perjantai 28. lokakuuta 2016

Rv 15 + tunnelmia ystävän baby showereilta

Rv 14+0 - 14+6


No niin, taisi olla viime viikolla asiat pikkuisen liian hyvin koska nyt tuntuu että kaikki kusee. Jostain mystisestä syystä mun toinen polvi alkoi yhtäkkiä paisua eikä sillä kärsinyt kävellä moneen päivään pakollisia juttuja enempää! Kävin lääkärissäkin vain toteamassa että ei ole ainakaan tulehdusarvot koholla että lepoa vaan. Polvi siitä sitten alkoikin helpottamaan mutta monen päivän liikkumattomuus sai iskias vaivat palaamaan ja tietysti pahempina. Koita nyt tässä sitten olla hehkuva ja liikunnallinen super-odottaja :(

Jollain tasolla kyllä tiesinkin niitä ruoka ja liikunta lupauksia tehdessäni ettei tämä varmaan ihan putkeen mene.. No näillä mennään.

Päänsärky on ollut poissa useamman päivän ja hyvä kun uskallan edes sitä ajatella ettei se kuule ja palaa :D Huono olo on enään melko satunnaista, onneksi!

Olen ommellut pikkuruisia vauvan vaatteita ♥ En kylläkään meidän vauvalle vaan veljeni ja hänen vaimonsa ensimmäiselle pikku-nyytille joka syntyy nyt loppu syksystä. Tekisi mieli ommella ja muutenkin hommata jo vaikka ja mitä mutta haluan tietää sukupuolen ennen mitään isompia hankintoja.

Loppuviikosta oli myös veljen vaimon vauvajuhlat ♥ Oli ihanaa fiilistellä vaaleansinisissä tunnelmissa. Tehtiin myös systerin kanssa meidän ensimmäinen vaippakakku, taidettiin olla vähän ahneita kun se painoikin kuin synti :D






Oli itseasiassa ensimmäiset vauvajuhlat mihin olen osallistunut! Ihanat juhlat ♥

Sormet ristiin että nämä polvi ja selkä vaivat helpottaa!

♥ Nora 

maanantai 24. lokakuuta 2016

Rv 14

Vielä on muutama "varastoon" kirjoitettu raskausviikko postaus jäljellä kunnes saadaan nykyhetki kiinni. Nyt on siis meneillään rv 19 ja tässä tunnelmia raskausviikolta 14 :)

Rv 13+0 -13+6

Jotenkin mystisesti olo on parantunut huomattavasti! Vanne ei kiristä päätä ja huono olokin tulee vain nälän yllättäessä, pienen päivälevon tarpeessa kylläkin olen aina iltapäivisin. Yritän aina sitkuttaa sinne lähemmäs kolmea ja laitan pojille jonkun lastenohjelman pyörimään (kumpikaan ei ole nukkunut päikkäreitä aikoihin) ja meen sohvalle lepäämään. Usein jopa torkahdan hetkeksi, semmoista koiran unta. Sitten Ami tuleekin ennen neljää ja on ihan voittaja fiilis kun selvisin sinne asti :D

Viime viikolla varasin ajan fysioterapeutille koskien mun pari vuotta kestänyttä päänsärkyä. Kaiken näköistä siihen on kokeiltu mutta koska lääkärit ja lähetteet liikkuu etanavauhtia päätin koittaa nyt tätä, ja olipa loistava päätös! Mä jotenkin heti vakuutuin tästä fyssarista, oon aika moneen törmännyt mm. työn puolesta. Hän löysi parikin juttua joita lähteä työstämään ja ne tuntui hyvin loogisilta joskin semmoisia mitä mulla ei olisi tullut mieleenkään että tämä tuskallinen vaiva johtuisi siitä/niistä. Se tuntui itseasiassa helpottavalta että hän löysi jotain mikä ei ollut käynyt minulla tai muilla mielessä, uusi mahdollisuus. Voin kirjoittaa tästä lisää myöhemmin kun tiedän enemmän.

Hei! Selkä ei ole vaivannut oikeastaan laisinkaan, jess! Pieniä harjoitus supistuksia tulee toisinaan, tullut jo viikon/kaksi. En niistä osaa huolestua koska tuttuja viime raskaudesta eikä laisinkaan kivuliaita.

Kaiken kaikkiaan hyvä viikko. Viikonloppukin sujui mukavasti perheen kanssa tiiviisti puuhaillessa ja tunsinpa ensimmäiset hentoiset potkutkin ♥ Iivokin on sisäistänyt ajatuksen vauvasta ainakin jollain tasolla ja mielellään juttelee vatsalle, pussailee ja silittää kuten tietysti Akukin.

Kuva kännykällä napattu lauantai ajelulla Vanhan Vaasan raunioilta


♥ Nora

perjantai 21. lokakuuta 2016

Meidän päivä

Usein mulla on ollut tarkoitus tehdä tämmöinen "meidän päivä" postaus mutta vain kerran aiemmin olen saanut aikaiseksi :D Yleensä se kaatuu siihen että en muista ottaa yhtään kuvaa päivän aikana. Nyt kuitenkin muistin, joten tässä on meidän eilinen päivä:

Meidän torstai aamu alkoi 7.30 kun Aku kömpi viereeni sänkyyn. Hetki kerettiin jutella ja halia kunnes Iivo ilmoitti tuttuun "raivokkaaseen" tapaansa olevansa myös hereillä. Iivohan nukkuu nyt edelleen pinnasängyssä meidän siirto yrityksistä huolimatta.. hän ei vaan tahdo ♥ Joten oli pakko  nousta lämpimästä sängystä hakemaan Iivo meidän viereen myös.

Aamuisin pojat katsoo pikku kakkosta ja vien heille aina pienet kulhot hedelmiä sohvalle. Tänään Iivo ilmoitti heti herättyään että sohvalle ja omenaa, saisinko :)


Ulkona näytti olevan nollakeli joten takka päälle! Samalla kun pojat nauttii rennosta aamusta, mä laitan meille aamupalat valmiiksi keittiöön. Normaalisti tänään olisi Akun kerhopäivä mutta koska on syysloma, meillä ei ole mitään varsinaisia suunnitelmia. Ihan kivaa sekin nyt kun pojat on oppineet leikkimään keskenään pelkän nahistelun tilalta.

8.15 Syön yksin aamupalaa keittiössä kynttilän valossa ♥ Eilen illalla hauduttamaani spelttipuuroa ja teetä. Samalla kirjoitan muutaman sähköpostin, kirjoitan pikaisen postauksen aiheesta joka juolahtaa päähän (lapsia ei tehdä vaan saadaan..vai miten se nyt meni?), ja siinä sivussa uitan puhelimeni puurossa..


Pikku kakkonen on loppunut ja pojat siirtynyt leikkimään. Kello onkin jo 9.30 kun he lopulta tulevat aamupalalle, juustosämpylää + kurkkutikkuja ja maitoa. Aamupalan jälkeen pojat haluaa kylpyyn. Meillä on nyt pari viikkoa ollut uusi suihkukaappi jossa on amme samassa, aivan loistava! Nyt pojat mahtuu leikkimään eikä vesi loisku ympäriinsä. Kaapissa on myös valot, radio, tuuletus, hierovia pisteitä, kattosuihku, penkki.. aivan naurattaa istua muuten pimeässä kylppärissä suihkukaapin omassa tunnelmallisessa valossa radion pauhatessa :D Se on oikeastaan tosi kivaa, suosittelen.


Sillä aikaa kun pojat on piiitkässä kylvyssä, mä siivoilen aamun sotkuja, laitan tiskit ja pyykkiä. Sain kaverilta lainaan ison kasan mamma vaatteita ja niiden lajittelu ja kokeilu käy melkein treenistä ;D Iivo tulee kylvystä aiemmin pois ja haluaa leikkiä hämähäkkimiestä, kohta raikuu "olen sankari, olen supersankari!". Kun kysyn "oletko hämähäkkimies?" Iivo katsoo mua kummallisesti ja vastaa "ei, olen Iivo" :D Kerkeän siinä sivussa ihastella myös kuinka kauniisti aurinko aina löytää meidän ikkunoista sisälle vaikka vuodenaika vaihtuu ♥



11.00 Ollaan lopulta ulkona vaatteet päällä, tai pojat on, mä menen hieman perästä ihan vaan koska ne leikkii niin kivasti keskenään jos mä en ole näkysällä :D Tsiikailen ikkunoista mitä ne puuhaa samalla kun teen pikaisen meikin ja laitan hiukset. Tänään on sikälikin erilainen päivä että menen iltavuoroon töihin taas muutaman viikon jälkeen joten Ami tulee töistä aiemmin kotiin poikien kanssa.

11.30 Lähdetään pienelle lenkille meidän Touho-koiran kanssa (joka on kyllä käynyt aamupissalla pensasaidalla jossa naapurinkin koira käy jättämässä viestiä). Aku pyöräilee ja Iivo istuu rattaissa ja huutaa "mennään äiti kovaa!". Matkalla Aku pitää huolen reippaasta tahdista huudattamalla meitä "minne me mennään?" ja me vastataan "lenkille!".

12.45 Minä syön lounaaksi pakasteesta Meksikolaisia pannukasviksia ja pari paistettua kananmunaa. Pojat syövät sitten Amin kanssa koska aamupala venyi niin myöhälle. Heille on eilen illalla valmiiksi tehtyä jauheliha-kastiketta ja nallepastaa jota minäkin otan töihin päivälliseksi.


13.10 Läpsystä vaihto ja kohti työmaata!

21.30 Raahaudun töistä kotiin raihnaisena, ei siksi että työpäivä olisi ollut erityisen rasittava vaan mä nyt olen nykyään tuohon kellon aikaan (ja vähän muutenkin) raihnainen. Onneksi Ami on tehnyt iltapalaa, salaattia ja uunimakkaraa.. nammm.. Samalla kun syödään katsotaan Watsonista päivän salkkarit ja  vaihdetaan kuulumiset. Pojat on olleet mm. pururadalla lenkillä ja laavulla grillailemassa illalla.

22.30 Olen jo syvässä unessa.. ZZZZ..

♥ Nora

torstai 20. lokakuuta 2016

Lapsia ei tehdä vaan saadaan.. vai miten se nyt meni?

Mä oon miettinyt lausetta "lapsia ei tehdä vaan saadaan". Huomasin kun kirjoitin ensimmäistä postausta tästä kolmannesta raskaudesta ja meinasin kirjoittaa jotain tyyliin lapsia ei tehdä vaan saadaan ja sitten pysähdyinkin miettimään että mitä tää niinku meinaa.


Jos menet möläyttämään esim. keskustelu palstalla että "ajateltiin tehdä vielä yksi lapsi" tai "me ei enään tehdä lapsia" niin aivan varmasti joku loukkaantuu että "ei niitä lapsia noin vain tehdä vaan saadaan". Mitä se nyt sitten loppu viimein tarkoittaa? Mistä niitä saadaan?  Ei meidän lapsia ainakaan haikara ole ovelle pudottanut, kyllä ne on tehty ja synnärillä pihalle puskettu. Vai liittyykö tämä jotenkin uskontoon, lapset on jumalan lahja?


Mun mielestä tämä lause on jotenkin väärin. Esimerkiksi ihminen joka on käynyt läpi pitkät ja niin henkisesti kuin fyysisesti tuskalliset lapsettomuus hoidot, ei sitä lasta silloin vaan "saada" vaan tehdään ihan niin kuin ne tehdään vaikka se kävisi helpomminkin. Ajatuksena tietenkin ymmärrän kyseisen lauseen, lapset on maailman suurin lahja mutta eihän ne nyt taivaalta putoa.


Joka tapauksessa, itselleni ei ole väliä mitä ilmaisua kukin haluaa käyttää mutta aina ihmettelen kun syntyy kauhee haloo jos joku puhuu lasten "tekemisestä". Ehkä toiset sitten saa niitä lapsia ja toiset tekee?


Oletko sinä kenties joskus pyöritellyt samaa asiaa päässäsi, tai jotain muuta sanontaa? Vai onko mulla sittenkin liikaa aika?  Peace and love :)

♥Nora

tiistai 18. lokakuuta 2016

Rv 13

Rv 12+0 - 12+6

Heti alkuviikosta päästiin vihdoin ja viimein ultraan ♥ ja hyvin kaikki sielä "Davella" oli :) Se on omituinen fiilis juuri ennen kuin näkee vauvan monitorilla, mulla on aina tullut hetken semmoinen "ei sielä mitään ole" ja sitten samalla sekunnilla siinähän se on! Pyöri ja hyöri ja nieleskeli lapsivettä, nähtiin kuinka ensin masu suureni kun oli nieleskellyt ja sitten virtsarakko :D sitten hän nukahti raskaan urakkansa päätteeksi ♥ Osallistuttiin sikiöseulantaan kuten aiemminkin ja senkin suhteen kaikki ok.

Kyllä nyt helpottaa. Uskalsin viimein julkaista blogissa uutisen ja kerrottiin myös pojille. Aku tietysti oli innoissaan ja onhan hän jo vuoden verran kysellyt että koskas se seuraava vauva tulee :D Hänen mielestään vauva on ehdottomasti poika ja nimi voisi olla esimerkiksi Aku..

Iivo ei tainnut ihan ymmärtää ensimmäisellä juttelulla, hän huuteli väliin meidän jutellessa aiheesta "nyt riittää" "lopeta" "nyt loppu pelleily" :D apuaa... mä en kestä.

Olo on nyt henkisesti huomattavasti parempi ja vapautuneempi, enään ei aio peitellä vatsaa joka on jo kasvanut jonkin verran. Fyysisesti olo ei ihan simbsalabim muuttunutkaan vaan tutut ystävät päänsärky, pahoinvointi ja väsy on edelleen seurana. Onneksi selkä on ollut paremmassa kunnossa, pidetään peukkuja sen suhteen..

Kiitos kuvasta Nadjan ♥


♥ Nora

lauantai 15. lokakuuta 2016

Rv 12

Rv 11+0 - 11+6

Tällä viikolla jännitys ensimmäistä ultraa odotellessa alkaa käydä sietämättömäksi. Jyskyttävä päänsärky vaivaa ja palleaa puristaa. En oikein osaa sanoa kuinka huono olo on itse raskauden takia ja mikä taas on jännitystä. Edelleen väsyttää ja kun Ami kotiutuu töistä mun loppupäivät kuluu enemmän tai vähemmän sohvalla kärvistellessä. Onneksi saan hieman vertaistukea meidän Facen raskausryhmäläisiltä. Vielä viikko ultraan..

Olen edelleen pyöritellyt ajatuksia täydellisistä vaunuista ja nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että ehkä "yksöisvaunut" ajaisivatkin asian tällä kertaa.. Asumme nyt eri paikassa kuin Iivon vauva aikana ja muutenkin elämä on erilaista kolmen kuin kahden lapsen kanssa. Esim. viime keväiseen muuttoon asti käytin tuplavaunuja Akua kerhoon viedessä, nyt asumme kuitenkin ihan parin minuutin kävelyn päässä joten sen jaksaa vähän väsyneempikin lapsi kävellä aamuisinkin. Liikumme paljon kävellen ja säiden salliessa Aku tietysti pyöräilee ja Iivohan voisi olla seisomalaudalla. Entäs sitten kuinka seisomalauta toimii sohjossa ja lumessa? Ei varmaan hyvin, tai en tiedä kun ei ole kokemusta mutta eipä silloin laita lastakaan pyöräilemään ja joihinkin meidän "vakiopaikkoihin" on sen verran matkaa etten vaatisi Akua sitä kävelemäänkään sohjossa ja silloin todennäköisesti turvauduttaisiin kuitenkin autoon. Myös säilytyksen takia kallistun tavallisiin vaunuihin. Olen etsinyt mahdollisimman kompakteja ja järkeviä tuplia sillä nyt meillä ei ole sopivaa kuivaa+ lämmintä säilytystilaa isoille vaunuille. Vanhassa kodissa tuplat sujahti mukavasti aulassa olevien yläkerran rappujen alle. Ainut sinneppäin tuplavaunu minkä olen löytänyt on Baby jogger city select joissa niissäkin on vääränlaiset renkaat mutta siis ainoat löytämäni missä istuimet on niin järkevästi ettei toinen lapsi ole "tavarakorissa" vaan taaempi istuin on korkeammalla kuin edempi joten molemmat lapset näkisi eteenpäin. Renkaiden lisäksi hinta myös tökkii joten..

Kylläpä tämä viikko matelee.. jos ja kun ultrassa on kaikki niin kuin kuuluukin olla, ensi viikolla julkaisen raskauden myös täälä blogissa ja kerromme Akulle ja Iivolle tulevasta pikku-sisaruksesta :)

♥ Nora


torstai 13. lokakuuta 2016

Tikkupullia nuotiolla

Selailin kännykän kuvia kesältä ja löysin kuvia meidän tikkupulla paistelusta mökillä. Silloin ajattelin kirjoittaa reseptin blogiin mutta jotenkin se on aivan unohtunut, onneksi vielä on kuitenkin parhaat nuotiolla istumis kelit edessä eli tässä tulee :)


Ohjeita löytyy googlaamalla paljon, tässä on Marttojen ohje:

3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
2 rkl sokeria
2 tl leivinjauhetta tai 1 tl kuivahiivaa
1/2 tl kardemumma
1 1/2 dl maitoa
sormenpaksuisia pitkiä puutikkuja paistamiseen
1. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa.
2. Lisää joukkoon maito. Voit maustaa taikinan kardemummalla.
3. Leivo taikinasta noin 20 sentin mittaisia, sormenpaksuisia pötköjä.
4. Kierrä pötkö paksun puutikun ympäri siten, että päät jäävät kierteen sisään – silloin pulla pysyy tikussa paistamisen ajan. Tee kierrokset niin harvaan, että pullalla on tilaa kohota paistuessaan.
5. Paista pulla riittävän etäällä liekeistä, ettei taikina pala.
6. Pulla kypsyy 15–20 minuutissa. Pulla on kypsä, kun se irtoaa tikusta helposti.
7. Nauti tikkupulla mansikkahillon kera.


Meidän pullista ei välttämättä tullut mitään kaunottaria mutta hyvältä maistui! Lapsena tehtiin usein tikkupullia ja olihan tässä touhussa jotain nostalgista, ehdottomasti pitää tehdä useammin.



♥ Nora

maanantai 10. lokakuuta 2016

Rv 11

Rv 10+0 - 10+6

On tämä nyt kumma kun olo on aamusta iltaan yhtä nuutunut ja oksettaakin tasaisesti koooko ajan. Plussana nyt on ilmestynyt näppyjä naamaan ja hiuksetkin on ihan "epänormaalit". Aiemmissa raskauksissa nämä oireet on alkanut paljon aiemmin ja nyt kerkesin jo vähän tuuletella että olisin ehkä niiltä säästynyt.

Valoa näkyy tunnelin päässä sillä muutama energia puuskakin on ollut tällä viikolla. Yks aamu laitettiin Iivon kanssa kasvihuonetta vähän talvikuntoon ja liikuntaakin olen jo jaksanut vähän harrastaa. Oikeastaan se oli jo viime viikolla kun aloin tehdä taas kävelylenkkejä, ihan joka päivä ei jaksa mutta pikkuhiljaa.

Ruokahalu olisi ihan valtava, vähän pystyy hillitsemään mutta sitten tulee vain kiukkuiseksi. Se on ihan uskomatonta kuinka kovaa voi tehdä mieli jotain ruokaa! Onneksi ei hirveästi makeaa tee mieli, laiha lohtu :D

Aika vähän olen miettinyt aikaa sitten kun vauva oikeasti syntyy. Vaunuja olen vähän miettinyt ja mihin pinnasänky sijoitetaan, vaikka vauva tuskin siinä paljoa nukkuukaan mutta kyllä se kuitenkin laitetaan. Se päätettiin että äitiyspakkausta ei oteta tällä kertaa vaikka siitä ollaankin tykätty. Ollaan kaksi pakkausta otettu joten makuupussit löytyy jne. ja muutenkin tarvikkeita ja vaatteita (ainakin pojalle).

Tekisi niin mieli kertoa pojille, varsinkin kun kaikki läheiset ja esim. perhekerhon äidit tietää mutta ollaan päätetty että kerrotaan ensimmäisen ultran jälkeen. Ihan siksi että jos kaikki ei olisikaan niin kuin pitää, olisi pienten lasten vaikea käsitellä sellaista asiaa. Toki myöhemminkin voi sattua mitä vaan mutta tälläinen varotoimi nyt kuitenkin, sitten kuvan kanssa on kiva kertoa.

♥ Nora

torstai 6. lokakuuta 2016

Rv 10

Rv 9+0 - 9+6

Väsy väsy väsy.... Tekis mieli huutaa että antakaa mun olla! Kaiken tämän väsyn ja oksettavan olon lisäksi päätä on särkenyt koko viikon JA otin vielä loppuviikolle 3 iltavuoroa ..jee .. Niskaturvotus ultra- aika saapui, pitäisi jaksaa odotella vielä kolme viikkoa, huoh.. Jotenkin tuntuu että kaikki on edelleen niin alussa vaikka samalla tuntuu että olen ollut jo ikuisuuden raskaana. Vatsa pömpöttää ja mua vaivaa ihan yllättävän paljon tämä turvonnut olemus. Sitä luulisi että tämä "muodonmuutoksen" hyväksyminen olisi kerta kerralla vaan helpompaa mutta tämä tuntuukin olevan vaikeampaa.

Blogi on ollut ihan hunningolla, tuntuu vaikealta kirjoittaa mitään liiba laabaa kun ei voi kirjoittaa siitä mikä päällimmäisenä päässä pyörii. Sekin vähän ahdistaa, että "pitäisi" kirjoittaa edes jotain, mutta eihän mun pidä.

Sitä paitsi, mä haluan etelään. Oonkin jo pyöritellyt päässä että sitten ennen kuin vauva alkaa syödä kiinteitä voisi lähteä oikein pariksi viikoksi jonnekkin ♥ Sittenhän sitä rahaakin on kuin roskaa kun saa taas äitiyspäivärahaa ;D

Hohhoijaa, ehkä ensi viikolla on jo positiivisemmat mietteet..

♥ Nora

maanantai 3. lokakuuta 2016

Täsmäaseet ihon epäpuhtauksia vastaan!

Mulla on semmonen herkkä, pintakuiva sekaiho johon tulee näppylöitä säännöllisesti. Varsinkin raskausaikojen ensimmäiset kuukaudet on ollut perinteisesti yhtä tuskaa, olenkin kutsunut sitä aikaa tuttavallisesti "ruma-kaudeksi". Tässäkin raskaudessa on tämä näppylä-ongelma nostanut päätään mutta ei todellakaan siinä mittakaavassa kuin aiemmin! Aionkin nyt esitellä mun salaiset aseet..


Aivan ensimmäisenä Logonan rasul-mineraalisavi. Sain tämän tuotteen Ruohonjuuresta testiin kesällä. Kasvojen ihon hoidossa olen käyttänyt savea naamiona noin kerran viikossa, välillä jopa useammin. Tää on oikeasti aivan kuin taikaa. Kun musta tuntuu että leuassa kihelmöi siihen tyyliin että huomenna on mojovat hormoonifinnit kaunistamassa, laitan savi-naamion ja tadaa! Ongelma hoidettu. No, ei nyt välttämättä ihan kokonaan mutta vaikutus on kyllä ihan selkeä. Tämä jättää kasvojen ihon pehmeäksi ja tasaisemman väriseksi ja toisin kuin voisi luulla, pikemminkin kosteuttaa kuin kuivattaa.

Alun perin mulla oli ajatuksena käyttää tätä enemmänkin hiusten hoitoon. Siihenkin se on ollut loistava, pesee hiukset todella puhtaaksi vaikka olisi kuinka tököttejä päässä (mitä hieman epäilin) ja jättää mun vaalennetut hiuslatvat pehmeiksi ilman hoitoainetta! En olisi koskaan kuvitellut että voisin olla ilman hoitoainetta, harjaan hiukset harvalla kammalla aina suihkussa samalla kun huuhtelen saven pois eikä hiukset ole jääneet kovin takkuisiksi (mun hiukset on märkänä oikein takkupesä). Tosin muutaman pesun jälkeen hiukset tulee oudon sähköisiksi ja sitten olenkin pessyt shampoolla ja hoitoaineella välillä.

Savijauhetta sekoitetaan esim. mukissa veden kanssa. Purkissa lukee: 1-2tl jauhetta ja 4-5tl vettä sekoitetaan ja käytetään iholle tai hiuksille. Itse tykkään tehdä kasvoille vähän tykympää seosta. Purkki on melko iso joten se on hyvin riittoisa, eikä hintakaan päätä huimaa.


Pöö!

Toinen mun ehdoton suosikki on konjac sienet. Näitä olen käyttänyt erilaisia noin puoltoista vuotta. Pesen aina illalla meikit ja päivän liat madaran kasvosaippualla (ihan paras!) ja aamuisin pesen yövoiteen jämät konjac sienellä. Jos ollaan vaikka mökillä ja sieni on unohtunut kotiin, on heti  jotenkin tunkkainen ja paksu olo kasvoilla :D Tämän hetkinen sieni on myös Ruohonjuuresta testiin saamani Turmeric konjac sponge aikuiselle iholle.


Viimeisenä muttei vähäisimpänä, Himalaya multipurpose cream. Ihan perus marketeista löytyy muutamalla eurolla, en voisi enään kuvitella olevani ilman. Jos ja kun se näppylä kuitenkin ilmestyy, laitan tätä ohuelti siihen päälle. Tämä on antiseptinen ja hoitava ja mitä kaikkea, ja jos ei nyt ihan tieteellinen tutkimus niin tutkimus kuitenkin By Nora että näpyt joko ei ilmestykkään kunnolla tai ainakin katoavat ennätys vauhtia. Kesällä käytetään tätä mm. ötökän pistoksiin.


Että joku tuote pääsee mun "vakkari listalle", sen täytyy toimia monella tavalla hyvin. Itse tuotteen tulee tietenkin olla toimiva, mutta myös riittoisuus, ekologisuun ja edullisuus on tärkeitä. Läheskään kaikki mun ihonhoidon tuotteet ei vielä ole luonnonkosmetiikkaa mutta yritän jatkuvasti etsiä uusia toimivia ekologisempia tuotteita.

Nämä on mun kolme parasta asetta ihon epäpuhtauksia vastaan. Nyt kuulisin mielelläni onko teillä joitain salaisia aseita ihon hoidossa?

♥ Nora