Sosiaalinen lapsi

Meidän pojat ei turhia ujostele. He ovat rohkeita, avoimia, iloisia ja luottavaisia. Jokainen ihminen on mahdollinen uusi ystävä. Äitinä nautin suuresti lapsieni itseluottamuksesta ja avoimuudesta ja usein saadaan positiivista palautetta ihan ventovierailta ihmisiltä. Itse olen ollut lapsena todella ujo, jopa pelokas ja pitkälle aikuisuuteenkin uudet ihmiset ja tilanteet on ahdistanut kovasti. Ehkä siksi iloitsen lasten sosiaalisuudesta ja rohkeudesta.

Yleensä aikuiset ilahtuvat kun lapsi tervehtii vaikkapa lenkillä tai kaupassa ja osa jää juttelemaankin. Joskus taas aikuinen selkeästi hämmentyy eikä vastaa mitään, silloin voi pientä harmittaa tai lähinnä ihmetyttää. Aku toki jo ymmärtää että kaikki ei ole yhtä puheliaita mutta pienempänä hän saattoi ottaa raskaastikkin tälläiset "takaiskut". Silloin sain yhtenään olla selittämässä että ehkä tämä ihminen ei huomannut meitä tai kuullut. Tai jos se ihminen ujosteli sanoa hei kun ei tunne meitä. Sitten Aku alkoikin aina sanoa "se ei vielä tuntenut Akua" kun joku ei moikannut takaisin. Iivo taas lisää volyymia jos joku ei huomaa :D Hei..HEI! Pieni osa ihmisistä vaikuttaa jopa paheksuvan puheliasta ja rohkeaa lasta. En tietenkään anna lasten jäädä jututtamaan ihmistä joka selkeästi kiusaantuu huomiosta mutta muuten annan heidän jutella melko vapaasti sekaantumatta sen kummemmin, tarkkailen vaan tilannetta.

Laivalla viime kesänä

Sosiaalisia nämä siis ovat. Usein ihmiset sekoittaa sosiaalisuuden ja sosiaalisen älykkyyden. Sanoisin että on nämä ikänsä tasoisesti myös ihan sosiaalisesti älykkäitäkin :D Siihen haluankin panostaa. Sen lisäksi että on hyvä rohkeasti tutustua uusiin ihmisiin ja tilanteisiin, pitäisi myös osata ottaa muut huomioon niin teoissa kuin sanoissa. Lapseltahan ei voi tietenkään vaatia enempää kuin mihin hän ikänsä puolesta pystyy.

Aku on aina ollut tässä suhteessa helpompi kuin Iivo. Aku on tosi empaattinen, ajattelevainen ja herkkäkin vaikka onkin vilkas ja energinen. En muista kuin yhden kerran Akun tönäisseen toista lasta perhekerhossa joskus 2vuotiaana. Mä olin aivan kauhuissani, että kuinka se nyt näin teki vaikka oikeasti sehän oli ihan normaalia käytöstä 2vuotiaalta. Leikit voi toki olla välillä rajuja ja tulee kahnauksia mutta ilkeyksissään hän ei pura huonoa fiilistä toiseen.

Iivo taas on, no Iivo :D Siinä jätkässä on tulta ja tappuraa. Ilkeä hänkään ei ole ja samoja luonteenpiirteitä löytyy kuin isovelistä mutta Iivo menee niin sata lasissa koko ajan, että aina ei huomaa jos vaikka törmää toiseen ja kävelee siinä hötäkässä yli.. Onneksi Iivo pyytää kyllä mielellään anteeksi ja lohduttaa kun jotain sattuu, eikä enää nykyään satu läheskään yhtä paljon kuin ennen. Pointtina siis se että Iivon kanssa ollaan saatu ja saadaan varmasti tulevaisuudessakin tehdä enemmän töitä että hän kasvaisi "sosiaalisesti älykkääksi" ja muita huomioivaksi lapseksi ja sitä myöten aikuiseksi.

Sielä ne apinat riekkuu :D Viime kesänä Muumimaailassa

Kovasti olen myös miettinyt että kun lapset alkaa kulkea yksin esimerkiksi kavereiden luona omaa katua pidemmällä, pitää vähän jutella siitäkin että kenelle tahansa ei saa jäädä juttelemaan. Ollaan itse asiassa jo juteltu Akun kanssa. En kuitenkaan halua pelotella ihmisillä tai viedä heiltä tätä luonteen ominaisuutta mitä kuitenkin pidän vahvuutena.

Aika usein kuulee sanottavan että "ei niitä lapsia ennenkään kasvatettu ja ihan hyviä niistä tuli", viitaten erilaisiin kasvatus trendeihin. Itse en sano noudattavani mitään tiettyä kasvatusmallia tai ajatusta. Aion vaan tehdä parhaani että meidän lapsilla olisi onnellinen, turvallinen ja pitkä lapsuus ja heistä kasvaisi rehtejä, onnellisia, itsevarmoja ja muut huomioivia aikuisia. Koska niitähän me kasvatetaan, tulevaisuuden aikuisia.

Entä teillä muilla, onko lapset ujoja tai ulospäin suuntautuneita? Mitä haasteita se tuo kasvatukseen?

♥ Nora

Miten tulevat isoveljet suhtautuu vauvaan?

Kun perheeseen tulee lisää lapsia, hiipii tietysti ensimmäisenä mieleen miten vanhemmat sisarukset suhtautuu uuteen perheenjäseneen? Perheen dynamiikka muuttuu väkisinkin ja vaikka kuinka yrittäisi jakaa aikansa tasaisesti useammalle lapselle, onhan se vaan niin aika on rajallista.

Olen ehdottomasti sitä mieltä että niin kauan kun perheen lapsiluku on yhdessä päätetty ja vanhemmat handlaavat arjen pyörityksen, on sisarukset suuri rikkaus lapselle. Nyt ei ole tarkoitus syyllistää yksilapsisia perheitä vaan tuon esille oman näkökulmani.

Akuhan on jo tottunut isoveli ja kovasti kyselikin uuden sisaruksen perään jo pitkään ennen kuin tämä vauva ilmoitteli itsestään. Tästä voisi päätellä että hän on sujahtanut isoveljen rooliin melko kivuttomasti :D Aikoinaan Aku odottikin Iivoa syntyväksi todella kovaa ja kun vauva sitten syntyi oli hän kuin luotu kärsivällisen ja avuliaan isoveljen rooliin. Akun suhtautuminen tulevaan vauvaan ei siis huoleta mua pätkääkään. Ainut pikku notkahdus oli rakenneultran jälkeen kun selvisi että meille odotetaan tyttöä. Ilmeisesti hän oli ajatellut päässään että tulokas olisi poika ja onkin sittemmin arvellut että ehkä vauvoja tuleekin kaksi ja toinen on sitten poika.

Kun tyttö-uutisen alkujärkytyksestä selvittiin, on Aku ollut todella innoissaan ja haluaa ostaa vauvalle kaikkea liilaa ja vaaleanpunaista koska "tytöt tykkää semmoisesta" ♥ Aku tykkää halia ja pussailla vauva-mahaa ja juttelee pikku-siskolle kovasti vatsan läpi. Mainitsinkin jo aiemmin että hän on myös keksinyt vauvalle jo nimen, Taika-Sydän. Nimihän on aivan Super suloinen, mutta ei ehkä kuitenkaan ihan viralliseksi nimeksi..

Iivolla taas kesti hieman sisäistää tämä vauva-uutinen. Ihmekkö tuo, onhan hän aika pieni vielä. Kun kerrottiin pojille Iivo ei tykännyt hommasta sitten yhtään. Kommentit oli luokkaa "nyt riittää", "lopettakaa", "nyt loppu pelleily" :D Rakenneultran jälkeen kun kerrottiin että meille tulee pikku-sisko, tuli pieni informaatio virhe ja loppupäivän Iivo oli menossa diskoon.. No lopulta saatiin hänet tajuamaan että meille tulee vauva joka kasvaa äitin mahassa ja se vauva on pikku-sisko eli tyttö, eli Iivosta tulee isoveli.

Iivo tykkää kovasti jutella vauvalle ja päristellä vatsaa koska "pisku-lisku" tykkää siitä. Iivo on myös ylpeä isoveljen tittelistä ♥ Kaikki vauvalle hankitut tavarat on myös päässeet jo koekäyttöön.. kun silmä välttää löytyy vaunukopasta hieman ylikasvanut vauva :D Iivo suunnittelee kovasti kuinka he siskon kanssa istuvat kärryn kyydissä ja Aku kuulemma työntää heitä, mihin mua enään tarvitaankaan. Vaikka nyt näyttääkin hyvältä, on Iivo sen verran temperamenttinen kaveri että väkisinkin vähän huolestuttaa. Osaako Iivo odottaa, ymmärtääkö että vauva on myös perheen jäsen ja tarvitsee aika paljonkin äidin ja isän huomiota. Alkuun pitää kyllä "haistella" tilannetta ennen kuin voi jättää heitä valvomatta. Tässä suhteessa pojat onkin täysin erilaisia. En koskaan jännittänyt että Aku tekisi Iivolle jotain liian rajusti tai olisi edes mustasukkainen.

Aikomuksena on ostaa pojille isoveli lahjat. Aku sai Iivon synnyttyä mun äidiltä kirjan jota luettiin lähes aina päivällä imetyshetkillä. Olenkin ajatellut että ostan molemmille pojille jotkut kirjat mistä he pitäisivät oikein kovasti ja niitä voidaan sitten lukea yhdessä kun vauva syö.

Pojat saa myös ostaa siskolle syntymä-lahjat. Aku osti aikoinaan Iivolle unipupun ja nyt Iivolla on kunnia ostaa siskolle unipupu. Akun kanssa juteltiin ja hän saa valita vauvalle jonkun kauniin tutin lahjaksi (Akun tuntien jotain muutakin tarttuu matkaan..). 

Näissä tunnelmissa meillä odotellaan pikku-siskoa syntyväksi. Kuinka muilla samassa tilanteessa olevilla, onko tulevat sisarukset innoissaan vai nyreissään?

♥ Nora

Muutoksen kesä

Tämä kesä on ollut meille suuri muutoksen kesä monellakin tapaa. Asutaan ensimmäistä kesää meidän omakotitalossa ja vaikka meillä on ollut pihaa ennenkin, on se ihan eri asia viettää aikaa oman talon pihassa ja hoitaa ihan omaa puutarhaa.

Aku on myös saanut alkaa kulkea pihalla yksin, kun vielä viime talvena saatoin hänet seinän taakse naapuriin leikkimään. Nyt joku kauhistuu, 5v yksin ulkona. Me kuitenkin asutaan hyvin lyhyellä päättyvällä kadulla jonka varrella asuu useita lapsia. Ollaan juteltu säännöistä ja Aku tietää rajat minne asti saa mennä ja missä taloissa kaverit asuu joita sitten saa hakea leikkimään, sisälle ei saa mennä ilman erillistä lupaa. Usein lapset leikkii kadun varressa olevalla nurmialueella joka on "no mans land". Jos Aku taas on jonkun kaverin pihassa, kuulen heidän äänensä koko ajan. Mulla on aina ikkunat auki ja yleensä olenkin Iivon kanssa ulkona ja joskus myös Iivo leikkii isompien kanssa "no mans landillä" jolloin olen tietenkin mukana.

Rantavaatteen Nopo-kangas Sampsukka, saatu.

Aivan mahtavaa kun on kavereita pihapiirissä. Välillä jopa hieman haikean kateellisena katselen kun lapset vääntää menemään tuntikaupalla ja välillä vaan aidalta käydään nappaamassa banaani ja maitolasi kun ei malta tulla syömään :D Sellaisena muistan omankin lapsuuden kesät ja olen sanattoman onnellinen siitä että juuri tämän meille täydellisen talon sijainti on näin täydellinen ja että me onnistuttiin ostamaan tämä niin täydellisellä hetkellä. Tähdet kohdillaan.

Aku on myös oppinut uimaan! Harmi vaan kun uimakelit päättyi kun vasta päästiin vauhtiin, pitää alkaa käydä taas säännöllisesti uimassa.

Paita Sampsukka, saatu.

Muutos on tapahtunut siinäkin että meidän pojat leikkii myös keskenään, pitkiäkin aikoja. Aivan uskomatonta. He rakentavat legoilla, junaradalla ja leikkivät erilaisia roolileikkejä kuten rosvoa ja poliisia tai pokemonia. Iivo on yleensä pokemon jota Aku yrittää napata palloon tai sitten Aku on Ash ja Iivo Pikachu ja he seikkailevat ja taistelevat yhdessä pahiksia eli Rakettiryhmää vastaan.

Paidat Sampsukka, saatu.

Muutos on myös se ettei meillä ole enään pienen pientä taaperoa vaan "iso-poika" joka kulkee isompien lasten mukana melko sujuvasti, ei nuku päikkäreitä ja on kasvattanut itselleen orastavaa itsesuojeluvaistoa.. Vaikka siitäkin huolimatta ei kulu päivääkään ilman kolhuja ja kuhmuja tai kamalia läheltä piti tilanteita.

Paita Sampsukka, saatu.

Elämä siis rullaa eteenpäin ja suunta on hyvä :)  Kuinka teillä? Onko kesän aikana tapahtunut maata mullistavia tai elämää helpottavia ahaa-elämyksiä tai kasvu-spurtteja?

♥ Nora

Veljeskuvat, yritys nro. 98

Oon yrittänyt pitkin kesää ottaa pojista semmoisia kuvia mitä vois sitten kehittää ja lähettää sukulaisille 1v ja 4v sekä veljeskuvina. Huoh, kaikki kuvat on tietysti söpöjä ja omalla tavallaan onnistuneita koska kuvissa on mun ihanat poitsut. Mutta että kuvaan saisi a. molemmat pojat, b. oikean valon, c. tarkkuutta.. ihan näin alkuun. Mun taidot ei taida riittää, plus mulla on edelleen vaan kauko objektiivi koska rikoin toisen  :(  Alan kallistua ammattikuvaajan varaamiseen  :D  Mutta kesääkään ei paljon ole jäljellä ja haluaisin kuvat ottaa ulkona. 

Tässä viimeisimmästä yrityksestä  :D

Toinen ihailee kukkia ja toinen juoksentelee ympäriinsä  :D

Tässä vaiheessa tuntui että nyt onnistaa, molemmat oli paikoillaan, lähellä toisiaan ja hymyili koska mulla oli Ami-iskä apulaisena naurattamassa. Kunnes...

...pojat oli sitä mieltä että nyt riittää  :D

Touhokin vilahtaa joka toisessa kuvassa, yleensä etualalla niin että muuten hyvän kuvan alareunassa on koiran korva  :D

No, vielä on kesää jäljellä. Luulen että viikonloppuna on viimeinen yritys, toivottavasti ei sada kaatamalla. Molemmista on kyllä jo hyviä kuvia kasassa että enköhän mä saa kuvat kaavittua kasaan. Miten ne parhaat kuvat tuleekin aina vahingossa kun on likaset vaatteet ja naama suklaassa tms.  :D

Kerkesin kaapata pojat kainaloon hetkeksi ♥

Kerran illalla Mattilan sillalla..

Siirsin vasta maalla otetut kuvat kamerasta koneelle ja muistin nämä söpöt kuvat. Nämä otettiin illalla kun olimme palaamassa leikkipuistosta ja kuljimme vanhaa Mattilan siltaa. 

Pikku höpönassuja ♥

Meillä on täälä (niinku varmaan kaikissa lapsiperheissä) välillä aikamoinen show päällä. Akulla on valtava mielikuvitus ja useimmiten meillä ei asukkan Aku vaan joku aivan muu. Tällä hetkellä top 5 roolit on turtles, hommamies, spiderman,sukeltaja ja nappityömies (älä kysy).

Akun turtles asu. Turtles lasit jotka on saatu reissussa jostain huoltsikan ruokapaikasta, vyötärölle sidottu vappupallo joka on takana kilpenä ♥ ja vappuhyrrä jolla voi "sauvoa". Koskaan Aku ei ole turtlekseja katsonut mutta ilmeisesti kerhossa on leikitty kavereitten kanssa ja onhan noita mainoksia ja kuvia vähän jokapuolella.

Toissapäivänä oltiin siskontytön synttäreillä. Aku tykkää pukeutua rooliasujen lisäksi myös juhlavaatteisiin ja tykkää kaikenlaisista asusteista kuten vyöt, rusetit, liivi, hattu jne. Kai se on vähän kuin rooliasu myös.

Juhliin lähdössä

Kerhossa maalatun barbapapa kiven esittelyä välillä..

Tärkeää että juhlavaattetkin päällä voi temppuilla  ;)

Iivo ei vielä oo kiinnostunut mitä päälle puetaan mutta kyllä se niin polleena asteli rusetti kaulassa ♥ Kuva on vähän epätarkka mutta siinä näkyy hyvin tuo ihana hassu asento kun pitää niin keskittyä askeliin.

Kummeilta saatu kauluspaita päällä  :)

Iivo höpönassu katselee ikkunasta jakkaran päältä kun Aku leikkii pihassa

On se isoveli niin taitava ja ihmeellinen pikkuvelin silmissä ♥

Veljekset kuin ilvekset

Kun mä täs kattelen noita meidän poikia ei voi kuin ihmetellä. Ihania hassuja poikia. Kuinka ne voi olla niin erilaisia mutta niin samanlaisia? Kun saatiin tietää rakenneultrassa että toinen poika on tulossa, olin aika tyytyväinen. Ei sillä etteikö oma tyttö olisi mahtavaa, mutta ajattelin että huh, tuttu juttu! No tavallaan..

Tietyt jutut on molemmilla ihan samoja, ja onhan niissä samaa näköö! Vaikka toisaalta kun tarkkaan katselen en enää edes näe yhtäläisyyksiä. Kasvojen pääpiirteet ovat erilaisia mutta kuitenkin kokonaisuus on samankaltainen. Ihmeellistä!

Akussa alusta asti pisti silmään hiukset ja tietenkin valloittavat hymykuopat. Taisin sanoa äitilleni puhelimessa heti syntymän jälkeen että "hymykuopat, mä en ees tajunnu tilata niitä". Olin vitsaillut että "tilaan" kiltin ja hyvin nukkuvan lapsen jolla on paljon hiuksia..eipä paljon metsään mennyt. Aku on aina ollut sopuisa luonne, naurava, ystävällinen,reipas, sosiaalinen jne... Synnärilläkin pari kertaa vähän kitisi, pelkäsin hirveästi että jos se itkee niin mitä mä teen! Aku oli varmaan 3kk kun itki jostain syystä vähän kauemmin, ehkä 15min. Me oltiin molemmat aivan paniikissa että mitä sille pitää tehdä? Siihen asti oli aina tissi auttanut  :D

Akulilli ♥

Iivo kun syntyi ensi vaikutelma oli että apua! Sehän on aivan sama vauva. Vaikka tuntuikin hirmu pieneltä ja kuvistakin huomaa että näköjään 465g eroa painossa näkyy. Iivo ei rääkäissyt edes synnyttyään, ensin se kyllä johtui siitä että Iivolla oli napanuora kaulan ympäri. Mutta sittenkään kun sain Iivon rinnalle, ei mitään, pienen pientä yninää ja alkoi heti syödä tissiä. Iivo oli hereillä 4tuntia ja söi siitä ehkä 3 ja puoli tuntia! Kävin vain suihkussa ja Iivo punnittiin ja mitattiin. Saatiin olla synnytyssalissa koko aika omassa rauhassa, ei tainnut olla kiireitä. Kysyin kätilöltä että onko tää ihan normaalia ja se vastasi että "kai...ei kyllä oo ennen tullut vastaan". Iivo oli pikkuvauva aikana vielä rauhallisempi kuin isoveli, helpolla päästiin. Sitten sieltä alkoikin kuoriutua oikein pikku-persoona. Iivo on selvästi huumorimiehiä ja löytyy pilkettä silmäkulmasta. Taitaa olla hitusen temperamenttisempi kuin Aku, ehkä tulee siinä äitiinsä... 

Iivolilli♥

Kun pojat kasvaa, eroavaisuudet tulee varmasti vielä selvemmin esiin. Mutta kyllä näkee että samasta puusta veistetty ♥

Pikku-trullit

Trullittelut on tältä pääsiäiseltä ohi. Aku aivan onnesta soikeena tutkii mitä kaikkea on saanut. Saldossa on tietenkin myös Iivon omat se raukka kun ei vielä saa mitään. Äiti ehkä vähän auttaa Akua tässä suuressa urakassa.. Eikös se ollut niin että pääsiäisenä syötyjä suklaita ei lasketa? Vähä niinku jouluna...ai ei vai?

Hyvää pääsiäistä  :)