tiistai 4. huhtikuuta 2017

SE päivä koitti

Arvoituksellinen otsikko. Mikä päivä koitti? Päivä mitä me ollaan odotettu ja pelätty, tiedetty että se koittaa ja oltu kiitollisia että ei vielä. Päivä, jonka iltana Iivo ilmoitti "iskä, mä muuten osaan kiivetä pois täältä", ja täältä on siis pinnasängystä. Eeeiiiii...!! Se meidän rauhallisista illoista ja sujuvasta nukkumaan menosta. Henkeä pidätellen odotettiin että pitääkö tämä uhkaus paikkansa ja pari minuuttia sänkyyn laiton jälkeen Iivon huoneeseen syttyi valot, sydän alkoi pamppailla... kohta kääntyi kahva ja siinä samassa mun vatsa kääntyi ympäri.. pian olohuoneessa seisoi iloinen ja ylpeä poika.


Olen saattanut joskus ohimennen mainita että Iivo nukkuu vielä pinnasängyssä. Koitimme joku aika sitten siirtää Iivoa isoon sänkyyn, mutta se kokeilu päättyi viikon päästä koska emme yksinkertaisesti jaksaneet. Iivo on sen verran jääräpää ja sitkeä-sissi että hän ravasi joka ilta 1-3tuntia huoneesta pois, en laskenut kuinka monta kertaa mutta noin 2,5 kertaa MINUUTISSA! Että laskeppa siitä. Laitettiin siis pinnasänky takaisin. Iivohan ei tästä lannistunut vaan alkoi liikkua pinnasängyn kanssa huoneessaan ja lopulta myös huoneesta ulos.. Mua vastaan tuli siis eteisessä Iivo pinnasängyssä. Jotenkin nytkyttämällä hän sai sänkyä hilattua eteenpäin, avasi oven ja nytkytteli pois huoneestaan. Tämä peli vihellettiin poikki hyvin nopeasti. Ami haki porakoneen autotallista ja pulttasi sängyn seinään kiinni. Iivohan on tosi ketterä poika joten on suoranainen ihme että hän ei ole kiivennyt pinnasägystä pois, osa syy saattaa se että hän nukkuu edelleen unipussissa ♥ (ja nimenomaan siksi ettei saisi päähänsä kiipiä pois). Koska Iivo kuitenkin osaa riisua unipussin halutessaan, ollaan henkeä pidätellen odotettu tätä päivää joka siis koitti pari päivää sitten.

Se oli ihan kamala fiasko. Kun tämä pikku simpanssi huomasi ettei meille ole oikeastaan mitään "aseita" tässä tilanteessa, homma meni melko villiksi. Lopulta yritettiin jo mennä itsekkin nukkumaan mutta eihän voi jättää iloisesti ympäri taloa juoksentelevaa taaperoa yksin hillumaan yötä vasten?! Lopulta Ami sai Iivon rauhoitettua sänkyyn,  onneksi.

Eilen sitten odottelimme iltaa kauhun sekaisin tuntein ja käytiin toimintasuunnitelmaa läpi. Jotenkin ihmeen kaupalla kaikki meni tosi hyvin. Iivo on satunnaisesti nukkunut isossa sängyssä halutessaan tässä välissä joten uusi juttu se ei ole. Hän tuli vain kerran ulos huoneesta. Ami kävi jonkinmuotoisen pienen kehityskeskustelun Iivon kanssa ja hän jäi hyvässä hengessä nukkumaan. Uskomatonta.

Saas nähdä kuinka tänään käy.. wish me luck!

♥ Nora

6 kommenttia:

  1. Voi eikä. :D Pitikö pokka kun poika tuli pinnasängyn kanssa ulos huoneesta? Tuota aikaa kauhulla odotellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siinä vaiheessa mä olin lähinnä kauhistunut :D mitä se seuraavaksi keksii?!? Mutta kyllähän se rupes naurattamaan kun ensin keksittiin ratkaisu pulmaan :D

      Poista
  2. Hahaa.. "Mua vastaan tuli siis eteisessä Iivo pinnasängyssä.".. Tästä sain hyvät naurut! :D Yleensähän nämä siirtymävaiheet menevät muutaman kerran jälkeen ihan hyvin! Pidän kuitenkin peukkuja, ettei hän nyt keksisi mitään ihan hulluja touhuja iltaisin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tolle "kohtaukselle" kyllä naurettu paljon, jälkeen päin.. "Yleensä" ei kyllä yleensä päde meidän Iivoon :D :D mutta toivotaan tosiaan että tämäkin vaihe saada kunnialla loppuun :)

      Poista
  3. Voih, tsemppiä! On teillä ollut aika taistelua : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä ♥ Taistelut jatkuu, eiköhän tää tästä joskus :D

      Poista

Kiitos kommentista ♥