tiistai 31. tammikuuta 2017

Huonosti syövä taapero

Oon useastikkin maininnut että meidän Iivo on ollut aina huono syömään, tai siis siitä asti kun kiinteitä aikoinaan aloitettiin. Silloin meni monta kuukautta ennen kuin saattoi sanoa Iivon oikeasti syöneen ensimmäisen kerran jotain. Painokäyrä teki mojovan notkahduksen silloin ja Iivohan oli jo muutenkin siro vauva joten sehän tiesi painokontrollia ja päänvaivaa. Ihan kamalasti asia ei mua stressannut koska imetin ja tiesin että Iivo oli virkeä, terve, iloinen ja kehittyi normaalisti. Neuvolastakaan ei hirveästi painostettu, kiitos siitä. Ainut konkreettinen neuvo jonka silloin sain oli lisätä kasviöljyä ruokaan mutta kun Iivo ei juuri syönyt ruokaa niin.. Tein ruuat itse ja tietysti yritin tehdä niistä mahdollisimman ravintorikkaita ja energiapitoisia.

Kun oltiin Iivon 2v neuvolassa tilanne oli se että hyvien ja (enimmäkseen) huonojen kausien jälkeen en pystynyt muistamaan koska Iivo olisi edes maistanut lämmintä ruokaa. Hänelle ei ole koskaan tehnyt tiukkaa jättää vaikka useampi ateria väliin jos niikseen tulee.. Silloin tartuin tarjoukseen käydä ravintoterapeutilla. Usein ihmiset suhtautuu vähän skeptisesti ravintoterapeutteihin ja mäkin kuulin useamman tuhahduksen kun asiasta kerroin eri ihmisille. En itsekkään ole ihan pihalla ravinnon suhteen mutta päätin mennä avoimin mielin, jos vaikka saisi jotain keinoja tai varmistuksia omille ajatuksille.

Tehtiin ravintoterapeutin kanssa lista siitä mistä Iivon ruokavalio pääasiassa koostui. Se näytti kutakuinkin tältä (hyvänä päivänä):

(en erittele tähän mitä on tarjottu ja jätetty syömättä, meillä syödään terveellistä kotiruokaa)

Aamupala: 

Ruisleipää/karjalanpiirakkaa, hedelmää, kurkkua ja maitoa. Näyttää vielä ihan hyvältä.

Lounas:

Kurkkua, maitoa.

Välipala:

Ruisleipää/ jugurttia, hedelmää/ rusinoita ja usein esim. auringonkukansiemeniä/pähkinöitä, maitoa.

Päivällinen:

Kurkkua, maitoa.

Iltapala:

Jugurttia jossa päällä "kuivia" kaurahiutaleita, hedelmää, maitoa.

Hän siis jätti kaikki tarjotut lämpimät ruuat väliin. Poikkeuksena hyvin hyvin harvoin tarjotut ranskalaiset tai esim. grillattu makkara..

Nakkia grillaamassa syksyllä

Yhdessä tarkisteltiin listaa ja verrattiin ruokaympyrään. Pidin siitä että ravintoterapeutti ei ollut lainkaan kapeakatseinen. Vaikka Iivon syömiset poikkesi melkoisesti perinteisestä lautasmallista, ei se kokonaisuutena ollutkaan laisinkaan paha. Suurin puute oli vähäinen proteiinin määrä mikä tietysti johtui siitä että Iivo ei syönyt lihaa/kalaa/munaa oikeastaan ollenkaan. Mutta, se proteiinin määrä mitä noin pieni lapsi tarvitsee on lopulta aika vähäinen. Toinen huoli oli riittävä hyvien rasvojen saanti sillä me käytimme leivällä Oivariinia. Ei saatu yhtään noottia kevytmaidon tai oivariinin käytöstä :) Positiivista oli se että Iivo on aina syönyt monipuolisesti hedelmiä, eikä muutkaan hänen lempparit olleet lainkaan epäterveellisiä. Itseä mietitytti se että ainut vihannes mitä Iivo söi oli kurkku mutta kuulemma monipuolinen hedelmien syönti korvasi tätä puutetta. Puhelinaika sovittiin parin kk päähän.

Mitä tekee Iivo ravintolassa kun muut syö? Kuva Turkista viime toukokuulta.

Miten tilannetta lähdettiin ratkomaan? Sain listan hyvistä vinkeistä liittyen ruokailuun nirson lapsen kanssa. Koitin etsiä listaa mutta se on todennäköisesti mennyt roskiin..

Tärkeimmät vinkit mitä me poimittiin oli:

-Lautasella kaikki ruoat erikseen, ei sikinsokin.
-Pidetään annokset pieninä niin tulee helpommin onnistumisia, lisää saa aina.
-Ei kiinnitetä huomiota syömättömyyteen, jos ei maistu voi poistua pöydästä. Ei sirkuksia, maanitteluita tai uhkailuja.
-Kun syö tai edes maistaa, kehutaan.
-Otetaan mukaan ruuanlaittoon

Mitä muutoksia tehtiin tarjottuun ruokaan? Sovittiin että proteiinin määrää pitäisi nostaa, toiveena oli tietenkin että saataisiin Iivo syömään tavallista kotiruokaa mutta kunnes se onnistuisi hyvä olisi saada lisättyä esim. palkokasveja ruokavalioon. No, se ainut vihannes oli tosiaan kurkku tuossa vaiheessa.. Onneksi oli alkukesää ja huomattiin että tuoreet sokeriherneet maistuu joten niitä mussuteltiin mm. välipalalla. Hyvien rasvojen määrää piti myös lisätä, ehdotuksena oli lisätä öljyä ruokaan mutta kun ei syö ruokaa niin.. Vaihdoimme oivariinin levitteeseen jossa on enemmän kasvirasvaa koska leivän päällähän se helpoiten Iivolle meni. Maitoa meni myös aika paljon mikä piti vatsan täytenä ilman ruokaa. Maitoa siis tarjottiin edelleen mutta pienempiä määriä kerralla ja enemmän vettä. Oikeastaan se oli siinä, suurin muutos siis tehtiin omiin asenteisiin ja tapoihin liittyen ruokailuun.

Banaaniletut maistuu niin aamu-, väli- kuin ilta-palaksi. Ohje löytyy täältä, klik!

Siitä sitten alettiin hommiin! Alkuun Iivo ei edelleenkään syönyt ruokaa, oli vain iloinen kun pääsi nopeammin pois pöydästä :D Mutta yllättäen muutaman päivän päästä hän maistoikin lusikallisen, pian toisen, ja ennen kuin huomattiin söi kokonaisen annoksen! Kun koitti tarkistus puhelinaika, Iivo oli lisännyt porkkanan ja paprikan vihannesluetteloon sekä vaihtelevalla menestyksellä erilaiset kotiruuat. Ei tämä toki mikään ihmeparantuminen ollut, vieläkin se on ihan päivästä kiinni syökö hän vai ei. Ajattelen että kyllä se ajan kanssa helpottaa. Iivo kuitenkin syö hyvin erilaisia ruokia, ihan joka päivä vaan ei maistu. Turhauttavinta on se että ei voi ennustaa kelpaako joku ruoka vai ei. Viimeksi kun tein tätä söi kaikki ja pyysi lisää, nyt ei edes maista. Onneksi Akun kanssa tälläisiä ongelmia ei ole.

Smoothiet maistuu :) Kuva Turkista viime toukokuulta.

Tällä hetkellä vihannes lista on kasvanut vielä kesäkurpitsalla, tomaatilla ja satunnaisesti muillakin tarjolla olevilla vihanneksilla, kaikki ehdottomasti raakana. Lihan koostumus tuntuisi jotenkin ällöttävän Iivoa ja siksi teen usein itse lihapullia ja kanapullia. Niitä hän useimmiten syö, mieluummin vielä kanapullia. Jauheliha kastikkeen teen niin että n.200g jauhelihaa ja 1-1,5dl tummaa soijarouhetta, koostumus on hienompi ja molemmat pojat tykkää kovasti. Muusia Iivo ei syö oikeastaan ollenkaan ja perunan tarjoankin lähes aina veneperunoina eli teen ns. noralaisia ;) ohjeen löydät tästä vanhasta postauksesta. Joskus aamuisin tehdään smoothiet, Iivo tykkää kun se on semmoinen puuha minkä hän osaa oikeastaan yksinkin tehdä (valvovan silmän alla).

Meidän perus smoothie ohje:

-Banaani
-Maustamatonta jugurttia
-Pakkasesta marjoja esim. mustia viinimarjoja tai puolukkaa
-Hunajaa
-Kaurahiutaleita/kauraleseitä
-Liraus maitoa

Ainekset sopivissa suhteissa blenderiin ja surr surr, valmista tuli :)

Olen pitkälti luopunut perinteisestä mallista jossa syödään aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Joinakin päivinä syödään tai "syödään" nuo kaikki mutta usein jos ei ole menoa meillä nukutaan vähän myöhempään jolloin aamupala venyy ja siten kaikki ateriat. Silloin voidaan jättää joko lounas, välipala tai päivällinen väliin riippuen meidän menoista ja fiiliksistä. Kunhan aterioiden väli ei veny liian pitkäksi ja päivään mahtuu yksi lämmin ateria.

Onko muut painineet samojen ongelmien kanssa? Onko parhaita vinkkejä? Koska tämä nirsoilu oikein loppuu :D

♥ Nora

lauantai 28. tammikuuta 2017

Masu ♥

Juuri viime viikolla surkuttelin kun en ole ottanut vauva-mahasta vessaselfieitä kummempia kuvia koko raskaus aikana! Aiemmista raskauksista ei kyllä ole senkään vertaa kuvia, Akun odotuksesta vissiin kaksi kertaa otin kuvan ja Iivon odotuksesta en yhden yhtä. Takaraivossa kolkuttaa että kaikella todennäköisyydellä tämän on viimeinen raskaus (kuten oli kyllä ne edellisetkin...) eli jotain muistoa olisi kiva saada.

vauva masu rv 32
Rv 32
Tänään oli tähdet kohdillaan kun huomasin auringon valon osuvan meidän olohuoneen ikkunoista sisään, olkkarissa on ainoa iso tyhjä seinä missä valo saattaa riittää kuvien ottoon. Eli mitään valmistautumista kuviin ei ollut :D Mun koti- univormu, toppi ja leggarit, että glamour on näistä kuvista kaukana. Oliskohan nämä kuvat sitten sitä arjen realismia ;D

raskaus rv 32
RV 32
Ehkä kun valo tässä lisääntyy, saan aikaiseksi ottaa loppuraskaudesta vielä kuvia ja jopa valmistautua niihin jotenkin :D Huomatkaa tärkein kotiäidin asuste, pampula ranteessa..

rv 32
Rv 32


Ihanaa viikonloppua kaikille!

♥ Nora

torstai 26. tammikuuta 2017

Rv 30 + 31

Rv 29 + 0 - 30 + 6

Taas ollaan raskauden kanssa 2viikkoa pidemmällä! Edelleen aika kuluu tietyllä tavalla hitaasti mutta kuitenkin huiman nopeasti. Mulla tuli joku energia boosti tässä ja olen järkkäillyt paikkoja sekä tehnyt listoja mitä pitää hommata ennen vauvan tuloa ja millä taas ei ole niin kiire. Tärkeimmät eli vaatteet ihan pienelle, vaunut, sänky ja sitteri on hommattu. Itselleni taas olen hommannut uudet imetysliivit sekä vatsaa tukevan imetystopin, siinä ne mulle tärkeimmät.

Mitä sitten pitäisi hommata vielä ennen h-hetkeä? Apteekissa pitäisi käydä, septidin suihke napa-alueen putsaukseen, ceridal- öljy vähän kaikkeen.. ehkä särkylääkettä itselle (auts) ja sitten vanulappuja, topseja jne. Pikkuruisia vaippoja meiltä jo löytyykin kun baby sai joulupukilta vaippakakun ♥

 No vitsi, rintapumppu täytynee hommata. Olen ollut aina ahkera pumppaaja ja tuo käytettynä aikoinaan ostettu alkaa olla vähän kulahtanut.. Pumppu on Aventin käsikäyttöinen, aivan huippu! Mutta kun katsoin että jos vaikka uusisi silikoni osat, ne tulisi jo niin kalliiksi että melkein kannattaa ostaa uusi. Prismassa oli 18,90 Emma merkkinen pumppu joka näytti hyvin samanlaiselta mutta epäilen että onkohan yhtä hyvä, onko kellään kokemusta Emman pumpusta?

Kuva Vanhan Vaasan raunioilta
Oltiin Vanhan Vaasan raunioilla pulkkamäessä ja harmikseni huomasin että nyt en enää pysty itse laskemaan :( Liitoskivut on välillä aika lamaannuttavat sekä tietysti säännöllisesti vierailevat iskias kivut ei tykkää tuommoisesta "hurjastelusta" :D Onneksi pojat on reippaita laskijoita sekä kävelevät itse mäet ylös joten ei se menoa niin paljon haittaa. Tietysti olisi kivempi itsekkin osallistua mutta näin se nyt vaan menee.

Oon haaveillut paljon kesästä ♥ Kuinka kaikki on sitten monestakin syystä helpompaa ja kuinka ihana meidän piha on kesällä. Laitoin jo ensimmäiset tomaatin siemenet itämään, katsotaan riittääkö valo jo.

Myös kasvihuone odottaa kesää ;)

Oi kesä! Katselin viime kesän kuvia ja fiilistelin vähän instaankin. Tämä kuva on viime kesänä mun äidin mökillä tyttöjen- reissulta otettu. Kuvassa on siis minä, mun sisko ja äiti. Maattiin koko päivä viltillä auringossa ja välillä siemailtiin kuplivaa,  niin parasta.


Neuvolassakin tuli käytyä. Hemoglobiini oli vihdoin lähtenyt nousuun, jess! Painoa oli taas tullut samaa rataa kuin tähänkin asti mutta onneksi mun neuvola kätilö on sen verran ihana ettei ole koskaan vihjaillut mitään reippaammastakaan painonnoususta vaikka kyllähän sitä tuli varsinkin ensimmäisessä raskaudessa. Hän oli vaan silleen että eihän sulla oo tullut vasta kuin 12kg, mä olin vähän että ai vasta..  Vauva hengaili pää alaspäin, mutta mielestäni hän kyllä vielä vaihtelee asentoa.  Mua melkein nauratti kun "täti" sanoi että "sullahan on mennyt niin nopeasti ja hyvin tämä raskaus" :D Niin varmasti paperilla joo. Totta puhuakseni onhan tämä mennyt hyvin, vauvalla ei ole ollut mitään hätää ja itsekkin olen siinä mielessä voinut hyvin että voisihan sitä aina mennä huonomminkin. Pääsen  kuitenkin liikkumaan ja pystyn huolehtimaan päivät yksin pojista, kodista ja itsestänikin. Vapaapäivä toisinaan tulee kyllä tarpeeseen ja Ami veikin poikia maalle mökille pariksi yöksi ja mä sain vaan olla ♥ Myös anoppi ottaa toisinaan poikia päiväksi leikkimään ja nämä on kyllä tärkeitä henkireikiä.

Viime viikonloppuna oli Perheblogien kehittämispäivä johon minäkin osallistuin vaikka vähän epäilyttikin pitkä junamatka. Hyvin se kuitenkin sujui, takas tullessa oli vähän tukalampaa kuin mennessä mutta kyllä kannatti! Aivan huippu reissu ja varmasti mun viimeinen yksin hetkeen aikaan.

Rv 31 ♥ ja Hotel Rantapuiston kaunis aamuinen maisema

Näillä eväillä taas kohti tulevaa. Viikot käy väkisinkin vähiin, iiks!

♥ Nora

tiistai 24. tammikuuta 2017

Perheblogien kehityspäivän kruunasi Hotel Rantapuisto

Kuten jo aiemmin kirjoittelin, meillä oli viime viikonloppuna Perheblogit- kehittämispäivä joka toteutettiin yhteistyössä Hotel Rantapuisto- hotellin kanssa (postaus löytyy täältä, klik!).

Meille oli varattu kokoustila Tuuli upealla merinäköalalla kahvitarjoiluineen sekä virvoitusjuomineen. Rakennuksena Hotel Rantapuisto on hyvin mielenkiintoinen ja täynnä yksityiskohtia, olisi mahtavaa päästä näkemään paikka ja etenkin ranta myös kesällä!


Aamupäivän "kehittelyiden" jälkeen suunnattiin lounaalle Ravintola Rantapuistoon. Ravintolan suurista ikkunoista tulvi talvisen auringonpaisteen valoa ja ympäröivä metsäinen luonto tarjosi kiinnostavaa katseltavaa syömisen lomassa. Oikein viihtyisä ravintola siis.


Lounas oli just mun makuun. Raikasta ja tuoretta, paljon makuja ♥ Mun lautaselle pääsi salaatin lisäksi yllä olevissa kuvissa näkyviä kasvis lisukkeita sekä lohta ja tietysti fetaa ja oliiveja ;) Jälkkäriksi oli päärynäpaistosta vaniljakastikkeella.


Hotel Rantapuistossa on paljon erilaisia oleskelu alueita ja sunnuntaina lähtöä tehdessä huomasimme ettemme olleetkaan nähneet vielä kaikkia mielenkiintoisia paikkoja mutta siinä ei kerinnyt enään kameraa kaivella esiin, harmi. Alla olevassa kuva- kollaasissa ylhäällä keskellä on kuva ravintolan takasta. Kuulin että sen muotoon olisi arkkitehti saanut inspiraation raskaana olevan vaimonsa vatsan muodosta. Tarinan todenperäisyydestä en nyt pane päätäni pantiksi mutta sen verran symppis ajatus että takasta tuli heti mun silmissä vielä hienompi.


Oltiin aivan huuli-pyöreenä kun iltapäiväkahvien jälkeen päästiin kurkkaamaan meidän huoneisiin. Omat, isot, valoisat huoneet upealla merinäköalalla ♥ Lisäksi huoneissa odotti herkku-yllätykset, oli kyllä niin niin hemmoteltu olo että!


Tuntui että mistä tahansa vilkaisi ulos, näkymä oli aina yhtä sykähdyttävä. Jylhiä peri-suomalaisia mäntyjä ja meri taustalla.


Päivä huipentui kovasti odotettuun Ala carte illalliseen Ravintola Rantapuistossa, menu löytyy täältä, klik! Olimme saaneet valita ruoat etukäteen ja täytyy heti alkuun sanoa että ei tarvinnut kenenkään pettyä, upeita annoksia niin visuaalisesti kuin mauiltaankin.


Itse olin valinnut alkupalaksi punajuurta ja vuohenjuustoa. Yritin valita semmoisia yhdistelmiä joita en ole syystä tai toisesta aiemmin maistanut. Meille kerrottiin kyllä tarkasti ruokien sisällöstä ja valmistustavoista mutta siinä vaiheessa kun on tämännäköinen annos edessä huomio vähän herpaantuu.. Vuohenjuusto oli paistettu/grillattu, joka tapauksessa lämmin (ai apua, ruokatuntijat antakaa armoa) ja alla oli punajuuripyree sekä punajuuriviipaleita ja myös vielä rapeita punajuurilastuja. Lisäksi paahdettuja hunajapähkinöitä. Toimii, namm..


Aterialle meille oli varattu ruokajuomaksi punaviiniä ja minä sain tietysti alkoholitonta. Pääruoaksi valitsin ylikypsää karitsan entrecôtea, juuresragout ja perunapyree punaviinikastikkeella.Valitsin karitsaa koska en ole ikinä ravintolassa tilannut karitsaa saati itse valmistanut. En saanut annoksesta niin edustavaa kuvaa kuin olisin halunnut mutta maku oli kyllä aivan nappi. Liha oli todella mureaa ja maukasta ja jostain syystä se perunakin maistui pikkusen paremmalta kuin kotona :D


Jälkiruoaksi valikoitui kyllä sitten tuttu maku, tummasuklaakakkua ja vadelmaa. Houkutteli hirveästi valita kotimaisia juustoja, itsetehtyä hilloa ja saaristolaisleipää, mutta siihen olisi kyllä pitänyt saada viiniä kaveriksi eli ehkä ensi kerralla ;) Olisi pitänyt napata kuva siitä kun aloin syödä kakkua, sisältö oli semmoista paksua, valuvaa, lämmintä suklaata.. oi oi.


Upean illallisen jälkeen jäimme tunnelmalliseen oleskelu- aulaan istumaan ja juttelemaan melko myöhälle iltaan. Koko paikassa oli niin rento ja leppoisa tunnelma ettei olisi millään malttanut mennä nukkumaan. Mun kohdalla ylivalvominen kostautuu kyllä levottomana yönä. Varsinaisesti ei niin kovin myöhään valvottu mutta koska olin matkustanut aamusta aikaisin junalla Vaasasta Helsinkiin, oli päivä aika pitkä.

Vaikka ensin teki tiukkaa nousta sängystä, piristyi sitä melko nopeasti kun avasin verhot ja huoneen suurista ikkunoista näkyi kaunis auringonnousu meren jään yllä. Kuppi teetä huoneessa, vähän musaa valmistautuessa ja kohta päästiin nauttimaan reissun viimeisestä herkkuhetkestä, aamupalasta. Sehän on se aamupala mitä kaikki odottaa eniten hotelli vierailuista, minä muiden mukana. Tarjolla oli vaikka mitä ja mulle tärkeimpinä kerron että puuroa löytyi, pekonia löytyi, tuoreita hedelmiä löytyi, munia löytyi ja tietysti leivät ja jugurtit lisukkeineen. Ja taas ne maisemat, ikkunat on kyllä aivan nappi suuntaan kun koko valoisan aja tuntuu että aurinko tulvii ikkunoista sisään.


Vierailusta jäi päällimmäisenä mieleen (heti ruokien jälkeen) upea miljöö ja erityisen ystävällinen ja avulias henkilökunta. Tuntui että meistä huolehdittiin koko ajan ja kaikki oli aivan nappiin järjestetty. Kiitos Hotel Rantapuisto!

♥ Nora

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Mahti viikonloppu blogisiskojen kanssa

Sunnuntai heipat suoraan junasta! Aamupäivällä sain melkein slaagin kun kuulin että vr:n liikenne on "halvaantunut"eli oli joku massiivinen tietoliikenne katkos mutta niin vaan lähti juna ajallaan Helsingistä kohti Vaasaa, huhheijaa..

Mitäs minä paatunut kotiäiti tein ilman lapsia "isolla kirkolla"? Pääsin pitkästä aikaa tapaamaan Perheblogit -blogisiskoja kehittämispäivän merkeissä. Koska me ollaan kiireisiä perheen äitejä ympäri Suomen, ei kaikki aina pääse paikalle mutta saatiin me paljon aikaan tällä porukalla ja terveiset teille Selina Kun äiti kelaa, Bubble bath time, Laura Tänään kotona ja Nanna Kotiäidin elämää jotka olitte hengessä mukana ♥

Alla kuvassa: Meidän tiiminvetäjä Sari By Sari Kaariste blogista, Såfin Lapsiparkki blogista, Ilona Ihan vaan tavismutsi blogista, minä (hihhii) ja Jenni taustatiimistä.



Vietettiin päivä Hotel Rantapuiston upeissa tiloissa ja maisemissa. Meistä pidettiin niin hyvää huolta koko pitkä päivä että aivan sydäntä lämmittää ♥ Ei huonot maisemat kokoustilan partsilta vai mitä?


Jostain kumman syystä ruoka on mulle aina ja varsinkin nyt se juttu ja Hotel Rantapuiston ravintolassa saatiinkin nauttia Ala carte illallisen ja legendaarisen hotelli aamiaisen lisäksi raikas lounas.

Lounas Hotel Rantapuistossa

Voisi luulla että koko päivä ja ilta, melkein yöhön asti, riittäisi hyvinkin useampien asioiden läpikäymiseen mutta kyllähän sitä juttua olisi riittänyt vielä toiseksikin päiväksi :D

Herkku kahvi/tee hetki
Ja voisi myös luulla että sitä nukkuisi hyvinkin sikeästi kun saa olla yksin hotellihuoneessa ;) mutta olin kyllä niin kierroksilla päivän tapahtumista etten meinannut millään saada unen päästä kiinni vaikka sänky ja tyynyt olikin ihan luksus. Pirteänä silti heräsin aamulla näin upeisiin maisemiin ja ihanaan auringon paisteeseen.

Minä ja boltsi, rv 31
Kohta pääsen kotiin takaisin mun poikien luo ♥ juna on vaan vartin myöhässä, aika hyvin kun ottaa huomioon mikä katastrooffi tilanne oli aamupäivällä.

Kirjoitan myöhemmin lisää Hotel Rantapuistosta ja luvassa on ainakin reippaasti, yllätys yllätys, ruokakuvia :D Ihanaa sunnuntaita kaikille!

♥ Nora



lauantai 21. tammikuuta 2017

Miten tulevat isoveljet suhtautuu vauvaan?

Kun perheeseen tulee lisää lapsia, hiipii tietysti ensimmäisenä mieleen miten vanhemmat sisarukset suhtautuu uuteen perheenjäseneen? Perheen dynamiikka muuttuu väkisinkin ja vaikka kuinka yrittäisi jakaa aikansa tasaisesti useammalle lapselle, onhan se vaan niin aika on rajallista.

Olen ehdottomasti sitä mieltä että niin kauan kun perheen lapsiluku on yhdessä päätetty ja vanhemmat handlaavat arjen pyörityksen, on sisarukset suuri rikkaus lapselle. Nyt ei ole tarkoitus syyllistää yksilapsisia perheitä vaan tuon esille oman näkökulmani.

Akuhan on jo tottunut isoveli ja kovasti kyselikin uuden sisaruksen perään jo pitkään ennen kuin tämä vauva ilmoitteli itsestään. Tästä voisi päätellä että hän on sujahtanut isoveljen rooliin melko kivuttomasti :D Aikoinaan Aku odottikin Iivoa syntyväksi todella kovaa ja kun vauva sitten syntyi oli hän kuin luotu kärsivällisen ja avuliaan isoveljen rooliin. Akun suhtautuminen tulevaan vauvaan ei siis huoleta mua pätkääkään. Ainut pikku notkahdus oli rakenneultran jälkeen kun selvisi että meille odotetaan tyttöä. Ilmeisesti hän oli ajatellut päässään että tulokas olisi poika ja onkin sittemmin arvellut että ehkä vauvoja tuleekin kaksi ja toinen on sitten poika.


Kun tyttö-uutisen alkujärkytyksestä selvittiin, on Aku ollut todella innoissaan ja haluaa ostaa vauvalle kaikkea liilaa ja vaaleanpunaista koska "tytöt tykkää semmoisesta" ♥ Aku tykkää halia ja pussailla vauva-mahaa ja juttelee pikku-siskolle kovasti vatsan läpi. Mainitsinkin jo aiemmin että hän on myös keksinyt vauvalle jo nimen, Taika-Sydän. Nimihän on aivan Super suloinen, mutta ei ehkä kuitenkaan ihan viralliseksi nimeksi..


Iivolla taas kesti hieman sisäistää tämä vauva-uutinen. Ihmekkö tuo, onhan hän aika pieni vielä. Kun kerrottiin pojille Iivo ei tykännyt hommasta sitten yhtään. Kommentit oli luokkaa "nyt riittää", "lopettakaa", "nyt loppu pelleily" :D Rakenneultran jälkeen kun kerrottiin että meille tulee pikku-sisko, tuli pieni informaatio virhe ja loppupäivän Iivo oli menossa diskoon.. No lopulta saatiin hänet tajuamaan että meille tulee vauva joka kasvaa äitin mahassa ja se vauva on pikku-sisko eli tyttö, eli Iivosta tulee isoveli.


Iivo tykkää kovasti jutella vauvalle ja päristellä vatsaa koska "pisku-lisku" tykkää siitä. Iivo on myös ylpeä isoveljen tittelistä ♥ Kaikki vauvalle hankitut tavarat on myös päässeet jo koekäyttöön.. kun silmä välttää löytyy vaunukopasta hieman ylikasvanut vauva :D Iivo suunnittelee kovasti kuinka he siskon kanssa istuvat kärryn kyydissä ja Aku kuulemma työntää heitä, mihin mua enään tarvitaankaan. Vaikka nyt näyttääkin hyvältä, on Iivo sen verran temperamenttinen kaveri että väkisinkin vähän huolestuttaa. Osaako Iivo odottaa, ymmärtääkö että vauva on myös perheen jäsen ja tarvitsee aika paljonkin äidin ja isän huomiota. Alkuun pitää kyllä "haistella" tilannetta ennen kuin voi jättää heitä valvomatta. Tässä suhteessa pojat onkin täysin erilaisia. En koskaan jännittänyt että Aku tekisi Iivolle jotain liian rajusti tai olisi edes mustasukkainen.


Aikomuksena on ostaa pojille isoveli lahjat. Aku sai Iivon synnyttyä mun äidiltä kirjan jota luettiin lähes aina päivällä imetyshetkillä. Olenkin ajatellut että ostan molemmille pojille jotkut kirjat mistä he pitäisivät oikein kovasti ja niitä voidaan sitten lukea yhdessä kun vauva syö.

Pojat saa myös ostaa siskolle syntymä-lahjat. Aku osti aikoinaan Iivolle unipupun ja nyt Iivolla on kunnia ostaa siskolle unipupu. Akun kanssa juteltiin ja hän saa valita vauvalle jonkun kauniin tutin lahjaksi (Akun tuntien jotain muutakin tarttuu matkaan..). 

Näissä tunnelmissa meillä odotellaan pikku-siskoa syntyväksi. Kuinka muilla samassa tilanteessa olevilla, onko tulevat sisarukset innoissaan vai nyreissään?

♥ Nora

tiistai 17. tammikuuta 2017

Puuvahalla keittiönpöydälle uusi elämä


puuvaha

Voi että! Mä oon niin tyytyväinen meidän keittiönpöydän uuteen ilmeeseen ♥ Meidän täyspuinen keittiönpöytä on ollut oikeastaan aina mun silmään väärän värinen. Ostettiin se kun muutettiin kerrostalosta rivitaloon ja meidän silloinen pöytä oli liian iso uuteen keittiöön. Tähän pöytään päädyttiin kun se oli tarjouksessa, jatkettava ja täyspuuta, eikä me tarvittu uusia tuoleja. Se onkin kumma kun yksittäinen pöytä voi olla aivan sairaan kallis verrattuna pöytä + x määrä tuoleja mukana. Oon siis aina pitänyt tämän pöydän päällä liinaa. Nyt sain idean hioa ja vahata pöytä uuteen uskoon. Tietysti mä olin vain tämän idean aivot ja Ami toteuttaja..

bloom puuvaha
Bloom puuvaha

Käytettiin tämmöistä Bloom puuvahaa, sävynä Tuohi (k-rauta). Aikaahan tässä meni. Hioa piti ensin karkealla ja sitten hienolla ennen vahausta. Vahaus kahteen kertaan ja sitten vielä hionta. Olisikohan siinä mennyt joku 12 tuntia.. en oo ihan varma kun oon ollut untenmailla Amin vielä ahertaessa autotallissa :D

bloom puuvaha

Alla vielä kuva pöydästä ennen.. Ei oikein istunut  meidän tyyliin ilman pöytäliinaa.


Seuraavaksi olen haaveillut uusista keittiön tuoleista, ne on kyllä aikalailla katseltuna jo.. Onneksi olen näinä kotiäiti vuosina oppinut odottamaan että saa mitä haluaa, aina ei vaan voi ostaa heti heti vaikka kuinka haluaisi. Eikä näissä tuoleissa mitään vikaa olekkaan, halutaan nyt vain kuusi samanlaista tuolia kun perhe kasvaa ja pöytää on nyt pidetty pitkänä. Tuli kyllä niin valoisa ja raikas koko keittiöstä. Aivan kevät fiilis heräsi :)


Ihanaa alkanutta viikkoa ihan jokaiselle :)

♥ Nora

lauantai 14. tammikuuta 2017

Uskallanko edes ääneen sanoa

Olen kirjoittanut aiemmin omasta mielenterveyden järkkymisestä ja siihen johtaneista tapahtumista, postaus löytyy täältä, Kun tuntuu että järki lähtee. Kirjoitin silloin että päivästä toiseen piinaava kurkun kuristus, se tunne kun henki ei kulje, oli alkanut helpottaa. Silloin koin että olin päässyt pahimman yli joten pystyin ja halusin puhua aiheesta. Myöhemmin avasin aihetta lisää postauksessa Ympyrä sulkeutuu.

Kun kirjoitin nuo kaksi postausta, olin saanut jo hieman etäisyyttä. Mutta vasta viime kesänä huomasin että ahdistus oli tosiaan kokonaan poissa. Henki kulkee enkä välttele tiettyjä tilanteita.

Kun kuulimme suru-uutisen joka laukaisi mussa tämän jatkuvan ahdistuksen tunteen, oli tapaninpäivän vastainen yö. Aamulla lähdimme suunnitelmien mukaan autolla kohti koko perheen kylpylälomaa ja koko monen tunnin automatkan istuin takapenkillä Iivo-vauvan kanssa ja mietin asiaa, yritin hillitä itseäni ettei etupenkillä istuva Aku huomaa mitään erikoista. En saanut moneen päivään tilaisuutta "romahtaa".

Tästä seurasi se että puoleentoista vuoteen en pystynyt istumaan auton kyydissä. Pienikin kauppareissu sai niin kamalan olon aikaiseksi että en vaan pystynyt. Oksetti, pyörrytti, ahdisti, henki ei kulkenut. Epäilin jo että meidän auton ilmastoinnissa on hometta tai jotain muuta mystistä koska eihän kukaan voi kuvitella tuollaisia oireita?? Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin syy-yhteyden tähän auton kyydissä olemisen kammoon ja ratkaisin sen ajamalla aina itse. Vaikka se tarkoitti että perhelomalla oltiin varmasti paljon myöhemmin perillä kuin jos Ami olisi ajanut. Minä ajoi eikä siitä vängätty. Ajaessa tuntui paremmalta, sai keskittyä johonkin ja oli kai siinä joku tarve kontrolloida (sitäkin) tilannetta.  Kesällä 2015 mentiin loma reissuun junalla koska silloin musta tuntui että en olisi välttämättä kyennyt olla autossa monen tunnin matkaa edes ajaen.

Viime kesänä tuli käänne hetki kun ajeltiin tyttöjen mökkireissulta kotiinpäin. Apukuskin paikalla istuvalla oli selkeästi kova hinku ajamaan, ilmeisesti mun ajotyyli oli vähän turhan rauhallinen ;D ja kun itseä vähän väsyttikin niin kappas vaan, löysin itseni auton kyydistä eikä muuten ahdistanut! Loppukesästä lähdettiin vielä perheen kesken reissuun ja päätin antaa Amin ajaa, ainakin alkuun. Ei tarvinnut vaihtaa kuskia kesken matkan, tosin olin niin huonovointinen (alkuraskaus) että en olisi varmaan pystynytkään ajaa :D

Yhteenvetona, mua ei ahdista. Ei kurista kurkkua, ei ole kuukausiin kuristanut ja auto traumakin on selätetty. Tuntuu aika hyvältä. Viime aikoina olen miettinyt että mitä jos vauvan synnyttyä oireet alkaa uudelleen. Sillehän ei sitten voi mitään muuta kuin ottaa vastaan. Nyt onneksi tunnen itseni tässä suhteessa paremmin kuin jokunen vuosi sitten ja mulla on paremmat eväät pitää niin sanotusti nuppi kasassa. Luulen että myös hakisin apua tällä kertaa.

Sainpahan tämänkin ulos.

♥ Nora

maanantai 9. tammikuuta 2017

Rv 28 + 29

Raskausviikot 28 ja 29. Meillä on ollut ihanan rauhallinen joululoma. Pojat leikkii mahtavasti keskenään ja jopa itsekseen joulupukin tuomilla ihanuuksilla. Pitkiä rauhallisia aamuja, pyjamissa vielä puolenpäivän jälkeen :D sopii mulle! Täytyy ottaa tälläisistä tilaisuuksista kaikki irti sillä kohta elämä muuttuu, eikä voi tietää kuinka radikaalisti.. Onko vastasyntynyt yhtä rauhallinen kuin isoveljensä ovat olleet (siis vastasyntyneinä..) vai tulisiko meille nyt haastava vauva, aika näyttää.

Rv 28

Olot menee ihan vuoristorataa. Yhtenä päivänä en meinaa päästä sängystä ylös kipujen ja väsyn takia, kun taas toisena puunaan koko talon, jaksan juosta pulkkamäessä ja käydä vielä lenkilläkin. Tilanteiden mukaan siis mennään.

Pulkkamäessä kuumaa glögiä ♥

Kävin vähän alennusmyynneillä pyörähtämässä mutta eipä sieltä montaa juttua tarttunut mukaan. Pojat ei nyt tarvitse mitään ja vauvan vaatteita oli tosi huonosti alennettuna. Pari hempeää pikku juttua kuitenkin löysin ♥

Itselleni tilasin pari imetysjuttua. Ajattelin ensin että mulla on tarpeeksi hyväkuntoisia imetysliivejä/toppeja mutta noh, tiedättehän..? Sellaisia hyviä "kunnon" liivejä löytyy muutamassa koossa aivan kelpo kunnossa mutta ne alkuajan koti hiihtely liivit oli jo aika kärsineitä kahden lapsen jälkeen. Tilasin siis uuden Carriwellin vatsaa tukevan imetystopin (tämänmoisen), ja Carriwellin saumattomat imetysliivit geelikaarella (tälläiset). Noita geelikaarellisia mulla ei ole ollut mutta semmoiset ilman geelikaaria kyllä, ja ne on olleet just hyvät alkuaikoina kotosalla. Ihmisten ilmoille valitsen kyllä  jotain vähän "tukevampaa".. Tuollainen vatsaa tukeva toppi taas löytyy ja se on ollut kullanarvoinen ensimmäisinä viikkoina kun tuntuu että sisuskalut on missä sattuu eikä keskivartalon kontrollia ole juuri nimeksikään. Kuitenkin se imetysliivi-osa on pehmeää ja joustavaa materiaalia, niinkin joustavaa että olen joskus laittanut alle toiset liivit kun olen lähtenyt pois kotoa. Valkoinen väri vaan on päässyt pesuissa ja kovassa käytössä harmaantumaan joten aika hommata uusi, materiaalin napakkuus ei kylläkään ole hävinnyt eli sanoisin laadukas tuote. Katselin myös erilaisia "vatsanlitistys-härveleitä" mutta ne näytti niin epämukavilta että en lähtenyt tilaamaan.

Käytiin myös äitipolilla ylimääräisessä ultrassa jonka tarkoitus oli siis tarkistaa istukan paikka kun se oli aiemmin alhaalla edessä. Istukka oli noussut/kasvanut ylöspäin eli siitä ei tarvitse huolehtia, jess! Samalla saatiin vähän lisä-varmuutta meidän "tyttö-lupaukseen" ♥ Se käynti olikin kyllä sekoilun takana.. Olin katsonut ajan väärin, eli olin menossa ultraan vasta viikkoa myöhemmin. Sieltä sitten soitettiin että missä ollaan ja tarjottiin uutta aikaa 40min päähän, hetken harkinnan jälkeen suostuin ja äkkiä menoksi. Etäisyydethän meillä ei ole suuria mutta kun ensin piti yrittää löytää lapsille hoitaja, saada Ami kiinni töistä ja pukea itse + lapset, oli meidän ajasta jo melkein puolet kulunut. Ja mitä sitten tapahtuu, auto ei käynnisty kovassa pakkasessa kun eihän se tietenkään ollut lämmityksessä! Äkkiä soitto Amille ja hän lähtee meitä työautolla hakemaan. Lähdettiin puolijuoksua vastalle, Aku oli ihan tohinoissa reippaana ja Iivo taas halusi syliin, huhhuh.. Koukattiin nopeasti mun äidin töiden kautta jonne pojat siis meni siksi aikaa katsomaan seinälle heijastettua Lego Ninjagoa ja juomaan kaakaoa :D Hyppäsin lähes vauhdissa auton kyydistä ja Ami lähti parkkeeraamaan, minuutin yli olin vastaanotossa! Ja kun alkuhöpinät oli selvitetty, kerkesi Amikin ajoissa paikalle. Nuin vain.

Ensi viikolla, tai siis tänä aamuna pyörähtääkin viikko 30 käyntiin. Kyllä se aika vaan kuluu vaikka hitaalta välillä tuntuukin :)

♥ Nora

torstai 5. tammikuuta 2017

Kiperiä kysymyksiä

Kuinka moni on lapsena pelännyt kuolemaa? Itse ainakin muistan ala-aste ikäisenä valvoneeni monen monituista yötä miettien kuolemaa, taivasta ja avaruutta. Ne on niin käsittämättömiä juttuja että liika ajattelu ahdistaa vielä aikuisenakin. Lopulta keksinkin keinon saada itselleni mielen rauhan. Ajatukseni on että kaikki suuret asiat kuten esimerkiksi syntymä, kuolema, vakavat sairastumiset ja onnettomuudet elämässä on "tähtiin kirjoitettu". En siis käytä enää yön hiljaisia tunteja näiden asioiden vatvomiseen vaan ne menee omalla painollaan. Tämä ei tarkoita että nostaisin kädet pystyyn vaikkapa lasten kasvatuksen suhteen, "niistä tulee sellaisia kuin tulee" vaan yritän valinnoillani vaikuttaa elämään ja tulevaisuuteen, valinnoissanikin luotan omaan vaistooni, mikä tuntuu oikealta.

Me käydään lasten kanssa seurakunnan Tenavatuokiossa kerran viikossa, lauletaan joskus kotona virsiä (koska mä tykkään) ja käydään kirkossa kun on tarpeen. Mitenkään kovin uskonnollisiksi meitä ei voisi kuvailla mutta kuulutaan kirkkoon ja annan lasteni uskoa jumalaan jos he niin tahtovat. Varsinkin Akua kiinnostaa raamatun tarinat ja niistä jutellaankin usein. Jos joku asia tuntuu ihan käsittämättömältä, että kuinka tämä on voinut tapahtua, sanon suoraan että en tiedä. Ei kukaan voi varmasti tietää koska nämä asiat on tapahtunut niin kauan sitten. Olen kertonut että juuri siitä uskossa on kyse, että uskoo vaikka ei voi tietää. Mulla oli lapsena kova tarve uskoa ja rukoilinkin iltaisin aika pitkään, ehkä se helpotti näiden suurten kysymysten pyöriessä päässä.

No sitten eräänä iltana Aku (5v) tuli selvästi ahdistuneena sängystään, että ei saa unta kun pelkää kuolemaa. Että mitä jos hän herää yhtäkkiä taivaasta ja haluaakin vain takaisin kotiin. Aika pelottava ajatus, että heräisi jossain mystisessä paikassa ilman perhettään.

Ensiksi selvitin että minkälaiseksi paikaksi hän ajattelee taivaan ja kuoleman jälkeisen elämän. Sen jälkeen kerroin miten itse ajattelen taivaan ja että totuutta me ei voida tietää, mutta näin äiti ajattelee ja olen ajatellut lapsesta saakka. Kerroin myös että olen itsekkin lapsena pelännyt ajatusta kuolemasta. Kerroin myös tämän "tähtiin kirjoitettu" teoriani, että ei kannata murehtia liikaa vaan nauttia kaikista elämän päivistä niin paljon kuin pystyy. Herätä iloisena, olla hyvä ystävä ja ystävällinen muille. Kerroin kyllä myös että vaikka yrittää, silti äitiäkin joskus harmittaa ja on huonoja päiviä mutta nekin kuuluu elämään.

Entäs sitten kysymys "voiko lapsetkin kuolla?". Vastaukseni oli että  kyllä lapsikin voi kuolla, mutta pehmensin sanomalla että yleensä ihmiset kuolee hyvin vanhana. Se ei tuntunut Akua pelottavan, tällä hetkellä eniten taisi huolettaa se että hän itse heräisi taivaasta ja olisi yksin.

Meillä ei olla juurikaan puhuttu kuolemasta, sillä sellaista tilannetta ei ole tullut että lapsille niin läheinen henkilö olisi kuollut että siitä olisi pitänyt puhua. Aku on kerran ollut hautajaisissa ollessaan 8kk ikäinen eli siitä hän ei muista mitään. Meidän kissa on kuollut kun Aku oli noin 2 ja puoli ja siitä kyllä puhuttiin ja ollaan puhuttu myös jälkeenpäin silloin tällöin. Periaatteessa en halua kuormittaa lapsia "turhaan" aikuisten jutuilla tai surullisilla jutuilla, koska kyllä he kerkeävät nähdä ne maailman ikävät puolet kun tilanteet tulee eteen. Mutta kun kysytään, vastaan aina. Vastaan niin rehellisesti kuin lapselle voi, ilman turhaa dramatiikkaa ja niin että lopuksi lapselle jää mahdollisimman lohduttava olo.

Minkä ikäisinä teidän lapset on kyselleet kuolemasta tai jostain muusta kiperästä aiheesta? Entäs mun vastaukset? Menikö pahasti metsään?

Siinä pienet huolettomat tallaajat haistelee kauniita kukkasia viime kesänä Koivupuistossa ♥


♥ Nora

maanantai 2. tammikuuta 2017

Rv 26 + 27

Nyt onkin ollut blogin puolella vähän hiljaista johtuen ihan vaan siitä että itse elämä ei ole hiljaista :D Täälä kuitenkin taas ja aloitetaan näin joulu-tauon jälkeen raskaus kuulumisilla, ja hei! Hyvää uutta vuotta kaikille ♥

Viime kuulumisten jälkeen supistelu, kaikenmoinen särky ja paineen tunne paheni joten soitin neuvolaan ja pääsinkin heti seuraavana päivänä näytille. Mitään pehmenemistä tai muita muutoksia ei ollut tapahtunut eli sillä saralla kaikki kuitenkin hyvin. Nyt uskaltaa olla normaalisti. Samanlaisia tuntemuksia oli myös Iivoa odottaessa eikä tosiaan mitään tapahtunut ennen kuin laskettuna päivänä kun vedet meni ja Iivo syntyi seuraavana päivänä. Silloinkin kävin ylimääräisellä lääkäri käynnillä ihan mielenrauhan vuoksi, enkä todellakaan halua "turhaan" alkaa makailemaan nyt kun pahin väsykin on hellittänyt. Harmi että unohdin pyytää tarkistaa hemoglobiinin samalla..

Rv 26

Pyhä herkkujen vähennys lupaus on pitänyt, jess! Paljon yli puolen tunnin lenkkiä en voi enään yhteen putkeen kävellä, aika säälittävää :D Paineen tunne, liitoskivut, pissa hätä ja supistelu käy niin tukalaksi että en koe viisaaksi jatkaa väkisin pidemmälle. Mutta kovasti yritän. Hyvä juttu on että pariin meidän vakkari kerhoilu paikkaan on juuri se ali/yli puoli tuntia kävellä niin siinä kerhoillessa kun levähtää niin takaisin jo jaksaa taas hyvin, pieni varikko käynti on siis tarpeen. Olen yrittänyt levätä iltapäivällä hetken mutta usein se unohtuu..

The pötsi rv26 :D

The vaunut saapui! Ne on just niin ihanat kun pitikin ♥ Taidankin tehdä myöhemmin jonkinlaisen vauvatarvike- hankinta postauksen..

Ihan kamala yskä vaivaa mua ja poikia. Outoa kun ei olla varsinaisesti kipeinä oltu, vain tämä yskä :/ Yskiminen ottaa ikävästi vatsaan, ihan kuin joku lihas olisi venähtänyt. Pitää mennä kyykkyyn, ottaa vatsasta kiinni ja yskiä, yksin liikkuessa tuntuu vähän että porukka tuijottaa mutta ei auta :D onneksi mä en paljon yksin liikukkaan..

Iivon kanssa rannalla kävelyllä
Onneksi olen ollut huomattavasti energisempi kuin aiemmilla viikoilla! Vaikka liikkuminen on hankalaa olen jaksanut nauttia arjesta poikien kanssa. Vähän enemmän ollaan turvauduttu autoon, normaalisti vältän auton käyttöä jos vaan mahdollista mutta on se vaan hyvä että auto on olemassa. Esimerkiksi käytiin pulkkamäessä autolla vaikka sinne ei kovin pitkä matka olekkaan. Mutta jos oltaisiin kävelty olisi mulla ollut vähintäänkin pissahätä jo sinne saavuttaessa tai en olisi päässyt enään kävelemään kotiin rampattuani mäkeä ylös alas..  Säät sahaa täälä niin että joka toinen viikko on niin liukasta että aivan hirvittää eikä Akukaan voi pyöräillä ja sitten taas on parempi. Lunta on ollut vähän ja se on tietty muuten tylsää mutta juurikin pyöräilyn kannalta hyvä. Aku ei oikein piittaa kävelystä mutta pyöräillä voisi maailman ääriin :) On siis kivempi kun voi ottaa pyörän, ei tarvitse koko matkaa vääntää että "kyllä sä jaksat, ei oo enään paljon.."

Auringon nousua matkalla perhekahvilaan. Nämä kauniit kiireettömät aamut on kyllä niin ♥

Selailin tuossa jotain vanhoja postauksia ja tuli vähän huono omatunto. Viime aikoina olen turvautunut lähes pelkästään insta kuviin postauksissa ja onhan niissä eroa suunniteltuihin, ajan kanssa järkkärillä otettuihin kuviin. Aiheetkin on ollut vähän, noh, yksipuolisia :D Mutta mieluitenhan sitä kirjoittaa siitä mikä on päällimmäisenä mielessä. Tästä taas aasinsiltana aloin miettiä miksi bloggaan ja kenelle. Ikuisuus kysymyksiä. Ehkä palaan tähänkin aiheeseen ajan kanssa.

Ihanaa alkavaa viikkoa!


♥ Nora