Arvet iholla

Ihmisen iho on ihmeellinen. Iho on ihmisen suurimpia elimiä ja on samalla niin kestävä ja niin herkkä. Ihmisten ihot arpeutuu erilailla, mulla itsellä jää helposti pienestäkin haaverista näkyvä arpi.

Vasemmassa kämmenessä on arpi kun löin vahingossa siihen puukolla, taisin olla noin 11-12 vuotias ja oltiin partioleirillä. Haava oli syvä ja valvoin koko yön laavulla peläten saavani verenmyrkytyksen. Lopulta haava parani hyvin mutta arpi jäi muistoksi. Molemmissa polvissa mulla on pyöreät arvet kun poltin ne kyykistyessäni laittamaan saunan pesään puita, taisin olla 10v.  Vasemman peukalon mutkitteleva arpi, joka on edelleen tunnoton, tuli teininä kännissä kaatuessa. Sitä sitten yöllä päivystyksessä tikkailtiin, ei niitä elämän tähtihetkiä..

Raskausarpia mulle ei kuitenkaan ole paljoa tullut. Pari pientä jokaisesta raskaudesta. Ei mun vatsani silti arveton ole. Viime keväänä laitoin joitain paljaita masukuvia someen kun olin viimeisilläni raskaana, armollisen mustavalkoisena. En tykkää laittaa someen kovin vähävaatteisia kuvia mutta tein tässä poikkeuksen ja paljastin vatsani. Ei ollut mitenkään itsestäänselvää että tekisin niin. Tässä kuvassa mun kädet on hyvin tarkasti aseteltu. Kuva on myös otettu muustakin kuin valaistuksellisista syistä juuri tältä puolelta.

Otin myös toisen kuvan itselleni. Siltä väärältä puolelta. Siinä komeilee raskauden esiintuoma maksaläiskä. Siinä näkyy muutama haalea raskausarpi. Siinä on myös umppari arpi sekä kolme tähystysarpea. Suurimpana siinä komeilee iso arpi avoleikkauksesta. Jos mua ei tunne ja tiedä että kaikki lapset on syntyneet alateitse sitä voisi luulla sektioarveksi. Se on kuitenkin arpi kiireellisestä leikkauksesta jossa mulla poistettiin toinen munasarja endometrioosin takia. Olin kärsinyt kovista kivuista jo lähes kymmenen vuotta ja lukuisista lääkärikäynneistä ja sairaalareissuista huolimatta syytä ei löydetty ennenkuin lähdettiin varmuuden vuoksi poistamaan umpparia ja siinä samalla löydettiin todellinen syy kivuille.

Arvet on toki pienenneet ja haalistuneet vuosien myötä enkä koskaa peittele vatsaani esim. rannalla. Mutta että julkaisen kuvan jossa iso arpi loistaa keskellä vatsaa, pitää mun olla valmis kertomaan mistä se on tullut eikä tätä aihetta ole aiemmin sivuttu blogissa. Harvemmin tuota muistaakaan enään, onhan siitä aikaa. Mutta luonnollisesti kun ottaa kuvia nimenomaan vatsasta, se aiheuttaa pohdintaa. Julkaisenko kuvan koko komeudesta ja selitän vai otanko kuvan "paremmalta" puolelta.

Mutta siinä se nyt on, mun "salaisuus" jonka takia esimerkiksi söpöt masukuvat joissa kädet muodostaa sydämen vatsan keskelle, on jäänyt ottamatta. Oon kuitenkin iloinen että nämä kaikki arvet näkyy, ne muistuttaa mua eletystä elämästä.

♥ Nora

Rv 38

Rv 37+0 - 37+6

Nyt täytyy kyllä sanoa että odottavan aika on pitkä. Kaikki on valmiina vauvaa varten joten nyt tosiaan vaan odotetaan. Yritän keksiä tekemistä mikä veisi ajatuksia muualle mutta kyllähän tämä olo muistuttaa koko ajan.

Viime viikonloppuna meillä oli vuokralla tekstiilipesuri ja pesin sohvan + muutaman maton, siinä olikin ponnistelua. Koko yö meni hirveissä selkäsäryissä. Oon muutenkin huomannut että viikonloppuisin oon jotenkin ekstra hajalla fyysisesti. Johtuisiko siitä että viikot vedetään väkisin tutuilla rutiineilla, vaikka tosin kävelyt on nyt minimissä ja hypätään autoon melkoisen usein.. Sitten kun koittaa viikonloppu ja Amilla on vapaata, tiedän että saan levätä ja kroppakin "luovuttaa".

Aivan mahtava vehje! Puhdasta tuli :)

Täytyy sanoa että viime viikko oli melko raskas. Alkuviikosta mentiin Iivon kanssa kävellen perhekerhoon koska mun auto ei käynnistynyt! Siinä on huono akku ja kun pakkasta on reilummin, se ei siis käynnisty ilman lämmitystä minkä mä muistin tietysti aamulla. Ei siinä sitten auttanut, matkaan menee noin puoli tuntia ja se oli tosiaan tällä hetkellä liikaa, aika masentavaa... Saatiin onneksi kyyti takaisin Akun kerholle joka on siis meiltä parin minuutin kävelyn päässä. Tästä hurjasta fyysisestä suorituksesta alkoikin sitten semi-kipeät supistelut joita jatkui viikon verran joka päivä noin puolen tunnin välein, nice.. Jossain vaiheessa toivoin että tulisi semmoisia "hidasta valmistelua" tekeviä supistuksia etukäteen että jos sitten itse synnytys sujuisi vauhdikkaammin. En toivo enään, nyt voisi tämä jatkuva jomotus selässä, jaloissa ja vatsalla jo loppua ja mieluummin sitten kertarykäisy kun aika koittaa, kiitos.

On nuo meidän tulevat isoveljet vaan niin ihania ♥ Muistavat halia ja pusia mahaa ja kyselevät jatkuvasti että koska se syntyy. Viime viikolla puhuttiin poikien kanssa siitäkin että sitten kun pitää lähteä sairaalaan, he menevät hoitoon tai meille tulee kotiin hoitaja. Äiti ja iskä menee sairaalaan ja sitten kun vauva on syntynyt, ilmoitetaan ja saavat sitten iskän kanssa tulla katsomaan vauvaa. Sanottiin myös että jos vauva alkaa yöllä syntyä, saattaa olla että meidän pitää lähteä heidän nukkuessa ja silloin meille tulee hoitaja, todennäköisesti mummi. Ajattelin että on hyvä kertoa etukäteen mitä tulee tapahtumaan mutta nyt Aku on heräillyt aamuisin toodella aikaisin ja aloin jo epäilemään että stressaako hän vauvan syntymää vai olisiko vaan lisääntynyt valo tehnyt tepposet?

Saapi nähdä koska tämä syntyy..? Hyvää viikonloppua kaikille!

♥ Nora

Rv 37

Rv 36+0 - 36+6

Pääsin vihdoin neuvolaan tarkistamaan vauvan asentoa. Ultraa ei kylläkään tarvittu sillä nyt vauva oli selkeästi raivotarjonnassa, hyvä niin. Olin ihan varma että vauva hengaa vielä melko ylhäällä sillä hän painaa koko ajan kivuliaasti kylkiluihin. Asia ei suinkaan ollut näin vaan vauvan pää on tosi syvällä alhaalla, hän vaan taitaa olla isomman puoleinen..

Kätilö kysyi onko mulla jotain ajatusta vauvan koosta, perustuen aiempiin kokemuksiin sillä Aku oli kuitenkin selkeästi isompi kuin Iivo. Ensin olin sitä mieltä että en osaa sanoa mutta jälkikäteen mietittynä olo on paljolti samanlainen kuin loppuaikoina Akua odottaessa. Närästys on ihan hullua, samoin jatkuva täysinäinen olo ja juurikin tuo kylkiluiden särky mikä varsinkin iltaisin estää jopa istumasta ja makuullakin vauvan peppu painaa luihin. Tälläistä ei ollut siis Iivon odotuksessa. Närästyksen olen ajatellut johtuvan siitä josko tytöllä olisi paljon hiuksia kuten Akulla oli, tiedä nyt sitten mistä mikäkin johtuu, tälläistä tämä nyt vaan on. Joka tapauksessa siis tätä vauvaa veikattiin isomman puoleiseksi ja nimenomaan pitkäksi. Olen kuulemma "täynnä vauvaa" :D  painoarvio 36+2 oli 3400g eli helposti täyttyy se neljä kiloa jos loppuun asti pysyy. Paino ei mua huoleta, Aku oli yli neljä kiloa ja tämä on jo kolmas synnytys eli eiköhän se sieltä tule kuten edellisetkin vaikka eihän koskaan tiedä mitä tulee tapahtumaan. Turha kuitenkaan lähtökohtaisesti pelätä tai odottaa komplikaatioita. Oma painonnousu on (tänk gaad) hidastunut, huh :D Kun jossain vaiheessa vaikutti aivan holtittomalta se nousu mutta nyt on kaikenkaikkiaan tullut noin 15kg. Paljonhan sekin on ja vielä kerkee lisääkin saada mutta oon silti ihan sinut tämän määrän kanssa. Nyt on alkanut turvottaa enemmän, saapi nähdä mitä puntari näyttää parin viikon päästä.

Tyyli- Lyyli. Ollut muutamia lämpöisiä päiviä ja untuvatakki tuntunut hivenen tukalalta,

en kuitenkaan aio mitään kevät-telttaa mennä shoppaamaan joten look oli tämä :D

Viikonloppuna siivottiin auto ja mallailtiin kaikki istuimet paikoilleen jotta nähtiin kuinka mahtuu. Vauvan istuin päätyy nyt sitten etupenkille vaikka mieluummin laittaisin kaikki lapset taakse. Istuimet mahtuisi taakse mutta käytännössä olisi vaikea saada keskimmäinen kyytiin, olisi se sitten kuka tahansa joka istuisi keskellä.. Jotenkin mua hirvittää se airbag siinä edessä vaikka sen saakin kytkettyä pois. Mitä jos siinä onkin joku vika ja laukeaa silti? Tuleeko se niin voimalla että rikkoo istuimen selkäosan? Vaikka tuskin sielä olisi se pois laitto juttu jos se ei toimisi..?

Mulla oli myös babyshowerit, ensimmäiset semmoiset ♥ Oli niin kivaa ja ihania vaaleanpunaisia koristuksia ja masukakkukin. Vein kakun loput kotiin ja pojat risti sen tissi-kakuksi koska siitä oli suurin osa mahaa syöty ja jäljellä muhkeat tissit :D Saatiin molemmat, minä ja vauva ihania lahjoja, kiitos kaikille osallistujille ♥ ♥

Itse en halunnut räpsiä kuvia joten kiitos kuvista mun äitille :) Jaa miksi en halunnut? Joskus tuntuu siltä että mieluummin näkee ja kokee kaiken omin silmin eikä kameran linssin läpi, jos joku ymmärtää mitä tarkoitan. Plus tiesin että kaikilla on kännyköissä kamerat eli aina muutama kuvakin löytyy :)

Viime päivinä bloggerin avaaminen on tuntunut aivan ylivoimaiselta ajatukselta. Mulla on luonnoksissa paljon ideoita ja ajatuksia mutta motivaatio istua alas kirjoittamaan tai varsinkaan ottamaan kuvia on aika minimissä. Uskon tämän johtuvan ihan tästä loppuraskaudesta, vaikea keskittyä. Olenkin päättänyt että en kirjoita väkisin, koska se veisi pohjan tältä harrastukselta. Oon jo pitkään ollut sovussa itseni kanssa blogin suhteen, en ota tästä paineita tai pakota itseäni kirjoittamaan väkisin. Tietysti se on niinkin että kun tahti hidastuu myös lukijat alkaa kadota. Arvostan jokaista lukijaa ihan hirveästi sillä kyllähän minä tätä teille kirjoitan siinä missä itsellenikin, muutenhan tämän voisi laittaa salaiseksi jos vain itselleni kirjoittaisin. Mutta en kuitenkaan ole mitenkään riippuvainen blogin kävijämääristä. Eli en voi kuin toivoa että pysytte mukana vaikka todennäköisesti tahti tulee jossain vaiheessa hetkellisesti hidastumaan :)

Nyt kohti uutta viikkoa!

♥ Nora

Rv 36

Rv 35+0 - 35+6

Tämä olikin pikkuisen tympeä viikko. Viikko alkoi tosin hyvin kun vietettiin poikien kanssa pitkä päivä sisäleikkipuistossa, mukana oli myös mun sisko lapsineen ja aika hujahti ihan huomaamatta. Tiistai aamuna heräsin kuitenkin kamalaan oloon ja oksennustautihan se sitten oli... Ei onneksi kuitenkaan noroa! Akulla oli ilmeisesti myös vähän huonoa oloa mutta minä jäin ainoaksi oikeasti sairastuneeksi. Hyvä tietysti niin. Onneksi on Netflix ♥ sillä todellista lepoa oli tiedossa vasta iltapäivällä neljän jälkeen. Tauti oli sikäli lievä että oksentelin vain tiistaina mutta epämääräinen olo jatkui seuraavankin päivän niin ei sitten kerhoiltu yhtään. Torstaina käytiin illalla koko perhe kylpylä Tropiclandiassa uiskentelemassa. On ollut koko talvi tarkoitus mennä, siis koko perhe. Poikien kanssa ollaan käyty aamu uinneilla mutta nyt saatiin aikaiseksi ja oli kyllä mahtavaa. Akuhan oppi jo viime kesänä jonkin verran uimaan mutta näin talvella ollaan kuitenkin sen verran harvoin uitu että aina ikään kuin unohtuu siinä välissä ja vaikka muistuukin mieleen uinnin aikana, varsinaista kehitystä ei ole tapahtunut. Nyt Aku kuitenkin ui pidempiä matkoja kuin aiemmin, jess!

Pöpön takia mulla jäi tosin neuvola aika väliin, se missä piti tarkistaa kuinka päin vauva majailee. Olin tuolloin jo sitä mieltä että vauva on löytänyt paikkansa pää alaspäin ja viihtyi tietyssä asennossa monta päivää, mutta nyt se on kyllä heitellyt semmoista volttia ettei mitään haisua hänen suunnitelmistaan. Rankan alkuviikon jälkeen Ami oli kultainen ja vei pojat koko viikonlopuksi saareen ♥ Ihanaa kun Iivokin alkaa olla sen verran iso että hänet voi ottaa "miesten reissuille" mukaan :) Mä vietin oikein rentouttavan viikonlopun kotona, vaikka esimerkiksi näitä liitoskipuja ei enää oikein levätä pois mutta teki hyvää kun ei tarvinnut "suorittaa" enempää kuin mihin kroppa tuntuu pystyvän. Välillä nivuset ikään kuin lukkiutuu hetkeksi, eikä jalka meinaa nousta. Supistukset on taas rauhoittunut. Päivittäin tulee paljon harjoitus supistuksia ja yksi-kaksi kipeämpää plus jalkoja ja selkää jomottaa koko ajan. Kyllä ne mun puolesta saisi tehdä hidasta valmistautumista h-hetkeen.

Kuten yllä olevasta kuvasta näkee, vatsa ei ole laskeutunut vielä vaikka ehkä aavistuksen alempana on kuin aiemmin. Kyllähän tätäkin palloa tulee ikävä ♥ ja sitä jatkuvaa möyrimistä.

♥ Nora

Rv 34 + 35

Rv 33+0 - 34+6

Välillä tuntuu mahan pohjassa perhosia, ei enää pitkä aika h-hetkeen. Välillä sinne on ikuisuus, se on ihan yhtä kaukana kuin pari kuukautta sitten.

Liikkuminen on jo aika hankalaa ja oonkin vähentänyt kävelylenkkejä, mun viimeistä liikuntaa muistuttavaa aktiviteettia.. Puolen tunnin- tunnin kävelylenkki voi aiheuttaa sen että loppu päivänä en meinaa päästä edes kotosalla liikkumaan plus se imee kaikki mehut ja oon rättiväsynyt. On ollut ihanaa kun energiaa riittää kotona puuhailuun, nyt on nimittäin pesänrakennus vietti huipussaan (siis oikeesti, oon rehannut taas risuja ja oksiakin kotiin..). Tässä yksi päivä oli tosi lämmin, se taisi olla se föhn(?)- tuuli juttu, silloin aloitin ikkunoiden pesun ulkoa päin. Kesken se toki jäi mutta onpahan aloitettu :)

En oikein osaa enään sanoa mikä kipu on mitäkin. Koko keskivartalo ja lantio, jalat myös, on vaan tulessa koko ajan. Iskias, liitoskivut, supistukset, lihaskrampit, kaikki sulassa sovussa. Niin ja närästys. Viime aikojen riesa on ollut kivuliaat supistukset joita tulee päivittäin, siksikin vähensin kävelyä kun se tuntuu olevan yks pahin laukaisija. Välillä on jopa pieni huoli käynyt mielessä, näin kolmatta odottaessa nimittäin kyllä tunnistan "ihan oikean" supistuksen ja nää on ollut semmoisia mitä tulee alkuun kun synnytys on lähtenyt käynnistymään. Onneksi ovat kuitenkin loppuneet aina.

Viime viikolla oli viimeinen neuvola- lääkäri käynti. Supistukset ei olleet saaneet mitään muutoksia aikaan, mikä on tietysti tässä vaiheessa hyvä. Pojat on syntyneet 40+2 ja 40+1 eli kyllä mä vähän luotinkin siihen että tämäkin pysyy kyydissä lähelle laskettua, saapi nähdä. Vauva on ollut raivotarjonnassa mutta viime aikoina liikkunut niin villisti etten itse enään oikein osannut sanoa kuinka päin hän on. Lääkäri oli samaa mieltä, eli ei osannut heti sanoa miten päin on. Hetken päästä hän oli sitä mieltä että rt mutta koska oli jo ilmaissut epäilynsä, asia tarkistetaan. Meidän neuvolassa on ultra mutta kukaan ei kerinnyt sitä siinä paikassa alkaa tarkistamaan joten pitää mennä erikseen.

Lähimetsän kiipeily paikka :)

Ollaan poikien kanssa keksitty uusia kivoja juttuja mitä mun on helpompi heidän kanssaan toteuttaa. Jos ennen lähdettiin aina vähän kauemmaksi vaikkapa metsään leikkimään, koska siinä ohessa saa lenkkiä ja meillä on tietyt "mestat" missä käydään. Nyt ollaan huomattu että tuossa tien päästä alkavassa metsä-alueessa on ihan huikeita leikkipaikkoja. On vuorikiipeilypaikka, iso liukurimäki (liian hurja pulkalla), isoja kiviä joiden väliin tehdä majaa, juurakoita joiden alla voi mönkiä (ihanaa...) ja niin edelleen. Tuohon minäkin jaksan kävellä ja vielä seisoskella toista tuntia kun tietää että kotiin pääsee sitten lähdön hetkellä parissa minuutissa. Ei aina kannatakkaan mennä merta edemmäs kalaan :)

Tästä lähtien aion taas kirjoittaa raskaus kuulumiset viikon välein koska aika alkaa käydä vähiin.. Eli ensi viikolla taas, sitten todennäköisesti tiedän kuinka päin baby majailee :)

♥ Nora

Masu ♥

Juuri viime viikolla surkuttelin kun en ole ottanut vauva-mahasta vessaselfieitä kummempia kuvia koko raskaus aikana! Aiemmista raskauksista ei kyllä ole senkään vertaa kuvia, Akun odotuksesta vissiin kaksi kertaa otin kuvan ja Iivon odotuksesta en yhden yhtä. Takaraivossa kolkuttaa että kaikella todennäköisyydellä tämän on viimeinen raskaus (kuten oli kyllä ne edellisetkin...) eli jotain muistoa olisi kiva saada.

Rv 32

Tänään oli tähdet kohdillaan kun huomasin auringon valon osuvan meidän olohuoneen ikkunoista sisään, olkkarissa on ainoa iso tyhjä seinä missä valo saattaa riittää kuvien ottoon. Eli mitään valmistautumista kuviin ei ollut :D Mun koti- univormu, toppi ja leggarit, että glamour on näistä kuvista kaukana. Oliskohan nämä kuvat sitten sitä arjen realismia ;D

RV 32

Ehkä kun valo tässä lisääntyy, saan aikaiseksi ottaa loppuraskaudesta vielä kuvia ja jopa valmistautua niihin jotenkin :D Huomatkaa tärkein kotiäidin asuste, pampula ranteessa..

Rv 32

Ihanaa viikonloppua kaikille!

♥ Nora

Rv 30 + 31

Rv 29 + 0 - 30 + 6

Taas ollaan raskauden kanssa 2viikkoa pidemmällä! Edelleen aika kuluu tietyllä tavalla hitaasti mutta kuitenkin huiman nopeasti. Mulla tuli joku energia boosti tässä ja olen järkkäillyt paikkoja sekä tehnyt listoja mitä pitää hommata ennen vauvan tuloa ja millä taas ei ole niin kiire. Tärkeimmät eli vaatteet ihan pienelle, vaunut, sänky ja sitteri on hommattu. Itselleni taas olen hommannut uudet imetysliivit sekä vatsaa tukevan imetystopin, siinä ne mulle tärkeimmät.

Mitä sitten pitäisi hommata vielä ennen h-hetkeä? Apteekissa pitäisi käydä, septidin suihke napa-alueen putsaukseen, ceridal- öljy vähän kaikkeen.. ehkä särkylääkettä itselle (auts) ja sitten vanulappuja, topseja jne. Pikkuruisia vaippoja meiltä jo löytyykin kun baby sai joulupukilta vaippakakun ♥

 No vitsi, rintapumppu täytynee hommata. Olen ollut aina ahkera pumppaaja ja tuo käytettynä aikoinaan ostettu alkaa olla vähän kulahtanut.. Pumppu on Aventin käsikäyttöinen, aivan huippu! Mutta kun katsoin että jos vaikka uusisi silikoni osat, ne tulisi jo niin kalliiksi että melkein kannattaa ostaa uusi. Prismassa oli 18,90 Emma merkkinen pumppu joka näytti hyvin samanlaiselta mutta epäilen että onkohan yhtä hyvä, onko kellään kokemusta Emman pumpusta?

Kuva Vanhan Vaasan raunioilta

Oltiin Vanhan Vaasan raunioilla pulkkamäessä ja harmikseni huomasin että nyt en enää pysty itse laskemaan :( Liitoskivut on välillä aika lamaannuttavat sekä tietysti säännöllisesti vierailevat iskias kivut ei tykkää tuommoisesta "hurjastelusta" :D Onneksi pojat on reippaita laskijoita sekä kävelevät itse mäet ylös joten ei se menoa niin paljon haittaa. Tietysti olisi kivempi itsekkin osallistua mutta näin se nyt vaan menee.

Oon haaveillut paljon kesästä ♥ Kuinka kaikki on sitten monestakin syystä helpompaa ja kuinka ihana meidän piha on kesällä. Laitoin jo ensimmäiset tomaatin siemenet itämään, katsotaan riittääkö valo jo.

Myös kasvihuone odottaa kesää ;)

Oi kesä! Katselin viime kesän kuvia ja fiilistelin vähän instaankin. Tämä kuva on viime kesänä mun äidin mökillä tyttöjen- reissulta otettu. Kuvassa on siis minä, mun sisko ja äiti. Maattiin koko päivä viltillä auringossa ja välillä siemailtiin kuplivaa,  niin parasta.

Neuvolassakin tuli käytyä. Hemoglobiini oli vihdoin lähtenyt nousuun, jess! Painoa oli taas tullut samaa rataa kuin tähänkin asti mutta onneksi mun neuvola kätilö on sen verran ihana ettei ole koskaan vihjaillut mitään reippaammastakaan painonnoususta vaikka kyllähän sitä tuli varsinkin ensimmäisessä raskaudessa. Hän oli vaan silleen että eihän sulla oo tullut vasta kuin 12kg, mä olin vähän että ai vasta..  Vauva hengaili pää alaspäin, mutta mielestäni hän kyllä vielä vaihtelee asentoa.  Mua melkein nauratti kun "täti" sanoi että "sullahan on mennyt niin nopeasti ja hyvin tämä raskaus" :D Niin varmasti paperilla joo. Totta puhuakseni onhan tämä mennyt hyvin, vauvalla ei ole ollut mitään hätää ja itsekkin olen siinä mielessä voinut hyvin että voisihan sitä aina mennä huonomminkin. Pääsen  kuitenkin liikkumaan ja pystyn huolehtimaan päivät yksin pojista, kodista ja itsestänikin. Vapaapäivä toisinaan tulee kyllä tarpeeseen ja Ami veikin poikia maalle mökille pariksi yöksi ja mä sain vaan olla ♥ Myös anoppi ottaa toisinaan poikia päiväksi leikkimään ja nämä on kyllä tärkeitä henkireikiä.

Viime viikonloppuna oli Perheblogien kehittämispäivä johon minäkin osallistuin vaikka vähän epäilyttikin pitkä junamatka. Hyvin se kuitenkin sujui, takas tullessa oli vähän tukalampaa kuin mennessä mutta kyllä kannatti! Aivan huippu reissu ja varmasti mun viimeinen yksin hetkeen aikaan.

Rv 31 ♥ ja Hotel Rantapuiston kaunis aamuinen maisema

Näillä eväillä taas kohti tulevaa. Viikot käy väkisinkin vähiin, iiks!

♥ Nora

Rv 26 + 27

Nyt onkin ollut blogin puolella vähän hiljaista johtuen ihan vaan siitä että itse elämä ei ole hiljaista :D Täälä kuitenkin taas ja aloitetaan näin joulu-tauon jälkeen raskaus kuulumisilla, ja hei! Hyvää uutta vuotta kaikille ♥

Viime kuulumisten jälkeen supistelu, kaikenmoinen särky ja paineen tunne paheni joten soitin neuvolaan ja pääsinkin heti seuraavana päivänä näytille. Mitään pehmenemistä tai muita muutoksia ei ollut tapahtunut eli sillä saralla kaikki kuitenkin hyvin. Nyt uskaltaa olla normaalisti. Samanlaisia tuntemuksia oli myös Iivoa odottaessa eikä tosiaan mitään tapahtunut ennen kuin laskettuna päivänä kun vedet meni ja Iivo syntyi seuraavana päivänä. Silloinkin kävin ylimääräisellä lääkäri käynnillä ihan mielenrauhan vuoksi, enkä todellakaan halua "turhaan" alkaa makailemaan nyt kun pahin väsykin on hellittänyt. Harmi että unohdin pyytää tarkistaa hemoglobiinin samalla..

Rv 26

Pyhä herkkujen vähennys lupaus on pitänyt, jess! Paljon yli puolen tunnin lenkkiä en voi enään yhteen putkeen kävellä, aika säälittävää :D Paineen tunne, liitoskivut, pissa hätä ja supistelu käy niin tukalaksi että en koe viisaaksi jatkaa väkisin pidemmälle. Mutta kovasti yritän. Hyvä juttu on että pariin meidän vakkari kerhoilu paikkaan on juuri se ali/yli puoli tuntia kävellä niin siinä kerhoillessa kun levähtää niin takaisin jo jaksaa taas hyvin, pieni varikko käynti on siis tarpeen. Olen yrittänyt levätä iltapäivällä hetken mutta usein se unohtuu..

The pötsi rv26 :D

The vaunut saapui! Ne on just niin ihanat kun pitikin ♥ Taidankin tehdä myöhemmin jonkinlaisen vauvatarvike- hankinta postauksen..

Ihan kamala yskä vaivaa mua ja poikia. Outoa kun ei olla varsinaisesti kipeinä oltu, vain tämä yskä :/ Yskiminen ottaa ikävästi vatsaan, ihan kuin joku lihas olisi venähtänyt. Pitää mennä kyykkyyn, ottaa vatsasta kiinni ja yskiä, yksin liikkuessa tuntuu vähän että porukka tuijottaa mutta ei auta :D onneksi mä en paljon yksin liikukkaan..

Iivon kanssa rannalla kävelyllä

Onneksi olen ollut huomattavasti energisempi kuin aiemmilla viikoilla! Vaikka liikkuminen on hankalaa olen jaksanut nauttia arjesta poikien kanssa. Vähän enemmän ollaan turvauduttu autoon, normaalisti vältän auton käyttöä jos vaan mahdollista mutta on se vaan hyvä että auto on olemassa. Esimerkiksi käytiin pulkkamäessä autolla vaikka sinne ei kovin pitkä matka olekkaan. Mutta jos oltaisiin kävelty olisi mulla ollut vähintäänkin pissahätä jo sinne saavuttaessa tai en olisi päässyt enään kävelemään kotiin rampattuani mäkeä ylös alas..  Säät sahaa täälä niin että joka toinen viikko on niin liukasta että aivan hirvittää eikä Akukaan voi pyöräillä ja sitten taas on parempi. Lunta on ollut vähän ja se on tietty muuten tylsää mutta juurikin pyöräilyn kannalta hyvä. Aku ei oikein piittaa kävelystä mutta pyöräillä voisi maailman ääriin :) On siis kivempi kun voi ottaa pyörän, ei tarvitse koko matkaa vääntää että "kyllä sä jaksat, ei oo enään paljon.."

Auringon nousua matkalla perhekahvilaan. Nämä kauniit kiireettömät aamut on kyllä niin ♥

Selailin tuossa jotain vanhoja postauksia ja tuli vähän huono omatunto. Viime aikoina olen turvautunut lähes pelkästään insta kuviin postauksissa ja onhan niissä eroa suunniteltuihin, ajan kanssa järkkärillä otettuihin kuviin. Aiheetkin on ollut vähän, noh, yksipuolisia :D Mutta mieluitenhan sitä kirjoittaa siitä mikä on päällimmäisenä mielessä. Tästä taas aasinsiltana aloin miettiä miksi bloggaan ja kenelle. Ikuisuus kysymyksiä. Ehkä palaan tähänkin aiheeseen ajan kanssa.

Ihanaa alkavaa viikkoa!

♥ Nora

Rv 22 + 23

Rv 21 + 0 - 21 + 6

Rv 22 alkoi tosiaan mukavasti rakenneultralla ( postaus siitä täällä). Olin niin odottanut sitä, että saa tietää onko kaikki hyvin ja kumpaa me (todennäköisesti) odotetaan. Olo oli melko tyytyväinen näihin uutisiin. On paljon helpompi kuvitella/haaveilla tulevaa kun tietää kumpi tulee.

Pakkohan se oli heti kotiin päästyä selata netistä lastenvaatteita, en ollut niitä aiemmin juuri katsellutkaan. Jotain pientä tilasinkin, mutta ennen hurjia shoppailuja pitää tarkistaa mitä lähipiiristä irtoo :D Ostan/otan vastaan mielelläni käytettyjä hyväkuntoisia vaatteita lapsille ja kierrätän itsekin eteenpäin, osan myyn ja osan annan. Kirppareilla tulee käytyä mutta liian harvoin, yleensä aina löydän kuitenkin jotain kivaa eli pitäisi joku kirppari kierroskin järjestää. Mua ahdistaa jos vaatetta ja härpäkettä on liikaa eli turhuuksia ei meille haalita mutta kaikki mikä koetaan tarpeelliseksi kylläkin. Parasta on jos saa lainaan sellaiset jutut mitä tarvitsee vain hetken :D Sitteri esimerkiksi meillä on ollut aiemmin lainassa, nyt olen katsellut että löytyisikö käytettynä. Iivolla oli semmoinen kiva mikä tärisi ja se oli yhdessä vaiheessa todella, siis todella tarpeellinen. Joku semmonen tärinä-härveli siis, voisihan se vaikka kiikkua ja kaikkea myös.

Vähän tyttö-fiilistelyä ♥

Loppuviikko menikin siinä leijuessa ja hankinta-listaa laatiessa. Selkä on pysynyt yllättävän hyvänä tähän asti vaikka jossain vaiheessa olikin jo tosi kipeä. Nyt kipua esiintyy lähinnä iltaisin ja se menee yön aikana ohi, peukut pystyyn että pysyy näin. Kävely lenkillä olen jaksanut/pystynyt käydä ihan hyvin mutta voi luoja mikä väsy koko ajan! Ensi viikolla on neuvola, olisikohan hemoglobiini laskenut vai mistä tämä johtuu..

Rv 22 + 0 - 22 + 6

Viikko alkoi taas heti neuvolalla. Oikeassa olin, hemoglobiini oli laskenut. Aiemmin se on ollut 112 ja nyt 109 vaikka olen syönyt rautaa ja ottanut ruokavaliossa raudan saannin erityisesti huomioon. No, hain nyt toista rautavalmistetta, obsidan, josko se imeytyisi paremmin.

Neuvolassa oli taas sijainen. Mä en voi sille mitään että fiilikset aina laskee kun on sijainen. Tämäkin oli mukava ja osaava ja ja.. mutta sijainen. Tietysti olin juuri tälle käynnille päättänyt ottaa ekaa kertaa pojat mukaan. Kirjoitinkin aiemmin että meidän äitiysneuvola on muuttanut ja tilat ei ole kovin lapsiystävälliset (postaus löytyy täältä). Otin nyt kuitenkin riskin ja ihan ok se meni mutta jos vaihtoehtoja on niin ensi kerralla en ota poikia mukaan :D Tällä käynnillä käytiin läpi KELA juttuja ja sain raskaustodistuksen. Nyt se pitäisi vaan toimittaa eteenpäin ja täyttää ne KELA jutut netissä, ei kai se niin vaikeaa ole, eihän..?

Paino onkin sitten ihan luku erikseen.. En voi ymmärtää kuinka se nousee näin kovaa vauhtia. Toki liikun vähemmän kuin ennen raskautta ja ilmeisesti sitten syönkin enemmän. Herkutteluja olen kyllä saanut pidettyä hallinnassa ja muutenkin tuntuu että en niiin paljoa enempää söisi mutta puntari näyttää kyllä jotain muuta :/  Plääh, kai se on vaan todettava että mitäs läksit, omaa syytä. Jaa kuinka paljon se on noussut? 10kg painosta ennen raskautta!

Loppuviikosta olin perhekerhosta tuttujen äitien kanssa Amarillossa herkuttelemassa (ja sitten mä ihmettelen että mistä nää kilot tulee..) ja tein pari työvuoroakin. Aika hyvä fiilis kaiken kaikkiaan kuitenkin vaikka aina voi vähän valittaa ;) Selkä, ihan ok. Välillä kipeytyy mutta palautuu onneksi lepäämällä. Liitoskivut on alkaneet vaivata varsinkin kun illalla huomaan etten ole koko päivänä kerennyt/muistanut levätä ollenkaan. Pitäisi heittää hetkeksi sohvalle pitkälleen iltapäivästä niin ei olisi sitten illalla aivan rikki.

Herkuttelemaan lähdössä rv23

Vauvan liikkeet tuntuu säännöllisesti vaikkakaan ei niin kovin voimakkaina johtuen tuosta edessä olevasta istukasta. Kuitenkin tuntuu kädellekkin jos osaa oikeaan aikaan oikeaan paikkaan asettaa kätensä :) Harjoitussupistuksia tulee jonkun verran, lähinnä kävelyllä häiritsee kun sitten alkaa pissattaa ja voi olla pitkäkin matka kotiin niin sitten tuola vaaputaan menemään kuin olisi vähintään viikolla 38 :D

Tämmöiset kuulumiset tällä kertaa, hitaasti mutta varmasti nämä viikot kertyy :)

♥ Nora

Ajatuksia tulevasta synnytyksestä

Ajattelin vähän koota ajatuksiani synnytyksestä näin raskauden puolivälissä. Minulla on takana kaksi erilaista mutta kuitenkin säännöllistä hyvin sujunutta alatiesynnytystä, mutta kyllähän se silti pyörii mielessä silloin tällöin.

Nuorempana, silloin kun lapset ei olleet vielä ajankohtaisiakaan, kammosin ajatusta synnytyksestä. Kipua ja niitä epämiellyttäviä sivuseikkoja mitä siihen liittyy. Sitten kun ajatus omasta lapsesta kypsyi, kypsyi samalla myös ajatusmaailmani niin ettei ajatus synnyttämisestä ollut enään lainkaan ikävä.

Aku 4 päivän ikäisenä ♥

En pelännyt lainkaan ensimmäistä synnytystä, ilmassa oli vain kutkuttavaa jännitystä ja odotusta. Ei minulla kuitenkaan mikään super-nainen olo ollut, päätin etukäteen että käytän kaikki tarvittavat kivunlievitykset ja sainkin epiduraalin hyvissä ajoin ja se toimi loistavasti, kerkesi haihtua hyvin ennen ponnistusta joten tunsin hyvin koska ponnistaa. Kätilö oli aivan helmi ♥ Jokainen joka on ollut hänen kanssaan tekemisissä on vain kehunut häntä, semmoisia pitäisi olla enemmän. Sain vielä pudendaali puudutteen ponnistamiseen mikä toimi myös hyvin, ei vienyt tuntoa muuta kuin jy nou mistä..

Iivo juuri syntyneenä ♥

Lähdinkin luottavaisin mielin toiseen synnytykseen, vähän niin kuin soitellen sotaan näin jälkikäteen ajateltuna. Ajattelin että kaikki menee samaa rataa, nopeaa ja kivuttomasti. Avautumisvaihe oli kuitenkin melkein puolet pidempi kuin ensimmäisessä synnytyksessä ja supistukset todella rajuja jo varhaisessa vaiheessa. Se oli todella uuvuttavaa ja siihen lisäksi tympeä töksäyttelevä kätilö, onneksi siinä vaiheessa kun huumori alkoi loppua, vaihtui sopivasti vuoro ja olinkin todella iloinen tästä kätilöstä joka hoiti sitten mun kanssa homman loppuun. Olin koko ajan sanonut ja pitänyt itsestään selvänä että saan taas sen pudendaalin ponnistusvaiheeseen mutta kätilöni ei sitten osannutkaan sitä laittaa ja sillä välin kun hän etsi toista joka osaisi, homma eteni niin ettei ollutkaan enään aikaa. Ei se nyt niiiin kamalaa ollut ponnistaa ilman puudutetta mutta verrattuna ensimmäiseen, olihan se eri juttu.

Mitä nyt sitten odotan/toivon kolmannesta synnytyksestä?

• Toivon että saan synnyttää alateitse. Nythän istukka on edessä ja alhaalla joten on pieni mahdollisuus että se kasvaa kohdunsuulle ja estää alatiesynnytyksen, mutta siis todella pieni mahdollisuus ja sitä seurataan. Olen myös miettinyt että mitä jos vauva olisi vaikka perätilassa, haluaisinko synnyttää perätilassa olevan vauvan? Luulen että haluaisin jos kätilö/lääkäri olisi sitä mieltä että kannattaa.

• Toivoisin että synnytys käynnistyisi supistuksilla. Aku käynnistettiin ja Iivon kanssa taas synnytys alkoi vesien menolla. Olisi kiva seurailla supistuksia ja laskea että koska mennään :)

• Kivunlievityksiä olen miettinyt jonkun verran ja kyllä mä vaan tykkään siitä epiduraalista :D Toisessa synnytyksessä kätilö suostutteli mut kokeilemaan paraservikaalipuudutusta mutta se ei vaikuttanut ollenkaan ja siinä vaiheessa oli tuskaa sitten odotella toimiiko se ja sitten todeta että ei ja odottaa sen jälkeen anestesialääkäriä laittamaan sen taivaallisen epiduraalin. Kuukausien selkä- ja liitoskivut, supistukset, kaikki sen pari tuntia poissa. En voinut edes nukkua kun halusin vaan nauttia siitä olosta. Toisaalta toisesta kerrasta se pistos kohta oli melko kipeä. Nyt aion hokea ja muistuttaa vaikka 10min välein että mä sitten haluan sen pudendaalin. Se on nyt mun must juttu. Oli paljon rennompi olo ponnistaa ja se vaikutti sitten myös joku aika jälkeenpäin mikä oli ihan kiva myös..

• Meidän sairaalassa olikin jo Iivon syntyessä käytäntönä että napanuoraa ei leikata heti vaan annetaan sen pumpata vielä olikohan 3min(?) ennen kuin leikataan, se on tietysti hyvä. Meillä on myös hyvin imetys ystävällinen sairaala ja vauvan saa heti rinnalle, olen molemmilla kerroilla saanut imettää pitkään ja rauhassa ennen kuin on punnittu ja olen mennyt itse suihkuun. Vauvoja ei myöskään pueta vaan pääsevät vaippasillaan äidin paidan sisällä osastolle, se oli mun mielestä aika ihanaa ♥

• Osasto aikaa olen myös miettinyt. Olen ihan viihtynyt osastolla koska sielä ei ole sattunut olemaan kovin täyttä ja olen saanut rauhassa imettää, levätä ja syödä, mä tykkään sairaalan ruuista :D Kiva aina odottaa että mitäs seuraavaksi tulee.. Olen molemmilla kerroilla ollut sairaalassa kaksi vuorokautta. Iivon kanssa vesien menosta meni niin kauan että piti odottaa nouseeko tulehdusarvot. Vähän olen ajatellut varhaista kotiutumista, josta sainkin esitteitä ultrassa. Naureskeltiin Amin kanssa että olisi pitänyt kysyä "onko teillä esitteitä myöhäisestä kotiutumisesta" :D sillä ollaan ajateltu myös josko olisin taas sen kaksi päivää että saisi levätä ja rauhassa aloittaa imetystaivalta. Kotona on nimittäin välillä aikamoinen hulina :D Mutta itseni tuntien mulla on varmaan kiire kotiin kuten aiemminkin eli katsotaan sitä sitten.

• Tietysti toivon että kaikki menee hyvin, vauvalla ja mulla. Aion ehdottomasti tehdä kaikkeni että imetys onnistuu, se on mulle tärkeää ja onneksi se onkin sujunut hyvin aiemmilla kerroilla.

Iivo haukottelee isoveljen sylissä sairaalan osastolla ♥

Tälläisiä ajatuksia tässä vaiheessa. Mitäänhän ei voi etukäteen ennustaa ja nämä on vaan toivomuksia, sen mukaan mennään mitä tapahtuu.  Go with the flow, tai niin kuin mun motto kuuluu "kaikki lutviutuu" (jep, mulla on motto).

♥ Nora

RV 21

Nyt ollaankin jo viime viikossa raskaustunnelmissa ja voin kertoa sen verran että rakenneultra on takana ja saatiin tietää että... enpäs kerrokkaan :D Laitan tähän postaukseen tuoreen masu-kuvan (muutama tyylikäs vessa-selfie..) ja siitä voi sitten arvuutella että no onko se "tyttö-maha" vai "poika-maha". Palaan rakenneultra kuulumisiin lähipäivinä :)

Rv 20+0 - 20+6

Nyt aika tuntuu taas matelevan rakenneultraa odotellessa. On montakin syytä odottaa rakenneultraa, tietysti haluamme tietää onko kaikki hyvin ja ainakin minä odotan malttamattomana että kumpi sieltä on tulossa.. Kovasti masu on kasvanut parissa viikossa ja heräilenkin öisin välillä useamman kerran kohdun kasvukipuihin.

Olen saanut hillittyä itseni niin etten ole ostanut kuin yhden bodyn, pinnasänkykin ostettiin jo käytettynä vaikka meillä jo yksi onkin sillä Iivon vauva-aikana kaipasin kovasti pinnasänkyä mistä saisi laidan alas ja nyt semmoinen sitten löytyy :) Tarkoitus oli laittaa meidän vanha pinnis heti kiertoon mutta kappas vaan, Iivo nukkuu taas pinnasängyssä :D Ei vaan jaksettu sitä showta joka ilta puolesta tunnista pariin tuntiin.. Iivo vain nousi joka kerta sängystä niin että oli jo mun (tai Amin) kanssa samaan aikaan taas ovella ja sitten takaisin sänkyyn ja pois ja takaisin ja.. tajusit varmaan. Palautus kertoja en todellakaan pystynyt laskemaan mutta noin 2,5 kertaa minuutissa että revi siitä. No, laitettiin pinnis takaisin ja hän nukahti sip samantien ja nukkui aamuun kuten ennenkin. Iivo voi olla "iso-poika" sitten myöhemmin, hän itsekkin sanoi olevansa vielä pieni ♥

Liikkeitä vatsassa tuntuu päivittäin mutta mielestäni harvemmin ja vaisummin kuin aiemmissa raskauksissa. Sydänäänet on kuitenkin neuvolassa ja lääkäri käynnillä kuuluneet normaalisti eli yritän olla stressaamatta siitä, ehkä hän on vain rauhallisempi kuin veljensä?

Kyllä liikkeitä silti tuntuu välillä kädelle vatsan läpi ja yksi aamu kun Aku tuli viereeni köllimään sai hänkin tuntea pienen potkun pienelle kädelleen ♥ Iivo edelleen kaivelee vauvaa navastani ja huutelee hienolla ärrällään "vauva oletko herreillä!?"  :D

Saapi nähdä millainen kolmikko tästä tulee..

♥ Nora

RV 19 + RV 20

Rv 18+0 - 18+6 ja 19+0 - 19+6

Olo on pysynyt hyvänä ja on mahtavaa kun jaksaa touhuta kotona ja lasten kanssa ♥ Onneksi syksy on ollut melko sateeton, ei olla taidettu kaivaa kuravaatteet esille kuin kerran Iivolle, vai onkohan aika jo kullannut tämänkin muiston :D  Joka tapauksessa helpottaa ihan hirveästi pukemisia ja vähän kaikkea muutakin kun ei sada ja rapaa pyöri ympäri ämpäri koiran ja lasten mukana.

Kävin taas töissä pyörähtämässä yhden vuoron, on se vaan mukavaa vaihtelua arkeen. Uimahalli lupauskin pitää. Olen vähän miettinyt, kun monet mieltää vesijumpan eläkeläisten puuhaksi. Olen huomannut jo aiemminkin että ainakin täälä meillä vesijumpassa käy ihan kaikenlaista porukkaa. Sielä saattaa olla ikähaarukka 10-80 vuotta ja ihan sekalaisesti kaikenikäisiä miehiä ja naisia, kivaa.

Rv 19 oli ensimmäinen neuvolalääkäri käynti. Sf mitta oli 14,5 joka oli normaali. Sydänäänet oli tietysti kiva kuulla vaikka muuten käynti olikin melko turha. Juteltiin ja sisätutkimuskin oli ilmeisesti vapaaehtoinen :D Mutta ei se sitten turhaa olisi jos olisi jotain hämminkiä.

RV 19

Rv 20 Olo edelleen hyvä :D Koska mä putoon täältä pilvistä.. Viikot sujuu meidän normaaliin rytmiin kerhoissa ja muissa puuhissa. On kyllä ihanaa kun omassa pihassakin riittää iltaisin niin paljon puuhaa ja pojat leikkivät keskenäänkin niin hienosti ♥

Viikonloppuna Ami olikin kolmen yön kalareissussa joista onneksi pojat vietti yhden yön mummin ja paapan luona. Meillä oli kyllä niin paljon puuhaa niille päiville ettei paljon kerinnyt käydä aika pitkäksi :D Meillä oli mm. serkkuja viettämässä pitsa- iltaa ja Aku pääsi Tropiclandiaan toisen paapan kanssa.

Iskias vaivaa ajoittain mutta saan sen onneksi hellittämään mm. venyttelyillä. Hihhih, enään ei ole pitkä aika rakenne ultraan ♥ jännää :)

♥ Nora

Rv 18

Vauvan odotus kuulumisia muutaman viikon takaa.. Rv 18: Pikkuhiljaa taitaa se seesteinen keskiraskaus "vaihe" alkaa :D Mieli on korkealla eikä kroppakaan pistä ihan kaikessa vastaan..

Rv 17+0 -  17+6

Vitsit nyt sujuu hyvin! Polvi ei ole enään juuri kipeä ja iskias pysynyt venyttelyillä hallinnassa. Tuntuu kuin väsykin olisi väistymässä, se vasta olisikin ihanaa.

Kävin uimahallissa vesijumpassa kuten olin jo paljon aikaisemmin ajatellutkin. Nyt päätin käydä jatkossa kerran viikossa, oli se sen verran kivaa ja rentouttavaa. Muutenhan mä nyt tällä hetkellä lähinnä kävelen eli vähän yritän monipuolistaa liikuntaa.

Aamukävelyllä kuuraisissa maisemissa ♥

Kävin kolmannen kerran fysioterapiassa ja päätettiin nyt pitää taukoa, eli teen itsenäisesti harjoitteita ja jos päänsärky alkaa taas pahentua niin otan yhteyttä. Oireet on tosiaan lieventyneet, vaikka vähän epäluuloinen kyllä olenkin että pysyykö poissa. Toivotaan parasta!

Ihmeen energinen olen ollut tällä viikolla. Tein kolme työvuoroakin enkä edes aamuvuoron jälkeen ollut väsynyt :D Niin siistii. Ihanaa kaivautua täältä väsy-luolasta pikkuhiljaa ylös, elämä voittaa ja silleen.

Mä olen nyt kehittänyt tästä vaunujutusta aivan kohtuuttoman päänvaivan, en vaan osaa päättää että millaiset haluan tai millaiset olisi järkevimmät. Toisaalta katselen ihania klassisesti muotoiltuja vaunuja ja toisaalta jotkut näppärämmät houkuttaa ja sitten taas toisena ääripäänä haaveilen oikein kunnon taistelu vaunuista eli vierekkäin istuttavista tuplista :D Niin kuin mä olen monesti maininnutkin, kuljetaan paljon ilman autoa tai julkisia ja matkan pitää taittua ilman hampaiden kiristelyä ja mielellään suht. vauhdikkaasti.. Onneksi on aikaa.

Autoon ostin ystävältä kaukalon, tulipa hyvään saumaan heille tarpeettomaksi. Samanlainen brion kaukalo meillä on ollut molemmilla pojillakin mutta ne ovat olleet lainassa eli tämä on ensimmäinen mikä "piti" ostaa :D

Ja voih, loppuviikosta syntyi meidän pojille pieni serkku-vauva ♥ Melkein 4 ja puoli kiloa rakkautta ♥ Ihanaa :)

♥ Nora

Rv 17

Vielä on muutama "jemma-postaus" menneistä raskausviikoista. Yritän julkaista nämä nopealla tahdilla niin päästään nykyhetkeen :)

Rv 16+0 - 16+6

Tämä viikko hujahti myös ennätys vauhtia. Enään ei huonoa ole kuin ihan satunnaisesti, esim. nälkäisenä auton kyydissä. Uskomatonta että sekin jakso on nyt takana vaikka tuntui etten selviä siitä :D

Ilman polvi-selkä vaivoja olo olisi melko normaali! Sama homma siis jatkuu, lepään polvea- iskias iskee ja kun liikun, mikä siis helpottaa mm. iskiasta niin polvi kipeytyy. Onneksi polvi on koko ajan vähän paremmassa kunnossa eli en ole enään joutunut lepuuttamaan sitä useampaa päivää vaan ihan esim. illan ajaksi polveen kylmää ja kipugeeliä auttaa. Kävelylenkkien pituus vaihtelee sen mukaan miten polvi reagoi.

Käytiin pitkästä aikaa poikien kanssa kylpylä Tropiclandiassa aamu-uinnilla ja täytyy ehdottomasti alkaa käymään taas säännöllisesti. On ne pojat semmoisia vesipetoja ♥

Alkuviikosta iskias oireet oli pahempia kuin koskaan. En vaan pystynyt enään edes seisomaan saati kävelemään vaan piti mennä polville maahan useamman kerran yhden päivän aikana  :(  Sitä jo vähän säikähdin mutta onneksi jäi siihen yhteen päivään, toistaiseksi...

Masussa sentään tuntuisi olevan kaikki hyvin. Hentoisia liikkeitä tunnen silloin tällöin, en vielä päivittäin mutta kuitenkin sen verran että säilyy mielenrauha.

En millään pääse päätökseen siitä millaiset vaunut hankitaan. Ihan kuin se nyt olisi se suurin ja tärkein juttu :D Tai ehkä se uusista hankinnoista onkin suurin ja tärkein.

♥ Nora

Rv 16

Tämän olen kirjoittanut muutama viikko sitten, raskausviikolla 16. Nyt "reaaliajassa" ollaankin jos viikolla 20! Eikä kestä kauaa kun päästään arvailemaan vauvan sukupuolta :) Mutta nyt hetkeksi menneeseen..

Rv 15+0 - 15+6

Rv 16

Päivät ja viikot kuluu ihan hirmu nopeaa. Ei meinaa mukana pysyä. Tällä viikolla oli toinen neuvola käynti. Kaikki hyvin, sain kuulla hyvin nopeat sydänäänet :D ja hemoglobiini oli edelleen sama 112 eli ei ole lähtenyt nousuun ruokavaliolla. Paino taas oli lähtenyt hyvinkin "lupaavaan" nousuun.. nyt on siis 5kg tullut painoa verrattuna ennen raskautta ja ensimmäisestä neuvolasta oli 3,7kg.

Byääh, päätä on taas särkenyt vaikka olen parhaani mukaan yrittänyt tehdä fysioterapeutin ohjeiden mukaan. Ei kai sitä voisikaan olettaa että heti helpottaa mutta mä vaan niin kovasti toivon että tämän vaivan saisi kuntoon ennen vauvan syntymää ettei tämä jo yli kaksi vuotta lähes päivittäin vaivannut päänsärky ole sitten kaiken muun stressin kruununa.

Kävelyllä olen taas päässyt käymään vaikka välillä polvi alkaa jomottamaan ja sitten pitääkin suunnata kotiin ja lepuuttaa kunnes kipu helpottaa. Tämä tuntuu oikein noidankehältä. Jos lepuutan polvea, iskias iskee ja jos liikun, mikä helpottaa selkää ja oloa muutenkin niin polvi ärtyy  :(  Pitäisi vaan lähteä vaikka sinne uimahalliin mutta jotenkin olen edelleen niin väsynyt jo iltapäivästä että illemmalla kun olisi mahdollisuus mennä, en yksinkertaisesti jaksa!

Loppuviikosta oli toinen fysioterapia käynti ja jaksoinpa lähteä ystävän kanssa oikein syömään ja elokuviin. Oli niin kivaa, pitää ehdottomasti jaksaa lähteä useamminkin. Katsottiin uusi Bridget Jones ja olihan se nyt hyvä ihan kuten edellisetkin  :)

Ei tämä arki nyt kuitenkaan mitään tuskaa ole, varsinkin aamuisin/aamupäivisin olen jo melkein oma itseni. Aamut on sitä aikaa kun mä yleensäkkin saan eniten aikaiseksi ja olen parhaimmillani. Nyt nokka kohti viikkoa 17!

♥ Nora

Rv 15 + tunnelmia ystävän baby showereilta

Rv 14+0 - 14+6

No niin, taisi olla viime viikolla asiat pikkuisen liian hyvin koska nyt tuntuu että kaikki kusee. Jostain mystisestä syystä mun toinen polvi alkoi yhtäkkiä paisua eikä sillä kärsinyt kävellä moneen päivään pakollisia juttuja enempää! Kävin lääkärissäkin vain toteamassa että ei ole ainakaan tulehdusarvot koholla että lepoa vaan. Polvi siitä sitten alkoikin helpottamaan mutta monen päivän liikkumattomuus sai iskias vaivat palaamaan ja tietysti pahempina. Koita nyt tässä sitten olla hehkuva ja liikunnallinen super-odottaja :(

Jollain tasolla kyllä tiesinkin niitä ruoka ja liikunta lupauksia tehdessäni ettei tämä varmaan ihan putkeen mene.. No näillä mennään.

Päänsärky on ollut poissa useamman päivän ja hyvä kun uskallan edes sitä ajatella ettei se kuule ja palaa :D Huono olo on enään melko satunnaista, onneksi!

Olen ommellut pikkuruisia vauvan vaatteita ♥ En kylläkään meidän vauvalle vaan veljeni ja hänen vaimonsa ensimmäiselle pikku-nyytille joka syntyy nyt loppu syksystä. Tekisi mieli ommella ja muutenkin hommata jo vaikka ja mitä mutta haluan tietää sukupuolen ennen mitään isompia hankintoja.

Loppuviikosta oli myös veljen vaimon vauvajuhlat ♥ Oli ihanaa fiilistellä vaaleansinisissä tunnelmissa. Tehtiin myös systerin kanssa meidän ensimmäinen vaippakakku, taidettiin olla vähän ahneita kun se painoikin kuin synti :D

Oli itseasiassa ensimmäiset vauvajuhlat mihin olen osallistunut! Ihanat juhlat ♥

Sormet ristiin että nämä polvi ja selkä vaivat helpottaa!

♥ Nora 

Rv 14

Vielä on muutama "varastoon" kirjoitettu raskausviikko postaus jäljellä kunnes saadaan nykyhetki kiinni. Nyt on siis meneillään rv 19 ja tässä tunnelmia raskausviikolta 14 :)

Rv 13+0 -13+6

Jotenkin mystisesti olo on parantunut huomattavasti! Vanne ei kiristä päätä ja huono olokin tulee vain nälän yllättäessä, pienen päivälevon tarpeessa kylläkin olen aina iltapäivisin. Yritän aina sitkuttaa sinne lähemmäs kolmea ja laitan pojille jonkun lastenohjelman pyörimään (kumpikaan ei ole nukkunut päikkäreitä aikoihin) ja meen sohvalle lepäämään. Usein jopa torkahdan hetkeksi, semmoista koiran unta. Sitten Ami tuleekin ennen neljää ja on ihan voittaja fiilis kun selvisin sinne asti :D

Viime viikolla varasin ajan fysioterapeutille koskien mun pari vuotta kestänyttä päänsärkyä. Kaiken näköistä siihen on kokeiltu mutta koska lääkärit ja lähetteet liikkuu etanavauhtia päätin koittaa nyt tätä, ja olipa loistava päätös! Mä jotenkin heti vakuutuin tästä fyssarista, oon aika moneen törmännyt mm. työn puolesta. Hän löysi parikin juttua joita lähteä työstämään ja ne tuntui hyvin loogisilta joskin semmoisia mitä mulla ei olisi tullut mieleenkään että tämä tuskallinen vaiva johtuisi siitä/niistä. Se tuntui itseasiassa helpottavalta että hän löysi jotain mikä ei ollut käynyt minulla tai muilla mielessä, uusi mahdollisuus. Voin kirjoittaa tästä lisää myöhemmin kun tiedän enemmän.

Hei! Selkä ei ole vaivannut oikeastaan laisinkaan, jess! Pieniä harjoitus supistuksia tulee toisinaan, tullut jo viikon/kaksi. En niistä osaa huolestua koska tuttuja viime raskaudesta eikä laisinkaan kivuliaita.

Kaiken kaikkiaan hyvä viikko. Viikonloppukin sujui mukavasti perheen kanssa tiiviisti puuhaillessa ja tunsinpa ensimmäiset hentoiset potkutkin ♥ Iivokin on sisäistänyt ajatuksen vauvasta ainakin jollain tasolla ja mielellään juttelee vatsalle, pussailee ja silittää kuten tietysti Akukin.

Kuva kännykällä napattu lauantai ajelulla Vanhan Vaasan raunioilta

♥ Nora

Rv 13

Rv 12+0 - 12+6

Heti alkuviikosta päästiin vihdoin ja viimein ultraan ♥ ja hyvin kaikki sielä "Davella" oli :) Se on omituinen fiilis juuri ennen kuin näkee vauvan monitorilla, mulla on aina tullut hetken semmoinen "ei sielä mitään ole" ja sitten samalla sekunnilla siinähän se on! Pyöri ja hyöri ja nieleskeli lapsivettä, nähtiin kuinka ensin masu suureni kun oli nieleskellyt ja sitten virtsarakko :D sitten hän nukahti raskaan urakkansa päätteeksi ♥ Osallistuttiin sikiöseulantaan kuten aiemminkin ja senkin suhteen kaikki ok.

Kyllä nyt helpottaa. Uskalsin viimein julkaista blogissa uutisen ja kerrottiin myös pojille. Aku tietysti oli innoissaan ja onhan hän jo vuoden verran kysellyt että koskas se seuraava vauva tulee :D Hänen mielestään vauva on ehdottomasti poika ja nimi voisi olla esimerkiksi Aku..

Iivo ei tainnut ihan ymmärtää ensimmäisellä juttelulla, hän huuteli väliin meidän jutellessa aiheesta "nyt riittää" "lopeta" "nyt loppu pelleily" :D apuaa... mä en kestä.

Olo on nyt henkisesti huomattavasti parempi ja vapautuneempi, enään ei aio peitellä vatsaa joka on jo kasvanut jonkin verran. Fyysisesti olo ei ihan simbsalabim muuttunutkaan vaan tutut ystävät päänsärky, pahoinvointi ja väsy on edelleen seurana. Onneksi selkä on ollut paremmassa kunnossa, pidetään peukkuja sen suhteen..

Kiitos kuvasta Nadjan ♥

♥ Nora

Rv 12

Rv 11+0 - 11+6

Tällä viikolla jännitys ensimmäistä ultraa odotellessa alkaa käydä sietämättömäksi. Jyskyttävä päänsärky vaivaa ja palleaa puristaa. En oikein osaa sanoa kuinka huono olo on itse raskauden takia ja mikä taas on jännitystä. Edelleen väsyttää ja kun Ami kotiutuu töistä mun loppupäivät kuluu enemmän tai vähemmän sohvalla kärvistellessä. Onneksi saan hieman vertaistukea meidän Facen raskausryhmäläisiltä. Vielä viikko ultraan..

Olen edelleen pyöritellyt ajatuksia täydellisistä vaunuista ja nyt ollaankin tultu siihen tulokseen että ehkä "yksöisvaunut" ajaisivatkin asian tällä kertaa.. Asumme nyt eri paikassa kuin Iivon vauva aikana ja muutenkin elämä on erilaista kolmen kuin kahden lapsen kanssa. Esim. viime keväiseen muuttoon asti käytin tuplavaunuja Akua kerhoon viedessä, nyt asumme kuitenkin ihan parin minuutin kävelyn päässä joten sen jaksaa vähän väsyneempikin lapsi kävellä aamuisinkin. Liikumme paljon kävellen ja säiden salliessa Aku tietysti pyöräilee ja Iivohan voisi olla seisomalaudalla. Entäs sitten kuinka seisomalauta toimii sohjossa ja lumessa? Ei varmaan hyvin, tai en tiedä kun ei ole kokemusta mutta eipä silloin laita lastakaan pyöräilemään ja joihinkin meidän "vakiopaikkoihin" on sen verran matkaa etten vaatisi Akua sitä kävelemäänkään sohjossa ja silloin todennäköisesti turvauduttaisiin kuitenkin autoon. Myös säilytyksen takia kallistun tavallisiin vaunuihin. Olen etsinyt mahdollisimman kompakteja ja järkeviä tuplia sillä nyt meillä ei ole sopivaa kuivaa+ lämmintä säilytystilaa isoille vaunuille. Vanhassa kodissa tuplat sujahti mukavasti aulassa olevien yläkerran rappujen alle. Ainut sinneppäin tuplavaunu minkä olen löytänyt on Baby jogger city select joissa niissäkin on vääränlaiset renkaat mutta siis ainoat löytämäni missä istuimet on niin järkevästi ettei toinen lapsi ole "tavarakorissa" vaan taaempi istuin on korkeammalla kuin edempi joten molemmat lapset näkisi eteenpäin. Renkaiden lisäksi hinta myös tökkii joten..

Kylläpä tämä viikko matelee.. jos ja kun ultrassa on kaikki niin kuin kuuluukin olla, ensi viikolla julkaisen raskauden myös täälä blogissa ja kerromme Akulle ja Iivolle tulevasta pikku-sisaruksesta :)

♥ Nora

Rv 11

Rv 10+0 - 10+6

On tämä nyt kumma kun olo on aamusta iltaan yhtä nuutunut ja oksettaakin tasaisesti koooko ajan. Plussana nyt on ilmestynyt näppyjä naamaan ja hiuksetkin on ihan "epänormaalit". Aiemmissa raskauksissa nämä oireet on alkanut paljon aiemmin ja nyt kerkesin jo vähän tuuletella että olisin ehkä niiltä säästynyt.

Valoa näkyy tunnelin päässä sillä muutama energia puuskakin on ollut tällä viikolla. Yks aamu laitettiin Iivon kanssa kasvihuonetta vähän talvikuntoon ja liikuntaakin olen jo jaksanut vähän harrastaa. Oikeastaan se oli jo viime viikolla kun aloin tehdä taas kävelylenkkejä, ihan joka päivä ei jaksa mutta pikkuhiljaa.

Ruokahalu olisi ihan valtava, vähän pystyy hillitsemään mutta sitten tulee vain kiukkuiseksi. Se on ihan uskomatonta kuinka kovaa voi tehdä mieli jotain ruokaa! Onneksi ei hirveästi makeaa tee mieli, laiha lohtu :D

Aika vähän olen miettinyt aikaa sitten kun vauva oikeasti syntyy. Vaunuja olen vähän miettinyt ja mihin pinnasänky sijoitetaan, vaikka vauva tuskin siinä paljoa nukkuukaan mutta kyllä se kuitenkin laitetaan. Se päätettiin että äitiyspakkausta ei oteta tällä kertaa vaikka siitä ollaankin tykätty. Ollaan kaksi pakkausta otettu joten makuupussit löytyy jne. ja muutenkin tarvikkeita ja vaatteita (ainakin pojalle).

Tekisi niin mieli kertoa pojille, varsinkin kun kaikki läheiset ja esim. perhekerhon äidit tietää mutta ollaan päätetty että kerrotaan ensimmäisen ultran jälkeen. Ihan siksi että jos kaikki ei olisikaan niin kuin pitää, olisi pienten lasten vaikea käsitellä sellaista asiaa. Toki myöhemminkin voi sattua mitä vaan mutta tälläinen varotoimi nyt kuitenkin, sitten kuvan kanssa on kiva kertoa.

♥ Nora