perjantai 17. marraskuuta 2017

Kotiäidin pelastus, kerhot!

Alustan tätä tekstiä hieman mun mietteillä päiväkodista.

Meidän perheen lapset eivät ole koskaan olleet päiväkodissa. Kun Aku oli 1v4kk ikäinen hän oli puolen vuoden pätkän mun siskolla hoidossa kun palasin työelämään. Sitten aloin tehdä vähemmän tunteja ja hoito onnistui omin/suvun voimin. Oon tosi kiitollinen kaikille jotka meitä auttoi ja erityisesti tietysti mun siskolle sillä hän mahdollisti mun töihin paluun, en olisi laittanut Akua päiväkotiin. Mulle on ollut aina selvää että tahdon hoitaa ja kasvattaa itse omat lapseni mahdollisimman pitkään kotona enkä koe että päiväkoti voisi tarjota mun lapsille mitään mitä en itse pystyisi järjestämään ilman lasten hoitoon laittamista. Omahyväisesti olen siis sitä mieltä että olen paras "varhaiskasvattaja" mun omille lapsille. Päiväkoti ei kuitenkaan ole mulle mikään peikko eikä kyse ole siitä ettenkö luottaisi ammattilaisiin. Näen kuitenkin päiväkodin ensisijaisesti paikkana  mihin lapset nyt vaan pitää laittaa jos aikoo mennä töihin enkä viihdekeskuksena lapsille joiden vanhemmat ei keksi heille tekemistä. Lisätään nyt vielä että jos perheen/lapsen hyvinvointi sitä oikeasti vaatii, on hyvä että lapsi saa osallistua varhaiskasvatukseen. En myöskään tuomitse niitä joiden isompi lapsi käy pari kertaa viikossa hoidossa kun äiti on pienemmän kanssa kotona eikä kerhoiluun ole mahdollisuutta. En itsekään jaksaisi jos kaikki kolme lasta olisi päivät läpeensä aina helmoissa, loma-ajat riittää :D

Vähän tärähtänyt kännykkä kuva viime kesältä mutta haitanneeko tuo kun vähän tärähtänyttä on porukkakin
Tästä pitkästä alustuksesta päästäänkin itse asiaan. Me ollaan kaikkina näinä mun kotiäiti vuosina otettu ilo irti perhekerhoista, kerhoista ja vertaistuesta. Alkuun kun Aku, meidän esikoinen syntyi, oli mulla jo oma tukiverkosto. Oltiin mun siskon sekä isäni puolison kanssa kaikki kolme yhtäaikaa raskaana ja siinä olikin oiva oma "raskausryhmä". Myöhemmin perustettiin oma "vauva-kerho" jossa meitä oli muutama ennestään tuttu äiti. Kun vauvat kasvoi ja osa äideistä palasi työelämään, kuten minäkin hetkeksi, ryhmä hajosi. Silloin löysin perhekerhot. Alkuun jännitti ihan hirveästi, en tuntenut ketään ja oli vaikea tietää ketä uskaltaa lähestyä. Onko noi jotka tuola juttelee jo hyviä ystäviä keskenään vai voinko osallistua keskusteluun? Moni sanoo ettei mene kerhoihin koska pelkää "klikkejä", että kaikki muut äidit tuntevat toisensa eivätkä ota uutta mukaan. Aika pian huomasin että kyllä kaikille uskaltaa jutella, joidenkin kanssa juttu luistaa paremmin mutta kaikki äidit on sielä samasta syystä: he haluavat seuraa sekä itselleen että lapselleen. Aina varma keskustelun aloitus on vaikkapa: Onpa söpö hymy/rusetti/paita/mikä ikinä, minkä ikäinen hän on? Siitä sitten kerrot oman lapsen iän ja kysyt seuraavaksi vaikka nimen. Aina voi myös ohimennen mainita kuinka kiva kun aurinko taas paistaa/harmi kun sataa kun tota rapaa on joka puolella, hehheh. Mutta jos jäät täysin omiin oloihin, voi muut luulla että et ole kiinnostunut heidän seurastaan.

(koska varsinaisista kerhoista mulla ei ole kuvia missä ei näkyisi muita lapsia, kuvitan tekstin poikien kuvilla joissa he molemmat ovat n.3v sillä sen ikäisinä he ovat aloittaneet avoimen pk:n kerhossa)

Aku 3v hurmuri

Perhekerhot on siis pop. Ollaan tutustuttu hirveän moniin ihmisiin, saatu jopa ihan oikeita ystäviä. Kuitenkin kun lapsi kasvaa, hän tarvitsee aina vaan enemmän oman ikäistä seuraa ja (ainakin useimmille) tekee ihan hyvää olla välillä ilman äitiäkin. Meillä on niin loistava avoimen päiväkodin kerho että en voi tarpeeksi hehkuttaa. Aku kävi kerhoa kolme vuotta kunnes nyt aloitti eskarin samassa pihapiirissä. Iivo taas aloitti jo viime keväänä samassa ryhmässä Akun kanssa ja on nyt sitten jatkanut ilman isoveliä. On ihana kun lapset saa ystäviä ja kertoilee mitä ovat tehneet. Ne omat jutut on tosi tärkeitä. Tämä meidän kerho on 2xviikko ja 4tuntia kerrallaan, he ulkoilevat, askartelevat, laulavat, syövät kunnon lounaan ja leikkivät tietysti. Tämä maksaa hieman alle 40e kuukaudessa, ei paha.

Aikoinaan Iivo kävi jo 1v6kk lähtien Setlementti yhdistyksen järjestämässä puistokerhossa.  Hän kävi siellä kerran viikossa, päivä oli sama kuin Akun kerho joten samalla reissulla kun vein Akun kerhoon (näinä päivinä kuljettiin poikkeuksellisesti autolla) ajoin keskustaan ja vein Iivon puistoon. Iivo oli perhekerhosta tuttujen hoitajien huomassa yleensä pari tuntia, vähän säästä riippuen. Sillä aikaa mä kävin kaupassa kunnon viikko ostoksilla ja joskus kerkesin käydä moikkaamassa iäkästä mummaa. Ikävä kyllä tämä puistokerho lopetettiin sillä kysyntää ei ollut mikä oli kyllä mun mielestä todella harmillista. Seuraava vuosi käytiin Iivon kanssa sitten "vain" perhekerhoissa. Meidän yleinen viikko ohjelma oli:

Maanantai: Kotipäivä eli ulkoilua keskenämme tai puistotreffit.
Tiistai: Akulla kerho, Iivon kanssa Vestikselle perhekerhoon jossa myös lounas, jess!
Keskiviikko: Koko poppoo seurakunnan Tenavatuokioon.
Torstai: Akulla kerho, Iivon kanssa hoidettiin kauppareissu ja tehtiin jotain kivaa kahdestaan.
Perjantai: Koko poppoo Vestikselle perhekerhoon jossa usein myös muskari.

Meillä oli kaksi "kotipäivää" mutta meidän alueella olisi jokaiselle viikonpäivälle jotain, joillekkin päiville useampia!

Iivo mussukka 3v


Nyt tilanne on se että Aku käy joka päivä eskarissa ja Iivolla on tuo 2xviikko kerho. Syksyllä Aku aloitti seurakunnan luonto- ja liikntakerhossa joka on iltapäiväkerho kerran viikossa. Kerho on toisella puolella kaupunkia ja harmittelin sitä ettei Iivo voi ikänsä puolesta osallistua kun kerran sinne asti ajellaan. Kävi kuitenkin ilmi että seurakunnalla on kyllä iltapäiväkerho johon myös Iivo voi osallistua tosin eri kaupungin osassa (meidän alueella ei mitään iltapäiväkerhoja ole). Kerhot on samaan aikaan joten vien ensin toisen pojan ja sitten toisen, Ami hakee pojat kun pääsee töistä joten ihan hirveästi ajeluja ei tule. Aivan loistavaa! AKu käy kerhossaan hyvän ystävänsä kanssa ja pidänkin tätä enemmän harrastuksena kuin kerhona. Iivo taas on luonteeltaan semmoinen että tarvitsee äksöniä ja järjestettyä tekemistä enemmän kuin esimerkiksi Aku saman ikäisenä joten hän menee enemmän kuin mielellään "kaupunkikerhoonsa" jossa on Tenavatuokiosta ennestään tuttu ohjaaja. Näiden omien kerhojen lisäksi Iivo pääsee edelleen käymään mun ja Mimmin kanssa sekä Tenavatuokiossa että Vestiksellä joista on tullut tosi tärkeitä paikkoja.

Huh, mikä teksti. Voisin tähän loppuun sanoa kaikille äideille jotka arastelee perhekerhoon menoa että rohkeasti vaan! Olisin kuollut tylsyyteen miljoonasti ilman näitä paikkoja. Todennäköisesti en viihtyisi kotona ilman näitä paikkoja. Välttämättä kaikki ei löydä uutta sydänystävää kuten minä ♥ mutta varmasti paljon juttuseuraa ja kavereita/hyvän päivän tuttuja. Itse pidän myös tärkeänä että tunnen alueen äitejä joilla on saman ikäisiä lapsia. Meidän lapset tulee käymään yhdessä koulussa sekä harrastuksissa.

Olisikin kiva kuulla kuinka muut hyödyntävät kerhoja, kerhoillaanko teillä?

♥ Nora

tiistai 14. marraskuuta 2017

Martinex ja iki-ihanat Muumit ♥ sis. alekoodin!

Martinex muumi
Muumituotteita, Martinex 

Pari viikkoa sitten vietettiin Perheblogien Kehittämispäivää ja silloin saimme myös hyvin mielenkiintoiset lahjapussit jotka meille lahjoitti Martinex.  Pussista löytyi valikoima iki-ihania Muumituotteita. Molemmat pojat, mutta erityisesti Iivo, ovat kovia muumifaneja joten kaikki tuotteet pääsi meillä heti käyttöön.

Tämän Muumipeikko pehmon Mimmi tosin nappasi omakseen jo paluumatkalla junassa. 

Martinex muumi
Muumipeikko, Martinex 

Ja tämä Haisuli juomapullo pääsi heti seuraavana päivänä Akun painitreeneihin mukaan.

Martinex muumi
Haisuli juomapullo, Martinex 

Iivo on viime aikoina innostunut palapeleistä ja jostain kumman syystä ne meidän muutamat palapelit on aika kärsineitä  (vinkki, Iivo). Mulla olikin tarkoituksena hommata pukinkonttiin palapelejä mutta en kyllä millään malttanut alkaa näitä säästämään vaan annoin ne heti Iivolle ja hyvä niin. Näiden parissa tuolla ikiliikkujalla vierähtää tovi jos toinenkin. Palapelisetti sisältää kaksi palapeliä joista toisessa on 20 ja toisessa 40 palaa.

Muumi palapeli, Martinex 



Martinex muumituotteet

Tämä Muumipeikon kalaretki  peli on valittu vuoden lastenpeliksi 2016 enkä ihmettele yhtään! Tämä on aivan loistava peli, pienikin ymmärtää säännöt eikä kuitenkaan ole tylsä isommallekaan lapselle. Tätä siis pelataan lähes päivittäin, tässä on myös se hyvä ettei yksi peli kestä kovin kauaa joten levotonkin lapsi jaksaa keskittyä.

Martinex muumi

Martinex muumi
Muumipeikon kalaretki, Martinex 


Vielä ei olla päästy pipareita leipomaan mutta kun päästään niin tämä Piparimuottisetti pääsee kyllä heti heti testiin. Laitettiin jo strösselit eli "koristeet" valmiiksi tähän suloiseen Talvimaa minipurkkiin odottelemaan.

Muumi Piparimuottisetti, Martinex 

Martinex muumi
Talvimaa minipurkki, Martinex 


Heei! Vinkkinä teille joilla on joululahjat vielä hakusessa, tästä linkistä -> Martinex pääset suoraan Martinexin sivuille shoppailemaan ja koodilla LUMI10 saat 10% alennusta! Sieltä löydät paaljon paljon lisää muumeja sekä vaikka ja mitä muuta, käyhän tutustumassa.

Yhteistyössä Perheblogit.fi sekä Martinex

♥ Nora


torstai 9. marraskuuta 2017

Voihan sisaruskateus


Kaikki kenellä on sisaruksia tietää että jatkuvasti on joku pieni kilpailu meneillään.  Kuka saa eniten huomiota, kenellä on parhaat koulunumerot, kuka saa sytyttää saunan ja kenen lasissa on eniten limsaa. Mun lapsuuden kodissa siis varsinkin tää limsa juttu sai aina ihan järkyttävät mittasuhteet.  Vaikka ne olis mitattu millinmitalla, ei niissä olisi voinut olla kaikkien mielestä yhtä paljon. Kilpailua siis oli ja kateutta, mikä varmaan osaltaan johtui siitä että nelilapsisessa perheessä esimerkiksi kaikki herkut oli korvamerkitty. Pienen harkinnan jälkeen kerron erään tarinan isosiskojen semi törkeestä käytöksestä pikkuveljiään kohtaan:

"Olipa kerran kaksi teini-ikäistä siskosta ja kaksi heidän ala-koulu ikäistä veljeään. Pakastimessa oli jäätelöt vain siskoksille koska pojat olivat ahmineet omansa ja kovasti kärttivät näitä jäljellä olevia. Tyttöjen ei oikeastaan tehnyt mieli mutta eihän niitä poiskaan voinut antaa. Tilanne eteni ja mutkien sekä vauhdikkaan takaa-ajon jälkeen päädytään lopputulemaan jossa veljet itkee silmät päästä jäätelöjen perään ja nämä julmat siskot nauraa kippurassa, jäätelöt levinneenä pitkin ovien pieliä ja kaikkien sisarusten vaatteita. Eli, parempi jäätelö maassa kuin veljen suussa? Tarinan henkilöt saattavat olla todellisia."

Tästä päästäänkin meidän arjessa esiintyvään sisaruskateuteen. Sitähän esiintyy, tietysti. Aina kun vain toinen pojista saa jotain, on toinen vakaasti sitä mieltä että toinen saa aina jotain ja itse ei koskaan mitään. Ei silti olla haluttu lähteä sille linjalle että aina pitää saada samaa kuin veli, pojat on kuitenkin eri ikäisiä ja saavat erilaisia juttuja ja etuisuuksia. Onneksi kyse on kuitenkin aika pienistä asioista ja kateus on ohimenvää kun selitetään miksi toinen jotain saa ja muistutetaan että mitä kadehtiva itse on saanut/tulee saamaan.


Tässä yhtenä päivänä havahduin keskeltä niin absurdia tilannetta että en alkuun tiennyt itkeäkkö vai nauraa. Pojat oli koko päivän kinanneet milloin mistäkin ja aloin olla aika kypsä jatkuvaan erotuomarina oloon. Tuli aika kerätä leikit ennen ruokaa ja kohta kuulin keittiöön ihan järkyttävää älämölöä ja itkua, sekavaa syyttelyä ja puolustelua. Juoksin paikalle salamana sillä kuvittelin että nyt on sattunut jokin vähintäänkin ensiapua vaativa haaveri. Lopulta sain itkun sekaisesta soperruksesta selville mitä oli tapahtunut. Aku oli tahtonut kerätä junaradan junatallin mutta Iivo oli kerinnyt ensin. Akun pyynnöstä huolimatta Iivo ei ollut suostunut siihen että junatalli otetaan pois laatikosta jotta Aku voi kerätä sen. Kyllä luit oikein. Seisoin hetken hiljaa hölmönä ja mietin että huudanko vai itkenkö vai mitä teen, oli semmonen epätoivoinen olo. Sitten mun sisältä alkoi pulputa jotain jota ensin luulin itkuksi, romahdin polvilleni maahan ja aloinkin nauraa vedet silmissä (johtui varmaan osaltaan helpotuksestakin kun mitään ei ollutkaan tapahtunut). Tässä vaiheessa mun yleisö oli hipihiljaa. Kohta pojatkin pyyhki kyyneliä ja nauroi. Siis apua, näköjään sisarukset voi kadehtia myös siitä kuka saa/joutuu siivoamaan!

Pliis, sanokaa mulle että muidenkin lapset tekee tälläistä  :D

♥ Nora


maanantai 6. marraskuuta 2017

Miten tässä nyt näin kävi?

Tässä sitä taas ollaan. Hartiat kipeenä, päätä särkee ja kädet puutuu. Tämä johtuu huonoista nukkumis asennoista ja ne huonot asennot taas johtuu levottomasta vauvasta. Mimmi on nukkunut aivan uskomattoman hyviä yöunia ihan alusta asti mutta levottomuus alkoi ehkä vajaa pari kuukautta sitten. Silloin yhdistin sen selkeästi siihen että hän oli oppimassa ryömimään ja havahtui usein harjoittelemaan tätä. Nythän on niin ettei Mimmi (7 ja puoli kuukautta) vieläkään varsinaisesti ryömi vaikka uutta oppiikin liikkumisen suhteen. Hän nostaa ylävartaloa ja peppua, valmistautuu siis konttaamiseen. Hän myös lekottelee kyljellään, harjoitteelee istumaan menoa. Mutta nämä kaikki taidot on vaiheessa. Oletan siis edelleen että tämä on syy yöllisiin heräilyihin ja kun taidot karttuu hän rauhoittuu.


Jep jep. Näiden jälkeen aletaankin yölliset seisomis harjoitukset ja kiitos uusien taitojen voi sitten vaikka ryömiä karkuun äidin kainalosta. Toistaiseksi Mimmi rauhoittuu heti havahduttuaan kun nappaan kainaloon ja ikävä kyllä tavaksi on tullut antaa tissiä. Tiedän ettei hän nälkäänsä havahdu mutta se on nopein tapa päästä itsekkin taas (hetkeksi) uneen. Yöllisten heräilyjen tahti sen kun kiihtyy viikkojen kuluessa, kelloa en yöllä katso enkä laske kertoja mutta veikkaisin että joinakin öinä tahti lähenee kerta tuntiin. Kohta on pakko tehdä jotain, mutta mitä?

Mimmi nukkuu sivuvaunussa (tai tarkoitus olisi..) mun vieressä. Illalla hän menee omaan sänkyyn nukkumaan niin että on ensin tainnutettu tissillä. Viime iltoina on pitänyt viedä tuttia useamman kerran ennenkuin itse menen nukkumaan 2-3 tuntia myöhemmin. Usein hän havahtuu heti kun tulen sänkyyn ja on sitten vieressä koko yön. Ei mua haittaa että hän nukkuu vieressä, se on ihanaa. Olisi vaan kiva saada molemmille enemmän yhtenäistä unta, luojan kiitos Mimmi ei jää valvomaan tai itke.

Peukku suussa ♥

Mistä lähdetään liikkeelle? Auttaisiko jos oppisi nukahtamaan illalla ilman tissiä? Imun tarve tuntuu olevan kova. Tutti on käytössä, ennen Mimmi "nukutti" itsensä peukalolla mutta tutti otettiin kuvioihin kun ilmat kylmeni eikä vaunuissa voinut enää syödä peukaloa. Tutti onkin sitten helppo huitoa pois ja sitä saa käydä nostelemassa.

Muistan kyllä kun poikien kanssa on tullut se hetki että tarttis tehdä jotain mutta joka kerralla ongelma kohdat on hieman erilaisia. Nyt kaipaisinkin vertaistukea, vinkkejä ja ideoita. Kaikki otetaan vastaan!

♥ Nora

torstai 2. marraskuuta 2017

Arvet iholla

Ihmisen iho on ihmeellinen. Iho on ihmisen suurimpia elimiä ja on samalla niin kestävä ja niin herkkä. Ihmisten ihot arpeutuu erilailla, mulla itsellä jää helposti pienestäkin haaverista näkyvä arpi.

Vasemmassa kämmenessä on arpi kun löin vahingossa siihen puukolla, taisin olla noin 11-12 vuotias ja oltiin partioleirillä. Haava oli syvä ja valvoin koko yön laavulla peläten saavani verenmyrkytyksen. Lopulta haava parani hyvin mutta arpi jäi muistoksi. Molemmissa polvissa mulla on pyöreät arvet kun poltin ne kyykistyessäni laittamaan saunan pesään puita, taisin olla 10v.  Vasemman peukalon mutkitteleva arpi, joka on edelleen tunnoton, tuli teininä kännissä kaatuessa. Sitä sitten yöllä päivystyksessä tikkailtiin, ei niitä elämän tähtihetkiä..

Raskausarpia mulle ei kuitenkaan ole paljoa tullut. Pari pientä jokaisesta raskaudesta. Ei mun vatsani silti arveton ole. Viime keväänä laitoin joitain paljaita masukuvia someen kun olin viimeisilläni raskaana, armollisen mustavalkoisena. En tykkää laittaa someen kovin vähävaatteisia kuvia mutta tein tässä poikkeuksen ja paljastin vatsani. Ei ollut mitenkään itsestäänselvää että tekisin niin. Tässä kuvassa mun kädet on hyvin tarkasti aseteltu. Kuva on myös otettu muustakin kuin valaistuksellisista syistä juuri tältä puolelta.


Otin myös toisen kuvan itselleni. Siltä väärältä puolelta. Siinä komeilee raskauden esiintuoma maksaläiskä. Siinä näkyy muutama haalea raskausarpi. Siinä on myös umppari arpi sekä kolme tähystysarpea. Suurimpana siinä komeilee iso arpi avoleikkauksesta. Jos mua ei tunne ja tiedä että kaikki lapset on syntyneet alateitse sitä voisi luulla sektioarveksi. Se on kuitenkin arpi kiireellisestä leikkauksesta jossa mulla poistettiin toinen munasarja endometrioosin takia. Olin kärsinyt kovista kivuista jo lähes kymmenen vuotta ja lukuisista lääkärikäynneistä ja sairaalareissuista huolimatta syytä ei löydetty ennenkuin lähdettiin varmuuden vuoksi poistamaan umpparia ja siinä samalla löydettiin todellinen syy kivuille.


Arvet on toki pienenneet ja haalistuneet vuosien myötä enkä koskaa peittele vatsaani esim. rannalla. Mutta että julkaisen kuvan jossa iso arpi loistaa keskellä vatsaa, pitää mun olla valmis kertomaan mistä se on tullut eikä tätä aihetta ole aiemmin sivuttu blogissa. Harvemmin tuota muistaakaan enään, onhan siitä aikaa. Mutta luonnollisesti kun ottaa kuvia nimenomaan vatsasta, se aiheuttaa pohdintaa. Julkaisenko kuvan koko komeudesta ja selitän vai otanko kuvan "paremmalta" puolelta.

Mutta siinä se nyt on, mun "salaisuus" jonka takia esimerkiksi söpöt masukuvat joissa kädet muodostaa sydämen vatsan keskelle, on jäänyt ottamatta. Oon kuitenkin iloinen että nämä kaikki arvet näkyy, ne muistuttaa mua eletystä elämästä.

♥ Nora

tiistai 31. lokakuuta 2017

Megastar laivalla

Lauantaina oli ihan superhyper mahtavaa kun oli taas aika viettää Perheblogien kehittämispäivää. Nää on aina ollut ihan parhaita päiviä eikä tämäkään ollut poikkeus. Upeat puitteet meidän kehittelylle tarjosi Tallink Silja uudella Megastar laivallaan jossa meille oli varattuna oma kokoustila Comfort Lounge tiloista tarjoiluineen, nam! 

Uuden karheassa laivassa oli ehdottomasti sitä jotain, luksusta arjen keskellä. Kokoustila oli tilava ja valoisa, koko seinän kattavista suurista ikkunoista sai nauttia merimaisemista samalla kun katsastettiin menneet ja tehtiin suunnitelmat sekä tavoitteet tulevalle. 

megastar tallinksilja
Comfort Lounge Megastar laivalla

Megastar laiva
Comfort Lounge Megastar laivalla. Kuva Såfin, Lapsiparkki. Kiitos ♥

Mullahan oli matkaseurana Mimmuska koska en häntä malttanut jättää kotiin. Mimmi leikki lattialla huivin päällä kun me kokoustettiin ja löytyipä Comfort Loungen tarjoiluista Mimmillekkin sopivaa pikku purtavaa!


Pääsimme myös nauttimaan Megastar- laivan Delight buffetista joka oli todella monipuolinen ja raikas, tuoreita ja puhtaita makuja ja varmasti jokaiselle jotain. Koko matkan sai nauttia myös silmänruokana laivan upeasta sisustuksesta. 

megastar delight buffet
Delight buffet, Megastar


Megastar Delight buffet

Ruuan jälkeen käytiin Mimmin kanssa katsastamassa laivan leikkihuone josta löytyikin kaikkea kivaa katseltavaa. Meidän pojat olisivat kyllä todellakin viihtyneet leikkihuoneessa josta löytyi pelejä vähän isommille, iso kiipeilyteline liukumäkineen, piirtely mahdollisuus, paljon leluja ja muuta kivaa. Mimmi ei vielä osaa ryömiä tai istua tukevasti eikä näin ollen päässyt varsinaisesti osallistumaan mutta vietettiin pitkä tovi värikästä sisustusta ihaillen ja lasten ilakointia seuraten.


megastar leikkihuone

megastar leikkihuone

Leikkihuoneen ulkoseinällä oli useita ikkunasyvennyksiä pehmeine penkkeineen, siinäpä rentouttava paikka vanhemmille seurata lasten touhuja.

megastar leikkihuone




Ja siis aivan mahtava juttu mihin en itse ole muualla törmännyt, leikkihuoneen vieressä olevan ravintolan seinällä oli iso televisio josta näkyi leikkihuone, vanhemmat voivat siis seurata lasten leikkiä samalla kun itse syövät! Tälläisiä lisää kiitos.

megastar leikkihuone

Kerettiin myös tehdä hieman ostoksia mutta täytyy sanoa että viisi tuntia meni ihan ennätys ajassa. Liekö johtunut seurasta vai viihtyisästä laivasta, ehkä molemmista.

Kiitos Tallink Silja ja Megastar sekä upeat blogisiskot ikimuistoisesta päivästä.

Mukana menossa: LapsiparkkiIhan vaan tavismutsiKommammaaÄiti on vähän väsynyt sekä Marialla. Erityis kiitokset meidän tiiminvetäjälle Sarille ♥



♥Nora


Yhteistyössä Tallinksilja ja Perheblogit.fi

perjantai 27. lokakuuta 2017

Matkaan lähden..


 Tänään saavuttiin Mimmin kanssa ihan kahdestaan Helsinkiin! Pieni tyttöjen-reissu on mulla ollut muutenkin mielessä mutta ei tämä matka ihan puhdas shoppailu reissu ole vaikka kerettiin kyllä kierrellä sielä sun täälä ennen kuin kaaduttiin hotellin valkoisiin lakanoihin. Huomenna aamulla nähdään pitkästä aikaa Perheblogit - porukalla kehittämispäivän merkeissä. Kaikki ei harmi kyllä pääse paikalle mutta me ketkä päästään, tullaan pitään niiiin hauskaa! Tällä porukalla on aina ihan paras meno, saa nauraa taas varastoon ♥ ja jotenkin kummassa saadaan jotain järkevääkin aikaan ;D


Junamatkat meni Mimmin kuinkas muuten kuin loistavasti, on mulla loisto-tyttö ♥

Huomenna kannattaa seurailla meidän menoa instassa, jos et vielä seuraa niin -> @norudemu

♥ Nora

torstai 26. lokakuuta 2017

Kuinka meidän kiinteiden aloitus sujui?

Pidempi aikainen lukija tietää varmasti että imetys on mulle tärkeää joten myös Mimmi sai nauttia elämänsä alkutaipaleen täysimetyksestä. Noin reilu viikko ennen 6kk päivää aloitettiin maistelemaan kiinteitä, ensin muutaman päivän kerran päivässä pari lusikan kärjellistä ja sitten pikkuhiljaa lisättiin määrää ja kertoja.


Mulla oli pieni pelko että kuinkahan lähtee sujumaan sillä aikoinaan Iivon kanssa saatiin tehdä todella työtä kiinteiden aloituksen kanssa. Stressasin ja inhosin jo etukäteen ajatustakin soseiden tekemisestä, muistot niistä kaikista turhista tunneista keittiössä ja roskiin heitetyistä ruuista oli jäänyt kaivelemaan enemmän kuin arvasinkaan. Iivo alkoi syömään edes jotain tissimaidon lisäksi vasta noin 8kk iässä ja paljon paljon pidempään (lue, edelleen) on tehty erilaisia temppuja että hän söisi. No, tilanne on nykyään melko hyvä mutta "traumat" se jätti.


Nyt siis päätin että aiemmasta poiketen en ota stressiä siitä että teen kaiken itse vaan ostan myös valmiita ruokia Mimmille jos siltä tuntuu. Omaatuntoa helpottaakseni olen ostanut luomua, määrät on vielä niin pieniä että hintaerokin on tosi pieni. Tarkoitus on että Mimmi sormiruokailisi myös soseiden rinnalla ja siitä sitten pikkuhiljaa siirtyy samaan ruokaan muun perheen kanssa.

Kuinka Mimmi sitten on ottanut uudet makuelämykset vastaan? Aivan loistavasti! Mä oon niin tyytyväinen ♥ Toivotaan että sama ennakkoluulottomuus jatkuu kun ikää tulee. Mimmi on ihan pro syömään jo nyt 7kk ja 3päivän iässä. En olisi voinut kuvitellakkaan antavani pojille kurkku/porkkanatikkua käteen tuossa iässä, tai että he olisivat itse poimineet pöydältä puolukoita suuhunsa ja vielä syöneet ne! Ensinnäkin heillä kesti paljon kauemmin tottua uusiin makuihin ja he kakoivat helposti. Aku oksensi kaaressa aina kun tuli liian iso pala ja Iivo taas oli tukehtua paloihin ja aina sai olla sydän syrjällään. Ei siis sormiruokailtu heidän kanssaan..


Nyt Mimmi syö kolme- neljä kertaa päivässä. Aamulla hedelmää tai puuroa, riippuu vähän nälästä. Lounaaksi kasvissosetta jossa lihaa ja iltapalaksi puuroa hedelmäsoseella. Neljättä ateriaa yritetään lisätä esim välipalana lounaan ja iltapalan väliin. Toistaiseksi Mimmi syö lounaan niin myöhään että toista lämmintä ruokaa on ollut vaikea lisätä. Päiväuni rytmi on myös edelleen ihan sattumanvarainen eli ruokaillaan kun tilanne on sopiva. Tissiä tietty vähän joka välissä. Ruokamäärät on noin kolmasosa- puolikas pikkupilttipurkillisesta, iltapuuroa menee eniten.  Lähes joka aterialla annan myös jotain pureskeltavaa kuten: porkkanaa (raakana), kurkkua, omenaa, banaania, päärynää, melonia, vauvojen ruisnaksuja, puolukoita jne. Mimmi ei vielä istu kovin jämäkästi joten se luonnollisesti vaikeuttaa itse syömistä mutta halu on kova ja joka päivä hän istuu hieman paremmin joten pikkuhiljaa kohti tavoitteita.


Tällä hetkellä on siis hyvät fiilikset kiinteiden aloituksesta, edes masuvaivoja ei ole tullut. Mutta palataanpa asiaan parin kuukauden kuluttua, onko vielä yhtä ruusuista.  Ja sori hei ettei nämä ruokakuvat ole nyt mitään lavastettuja vaan ihan sitä "arjen realismia"  ;D

♥ Nora


perjantai 20. lokakuuta 2017

"Teillä on varmaan kova meno koko ajan "


Ihmisethän päästelee suustaan kaikenmoisia viisauksia ajattelematta sen pidemmälle. Viime aikoina oon kuullut aika monta kertaa jotain tämän tyylistä "Teillä on  varmaan kova meno koko ajan " tai "teillä sitä hommaa riittää" ja kuulinpa kerran että "kaksikin olis varmaan riittänyt ".. Vaikka kommentit on todennäköisesti tarkoitettu ihan vaan keskusteluksi, mulle tulee jotenkin negatiivinen viba siitä kun vihjaillaan että mä jotenkin kärsisin mun lapsista. Tarkoitti sanoja sitä tai ei.

Luonnollisesti lapsiperheessä on hulinaa, ainakin toivottavasti koska lapsien kuuluukin vähän hulinoida. Vaikka hommaa tietty piisaa aamusta iltaan, toisin kuin niin moni tuntuu luulevan ei meillä kuitenkaan mikään jatkuva show ole päällä. Enimmäkseen päivät menee ihan rauhallisissa merkeissä. Kuinka meidän päivät sitten sujuu?



Oon saanut luotua meidän arki aamuihin toimivan rytmin minkä ansiosta päästään aamuisin pääasiassa lähtemään ajoissa ja hyvillä mielin matkaan, se on kurjaa jos heti aamusta kiireessä pitää vängätä. Vien joka aamu Iivon ja Mimmin kanssa Akun eskariin ja siitä sitten jatketaan omiin menoihin. Joskus Iivolla on oma kerho samassa pihapiirissä ja joskus mennään perhekerhoihin.

Kun ollaan haettu Aku eskarista tullaan kotiin. Ennen välipalaa pojat jää joko pihaan leikkimään tai tulevat sisälle leikkimään. Pojat leikkii tosi hienosti keskenään vaikka toki riitelevätkin, mutta kun tilanteet huomaa ajoissa saa kelkan yleensä käännettyä tai sitten heitä pitää ohjata muihin puuhiin. Sanoisin että kun muistaa pitää korvat auki niin pysyy kartalla eikä tilanteet pääse kaoottisiksi.  Iltapäivät menee pitkälti leikkien legoilla, autoilla ja rooliasuilla tai ulkona kavereiden kanssa. Ruokailut ja ulkoilut rytmittää eniten meidän päiviä vielä kun Mimmillä ei ole tarkkoja päiväuni aikoja. Ehkä villeintä meno on meillä ennen iltapalaa. Sekin pyritään aloittamaan ajoissa jotta on tarpeeksi aikaa rauhoittua iltapalan, hampaidenpesun ja iltasadun aikana. Sängyssä vielä jutellaan päivän kuulumiset ja jutellaan milloin mistäkin tärkeästä.


Eli vaikka maaginen kahden lapsen raja on ylitetty, täälä on ihan henkisesti ja fyysisesti hyvinvoivia lapsia ja aikuisia.  Ei revitä hiuksia päästä kun lapset rääkyy kuorossa, kukaan ei roiku kattolampuissa (ainakaan vielä) , äitikin  jaksaa aamuisin pestä hampaat ja harjata hiukset eikä iskä jää työpäivän jälkeen pakoilemaan perhettään ylitöihin (kai). Ääntä tästä porukasta lähtee eikä pojat kyllä oo mistään rauhallisimmasta päästä mutta henkilökohtaisesti oon tottunut meteliin jo lapsuudessa. Harhakuvitelmia lapsukaisistani istumassa tärkätyissä puvuissaan lajittelemassa kiiltokuvia mulla ei oikeastaan ollutkaan.

Entäs kodinhoito? Töiden määrä on toki lievästi lisääntynyt ja aika taas vähentynyt mutta kyllä sitä aina löytää sen ajan sille mitä pitää tärkeänä.  Mulle siisteys on tärkeää, ahdistun jos alkaa kertyä sotkua joten siivoilen vähän pitkin päivää eikä kaaosta pääse syntymään.  Meillä on toki jo ennestään aika vähän tavaraa, ei juuri mitään turhaa ja käytän aikaa hyvien säilytys ratkaisujen keksimiseen meillä kun on tosi vähän säilytystilaa. Se auttaa siisteyden ylläpidossa, eli ei, kotimme ei muistuta kaatopaikkaa.


Aika on kortilla mutta koitetaan antaa kaikille lapsille aikaa ja huomiota heidän tarpeidensa mukaan. Akun kanssa pelaillaan lautapelejä, luetaan ja rakennetaan pikku legoilla. Iivo kanssa leikitään palomies Samia, tehdään muovailuvahoilla ja luetaan. Mimmi taas tykkää kun nauretaan, lauletaan ja ihan vaan tuijotellaan silmiin. Tälläisiin pieniin hetkiin löytyy aikaa ja joskus kun voi, panostetaan enemmän ja tehdään jotain spesiaalimpaa.

Varmasti on niitäkin perheitä joissa arki on kaoottisempaa, meillä helpottaa tietysti tyytyväinen vauva ja se ettei meidän lapset ole ihan pienillä ikäeroilla. Mutta se että oletetaan jotain toisten elämästä tietämättä siitä mitään ei ole kivaa.  Väkisinkin tekee mieli puolustautua ettei meidän elämä mitään kamalaa sekasortoa ole vaikka meillä on kolme lasta, ei kai kolme edes ole paljon?



♥ Nora


lauantai 14. lokakuuta 2017

Puolivuotias prinsessa ♥


Heti alkuun pitää sanoa että vaikka meillä on batmanit ja barbit sulassa sovussa lelukopassa, mun tyttö on mulle prinsessa niin kauan kunnes hän itse sanoo että ei ole. Puen hänet mekkoon ja kimalteisiin, ostan "tyttöjen" juttuja. Koska mä voin. Jos hän itse taas valitsee sieltä lelukopasta "poikien" juttuja, sitten hän valitsee ja sinä päivänä kun oma tyyli alkaa olla tärkeä, otan toiveet huomioon vaatekaupassa. Mutta nyt, mulla on prinsessa ♥


Mimmi on valloittava persoona. Syntymästään asti hän on lumonnut meidät kaikki suurilla silmillään jotka vetää katsetta puoleensa kuin magneetit. Ensimmäiset kuukaudet hän tankkasi läheisyyttä joten nyt voi jo reippain mielin tutkiskella maailmaa lattialta käsin ihan itsekseenkin. Toki kaikista kivointa on seurata isoveljien leikkiä joihin pääsee välillä mukaankin (halusi tai ei). Mimmi tykkää kovasti omista muutamista leluistaan ja toistaiseksi ne riittää, ei siis ole vielä tarvinnut lähteä ryömimään vaikka yritystä onkin.


Mimmi rakastaa nauraa, kunnon kikatus irtoaa kun vaan hipaisee kaulaa tai kainaloita. Hän myös pyyttää leikkiin, katselee päälle ja naureskelee, kun pyyntö huomataan ei riemulla ole rajaa. Mimmi onkin aika vekkuli, huumorintajuinen sanoisin. Perus pieruhuumori iskee, pää kääntyy ja hymy irtoaa varmasti jos joku tekee pieruääniä.. että semmonen prinsessa ;)


Mimmi on rohkea ja utelias, jokainen uusi ihminen on mahdollinen ystävä ja jokaista uutta asiaa on kiva päästä kokeilemaan.


Vesi on tärkeä elementti, kun mennään kylppäriin ja laittaa suihkun päälle on Mimmi heti innoissaan "jess, kylpyyn". Saunominen on myös kivaa, parit pikku löylyt ja "vilpottelut" kuuluu viikonloppuun. Siksi vauvauinti onkin oiva koko perheen harrastus, Mimmi on kuin kala vedessä.


Musiikki on tietenkin tärkeää, meillä kuunnellaan musiikkia ja lauletaan.. paljon. Menevät biisit saa pikku-prinsessan jytäämään ja tutut unilaulut rauhoittaa.


Kun päivisin pitää tutkiskella maailmaa, öisin on hyvä tankata läheisyyttä. Uni tulee vieläkin parhaiten äitin ja iskän välissä, päiväunetkin on alkanut maistumaan syksyn ja aikaisemman rytmin myötä. Vaikka tissi-maito on vielä pitkään pääravintoa, on kiinteiden maistelu alkanut hyvin. Mimmi on ruuankin suhteen utelias ja toistaiseksi kaikki tarjottu on kelvannut.


Mimmi on kyllä ihan loistava pakkaus. Iloinen, utelias, rohkea ja lempeä tyttö, meidän mussukka ♥


♥ Nora