

Loving earth raakasuklaa, crunchy mint dark. Ensi puraisulta tuntui melko tummalta mutta toisaalta, en ole koskaan ennen maistanut raakasuklaata (!) joten annoin toisen mahdollisuuden.. ja kolmannen.. ja neljännen.. No tiedättehän, koukkuun tähänkin voi jäädä. Onneksi tämä on kuitenkin huomattavasti terveellisempää kuin vaikkapa maitosuklaa ja pienempi määrä riittää. Ei siis mene koko levyä kerralla ;D

raakasuklaa

raakasuklaa


Loving earth suklainen raakagranola. No tässä! Tällähän voisi elää, ainakin melkein. Olen syönyt tätä aamulla maustamattoman jugurtin tai maidon kanssa, maito toimii mun mielestä paremmin. Välillä olen pilkkonut sekaan vielä banaanin, namm. Toki nämä maistuu ihan suoraan paketistakin.. Tuntuu aivan kuin söisi lapsilta salaa jotain super epäterveellisiä suklaamuroja mutta onneksi tämä on paljon terveellisempää ja ravitsevampaa.

raakagranola

raakagranola


Jos siis olet väsynyt taistelemaan herkkuhimoa vastaan, suosittelen kokeilemaan jotain terveellisempiä vaihtoehtoja. Joskus vaan on niin että totaali kieltäytyminen ei toimi.

♥ Nora

perjantai 3. helmikuuta 2017

Sosiaalinen lapsi

Meidän pojat ei turhia ujostele. He ovat rohkeita, avoimia, iloisia ja luottavaisia. Jokainen ihminen on mahdollinen uusi ystävä. Äitinä nautin suuresti lapsieni itseluottamuksesta ja avoimuudesta ja usein saadaan positiivista palautetta ihan ventovierailta ihmisiltä. Itse olen ollut lapsena todella ujo, jopa pelokas ja pitkälle aikuisuuteenkin uudet ihmiset ja tilanteet on ahdistanut kovasti. Ehkä siksi iloitsen lasten sosiaalisuudesta ja rohkeudesta.

Yleensä aikuiset ilahtuvat kun lapsi tervehtii vaikkapa lenkillä tai kaupassa ja osa jää juttelemaankin. Joskus taas aikuinen selkeästi hämmentyy eikä vastaa mitään, silloin voi pientä harmittaa tai lähinnä ihmetyttää. Aku toki jo ymmärtää että kaikki ei ole yhtä puheliaita mutta pienempänä hän saattoi ottaa raskaastikkin tälläiset "takaiskut". Silloin sain yhtenään olla selittämässä että ehkä tämä ihminen ei huomannut meitä tai kuullut. Tai jos se ihminen ujosteli sanoa hei kun ei tunne meitä. Sitten Aku alkoikin aina sanoa "se ei vielä tuntenut Akua" kun joku ei moikannut takaisin. Iivo taas lisää volyymia jos joku ei huomaa :D Hei..HEI! Pieni osa ihmisistä vaikuttaa jopa paheksuvan puheliasta ja rohkeaa lasta. En tietenkään anna lasten jäädä jututtamaan ihmistä joka selkeästi kiusaantuu huomiosta mutta muuten annan heidän jutella melko vapaasti sekaantumatta sen kummemmin, tarkkailen vaan tilannetta.

Laivalla viime kesänä

Sosiaalisia nämä siis ovat. Usein ihmiset sekoittaa sosiaalisuuden ja sosiaalisen älykkyyden. Sanoisin että on nämä ikänsä tasoisesti myös ihan sosiaalisesti älykkäitäkin :D Siihen haluankin panostaa. Sen lisäksi että on hyvä rohkeasti tutustua uusiin ihmisiin ja tilanteisiin, pitäisi myös osata ottaa muut huomioon niin teoissa kuin sanoissa. Lapseltahan ei voi tietenkään vaatia enempää kuin mihin hän ikänsä puolesta pystyy.


Aku on aina ollut tässä suhteessa helpompi kuin Iivo. Aku on tosi empaattinen, ajattelevainen ja herkkäkin vaikka onkin vilkas ja energinen. En muista kuin yhden kerran Akun tönäisseen toista lasta perhekerhossa joskus 2vuotiaana. Mä olin aivan kauhuissani, että kuinka se nyt näin teki vaikka oikeasti sehän oli ihan normaalia käytöstä 2vuotiaalta. Leikit voi toki olla välillä rajuja ja tulee kahnauksia mutta ilkeyksissään hän ei pura huonoa fiilistä toiseen.


Iivo taas on, no Iivo :D Siinä jätkässä on tulta ja tappuraa. Ilkeä hänkään ei ole ja samoja luonteenpiirteitä löytyy kuin isovelistä mutta Iivo menee niin sata lasissa koko ajan, että aina ei huomaa jos vaikka törmää toiseen ja kävelee siinä hötäkässä yli.. Onneksi Iivo pyytää kyllä mielellään anteeksi ja lohduttaa kun jotain sattuu, eikä enää nykyään satu läheskään yhtä paljon kuin ennen. Pointtina siis se että Iivon kanssa ollaan saatu ja saadaan varmasti tulevaisuudessakin tehdä enemmän töitä että hän kasvaisi "sosiaalisesti älykkääksi" ja muita huomioivaksi lapseksi ja sitä myöten aikuiseksi.

Sielä ne apinat riekkuu :D Viime kesänä Muumimaailassa

Kovasti olen myös miettinyt että kun lapset alkaa kulkea yksin esimerkiksi kavereiden luona omaa katua pidemmällä, pitää vähän jutella siitäkin että kenelle tahansa ei saa jäädä juttelemaan. Ollaan itse asiassa jo juteltu Akun kanssa. En kuitenkaan halua pelotella ihmisillä tai viedä heiltä tätä luonteen ominaisuutta mitä kuitenkin pidän vahvuutena.

Aika usein kuulee sanottavan että "ei niitä lapsia ennenkään kasvatettu ja ihan hyviä niistä tuli", viitaten erilaisiin kasvatus trendeihin. Itse en sano noudattavani mitään tiettyä kasvatusmallia tai ajatusta. Aion vaan tehdä parhaani että meidän lapsilla olisi onnellinen, turvallinen ja pitkä lapsuus ja heistä kasvaisi rehtejä, onnellisia, itsevarmoja ja muut huomioivia aikuisia. Koska niitähän me kasvatetaan, tulevaisuuden aikuisia.

Entä teillä muilla, onko lapset ujoja tai ulospäin suuntautuneita? Mitä haasteita se tuo kasvatukseen?

♥ Nora