SE päivä koitti

Arvoituksellinen otsikko. Mikä päivä koitti? Päivä mitä me ollaan odotettu ja pelätty, tiedetty että se koittaa ja oltu kiitollisia että ei vielä. Päivä, jonka iltana Iivo ilmoitti "iskä, mä muuten osaan kiivetä pois täältä", ja täältä on siis pinnasängystä. Eeeiiiii...!! Se meidän rauhallisista illoista ja sujuvasta nukkumaan menosta. Henkeä pidätellen odotettiin että pitääkö tämä uhkaus paikkansa ja pari minuuttia sänkyyn laiton jälkeen Iivon huoneeseen syttyi valot, sydän alkoi pamppailla... kohta kääntyi kahva ja siinä samassa mun vatsa kääntyi ympäri.. pian olohuoneessa seisoi iloinen ja ylpeä poika.

Olen saattanut joskus ohimennen mainita että Iivo nukkuu vielä pinnasängyssä. Koitimme joku aika sitten siirtää Iivoa isoon sänkyyn, mutta se kokeilu päättyi viikon päästä koska emme yksinkertaisesti jaksaneet. Iivo on sen verran jääräpää ja sitkeä-sissi että hän ravasi joka ilta 1-3tuntia huoneesta pois, en laskenut kuinka monta kertaa mutta noin 2,5 kertaa MINUUTISSA! Että laskeppa siitä. Laitettiin siis pinnasänky takaisin. Iivohan ei tästä lannistunut vaan alkoi liikkua pinnasängyn kanssa huoneessaan ja lopulta myös huoneesta ulos.. Mua vastaan tuli siis eteisessä Iivo pinnasängyssä. Jotenkin nytkyttämällä hän sai sänkyä hilattua eteenpäin, avasi oven ja nytkytteli pois huoneestaan. Tämä peli vihellettiin poikki hyvin nopeasti. Ami haki porakoneen autotallista ja pulttasi sängyn seinään kiinni. Iivohan on tosi ketterä poika joten on suoranainen ihme että hän ei ole kiivennyt pinnasägystä pois, osa syy saattaa se että hän nukkuu edelleen unipussissa ♥ (ja nimenomaan siksi ettei saisi päähänsä kiipiä pois). Koska Iivo kuitenkin osaa riisua unipussin halutessaan, ollaan henkeä pidätellen odotettu tätä päivää joka siis koitti pari päivää sitten.

Se oli ihan kamala fiasko. Kun tämä pikku simpanssi huomasi ettei meille ole oikeastaan mitään "aseita" tässä tilanteessa, homma meni melko villiksi. Lopulta yritettiin jo mennä itsekkin nukkumaan mutta eihän voi jättää iloisesti ympäri taloa juoksentelevaa taaperoa yksin hillumaan yötä vasten?! Lopulta Ami sai Iivon rauhoitettua sänkyyn,  onneksi.

Eilen sitten odottelimme iltaa kauhun sekaisin tuntein ja käytiin toimintasuunnitelmaa läpi. Jotenkin ihmeen kaupalla kaikki meni tosi hyvin. Iivo on satunnaisesti nukkunut isossa sängyssä halutessaan tässä välissä joten uusi juttu se ei ole. Hän tuli vain kerran ulos huoneesta. Ami kävi jonkinmuotoisen pienen kehityskeskustelun Iivon kanssa ja hän jäi hyvässä hengessä nukkumaan. Uskomatonta.

Saas nähdä kuinka tänään käy.. wish me luck!

♥ Nora

Huonosti syövä taapero

Oon useastikkin maininnut että meidän Iivo on ollut aina huono syömään, tai siis siitä asti kun kiinteitä aikoinaan aloitettiin. Silloin meni monta kuukautta ennen kuin saattoi sanoa Iivon oikeasti syöneen ensimmäisen kerran jotain. Painokäyrä teki mojovan notkahduksen silloin ja Iivohan oli jo muutenkin siro vauva joten sehän tiesi painokontrollia ja päänvaivaa. Ihan kamalasti asia ei mua stressannut koska imetin ja tiesin että Iivo oli virkeä, terve, iloinen ja kehittyi normaalisti. Neuvolastakaan ei hirveästi painostettu, kiitos siitä. Ainut konkreettinen neuvo jonka silloin sain oli lisätä kasviöljyä ruokaan mutta kun Iivo ei juuri syönyt ruokaa niin.. Tein ruuat itse ja tietysti yritin tehdä niistä mahdollisimman ravintorikkaita ja energiapitoisia.

Kun oltiin Iivon 2v neuvolassa tilanne oli se että hyvien ja (enimmäkseen) huonojen kausien jälkeen en pystynyt muistamaan koska Iivo olisi edes maistanut lämmintä ruokaa. Hänelle ei ole koskaan tehnyt tiukkaa jättää vaikka useampi ateria väliin jos niikseen tulee.. Silloin tartuin tarjoukseen käydä ravintoterapeutilla. Usein ihmiset suhtautuu vähän skeptisesti ravintoterapeutteihin ja mäkin kuulin useamman tuhahduksen kun asiasta kerroin eri ihmisille. En itsekkään ole ihan pihalla ravinnon suhteen mutta päätin mennä avoimin mielin, jos vaikka saisi jotain keinoja tai varmistuksia omille ajatuksille.

Tehtiin ravintoterapeutin kanssa lista siitä mistä Iivon ruokavalio pääasiassa koostui. Se näytti kutakuinkin tältä (hyvänä päivänä):

(en erittele tähän mitä on tarjottu ja jätetty syömättä, meillä syödään terveellistä kotiruokaa)

Aamupala: 

Ruisleipää/karjalanpiirakkaa, hedelmää, kurkkua ja maitoa. Näyttää vielä ihan hyvältä.

Lounas:

Kurkkua, maitoa.

Välipala:

Ruisleipää/ jugurttia, hedelmää/ rusinoita ja usein esim. auringonkukansiemeniä/pähkinöitä, maitoa.

Päivällinen:

Kurkkua, maitoa.

Iltapala:

Jugurttia jossa päällä "kuivia" kaurahiutaleita, hedelmää, maitoa.

Hän siis jätti kaikki tarjotut lämpimät ruuat väliin. Poikkeuksena hyvin hyvin harvoin tarjotut ranskalaiset tai esim. grillattu makkara..

Nakkia grillaamassa syksyllä

Yhdessä tarkisteltiin listaa ja verrattiin ruokaympyrään. Pidin siitä että ravintoterapeutti ei ollut lainkaan kapeakatseinen. Vaikka Iivon syömiset poikkesi melkoisesti perinteisestä lautasmallista, ei se kokonaisuutena ollutkaan laisinkaan paha. Suurin puute oli vähäinen proteiinin määrä mikä tietysti johtui siitä että Iivo ei syönyt lihaa/kalaa/munaa oikeastaan ollenkaan. Mutta, se proteiinin määrä mitä noin pieni lapsi tarvitsee on lopulta aika vähäinen. Toinen huoli oli riittävä hyvien rasvojen saanti sillä me käytimme leivällä Oivariinia. Ei saatu yhtään noottia kevytmaidon tai oivariinin käytöstä :) Positiivista oli se että Iivo on aina syönyt monipuolisesti hedelmiä, eikä muutkaan hänen lempparit olleet lainkaan epäterveellisiä. Itseä mietitytti se että ainut vihannes mitä Iivo söi oli kurkku mutta kuulemma monipuolinen hedelmien syönti korvasi tätä puutetta. Puhelinaika sovittiin parin kk päähän.

Mitä tekee Iivo ravintolassa kun muut syö? Kuva Turkista viime toukokuulta.

Miten tilannetta lähdettiin ratkomaan? Sain listan hyvistä vinkeistä liittyen ruokailuun nirson lapsen kanssa. Koitin etsiä listaa mutta se on todennäköisesti mennyt roskiin..

Tärkeimmät vinkit mitä me poimittiin oli:

-Lautasella kaikki ruoat erikseen, ei sikinsokin.
-Pidetään annokset pieninä niin tulee helpommin onnistumisia, lisää saa aina.
-Ei kiinnitetä huomiota syömättömyyteen, jos ei maistu voi poistua pöydästä. Ei sirkuksia, maanitteluita tai uhkailuja.
-Kun syö tai edes maistaa, kehutaan.
-Otetaan mukaan ruuanlaittoon

Mitä muutoksia tehtiin tarjottuun ruokaan? Sovittiin että proteiinin määrää pitäisi nostaa, toiveena oli tietenkin että saataisiin Iivo syömään tavallista kotiruokaa mutta kunnes se onnistuisi hyvä olisi saada lisättyä esim. palkokasveja ruokavalioon. No, se ainut vihannes oli tosiaan kurkku tuossa vaiheessa.. Onneksi oli alkukesää ja huomattiin että tuoreet sokeriherneet maistuu joten niitä mussuteltiin mm. välipalalla. Hyvien rasvojen määrää piti myös lisätä, ehdotuksena oli lisätä öljyä ruokaan mutta kun ei syö ruokaa niin.. Vaihdoimme oivariinin levitteeseen jossa on enemmän kasvirasvaa koska leivän päällähän se helpoiten Iivolle meni. Maitoa meni myös aika paljon mikä piti vatsan täytenä ilman ruokaa. Maitoa siis tarjottiin edelleen mutta pienempiä määriä kerralla ja enemmän vettä. Oikeastaan se oli siinä, suurin muutos siis tehtiin omiin asenteisiin ja tapoihin liittyen ruokailuun.

Banaaniletut maistuu niin aamu-, väli- kuin ilta-palaksi. Ohje löytyy täältä, klik!

Siitä sitten alettiin hommiin! Alkuun Iivo ei edelleenkään syönyt ruokaa, oli vain iloinen kun pääsi nopeammin pois pöydästä :D Mutta yllättäen muutaman päivän päästä hän maistoikin lusikallisen, pian toisen, ja ennen kuin huomattiin söi kokonaisen annoksen! Kun koitti tarkistus puhelinaika, Iivo oli lisännyt porkkanan ja paprikan vihannesluetteloon sekä vaihtelevalla menestyksellä erilaiset kotiruuat. Ei tämä toki mikään ihmeparantuminen ollut, vieläkin se on ihan päivästä kiinni syökö hän vai ei. Ajattelen että kyllä se ajan kanssa helpottaa. Iivo kuitenkin syö hyvin erilaisia ruokia, ihan joka päivä vaan ei maistu. Turhauttavinta on se että ei voi ennustaa kelpaako joku ruoka vai ei. Viimeksi kun tein tätä söi kaikki ja pyysi lisää, nyt ei edes maista. Onneksi Akun kanssa tälläisiä ongelmia ei ole.

Smoothiet maistuu :) Kuva Turkista viime toukokuulta.

Tällä hetkellä vihannes lista on kasvanut vielä kesäkurpitsalla, tomaatilla ja satunnaisesti muillakin tarjolla olevilla vihanneksilla, kaikki ehdottomasti raakana. Lihan koostumus tuntuisi jotenkin ällöttävän Iivoa ja siksi teen usein itse lihapullia ja kanapullia. Niitä hän useimmiten syö, mieluummin vielä kanapullia. Jauheliha kastikkeen teen niin että n.200g jauhelihaa ja 1-1,5dl tummaa soijarouhetta, koostumus on hienompi ja molemmat pojat tykkää kovasti. Muusia Iivo ei syö oikeastaan ollenkaan ja perunan tarjoankin lähes aina veneperunoina eli teen ns. noralaisia ;) ohjeen löydät tästä vanhasta postauksesta. Joskus aamuisin tehdään smoothiet, Iivo tykkää kun se on semmoinen puuha minkä hän osaa oikeastaan yksinkin tehdä (valvovan silmän alla).

Meidän perus smoothie ohje:

-Banaani
-Maustamatonta jugurttia
-Pakkasesta marjoja esim. mustia viinimarjoja tai puolukkaa
-Hunajaa
-Kaurahiutaleita/kauraleseitä
-Liraus maitoa

Ainekset sopivissa suhteissa blenderiin ja surr surr, valmista tuli :)

Olen pitkälti luopunut perinteisestä mallista jossa syödään aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Joinakin päivinä syödään tai "syödään" nuo kaikki mutta usein jos ei ole menoa meillä nukutaan vähän myöhempään jolloin aamupala venyy ja siten kaikki ateriat. Silloin voidaan jättää joko lounas, välipala tai päivällinen väliin riippuen meidän menoista ja fiiliksistä. Kunhan aterioiden väli ei veny liian pitkäksi ja päivään mahtuu yksi lämmin ateria.

Onko muut painineet samojen ongelmien kanssa? Onko parhaita vinkkejä? Koska tämä nirsoilu oikein loppuu :D

♥ Nora

Kuka väittikään ettei lapset tuu kalliiksi..

Usein kun puhutaan että lapset tulee kalliiksi, joku fiksu heittää että "eihän ne nyt niin kalliiksi tuu, se on omista valinnoista kiinni" jne.. Noo, mä rohkenen olla eri mieltä. Siitä päivästä kun poikamme Iivo alkoi hilata itseään eteenpäin, on meiltä tuhoutunut jos jonkinmoista omaisuutta.

Kaikenmoista pienempää damagea on kokenut Akun lelut. Tietysti ne rakkaimmat ja makeimmat on joutuneet riiviömäisen pikkuveljen armottomaan käsittelyyn. Sydäntäsärkevä ulvaisu "Iiivooo" kertoo aina paljon, aina ei ees heti huvita mennä katsomaan että no mitä nyt?

Eniten meikäläisen aivoon (ja kukkaroon) on kolahtanut vähän isompien hankintojen tuhoutuminen. Ostettiin viime talvena uusi tv-taso. Meillä oli ollut vuosia samanlainen eri sävyisenä vaan ja päätettiin ostaa samanlainen koska se oli ollut niin kestävä ja käytössä hyvä. No ei mennyt kauaa kun seisomaan nousua harjoitteleva Iivonen alkoi avata tason lasi ovia ja nousta niiden varaan..niks naks ja ovet oli entiset. Onneksi ei käynyt hullusti. Kohta Iivo oli paukuttanut pikku autoilla tason kannen klommoille, irrottanut vetolaatikoiden ovia ja istuskellut vetolaatikoissa niin että kiskot petti. Ollaankin naurettu että Iivo on kuin Stitch elokuvasta Lilo ja Stitch :D No siinä se riekaleinen tv-taso komeilee.

 Viimeisimpänä on tietysti tämä tietokone härdelli. Meidän pikku hommamies Akuhan tuhosi meidän edellisen läppärin muutama kuukausi sitten puristamalla muovisella liimapuristimella näytön rikki. Nyt pari viikkoa sitten Iivo veti läppärin johdosta alas takan reunalta (onneksi ei jäänyt alle) ja kun se ei vielä riittänyt täydelliseen tuhoon päättipä poikanen tanssahdella koneen päällä varmistaakseen tuhon. Arvaattekos viimeisimmän? Pari päivää sitten Iivo sai käsiinsä Amin muutama viikkoa vanhan älypuhelimen ja juoksi suorinta tietä vessaan ja sinne mulskahti pöntöön! Mitäs siinä, oma vika kun lapsi pääsee käsiksi ekektroniikkaan tai yleensäkään mihinhään arvokkaaseen tavaraan. Tuo on vaan niin ovela että se rehaa tuoleja ja jakkaroita ympäriinsä. Välillä mä vien kaikki keittiön tuolitkin kodinhoitohuoneeseen jos on pakko saada jotain tehtyä ja Iivolla on riiviö fiilis :D

Oikeesti Iivo on kyllä rauhoittunut viime kuukausina paljon ja tietää sääntöjä, hänen kanssa voi jopa neuvotella tyyliin "ensin ruoka sitten banaani" :) Mutta onhan se vilkas ja kokeilunhaluinen! Ja älkää ymmärtäkö väärin tätä tekstiä, mä otan kyllä ite vastuun siitä jos pieni lapsi pääsee rikkomaan esineitä. Tämä poikanen on kyllä niin nopea ja kekseliäs että vaikka oon samassa huoneessa en aina kerkee estää suunnitelmia, vierestä kuule katot ja kuin hidastetussa filmissä huudat "eeeeiiii" ja vahinko on tapahtunut. Ihana rakas pikku riiviö <3

Piti vielä laittaa kuva. Kuvailin taannoin näitä mantelisia puolukkamuffinsseja ja kesken kaiken huomasin että Iivo oli hiipinyt taustalle valmiina iskemään  ;)

Kun vauvasta kuoriutuu taapero ♥

Alkukesästä tuntui että mulla oli vielä vauva. Vaikka Iivo käveli (juoksi) jo mutta sanoja ei juuri tullut, puheen harjoittelu ikäänkuin lakkasi kun Iivo oppi kävelemään. Nyt Iivo on ruvennut puhumaan enemmän ja jopa tottelee välillä kehoituksia kuten "tule tänne" "mennään syömään" "haluatko kylpyyn" jne. Ymmärtää siis puhetta  :D  Välillä on tuntunut kuin puhuisi seinälle, niin kiireinen ja kova puuhaamaan tämä pikku mies on. 

Iivolla on kotona omat lempipuuhat kuten kaappien tyhjäys. Aamuisin Iivo katsoo hetken sohvalla lastenohjelmia, ehkä noin 10-15min ja sitten hän on valmis aamukylpyyn  ;D Kylvyssä käydään ennen ja jälkeen aamupalan, sitten vähän leikkiä ja ehkä vielä takaisin kylpyyn.

Pikku vesi-peto  ♥ hotellin isossa kylpyammeessa.

 Nyt Iivo on siis 1v3kk (muutaman päivän päästä) ja nukkuu pääasiassa öisin 10-12tuntia ja päivällä 2-3tuntia. Kaksi kertaa on jäänyt päikkärit kokonaan väliin kun on ollut jännää puuhaa ja kunnialla on selvitty niistäkin päivistä.

 Iivolla on aika paljonkin sanoja kun oikein rupeen miettimään, ainakin; kylpy, takki(kylpytakki), anna, vauva, äiti, aku, tissi, kirja, touho, kukka, kakka, nadja(mun sisko), pois, tänne, pallo, vettä, poppa, mummi, paappa, nukkuu, pupu, tutti, vaippa, pipo, nenä, napa, kiikkaa, hei hei .. ei nyt tuu muuta mieleen.. Iivo myös "ahaa" kun silittää, antaa paljon pusuja, sanoo "oho" kun tiputtaa jotain ja laulaa "ihhahhaa" ja kutittelee "kuti kuti". Akulla on Amin tekemä puinen leikkipyssy ja Iivo sanoo "pam pam" kun pitää sitä kädessään. Aika hyvin siis pystyy jo ilmaisemaan itseään ja huomaa kyllä että tietynlainen turhautuminen ja levottomuus on rauhoittunut kun on oppinut vähän puhumaan. Toki kaikki sanat ei tuu täydellisesti mutta me ymmärretään Iivoa ja sehän on tärkeintä.

Enpä olisi muutama viikko sitten arvannut että Iivo voi istua mielellään hetken maalaamassa  :D

Välillä Iivo jopa leikkii hetken itsekseen ja jos on kavereita niin on täysillä leikeissä mukana eikä paljon äitiä kaipaa. Jos tulee pipi niin sitten on kyllä päästävä äitin tai iskän syliin. Sanoisin että Iivolla on tulisempi temperamentti kuin veljellään, jos hän haluaa jotain sen kyllä kuulee kaikki.

Käytiin neuvolassa ottamassa toinen punkki-rokote, kolmas tulee sitten vasta toukokuussa. Paino kontrolli oli siinä samassa ja olihan se paino lähtenyt nousuun, jee  :D  Syö se siis jotain vaikka välillä tuntuukin toivottomalta.

Illalla kun on iltakylpy ja iltapala ohi, Iivo menee itse yläkerran rapuille, sanoo nukkuu ja antaa pusuja  :D  Menee siis mielellään nukkumaan ja nukahtaa aina nopeasti, ei ole koskaan tarvinnut nukuttaa. Siinä mielessä helppo kaveri. Yö hulinatkin on (taas) rauhoittunut kiitos taas uusien nukkumajärjestelyiden. Tässä välissä Iivo ja Aku nukkuivat samassa huoneessa viikon verran ja sitten Aku muutti meidän huoneeseen nukkumaan ja tämä on nyt paras järjestely. Eli Iivo nukkuu ylhäisessä yksinäsyydessään ja me muut sitten samassa huoneessa  :D   Iivo on nyt nukkunut välillä hyvin ja välillä todella hyvin joten jos tätä kestäisi nyt vaikka muutaman viikon niin voidaan kokeilla poikia taas samaan huoneeseen. 

Tampereen reissulla käytiin tietty myös Ikeassa ja Iivo sain valita ensimmäistä kertaa itse uuden lelun. Koitin näyttää vähän kaikkia ja lopulta hän sanoi "anna" kun näki tämän poika-vauvan  ♥ Sitä on nyt "ahaailtu" ja pusuteltu. 

 Muutama kuukausi on ollut hulinaa, huonosti nukuttuja öitä ja on tuntunut ettei Iivoon saa kontaktia kun se vaan viipottaa tuulispäänä menemään.  Kaikenkaikkiaan tuntuu että nyt ollaan voiton puolella, en tiedä mistä mutta kuitenkin  :D  Meillä on reipas ja aurinkoinen pikku taapero ♥

(Lisäys saman päivän iltana, Iivo sanoo myös "hyvää yötä") ♥♥