Voihan sisaruskateus

Kaikki kenellä on sisaruksia tietää että jatkuvasti on joku pieni kilpailu meneillään.  Kuka saa eniten huomiota, kenellä on parhaat koulunumerot, kuka saa sytyttää saunan ja kenen lasissa on eniten limsaa. Mun lapsuuden kodissa siis varsinkin tää limsa juttu sai aina ihan järkyttävät mittasuhteet.  Vaikka ne olis mitattu millinmitalla, ei niissä olisi voinut olla kaikkien mielestä yhtä paljon. Kilpailua siis oli ja kateutta, mikä varmaan osaltaan johtui siitä että nelilapsisessa perheessä esimerkiksi kaikki herkut oli korvamerkitty. Pienen harkinnan jälkeen kerron erään tarinan isosiskojen semi törkeestä käytöksestä pikkuveljiään kohtaan:

"Olipa kerran kaksi teini-ikäistä siskosta ja kaksi heidän ala-koulu ikäistä veljeään. Pakastimessa oli jäätelöt vain siskoksille koska pojat olivat ahmineet omansa ja kovasti kärttivät näitä jäljellä olevia. Tyttöjen ei oikeastaan tehnyt mieli mutta eihän niitä poiskaan voinut antaa. Tilanne eteni ja mutkien sekä vauhdikkaan takaa-ajon jälkeen päädytään lopputulemaan jossa veljet itkee silmät päästä jäätelöjen perään ja nämä julmat siskot nauraa kippurassa, jäätelöt levinneenä pitkin ovien pieliä ja kaikkien sisarusten vaatteita. Eli, parempi jäätelö maassa kuin veljen suussa? Tarinan henkilöt saattavat olla todellisia."

Tästä päästäänkin meidän arjessa esiintyvään sisaruskateuteen. Sitähän esiintyy, tietysti. Aina kun vain toinen pojista saa jotain, on toinen vakaasti sitä mieltä että toinen saa aina jotain ja itse ei koskaan mitään. Ei silti olla haluttu lähteä sille linjalle että aina pitää saada samaa kuin veli, pojat on kuitenkin eri ikäisiä ja saavat erilaisia juttuja ja etuisuuksia. Onneksi kyse on kuitenkin aika pienistä asioista ja kateus on ohimenvää kun selitetään miksi toinen jotain saa ja muistutetaan että mitä kadehtiva itse on saanut/tulee saamaan.

Tässä yhtenä päivänä havahduin keskeltä niin absurdia tilannetta että en alkuun tiennyt itkeäkkö vai nauraa. Pojat oli koko päivän kinanneet milloin mistäkin ja aloin olla aika kypsä jatkuvaan erotuomarina oloon. Tuli aika kerätä leikit ennen ruokaa ja kohta kuulin keittiöön ihan järkyttävää älämölöä ja itkua, sekavaa syyttelyä ja puolustelua. Juoksin paikalle salamana sillä kuvittelin että nyt on sattunut jokin vähintäänkin ensiapua vaativa haaveri. Lopulta sain itkun sekaisesta soperruksesta selville mitä oli tapahtunut. Aku oli tahtonut kerätä junaradan junatallin mutta Iivo oli kerinnyt ensin. Akun pyynnöstä huolimatta Iivo ei ollut suostunut siihen että junatalli otetaan pois laatikosta jotta Aku voi kerätä sen. Kyllä luit oikein. Seisoin hetken hiljaa hölmönä ja mietin että huudanko vai itkenkö vai mitä teen, oli semmonen epätoivoinen olo. Sitten mun sisältä alkoi pulputa jotain jota ensin luulin itkuksi, romahdin polvilleni maahan ja aloinkin nauraa vedet silmissä (johtui varmaan osaltaan helpotuksestakin kun mitään ei ollutkaan tapahtunut). Tässä vaiheessa mun yleisö oli hipihiljaa. Kohta pojatkin pyyhki kyyneliä ja nauroi. Siis apua, näköjään sisarukset voi kadehtia myös siitä kuka saa/joutuu siivoamaan!

Pliis, sanokaa mulle että muidenkin lapset tekee tälläistä  :D

♥ Nora

Miten tulevat isoveljet suhtautuu vauvaan?

Kun perheeseen tulee lisää lapsia, hiipii tietysti ensimmäisenä mieleen miten vanhemmat sisarukset suhtautuu uuteen perheenjäseneen? Perheen dynamiikka muuttuu väkisinkin ja vaikka kuinka yrittäisi jakaa aikansa tasaisesti useammalle lapselle, onhan se vaan niin aika on rajallista.

Olen ehdottomasti sitä mieltä että niin kauan kun perheen lapsiluku on yhdessä päätetty ja vanhemmat handlaavat arjen pyörityksen, on sisarukset suuri rikkaus lapselle. Nyt ei ole tarkoitus syyllistää yksilapsisia perheitä vaan tuon esille oman näkökulmani.

Akuhan on jo tottunut isoveli ja kovasti kyselikin uuden sisaruksen perään jo pitkään ennen kuin tämä vauva ilmoitteli itsestään. Tästä voisi päätellä että hän on sujahtanut isoveljen rooliin melko kivuttomasti :D Aikoinaan Aku odottikin Iivoa syntyväksi todella kovaa ja kun vauva sitten syntyi oli hän kuin luotu kärsivällisen ja avuliaan isoveljen rooliin. Akun suhtautuminen tulevaan vauvaan ei siis huoleta mua pätkääkään. Ainut pikku notkahdus oli rakenneultran jälkeen kun selvisi että meille odotetaan tyttöä. Ilmeisesti hän oli ajatellut päässään että tulokas olisi poika ja onkin sittemmin arvellut että ehkä vauvoja tuleekin kaksi ja toinen on sitten poika.

Kun tyttö-uutisen alkujärkytyksestä selvittiin, on Aku ollut todella innoissaan ja haluaa ostaa vauvalle kaikkea liilaa ja vaaleanpunaista koska "tytöt tykkää semmoisesta" ♥ Aku tykkää halia ja pussailla vauva-mahaa ja juttelee pikku-siskolle kovasti vatsan läpi. Mainitsinkin jo aiemmin että hän on myös keksinyt vauvalle jo nimen, Taika-Sydän. Nimihän on aivan Super suloinen, mutta ei ehkä kuitenkaan ihan viralliseksi nimeksi..

Iivolla taas kesti hieman sisäistää tämä vauva-uutinen. Ihmekkö tuo, onhan hän aika pieni vielä. Kun kerrottiin pojille Iivo ei tykännyt hommasta sitten yhtään. Kommentit oli luokkaa "nyt riittää", "lopettakaa", "nyt loppu pelleily" :D Rakenneultran jälkeen kun kerrottiin että meille tulee pikku-sisko, tuli pieni informaatio virhe ja loppupäivän Iivo oli menossa diskoon.. No lopulta saatiin hänet tajuamaan että meille tulee vauva joka kasvaa äitin mahassa ja se vauva on pikku-sisko eli tyttö, eli Iivosta tulee isoveli.

Iivo tykkää kovasti jutella vauvalle ja päristellä vatsaa koska "pisku-lisku" tykkää siitä. Iivo on myös ylpeä isoveljen tittelistä ♥ Kaikki vauvalle hankitut tavarat on myös päässeet jo koekäyttöön.. kun silmä välttää löytyy vaunukopasta hieman ylikasvanut vauva :D Iivo suunnittelee kovasti kuinka he siskon kanssa istuvat kärryn kyydissä ja Aku kuulemma työntää heitä, mihin mua enään tarvitaankaan. Vaikka nyt näyttääkin hyvältä, on Iivo sen verran temperamenttinen kaveri että väkisinkin vähän huolestuttaa. Osaako Iivo odottaa, ymmärtääkö että vauva on myös perheen jäsen ja tarvitsee aika paljonkin äidin ja isän huomiota. Alkuun pitää kyllä "haistella" tilannetta ennen kuin voi jättää heitä valvomatta. Tässä suhteessa pojat onkin täysin erilaisia. En koskaan jännittänyt että Aku tekisi Iivolle jotain liian rajusti tai olisi edes mustasukkainen.

Aikomuksena on ostaa pojille isoveli lahjat. Aku sai Iivon synnyttyä mun äidiltä kirjan jota luettiin lähes aina päivällä imetyshetkillä. Olenkin ajatellut että ostan molemmille pojille jotkut kirjat mistä he pitäisivät oikein kovasti ja niitä voidaan sitten lukea yhdessä kun vauva syö.

Pojat saa myös ostaa siskolle syntymä-lahjat. Aku osti aikoinaan Iivolle unipupun ja nyt Iivolla on kunnia ostaa siskolle unipupu. Akun kanssa juteltiin ja hän saa valita vauvalle jonkun kauniin tutin lahjaksi (Akun tuntien jotain muutakin tarttuu matkaan..). 

Näissä tunnelmissa meillä odotellaan pikku-siskoa syntyväksi. Kuinka muilla samassa tilanteessa olevilla, onko tulevat sisarukset innoissaan vai nyreissään?

♥ Nora