sunnuntai 29. marraskuuta 2015

DIY Kauniit tuikkukipot helposti lasten kanssa



Me käydään pari kertaa viikossa Vestiksen perhekahvilassa ja joku aika sitten askarreltiin sielä Iivon kanssa (Aku oli kerhossa) ihana helppo tuikkukippo. Iivon kanssa askartelu on kyllä vielä enemmän sitä että minä teen ja sepustan Iivolle mutta kyllä hänkin jotain aina osallistuu, koko ajan enemmän. 

Tää tuikkukippo homma oli niin helppo ja makee että oli pakko kokeilla kotonakin. En tiedä onko tää tekniikka teille kuinka tuttu juttu mutta mulle tää oli ihan uus. 

Värkitkin löytyi ihan valmiiksi kaapista ja veikkaisin että suurimmalta osalta löytyy! Tähän tarvitaan pieniä lasipurkkeja (vauvanruoka, hillo yms.), servettejä, kananmunan valkuaista ja pensseli.

Pese lasipurkeista etiketti pois koneessa tai liottamalla. Erottele kananmunasta vakuainen kippoon ja sekoittele haarukalla. 


Akulla oli Bella kaverina leikkimässä ja yhdessä sitten päätetiin kokeilla. Ensin leikkaa servetistä kipon kokoinen pala, näytti ohuen servetin leikkaus olevan vähän haasteellista ainakin näille 4vuotiaille joten lopulta mä leikkasin lapsille palat valmiiksi. Jos servetti on vähän paksumpaa niin irrota toinen kerros niin se pysyy paremmin. Meitä löytyi menneiltä jouluilta kaappiin jääneitä jouluservettejä kolmea erilaista.


Sitten levitä pensselillä kananmunan valkuaista kunnon kerros lasipurkin kylkeen. Asettele valmiiksi leikattu servetin pala päälle. Ensin tuntui että eihän tästä tuu mitään mutta kyllä se siihen asettuu :) ja tämän vaiheen voi lapset tehdä itse, eikä haittaa vaikka pienempi tunkee pensselin suuhun..


Sitten kun servetti on aseteltu, vielä pensselillä kunnon kerros valkuaista päälle, ihan märäksi saa tulla. Valmis! Kuivuu reilu puolessa tunnissa.


Siinä niitä on  :)  Tämmöisissä laspurkeissa ei kai suositeltaisi polttamaan oikeita tuikkuja ainakaan kauaa ettei kuumene ja poksahda mutta voi laittaa esim. ledi kynttilän. Itse ajattelin laittaa näitä ulos  vieraita vastaanottamaan kun vietetään lasten pikkujoulut ja jouluaattona kun tulee perhettä kylään. Säätä nämä tuskin kovin kestävät mutta eipä tuo mittään, pestään ja laitetaan uudet pinnat :D 






Näitähän voisi tehdä pöytäkoristeiksi vaikka ristiäisiin, vauvakutsuihin tai häihinkin! Teeman mukaiset servetit, helppoa ja edullista. Vähän kimalteita ja helmiä pintaan ja ja.. 

Rauhaisaa ensimmäistä adventti sunnuntaita ♥

perjantai 27. marraskuuta 2015

Valoja pimeydessä

Nyt kun se kaikista pimein aika alkaa olla käsillä, on ihanaa laittaa pieniä valopilkkuja piristystä tuomaan. Meille on pikkuhiljaa viime viikkoina ilmestynyt myös joulun ajan koristeita ja pari päivää sitten ensimmäiset pikku tontut. Parasta pimeässä ajassa on kyllä valot ja kynttilät. Sattuneista syistä (Iivo) meillä sytytellään sisälle kynttilöitä vasta lasten mentyä nukkumaan mutta sähkövaloja palaa vähän sielä täälä ja ulkona lyhdyssä palaa kynttilä kellon ympäri loppiaiseen asti ♥ Ulkolyhdyn kynttilällä on mulle myös symbolinen merkitys, se muistuttaa mua kaikista rakkaista jotka ei ole enää täälä ♥










Näistä viimeisen kuvan tuikkukipoista on tulossa ihan äly helppo diy ohje, kivaa pientä puuhaa lasten kanssa joulua odotellessa. Pysykää kuulolla...

Ihanaista viikonloppua kaikille ihanaisille ♥

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Miten selvitä (liian) aikaisesta aamusta

Meidän pojat on pääasiassa aamuvirkkuja. Joskus hyvin harvoin nukutaan edes lähelle kasia, yleensä Iivo herää kuuden jälkeen ja Aku seiskan jälkeen. Mä oon tullut siihen tulokseen että parhaiten selviää kun heti kättelyssä myöntää itselleen että nyt on aika herätä, rupee vaan kiukuttaan jos elättelee toiveita "ehkä se nukahtaa kun annan tutin.." Vaikka kyllä mä viime lauantaina yritin jopa tunnin verran jos Iivo nukahtais uudelleen koska hänhän heräsi klo.4.00. 

Sitten kun oot myöntänyt tappiosi keitä vähintään kaksi isoa kuppia kahvia, kolme on vielä parempi koska toinen kuppi kuitenkin jäähtyy ennen aikojaan. Hyvä olis jos jälkikasvun sais oleen rauhassa ekan tunnin verran. Mä suosin netflixiä, nauhotettuja pikku kakkosia ja kylpyä. Meillä näkee keittiöstä suoraan kylppäriin joten Iivo on jo aika pienestä itsekseen sielä puuhaillut kun mä laitan aamupaloja. Suosittelen myös itsekkin syömään kunnon aamupalan niin jaksaa. Mä syön esim. all bran muroja, banaania ja maitoa tai puuroa. 

Meillä on yleensä arkiaamuina sovittuja menoja ja jotenkin jaksaa paremmin kun tietää että on kivaa puuhaa eikä tarvii tuskailla että mitä nyt keksittäis. Eli aamuvirkkujen äiteille suosittelen puistotreffejä ja äiti-lapsi kerhoja ja muskareita yms. koska ne on yleensä aamusta (ja sielä saa lisää kahvia). Ulkoilma on tietty yks parhaita piristäjiä ja me kuljetaankin kävellen kärryjen kanssa näihin meidän menoihin niin saa  vielä liikuntaa itsekkin samalla. 

Sitten jos saat kullannuppusi päikkäreille ja on sitä omaa aikaa, jos oot kuoleman väsynyt, lepää. Mä oon yleensä aika pirteenä vielä niihin aikoihin kun Iivo nukkuu ja Akuhan ei nukukkaan joten joko puuhaillaan yhdessä tai jos Akulla on hyvät omat leikit (niinku nyt) niin mä kirjoitan yms. omia juttuja. Sit kun Iivo herää ja kello alkaa lähestyä kolmea niin näin pimeenä aikana mulla alkaa virta oleen vähissä. Sit laitan pojille jonkun ohjelman päälle ja köllitään yhdessä sohvalla kunnes meidän iskä tulee ennen neljää ja sitten onkin jo vetoapua ohjelmatoimistoon :) 

Eli 1. Myönnä että olette heräämässä. 2. Hetki rauhaa kerätä ajatukset. 3. Aamupalaa ja kahvia. 4. Kivaa puuhaa ja ulkoilmaa aamupäiväksi. 5. Lepoa mahdollisuuksien mukaan.

Sit vielä. Joskushan nää aamuheräämiset tulee yllärinä mutta mä kun tiedän että herätään aikaisin, meen myös aikaisin nukkumaan. Aku menee puol kasin maissa nukkumaan ja Iivo kasilta joten meille jää pari tuntia rauhallista hengailu aikaa iltaisin. 

Kun oikein harmittaa pikkuiset aamuvirkut voi lohduttautua ajatuksella että maailma vähän niinku pyörii aamuvirkkujen pillin mukaan joten myöhemmin siitä voi olla iloa  ;)


tiistai 24. marraskuuta 2015

Lapsellista?

Tässähän vois kirjoitella monestakin aiheesta mutta valitsen musiikin. Mitä pitäis aikuisen ihmisen kuunnella? Tai vielä parempaa, mitä pitäis äiti-ihmisen kuunnella?  Mä sanoisin että mitä vaan haluaa. Kuitenkin usein kuulee kuinka jotain artisteja tai musiikki tyylejä vähätellään. Eihän toi edes oo musiikkia, se on se joku uus, kuka totaki kuuntelee, se on se mitä ne teinit kuuntelee jne.

Haloo! Mitä väliä sillä on mitä joku muu kuuntelee? Tai mitä väliä sillä on muille mitä itse kuuntelee? Ja miksi se mitä itse kuuntelee olis jotenki parempaa kuin mitä toinen kuuntelee? Myönnän että oon itsekkin joskus ollut vähän töks mun mielipiteissä mutta se on työn alla ja matka kohti ei niin töks minää on hyvässä vauhdissa ;D

Mä kuuntelen musiikkia aika laidasta laitaan, joku raskas metalli ei uppoo muhun mutta muuten joka tyylistä löytyy joku hyvä biisi. Arvatkaa mikä on mun lemppari musaa? Eniten tulee kuunneltua suomiräppiä. Kyllä! 32v kotiäiti, hirrrveen lapsellista. Vai onko? Ei siis mun mielestä mutta tiedän ettei monet varsinkaan vanhemmat ihmiset arvosta tätä musiikki lajia ollenkaan. Eihän nyt vakavasti otettavat aikuiset sellasta kuuntele. Yleensäkkään, miks kenenkään pitäis joutuu hävetä mitä musiikkia kuuntelee?

Rupesin kuuntelemaan räppiä joskus 15vuotiaana, muun musan ohella. Pojat kuunteli kunnon gangsta räppiä ja tykkäsin kyllä itsekkin mutta enemmän nää kotimaiset iski jo silloin.

 Yleensäkin tykkään kuunnella suomeksi laulettua ja sanat on mulle tärkeimmät. No jotain tanssi biisejä voi kuunnella vaan rytmin takia. Että jostain laulusta tulee mulle oikeesti tärkee mun pitää saada joku "kosketus pinta" eli haluan yhdistää sanat jonkun läheisen elämään edes löyhästi. Usein kun kuuntelee tarkkaan on monissa lauluissa tulkinnan varaa, voi löytää merkityksiä mitä ei heti huomaa.

Me Akun kanssa kuunnella yhdessä Robinia, Jukka poikaa, Kuningasideaa, Elastista, Nopsajalkaa, Cheekkiä, Mikael Gabrielia jne.. Ja hei Antti Tuisku on vaan niin ihq :D

Mikael Gabriel onki tällä hetkellä yks mun lemppari. Jos laitan vaan itelleni jonku biisin soimaan, se on todennäköisesti jompi kumpi näistä






Mä siis tosiaan kuuntelen paljon erilaista musaa, halusin vaan ottaa puheeksi juuri tämän aiheen koska on viime aikoina muutaman kerran pistänyt silmään /korvaan joku tähän liittyvä keskustelu. Paljon puhutaan suvaitsevaisuudesta. Eikö tässäkin asiassa voisi olla suvaitsevainen? Niin yksinkertaisessa asiassa kuin musiikkimaku?

Kertooko musiikkimaku paljon ihmisestä? Kuunteleeko tietynlaiset ihmiset tietynlaista musaa, vai voiko kaikki kuunnella kaikenlaista musaa? Olisitko arvannut mitä mä kuuntelen mieluiten?

maanantai 23. marraskuuta 2015

"Siika leskenä"

Huoh. Tiiättekste kun on kaikenmaailman golf leskiä? No mä oon ollut siika leski :D Ami on ollut joka vuotisella kalastus reissulla torstaista sunnuntaihin ja siitä tämä hiljaisuus blogissa. Päätin etten edes ajattele kirjoittamista tai hirveesti lue blogeja ettei vaan hiivi stressi. Ja kyllä meillä on vauhtia riittänyt! Torstai oli Akun kerhopäivä ja Ami lähti kun oli hakenut Akun kerhosta.

Meidän pitkä viikonloppu kolmisteen starttasi kauppa reissulla. Aku on kulkenut "meidän ässällä" oman pikkukärryn kanssa reilu yks veestä asti (ei kyllä kävis pienes mieleskään päästää Iivoa haahuilemaan..) ja osaa kulkea (suht) nätisti kaupassa. Nyt oli kuitenki kova vauhti päällä ja heti alkuun piti pariin kertaan muistuttaa säännöistä. Pian Aku tuli iloisena jonkun ystävällisen miehen kanssa mun luo, oli kuulemma ollut eksynyt ja värvännyt tämän miehen etsimään äitiä..mä olin vähän huulipyöreenä siinä että jaa eksyny? :D Vielä pientä sähellystä kärryjen kanssa ja tuloksena Akun eka pikkukärry kielto, kesto aika: määrittelemätön. Illalla Akulle tuli naapurista kaveri leikkimään ja siinähän se päivä sitten olikin.

Perjantaina aamu alkoi lupaavasti ja päivästä tulikin mukavan leppoisa. Setlementti yhdistys järjesti lapsenoikeuksienpäivän kunniaksi lasten puistojuhlan ja sinne mekin suunnattiin. Paljon oli puuhaa ja kavereita. 




Oli mm. temppurata jonka suoritettuaan sai hienot Pikku Myy mitalit.

Sanoin Akulle että näytä äitille mitalia, hän näyttää kädessään olevaa piparia  :D


Sieltä Aku jatkoi vielä serkkujen luo leikkimään ja me Iivon kanssa vietiin kirpparille tavaraa myyntiin. Illaksi pojat meni mummin ja paapan luo leikkimään ja sillä aikaa mä lenkkeilin Touhon kanssa ja hinnoittelin kirppis kamoja. Vielä joku aika sitten Iivo vaati niin paljon enemmän jatkuvaa vahtimista ettei olisi tullut mieleenkään puuhata harvinaisella vapaa ajalla mitään! Olisin lösähtänyt sohvalle mussuttamaan jotain herkkua ja selaamaan netflixiä ;)

Lauantai aamu alkoi mulla ja Iivolla hivenen turhan varhain, noin kello neljä. Kyllä, kello neljä aamulla. Olin suunnitellut aamuksi puuhaa mutta koska Iivo nukkui päikkäreitä jo klo.9 niin aamun menot vähät siirtyi. Ensilumi oli satanut ja sitä tulikin ihan kunnolla ja siinä riitti Akulla hommaa aamuksi. Iivo nukkui päikkynsä ja päästiin päivä paloasemalla tapahtumaan. Ollaan käyty joka vuosi ja Aku osasi jo odottaakkin tiettyjä juttuja. Tietenkin palomies takki piti laittaa päälle ♥ Sadetakki jonka löysin viimevuonna kirpparilta femmalla, on kuulkaas rakas takki! Nyt pitäiskin jostain löytää samanlainen seuraavassa koossa.. Iivollekkin laitettiin heijastinliivi ja niin polleena katseli itseään peilistä  :D 


Rasvapalon sammutusta katsomassa

Tää onkin jo tuttua puuhaa


Suurin hitti taitaa aina olla 50-luvun paloauton ratin taakse pääsy.






Paloasemalta kun tultiin niin Aku pääsi naapuriin leikkimään lumileikkejä ja illalla oltiin vielä mun mumman synttäreillä. Yleensä meillä ei näin hektistä ookkaan vaan tykkään kun on vähän "fiilis varaa" jos tajuutte mitä tarkoitan :D Mutta näin kun oltiin monta päivää ilman meidän iskää niin ihan kiva kun sattui olemaan paljon puuhaa. Mun mielestä on ihana huomata kuinka Aku ja tietenkin kaikki kaverinsa myös kasvaa pikkuhiljaa niin että voi kyläillä ilman vanhempia ja leikit sujuu sen kummemmin vahtimatta. 

Sunnuntaina lähdettiin heti aamupalan jälkeen ulos ihan vaan haahuilemaan ja ihailemaan lumisia maisemia.

Touho ja lumi, aina yhtä söpöä ♥




Sunnuntaisin on Akun paini harkat ja Ami tulikin kotiin niin että jäi vahtimaan Iivon unta kun lähdin Akun kanssa painiin. Aku aloitti syksyllä ja on kyllä kehittynyt huimasti ensimmäisestä kerrasta. Ihan alkaen siitä että poikalauma (+pari tyttöä) pystyy kuuntelemaan mitä vlmentaja sanoo ja tekemään sen (tai sinneppäin)  ;D 

Tänään Amilla on vielä vapaapäivä ja lähtivät poikien kanssa pulkkailemaan ja takapihalle aloittamaan joka vuotisen liukumäki kasan tekoa. Sain siis tämän "raportin" tehtyä tässä ihanasti rikkinäisellä läppärillä takkatulen loimussa. 

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ♥


torstai 19. marraskuuta 2015

Kuka väittikään ettei lapset tuu kalliiksi..

Usein kun puhutaan että lapset tulee kalliiksi, joku fiksu heittää että "eihän ne nyt niin kalliiksi tuu, se on omista valinnoista kiinni" jne.. Noo, mä rohkenen olla eri mieltä. Siitä päivästä kun poikamme Iivo alkoi hilata itseään eteenpäin, on meiltä tuhoutunut jos jonkinmoista omaisuutta.

Kaikenmoista pienempää damagea on kokenut Akun lelut. Tietysti ne rakkaimmat ja makeimmat on joutuneet riiviömäisen pikkuveljen armottomaan käsittelyyn. Sydäntäsärkevä ulvaisu "Iiivooo" kertoo aina paljon, aina ei ees heti huvita mennä katsomaan että no mitä nyt?

Eniten meikäläisen aivoon (ja kukkaroon) on kolahtanut vähän isompien hankintojen tuhoutuminen. Ostettiin viime talvena uusi tv-taso. Meillä oli ollut vuosia samanlainen eri sävyisenä vaan ja päätettiin ostaa samanlainen koska se oli ollut niin kestävä ja käytössä hyvä. No ei mennyt kauaa kun seisomaan nousua harjoitteleva Iivonen alkoi avata tason lasi ovia ja nousta niiden varaan..niks naks ja ovet oli entiset. Onneksi ei käynyt hullusti. Kohta Iivo oli paukuttanut pikku autoilla tason kannen klommoille, irrottanut vetolaatikoiden ovia ja istuskellut vetolaatikoissa niin että kiskot petti. Ollaankin naurettu että Iivo on kuin Stitch elokuvasta Lilo ja Stitch :D No siinä se riekaleinen tv-taso komeilee.

 Viimeisimpänä on tietysti tämä tietokone härdelli. Meidän pikku hommamies Akuhan tuhosi meidän edellisen läppärin muutama kuukausi sitten puristamalla muovisella liimapuristimella näytön rikki. Nyt pari viikkoa sitten Iivo veti läppärin johdosta alas takan reunalta (onneksi ei jäänyt alle) ja kun se ei vielä riittänyt täydelliseen tuhoon päättipä poikanen tanssahdella koneen päällä varmistaakseen tuhon. Arvaattekos viimeisimmän? Pari päivää sitten Iivo sai käsiinsä Amin muutama viikkoa vanhan älypuhelimen ja juoksi suorinta tietä vessaan ja sinne mulskahti pöntöön! Mitäs siinä, oma vika kun lapsi pääsee käsiksi ekektroniikkaan tai yleensäkään mihinhään arvokkaaseen tavaraan. Tuo on vaan niin ovela että se rehaa tuoleja ja jakkaroita ympäriinsä. Välillä mä vien kaikki keittiön tuolitkin kodinhoitohuoneeseen jos on pakko saada jotain tehtyä ja Iivolla on riiviö fiilis :D

Oikeesti Iivo on kyllä rauhoittunut viime kuukausina paljon ja tietää sääntöjä, hänen kanssa voi jopa neuvotella tyyliin "ensin ruoka sitten banaani" :) Mutta onhan se vilkas ja kokeilunhaluinen! Ja älkää ymmärtäkö väärin tätä tekstiä, mä otan kyllä ite vastuun siitä jos pieni lapsi pääsee rikkomaan esineitä. Tämä poikanen on kyllä niin nopea ja kekseliäs että vaikka oon samassa huoneessa en aina kerkee estää suunnitelmia, vierestä kuule katot ja kuin hidastetussa filmissä huudat "eeeeiiii" ja vahinko on tapahtunut. Ihana rakas pikku riiviö <3

Piti vielä laittaa kuva. Kuvailin taannoin näitä mantelisia puolukkamuffinsseja ja kesken kaiken huomasin että Iivo oli hiipinyt taustalle valmiina iskemään  ;)



tiistai 17. marraskuuta 2015

Vinkki! Kahden päivän kampaus

Kuten oon kertonut, mä tykkään kun hiukset on laitettuna ees jotenki. Aina ei kuitenkaan tartte nähdä ihan hirveesti vaivaa että sais hiukset kivasti. Aiemmin oon postannut kolmen päivän kampauksesta ja nyt ois tarjolla kahden päivän, vaikka voishan tää kai kestää kolmannenki.. Tätä kampausta käytin paljon kun Aku oli vauva ja oon nyt löytänyt sen uudestaan. Parasta on että tämä(kin) on pipon/pyöräkypärän kestävä, ainakin ekana päivänä..vaikka mä kyllä tungen ponnaritkin pyöräkypärän sisälle.



Teen siis kapean ranskalaisen letin pään keskelle edestä taakse ja takaraivolle tultaessa jatkan tavallisella letillä. Näin pidän sitä ekana päivänä, sivu hiukset vapaana. 


Laitoin juuri pestyihin kuiviin hiuksiin kuivashampoota keskijakaukseen ja vähän sivuille. Näin mun liukkaisiin hiuksiin tulee vähän rakennetta ja letti pysyy paremmin eikä hiukset rasvoitu niin nopeasti. 


Tokana päivänä pesusta mun hiukset ei oo enää yhtä ilmavat ja pidän ne mieluusti kiinni. Hyvin tehty letti kuitenkin kestää yön yli. Toisena päivänä nostan hiukset korkealle ponnarille.


En meinannut muistaa ottaa toisen päivän kuvia joten nää on myöhään illalla otettu (huomaa tyylikäs aamutakki). Kerkesin jo vähän nyhjätä sohvallakin ja silti letti on vielä edustuskunnossa.


Tää viimeinen kuva on muutaman viikon takaa, sama kampaus.


Nuin vain säästyy aikaa  :)

Onko teillä nopeita, helppoja luotto kampauksia? Vai onko hiustenlaitto yleensäkkään tärkeetä?





sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Kun tuntuu että järki lähtee

Kirjoitin tämän tekstin joskus puoli vuotta sitten mutta se jäi silloin julkaisematta. Tää on varmasti henkilökohtaisinta mitä oon blogissani jakanut siksi mietin monta kertaa ja unohdinkin tämän tässä välissä. Jostain syystä mä nyt kuitenkin päätin julkaista tämän, joten tässä tulee.

Mä oon vahva, järkevä, itsenäinen, rehellinen, puhelias, pärjäävä. Jos määrittelee itsensä näillä tai vastaavilla sanoilla koko aikuisuuden, mitä sitten kun tuntuu että ei olekkaan kaikkea sitä?

Lapsena mä olin ujo, arka, jopa pelokas ja altis toisten mielipiteille. Joskus mä olin kova kyselemään mutta kun luokkakaveri tarpeeksi monta kertaa sanoi tuimasti "älä kysele" "mitä sä kyselet" "lopeta toi kysely" niin huomaan vielä tänä päivänäkin että kysyminen on mulle vaikeaa, kuinka toisen lapsen sanominen voikaan vaikuttaa koko minään. No kasvoin kuitenkin yli lapsuuden arkuudesta, ujoudesta ei pääse mutta sen oppii "peittämään".

Kesällä 2014 kun Iivo oli 2vkon ikäinen, meidän piti ajaa tunnin matka suuntaansa tärkeisiin juhliin. Olin vähän stressaantunut mm. omista vaatteistani (2vkoa synnytyksestä..) ja kuinka niin pienen kanssa onnistuu matka ja syötöt ja ja ja... Siinä päivässä oli paljon sähellystä. Kun juhlat oli ohi ja kaikki mennyt aivan loistavasti, takastulomatkalla tunsin oudon kuin napsahduksen päässäni jota seurasi valtava päänsärky ja kasvojen puutuminen. Säikähdin ja sanoin Amille että pysäyttää auton. Pyysin kyselemään multa tärkeitä päivämääriä yms. samalla kun nousin autosta ja kuljin ympyrää tienposkessa. Ajattelin että olin saanut aivoverenvuodon. Olin aivan hilkulla soittaa ambulanssin, päässä pyöri vaikka mitä kuolemasta lähtien, mietin jopa että kuinka paljon pakkasessa on pumpattua maitoa jos joudun sairaalaan. Olo kuitenkin alkoi tasaantua ja jatkettiin matkaa.

Myöhemmin vähän naureskellen kerroin läheiselle ystävälle että olinko oikeasti voinut kuvitella tuollaisen olotilan itselleni. Yllätyin kovasti kun hän sanoi ykskanteen että "sulla oli paniikkikohtaus". Tyrmäsin ajatuksen koska mielestäni se ei voinut pitää paikkaansa. Mun pää oli koko ajan täysin selkeä ja pysyin rauhallisena vaikka peloissani olinkin, Aku ei edes huomannut mitään outoa. Tuntemukset oli siis puhtaasti fyysisiä.

Jäin sitä kuitenkin miettimään. Mä olin aina ajatellut että henkilö jolla on paniikkikohtaus yms. on sekava mieleltään. Pari kertaa sen jälkeen, vähän syksymmällä tunsin taas puutumista kasvoissa ja käsissä, jopa suussa. Ensin olin taas kauhuissani, tuntui kuin olisi luisunut jonnekkin jos "päästäisi irti". Mistä irti? En mä tiedä. Luin netistä paniikki/ahdistuskohtauksista ja kun ymmärsin että oireet eivät ole todellisia, vaan mun päässä jotenkin löysin keinot päästä siitä tunteesta niskanpäälle eikä sitä ole enää tullut.

Loppuvuodesta tapahtui kuitenkin jotain mikä vaikutti koko mun perheeseen ja suureen osaan läheisistä. Kaikilla oli suuri suru. Se kasvoi oudoksi ahdistukseksi joka tuntui kurkussa kuin tukehtuisi. Minuutista toiseen, päivästä toiseen, viikosta toiseen tuntui kuin tukehtuisi. Sekin alkoi hellittää kyllä ajan kanssa. Yhtäkkiä pystyi hengittää. Välillä tosin se tunne palaa, toivon että loppuisi joskus kokonaan.

Koko ajan oon onneksi pysynyt täysin toimintakykyisenä ja pystynyt nauttimaan elämästa ja lapsista. Mutta palatakseni kirjoituksen alkuun, en olisi ikinä arvannut että mulla tulee näin vahvoja fyysisiä tuntemuksia "stressistä". En edes koe että mulla olisi ollut stressiä, ehkä kyse onkin muutoksista? Mulla on myös tapana asettaa itselleni aika korkea rima josta on vaikea "lipsua", eli aiheutan itselleni turhia paineita. Tietysti osaan oireista liittyy myös surun työstöä. En tiedä. Halusin kirjoittaa tästä siksi että näistä ei puhuta tarpeeksi. Mulla on lähipiirissä henkilöitä joiden tiedän kärsineen paniikkikohtauksista mutta silti mulla ei ollut fakta tietoa asiasta. Jälkikäteen kun olen asiasta puhunut, on käynyt ilmi että tämä on yleisempää kuin olisin koskaan ajatellut.

Ahdistuskohtaukset, paniikkituntemukset yms. millä nimellä nyt kutsutaankaan mielletään vain "oikeasti mielenterveysongelmaisten" vaivoiksi. Mä luulen että useammalla kuin arvaiskaan on tämän kaltaisia "kamppailuja" jossain elämän vaiheessa. Toiset selviää omin konstein ja toiset tarvitsee ammattiapua.

Jos teidän lukijoiden joukosta löytyy kokemuksia niin kommentoikaa ihmeessä, vaikka anonyymisti jos ette omalla nimellä halua.

Tälläsiä mulla tänään. Nautitaan elämästä ja yritetään olla ottamatta turhaa stressiä ♥


perjantai 13. marraskuuta 2015

Perinteikäs ruismarjapuuro



Mä tykkään kovasti puuroista, jo lapsuudesta muistan kuinka ihanaa oli kun äiti teki usein erilaisia puuroja. Mannapuuroa, riisipuuroa, helmipuuroa, vispipuuroa, ohrapuuroa... namii.. Äiti teki usein myös ruismarjapuuroa ♥ Mä käytän puolukoita mutta miksei muutkin marjat käy, ainakin punaiset viinimarjat varmasti sopii hyvin, oon varmaan joskus tehnytkin niistä.. No joo, asiaan

Tähän tarviit 1 litra vettä, 200g puolukoita, 3dl ruisjauhoja, puoli desiä sokeria, ripaus suolaa.



Mulla on haudutus kattila joten käytän sitä, helpompaa kun ei tartte niin vahtia. Mä tapaan esilämmittää veden mikrossa muovikulhossa koska muuten menis niin kauan että vesi on kiehumispisteessä kun tekee haudutus kattilassa. Laita puolukat, sokeri,suola ja kuuma vesi kattilaan. Kun vesi on kiehumispisteessä vispaa joukkoon ruisjauhot. Hauduta noin tunnin verran, sekoittele muutaman kerran haudutuksen aikana ja koska aika on niin pitkä kannattaa jossain välissä tarkistaa ettei haudutusvesi ole päässyt loppumaan..(kröhöm ei mulle oo koskaan käyny niin). Jos teet tavallisessa kattilassa pitää sekoitella useammin.




Tää maistuu niin aamupalana, välipalana, iltapalana kuin vaikka lounaana tai päivällisenä. Olettaen ettei kuitenkaan joka aterialla ;) Heti valmistumisen jälkeen tykkään syödä lämpöisenä maidon kanssa mutta muuten jääkaappi kylmä puuro maistuu paremmalta ja tietty kylmää maitoa kylkeen. Voi myös lisätä päälle sokeria oman maun mukaan.



Ihanaa viikonloppua teille kaikille ♥


torstai 12. marraskuuta 2015

Ystäväni Lulu

Joku ehkä muistaa mun höpinät tekniikka kammosta? Ja kuinka mä syksyllä viimein taivuin ja hommasin ensimmäisen älypuhelimen kun mun rakas kännykkä sanoi itsensä irti? Noo, mä oon viihtynyt ihan kivasti älypuhelimen omistajana ja onhan tässä paljon kaikkea näppärää toimintoa. Esimerkiksi oon kirjoitellut viimeaikoina postauksia tällä kun se meidän läppäri meni taaaas rikki poikki tällä kertaa kiitos Iivolle, ei kestänyt puolentoista metrin pudotusta ja päällä tanssimista.. Kuinkas se edellinen hajosikaan? Vilkaise täältä.

Niin että nyt läppä ei aukea kuin muutaman sentin eikä näytöstä näe mitään.. Mä siis kytken koneen telkkariin ja siitä pienestä raosta näppäilen :D Eli on ollut helpompi kirjoittaa Lululla ja sitten koneella vaan lisätä kuvat ja linkit. Niin, siis Lulu on nimi jonka mä oon antanut mun kännylle (se on lumia). Nimi tuli jotenkin hirrveen luonnostaan, "missä mun lulu on" "annaks mulle lulun" jy nou, et mä en sano sitä kännykäks tai puhelimeks.

Onks se niinku normaalii? Antaako ihmiset yleensä puhelimille nimiä :D  Miten te kutsutte teidän puhelimia?

p.s. Nyt ennenku joku ahdistuu niin muistutan että mua ei aina tartte ottaa niin vakavasti ;)

tiistai 10. marraskuuta 2015

Pakkiksia :D

Kaikilla on varmaan jotain pakkiksia (=pakkomielteitä) ja vaikka äkkiseltään ei huomaiskaan, niin niitä voi olla aika paljonkin. Mulla ainakin on! Jos aatellaan ihan vaan syötäviä juttuja, on kurkkukarkit mulla varmaan ykkösenä. Tiiäkste niitä isoja legendaarisia vihreitä eukalyptus karkkeja? No Rainbown:lla on semmonen iso sekoitus pussi missä on niitä ja paria muuta saman henkistä, niitä mulla on aina kaapissa ja yleensä laukusta /taskustakin löytyy..Pandan lakut on kuulunut nyt jonkun aikaa mun iltapalan kylkeen ja salaatti ei oo mitään ilman Sriracha kastiketta..namii.. Vielä joku aika sitten mun piti saada iltaisin puoli litraa jäätelöä ennenkuin vois ees aatella nukkumaanmenoa. Mulla on pakkis myös laittaa maito aina ensin kuppiin ja sitten vasta kahvi päälle, vaivaa ihan hirveesti jos jostain syystä pitää tehdä toisin.

Hampaita pestessä mulla on tietty hyvin tarkka järjestys miten mä sen teen ja koitappa tulla täyttämään mun astianpesukonetta, turha vaiva, mä järjestän ne kuitenkin uudelleen. Hiusten pitää olla just eikä melkeen (mun omasta mielestä, muiden mielipiteet ei kiinnosta tässä asiassa) ja mä voin laittaa tavallista ponnaria miljoona kertaa uudestaan jos joku yks karva on väärin. Onneks mä lähes aina saan hiukset nopeeta lähtö kuntoon ettei mee ikä ja terveys ;D Aku kerran tuli vessan ovelle kun tuskailin hiusten kanssa ja sanoi oikeen silleen kärsivästi "no onks se sun letti jo hyvin"..

Ennen mulla oli pakkis laskea rappuset aina kun kävelin niitä ja muistinkin kaikkien tuttujen paikkojen rappusten määrän. Siis tätä mä tein lapsesta asti ja tapa on jäänyt vasta viime vuosina.

Sitten on näitä kausiluontoisia pakkiksia, välillä pitää saada joka aamu mysliä ja banaania aamupalaksi ja välillä vaan all bran kelpaa (sit mä ihmettelen kun lapset ei halua joka aamu puuroa..) Mä taidan olla vähä semmonen rutiini ihminen kun oikein rupee ajatteleen, parempi lopettaa tää itsetutkiskelu ajoissa :D

Entäs sä? Mitä pakkiksia löytyy?

maanantai 9. marraskuuta 2015

Kylpylässä isänpäivää viettämässä

Ai vitsi oli mukava viikonloppu! Lähdettiin perjantai aamuna ajelemaan kohti Oulun Edeniä ja matka menikin mukavasti vaikka oli pidempi  kuin olin muistanut, varmaan sekin vaikutti ettei olla ennen   lasten kanssa sinneppäin ajeltu.. Ajatuksena oli ihan vaan breikki arjesta. Rentoa hengailua perheen kesken, jonkun muun laittamia ruokia ja lillumista kylpylän lämpösessä vedessä. Aika monta tuntia tulikin kaiken kaikkiaan vietettyä vedessä.

Altailta mulla ei oo kuvia koska mulla oli kiire hillua liukumäessä, eihän siinä mitään kuvia oo aikaa räpsiä ;D Meidän pojat on vedessä kuin kotonaan, molempien kanssa ollaan käyty vauva uinnissa ja sitten myöhemmin säännöllisesti uimassa. Kesällä rannalla uiminen on enemmän semmosta rantavedessä leikkimistä eikä nyt ollakkaan käyty sisätiloissa uimassa sitten kuin viimeksi ennen kesää. Aku ei vielä ui ilman kellukkeita mutta sukeltaa pitkät pätkät ja selvästi olis mahis oppia jos vaan osais/viittis opettaa mutta ei nyt viittinyt ruveta prässäämään kun ihan yleinen ilakointi oli selkeesti enemmän mieleen. Ennen ens kesää olis varmasti hyvä tarttua toimeen siinä asiassa kun kuitenkin vietetään aikaa saaristossa niin olisihan se hyvä kun oppis uimaan. Iivollekkin laitoin käsikellukkeet ja heti osasi niiden kanssa pärskiä menemään. Hassun näköinen tommonen kirppu kun itsekseen polskii menemään, äiti tai iskä tietty vanavedessä :) Aku oli vielä Iivoa pienempi kun laitoin menemään kellukkeiden kanssa ja on ne vaan söpöjä ja reippaita  ♥

Ilma oli aika surkea koko viikonlopun mutta eipä meillä olisi paljon ollut aikaa muuta tehdäkkään kuin uida. Lauantaina kävin Iivon kanssa lenkillä päikkäriaikaan ja oli aivan uskomattoman kaunis sumu! Ei siinä paljon eteensä nähnyt. Kylpylä on meren rannalla enkä kyllä yhtään osaa sanoa oliko siinä edustalla saaria tai muuta kun ei mitään nähnyt merelle. Muutaman kuvan nappasin, oli jotenkin ihanan mystinen tunnelma eikä paljon muita ihmisiä ollut liikkessä kun sataa tihuttikin. 

Huomaatko noi kaksi kiveä ison kiven päällä? Näyttää aivan sydämiltä eikö vaan? Joku muu ne on siihen laittanut
mä satuin vaan bongaamaan ne siitä :)





Oli kyllä mahtava ympäristö. Niin vimpan päälle laitettu oli tämä Nallikarin ranta-alue että! Kuvittelin jo meidät kesällä rannalle, oli kivan näköinen leirintäaluekkin pikku-mökkeineen rannan tuntumassa.. Siis kello oli näiden kuvien ottamisen aikaan vähän yli 12, jotain kiehtovaa tässä synkkyydessä. 

Hotellin aamupalathan on aina hyviä, mutta täälä oli kaiken lisäksi suklaa-suihkulähde! Siis ihan oikeesti, niin siistii  :D





Iivo tykkäs varmaan eniten uimisen lisäksi aulassa olevasta akvaariosta, kala kala se huuteli aina kun ohi mentiin ja respan tätejä piti tietty käydä moikkailemassa..


Itse kylpylästä sen verran että kaikki oleellinen löytyi. Poreet, lastenallas, liukumäkiä, aaltokone jne. Suihkutilat olis voinu olla paremmat mutta eikö ne aina oo vähä? Jos takertuu tommosiin pikku seikkoihin ei voi koskaan nauttia mistään. Plussana vielä että oli paljon leluja ja kellukkeita altailla. Lapsilla (ja aikuisilla) oli huippu hauskaa! Meidän perhe suosittelee  :)  

p.s. Myöhään nukkumista ei voitu tänä isänpäivänä meidän iskälle tarjota mutta hivenen monipuolisempi aamupala kuin kotona ;D




perjantai 6. marraskuuta 2015

Paras kanakeitto!

Meillä tehdään vähintään kerran viikossa keittoa ja yks lemppareista on kanakeitto. Iivo on aika valikoiva (eli nirso) mutta tämä uppoaa aina! 



Tähän tarvitaan 5 keskikokoista perunaa, 300g maustamatonta kanasuikaletta, 300g keittojuureksia, 2,5dl kolmen juuston kermaa ja 150g hemapaa (hernemaissipaprikaa), oman maun mukaan mausteita. 

Kuori ja pilko perunat, laita kattilaan ja sekaan keittojuurekset. Vettä ei tartte olla hirveesti koska lopuksi lisätään vielä kerma, silleen että peittyy reilusti. Mä tykkään käyttää näitä valmiiks pilkottuja tuoreita keittojuureksia mutta yhtä hyvin käy pakaste tai itse pilkotut (no ää).


Kiehuta noin 10min ja sillä aikaa ruskista kanasuikaleet pannulla. Lisää kattilaan hemapa ja kiehauta hetki, lisää sitten kanat ja kerma. Kiehauta vielä ja tarkista että perunat on kypsiä. Mä en lisää mitään mausteita jos käytän maustettua kermaa (yleensä käytän). Tai kyllä mä vähän jauhettua kurkumaa laitan, sehän ei juuri miltään maistu mutta tuo kauniin kellertävän värin keittoon. Nam nam!

Nyt me lähdetään viettämään viikonloppua ja isänpäivää Oulun Edeniin, jee  :D Hyvää viikonloppua teille kaikille ♥

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

"Poikasten kanssa" on nyt "Norudemu"!


Kuten otsikko kertoo, on blogi vaihtanut nyt nimeä. Poikasten kanssa on nyt vaihtunut nimeen Norudemu.  Halusin vaihtaa nimeä koska tuntui että poikasten kanssa nimenä viittasi ehkä liikaa siihen että kirjoittaisin enemmän nimenomaan lapsista. Toki kirjoitan myös lapsista ja perheestä ja elän tätä arkea mun poikasten kanssa, mutta en halua blogin nimen rajoittavan mun kirjoitus aiheita. Näin nyt sitten. Blogin sisältö ei muutu miksikään ja toivon että te kaikki lukijat löydätte uuteen osoitteeseen joka on siis tämä norudemu.blogspot.fi.



Tervetuloa!