maanantai 20. helmikuuta 2017

Rv 34 + 35

Rv 33+0 - 34+6

Välillä tuntuu mahan pohjassa perhosia, ei enää pitkä aika h-hetkeen. Välillä sinne on ikuisuus, se on ihan yhtä kaukana kuin pari kuukautta sitten.

Liikkuminen on jo aika hankalaa ja oonkin vähentänyt kävelylenkkejä, mun viimeistä liikuntaa muistuttavaa aktiviteettia.. Puolen tunnin- tunnin kävelylenkki voi aiheuttaa sen että loppu päivänä en meinaa päästä edes kotosalla liikkumaan plus se imee kaikki mehut ja oon rättiväsynyt. On ollut ihanaa kun energiaa riittää kotona puuhailuun, nyt on nimittäin pesänrakennus vietti huipussaan (siis oikeesti, oon rehannut taas risuja ja oksiakin kotiin..). Tässä yksi päivä oli tosi lämmin, se taisi olla se föhn(?)- tuuli juttu, silloin aloitin ikkunoiden pesun ulkoa päin. Kesken se toki jäi mutta onpahan aloitettu :)

En oikein osaa enään sanoa mikä kipu on mitäkin. Koko keskivartalo ja lantio, jalat myös, on vaan tulessa koko ajan. Iskias, liitoskivut, supistukset, lihaskrampit, kaikki sulassa sovussa. Niin ja närästys. Viime aikojen riesa on ollut kivuliaat supistukset joita tulee päivittäin, siksikin vähensin kävelyä kun se tuntuu olevan yks pahin laukaisija. Välillä on jopa pieni huoli käynyt mielessä, näin kolmatta odottaessa nimittäin kyllä tunnistan "ihan oikean" supistuksen ja nää on ollut semmoisia mitä tulee alkuun kun synnytys on lähtenyt käynnistymään. Onneksi ovat kuitenkin loppuneet aina.

Viime viikolla oli viimeinen neuvola- lääkäri käynti. Supistukset ei olleet saaneet mitään muutoksia aikaan, mikä on tietysti tässä vaiheessa hyvä. Pojat on syntyneet 40+2 ja 40+1 eli kyllä mä vähän luotinkin siihen että tämäkin pysyy kyydissä lähelle laskettua, saapi nähdä. Vauva on ollut raivotarjonnassa mutta viime aikoina liikkunut niin villisti etten itse enään oikein osannut sanoa kuinka päin hän on. Lääkäri oli samaa mieltä, eli ei osannut heti sanoa miten päin on. Hetken päästä hän oli sitä mieltä että rt mutta koska oli jo ilmaissut epäilynsä, asia tarkistetaan. Meidän neuvolassa on ultra mutta kukaan ei kerinnyt sitä siinä paikassa alkaa tarkistamaan joten pitää mennä erikseen.

Lähimetsän kiipeily paikka :)

Ollaan poikien kanssa keksitty uusia kivoja juttuja mitä mun on helpompi heidän kanssaan toteuttaa. Jos ennen lähdettiin aina vähän kauemmaksi vaikkapa metsään leikkimään, koska siinä ohessa saa lenkkiä ja meillä on tietyt "mestat" missä käydään. Nyt ollaan huomattu että tuossa tien päästä alkavassa metsä-alueessa on ihan huikeita leikkipaikkoja. On vuorikiipeilypaikka, iso liukurimäki (liian hurja pulkalla), isoja kiviä joiden väliin tehdä majaa, juurakoita joiden alla voi mönkiä (ihanaa...) ja niin edelleen. Tuohon minäkin jaksan kävellä ja vielä seisoskella toista tuntia kun tietää että kotiin pääsee sitten lähdön hetkellä parissa minuutissa. Ei aina kannatakkaan mennä merta edemmäs kalaan :)

Tästä lähtien aion taas kirjoittaa raskaus kuulumiset viikon välein koska aika alkaa käydä vähiin.. Eli ensi viikolla taas, sitten todennäköisesti tiedän kuinka päin baby majailee :)

♥ Nora

2 kommenttia:

  1. Voi, pian hän on jo täällä <3 Mä muistan tuon loppuajan stressaamisen ja sen pesänrakentamisvietin. Mistä se kaikki energia oikein kumpuaa!? Hihii..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä :D Koko ajan löytyy jotain mitä on ehdottomasti saatava tehtyä ennen vauvan tuloa :D

      Poista

Kiitos kommentista ♥