Vuoristoradassa

"Vielä aamulla mä olin ihan liekeissä, tästä tulee hyvä päivä. Kaikki menee mukavasti putkeen eikä edes sada! Päästään oikein oven suuhun asti lasten kanssa aamulla ilman mitään hoputtelua tai riidan poikasta.  Touho tulee oven suussa vastaan, on ollut aamu kierroksella pihassa. Meinaan päästää sen vaan menemään mutta onneksi nappaan pyyhkeen ja alan kuivata tassuja.  Käykin ilmi että koko koira on yltäpäältä mudassa, siis oikeesti, ei silleen pikkusen. Hiki nousee, lukitsen koiran kylppäriin odottamaan koska nyt on pakko lähteä viemään Akua eskariin.

Viedään Aku ja tullaan Iivon ja Mimmin kanssa saman tien takaisin. Ärsyttää koska oltiin ajateltu mennä puistoon mutta nyt on pakko mennä pesemään Touho joka on kerinnyt sotkea kylppärin seiniä myöten mudalla.  Onneksi Mimmi nukkuu ja Iivo leikkii palomiestä.

Huhhuh mikä homma. Rapaa vaan riittää ja riittää ja Touho yrittää karata jatkuvasti suihkukaapista jonka poistovesiputki  (tai mikä lie) on tukossa todennäköisesti mun hiuksista.. Ja sitten vielä seinien pesu, tai samaan syssyyn koko kylppäri! Virhe, tässä vaiheessa aamua en arvaa kuinka loppuun ajettu oon jo neljältä iltapäivällä.

Done! Puuh, jos vaikka hetkeksi istumaan.. Ai katos vaan Mimmi herää."

Kuinka nopeaa asiat unohtuukaan. Löysin tämän tekstin pätkän luonnoksista ja jotenkin muistan alkaneeni tätä kirjoittaa mutta kuten näkyy, kesken on jäänyt eikä mulla enää ole hajuakaan mitä kaikkea sitten iltapäivään mennessä on mahdollisesti sattunutkaan. Villi veikkaus on että Mimmi ei ainakaan ole nukkunut enempää päiväunia, pojat on varmaan tapellut ja olisko Ami jäänyt vielä peräti ylitöihin? Jotain normaalista poikkeavaa on täytynyt tapahtua että olen oikein vaivautunut kirjoittamaan asiasta mutta enempää en tiedä. Otsikko "vuoristoradassa" viittaa siihen että päivässä on ollut myös jotain perus hyvästä päivästä poikkeavaa erityistä kivaakin. Joka tapauksessa, tämä on muistutus ainakin siitä että ne katastrofaaliset päivätkin unohtuu ja että kotiäidin elämä on kiireistä kun kirjoitus katkeaa kesken lauseen ja löytyy puolen vuoden päästä.

♥ Nora

Kotiäidin pelastus, kerhot!

Alustan tätä tekstiä hieman mun mietteillä päiväkodista.

Meidän perheen lapset eivät ole koskaan olleet päiväkodissa. Kun Aku oli 1v4kk ikäinen hän oli puolen vuoden pätkän mun siskolla hoidossa kun palasin työelämään. Sitten aloin tehdä vähemmän tunteja ja hoito onnistui omin/suvun voimin. Oon tosi kiitollinen kaikille jotka meitä auttoi ja erityisesti tietysti mun siskolle sillä hän mahdollisti mun töihin paluun, en olisi laittanut Akua päiväkotiin. Mulle on ollut aina selvää että tahdon hoitaa ja kasvattaa itse omat lapseni mahdollisimman pitkään kotona enkä koe että päiväkoti voisi tarjota mun lapsille mitään mitä en itse pystyisi järjestämään ilman lasten hoitoon laittamista. Omahyväisesti olen siis sitä mieltä että olen paras "varhaiskasvattaja" mun omille lapsille. Päiväkoti ei kuitenkaan ole mulle mikään peikko eikä kyse ole siitä ettenkö luottaisi ammattilaisiin. Näen kuitenkin päiväkodin ensisijaisesti paikkana  mihin lapset nyt vaan pitää laittaa jos aikoo mennä töihin enkä viihdekeskuksena lapsille joiden vanhemmat ei keksi heille tekemistä. Lisätään nyt vielä että jos perheen/lapsen hyvinvointi sitä oikeasti vaatii, on hyvä että lapsi saa osallistua varhaiskasvatukseen. En myöskään tuomitse niitä joiden isompi lapsi käy pari kertaa viikossa hoidossa kun äiti on pienemmän kanssa kotona eikä kerhoiluun ole mahdollisuutta. En itsekään jaksaisi jos kaikki kolme lasta olisi päivät läpeensä aina helmoissa, loma-ajat riittää :D

Vähän tärähtänyt kännykkä kuva viime kesältä mutta haitanneeko tuo kun vähän tärähtänyttä on porukkakin

Tästä pitkästä alustuksesta päästäänkin itse asiaan. Me ollaan kaikkina näinä mun kotiäiti vuosina otettu ilo irti perhekerhoista, kerhoista ja vertaistuesta. Alkuun kun Aku, meidän esikoinen syntyi, oli mulla jo oma tukiverkosto. Oltiin mun siskon sekä isäni puolison kanssa kaikki kolme yhtäaikaa raskaana ja siinä olikin oiva oma "raskausryhmä". Myöhemmin perustettiin oma "vauva-kerho" jossa meitä oli muutama ennestään tuttu äiti. Kun vauvat kasvoi ja osa äideistä palasi työelämään, kuten minäkin hetkeksi, ryhmä hajosi. Silloin löysin perhekerhot. Alkuun jännitti ihan hirveästi, en tuntenut ketään ja oli vaikea tietää ketä uskaltaa lähestyä. Onko noi jotka tuola juttelee jo hyviä ystäviä keskenään vai voinko osallistua keskusteluun? Moni sanoo ettei mene kerhoihin koska pelkää "klikkejä", että kaikki muut äidit tuntevat toisensa eivätkä ota uutta mukaan. Aika pian huomasin että kyllä kaikille uskaltaa jutella, joidenkin kanssa juttu luistaa paremmin mutta kaikki äidit on sielä samasta syystä: he haluavat seuraa sekä itselleen että lapselleen. Aina varma keskustelun aloitus on vaikkapa: Onpa söpö hymy/rusetti/paita/mikä ikinä, minkä ikäinen hän on? Siitä sitten kerrot oman lapsen iän ja kysyt seuraavaksi vaikka nimen. Aina voi myös ohimennen mainita kuinka kiva kun aurinko taas paistaa/harmi kun sataa kun tota rapaa on joka puolella, hehheh. Mutta jos jäät täysin omiin oloihin, voi muut luulla että et ole kiinnostunut heidän seurastaan.

(koska varsinaisista kerhoista mulla ei ole kuvia missä ei näkyisi muita lapsia, kuvitan tekstin poikien kuvilla joissa he molemmat ovat n.3v sillä sen ikäisinä he ovat aloittaneet avoimen pk:n kerhossa)

Aku 3v hurmuri

Perhekerhot on siis pop. Ollaan tutustuttu hirveän moniin ihmisiin, saatu jopa ihan oikeita ystäviä. Kuitenkin kun lapsi kasvaa, hän tarvitsee aina vaan enemmän oman ikäistä seuraa ja (ainakin useimmille) tekee ihan hyvää olla välillä ilman äitiäkin. Meillä on niin loistava avoimen päiväkodin kerho että en voi tarpeeksi hehkuttaa. Aku kävi kerhoa kolme vuotta kunnes nyt aloitti eskarin samassa pihapiirissä. Iivo taas aloitti jo viime keväänä samassa ryhmässä Akun kanssa ja on nyt sitten jatkanut ilman isoveliä. On ihana kun lapset saa ystäviä ja kertoilee mitä ovat tehneet. Ne omat jutut on tosi tärkeitä. Tämä meidän kerho on 2xviikko ja 4tuntia kerrallaan, he ulkoilevat, askartelevat, laulavat, syövät kunnon lounaan ja leikkivät tietysti. Tämä maksaa hieman alle 40e kuukaudessa, ei paha.

Aikoinaan Iivo kävi jo 1v6kk lähtien Setlementti yhdistyksen järjestämässä puistokerhossa.  Hän kävi siellä kerran viikossa, päivä oli sama kuin Akun kerho joten samalla reissulla kun vein Akun kerhoon (näinä päivinä kuljettiin poikkeuksellisesti autolla) ajoin keskustaan ja vein Iivon puistoon. Iivo oli perhekerhosta tuttujen hoitajien huomassa yleensä pari tuntia, vähän säästä riippuen. Sillä aikaa mä kävin kaupassa kunnon viikko ostoksilla ja joskus kerkesin käydä moikkaamassa iäkästä mummaa. Ikävä kyllä tämä puistokerho lopetettiin sillä kysyntää ei ollut mikä oli kyllä mun mielestä todella harmillista. Seuraava vuosi käytiin Iivon kanssa sitten "vain" perhekerhoissa. Meidän yleinen viikko ohjelma oli:

Maanantai: Kotipäivä eli ulkoilua keskenämme tai puistotreffit.
Tiistai: Akulla kerho, Iivon kanssa Vestikselle perhekerhoon jossa myös lounas, jess!
Keskiviikko: Koko poppoo seurakunnan Tenavatuokioon.
Torstai: Akulla kerho, Iivon kanssa hoidettiin kauppareissu ja tehtiin jotain kivaa kahdestaan.
Perjantai: Koko poppoo Vestikselle perhekerhoon jossa usein myös muskari.

Meillä oli kaksi "kotipäivää" mutta meidän alueella olisi jokaiselle viikonpäivälle jotain, joillekkin päiville useampia!

Iivo mussukka 3v

Nyt tilanne on se että Aku käy joka päivä eskarissa ja Iivolla on tuo 2xviikko kerho. Syksyllä Aku aloitti seurakunnan luonto- ja liikntakerhossa joka on iltapäiväkerho kerran viikossa. Kerho on toisella puolella kaupunkia ja harmittelin sitä ettei Iivo voi ikänsä puolesta osallistua kun kerran sinne asti ajellaan. Kävi kuitenkin ilmi että seurakunnalla on kyllä iltapäiväkerho johon myös Iivo voi osallistua tosin eri kaupungin osassa (meidän alueella ei mitään iltapäiväkerhoja ole). Kerhot on samaan aikaan joten vien ensin toisen pojan ja sitten toisen, Ami hakee pojat kun pääsee töistä joten ihan hirveästi ajeluja ei tule. Aivan loistavaa! AKu käy kerhossaan hyvän ystävänsä kanssa ja pidänkin tätä enemmän harrastuksena kuin kerhona. Iivo taas on luonteeltaan semmoinen että tarvitsee äksöniä ja järjestettyä tekemistä enemmän kuin esimerkiksi Aku saman ikäisenä joten hän menee enemmän kuin mielellään "kaupunkikerhoonsa" jossa on Tenavatuokiosta ennestään tuttu ohjaaja. Näiden omien kerhojen lisäksi Iivo pääsee edelleen käymään mun ja Mimmin kanssa sekä Tenavatuokiossa että Vestiksellä joista on tullut tosi tärkeitä paikkoja.

Huh, mikä teksti. Voisin tähän loppuun sanoa kaikille äideille jotka arastelee perhekerhoon menoa että rohkeasti vaan! Olisin kuollut tylsyyteen miljoonasti ilman näitä paikkoja. Todennäköisesti en viihtyisi kotona ilman näitä paikkoja. Välttämättä kaikki ei löydä uutta sydänystävää kuten minä ♥ mutta varmasti paljon juttuseuraa ja kavereita/hyvän päivän tuttuja. Itse pidän myös tärkeänä että tunnen alueen äitejä joilla on saman ikäisiä lapsia. Meidän lapset tulee käymään yhdessä koulussa sekä harrastuksissa.

Olisikin kiva kuulla kuinka muut hyödyntävät kerhoja, kerhoillaanko teillä?

♥ Nora

Kotiäiti

Kotiäiti. Tuo sana antaa paljon mielikuvia ja riippuu ihan ihmisestä onko ne mielikuvat hyviä vai huonoja. Sanaan liittyy myös paljon ennakkoluuloja. Mullakin oli ennakkoluuloja kotiäitiyttä kohtaan, kuten paljon muihinkin äitiyteen/vanhemmuuteen liittyviin asioihin ennen omia lapsia. Oikeastaan mun mielipiteet on muuttuneet paljon matkan varrella, kokemuksen myötä.

Osalle kotiäiti merkitsee työtä vieroksuvaa yhteiskunnan elättiä. Kun ei parempaankaan pysty, on jäänyt kotiin makaamaan ja jaloissa pyörii sosiaalisesti kyvyttömiä räkänokkaisia lapsia. Lapsiraukat, tulevaisuuden syrjäytyneitä aikuisia.

Osa taas voi ajatella että kotiäitiys on vain hyvin varakkaiden etuoikeus. Ja siis nimenomaan varakkaan miehen vaimon etuoikeus. Saa liihotella päivisin lounailla ja kahviloissa, vähän kauneushoidoissa ja mies antaa sievoisen kuukausirahan rouvalle joka odottaa koti puhtaana ja ruoka valmiina kello 17 kun mies tulee kotiin. Sitä mä en tiedä missä ne lapset olis tässä yhtälössä, lastenhoitajan kanssa?

Aku-kesämies ♥ Paita Sampsukka, saatu.

Olen ollut enimmäkseen kotona kohta 6vuotta. Olen tehnyt töitä mm. lyhennetyllä päivällä mutta päällimmäinen tavoite on ollut ettei lapsia tarvitsisi laittaa päiväkotiin. Miten se on onnistunut? Kun tein jonkun aikaa vähän enemmän töitä, Aku oli reilu 1v ja hän oli mun siskon luona hoidossa puolisen vuotta kun hän oli hoitovapaalla. Se oli aivan loistava järjestely. Halusin kuitenkin olla enemmän kotona ja sitten teinkin n. 2-4 päivää viikossa töitä, lähinnä viikonloppuisin kun Ami sitten oli kotona Akun kanssa. Iso apu oli isovanhemmista ja meidän sisaruksista jotka silloin tällöin vahtivat Akua muutaman tunnin, kenellekkään ei tullut liikaa hoitovuoroja. Sitten syntyi Iivo ja sen jälkeen olenkin tehnyt epäsäännöllisesti keikkaa silloin kun itselle sopii, juuri niin että saa vähän "ekstraa". Saan myös jonkun verran tuloja yhteistyössä Sampsukan kanssa toteutetusta Kipinä-blogista.

Iivo-kesämies ♥ Paita Sampsukka, saatu.

En siis ole ollut täysin kotona mutta pidän kuitenkin itseäni kotiäitinä. Pyöritän meidän arkipäiviä ja nautin siitä. Kaikessa on tietysti hyvät ja huonot puolet mutta olen oppinut ajattelemaan asiat positiivisen kautta. Sää voisi olla paljon paskempikin vaikka ei aivan unelma keli olekkaan ;)

Piknikillä puistossa.

Mitä ennakkoluuloja olen itse kohdannut valinnastani kasvattaa omia lapsiani itse kotona?

• Useimmiten oletus on että minulla ei ole työpaikkaa eikä mahdollisuutta saada töitä ja siksi olen pakotettu valitsemaan olla kotona. Tämä ei pidä paikkaansa, mulla on vakituinen työpaikka ja pitkä, monipuolinen työhistoria. En epäile hetkeäkään ettenkö saisi töitä vaikka vakipaikkaa ei olisikaan. Kommentti tähän liittyen ihmiseltä joka ei mua lähemmin tunne. Kerroin olevani lasten kanssa kotona ja hän siihen: Etkö sä kuitenkin oo joskus jotain töitä tehnyt?

Extempore mökkireissu poikien kanssa viime kesänä :)

• Varsinkin vanhemmat ihmiset olettaa että meillä täytyy olla taloudellisesti todella tiukkaa. Olin menossa parturiin ja eräs iäkäs ihminen kertoi mulle että "onhan niitä vähävaraisille tarkoitettuja ilmaisia parturipäiviä". Hieno juttu että semmoisia on, oikeasti, en tiennytkään semmoisesta. Mutta minä en ole vähävarainen, kiitos vaan. Ei me toki rahassa uida, sehän on selvää, kaksi duunaria joista toinen on kotosalla :D Mutta ollaan molemmat fiksuja rahan kanssa ja välillä oikein ihmettelen että kuinka saadaankaan rahat niin hyvin riittämään. Paljon paremmin kuin silloin kun olimme molemmat töissä, menoja oli vähemmän ja lyhennettiin kerrostalokolmion lainaa eikä omakotitalon :D

Pitsaa lounaaksi mökillä pitsauuni/ savustuspöntössä

• Yksi oletus on että kotona viihtyy vaan essuun pukeutunut pullantuoksuinen askarteluohjaaja. Vähän takakiree nipottaja jonka arki on aikataulutettu jos ei nyt sekunnilleen niin minuutilleen. Ei pidä paikkaansa :D Kesäaikaan me harvoin syödään sisällä tai edes kotona päivällä, meillä on aina eväät kun lähdetään, minne sitten lähdetään. Rannalle, metsään, puistoon.. Tietysti lasten kanssa on oltava tietyt rutiinit. Oltiin me missä vaan, ruoka ajat on aika vakiot ja nukkumaan mennessä pojilla on omat puput kainalossa, lauletaan tutut laulut ja luetaan tutut sadut. Silti me mennään aika paljon fiiliksen mukaan. On ihanaa kun voi lähteä extempore vaikka mökille! Jos ei ole kiire ja leikit sujuu, voidaan vaihtaa yökkärit pois vasta puolenpäivän maissa, vielä on koko päivä aikaa. Jos taas on kerhoaamu, on aamu aika tarkkaan suunniteltu. Silti en herätä poikia kuin aniharvoin aamulla, aina keretään jotenkuten ja jos ei kerittäisi niin soittaisin että tullaan kun näkyy :D Ensi vuonna kun Aku aloittaa eskarissa on nämä pitkät arkiaamut historiaa joten nyt nautitaan niistä ♥ Koko elämä aikaa vouhottaa paikasta toiseen.

Rannalla eväitä syömässä ♥ Ohjeet rantakaapuihin löydät täältä, klik!

Olen tutustunut kotiäiti-vuosien aikana paljon muihin kotiäiteihin. Osaan vain pinnallisesti ja osaan ihan kunnolla. Välillä puhutaan lastenvaatteista, välillä siitä kuka oli viikonloppuna viihteellä (apua, joo, kotiäiditkin voi käydä viihteellä) ja välillä vertaillaan synnytystarinoita, perus settiä siis. Me käydään noin neljänä päivänä viikossa jossain kerhossa tms. ja niissä pyörii pitkälti samat ihmiset. Välillä joku lähtee työelämään ja joku uusi taas tulee tilalle. Täytyy sanoa että vaikka kaikki on erilaisia, kaikki on ihan tavallisia ihmisiä, ihania kotiäitejä ihanine lapsineen ♥ Jos kävisi niin että minä tai lapset emme voisi hyvin tällä koti-järjestelyllä, tietysti pitäisi tehdä suunnitelmat uusiksi. Nyt näin on hyvä.

♥ Nora

Räpätäti(kö)

Tietääkö kukaan muu sen fiiliksen kun ei oo koko päivänä puhunut toisen aikuisen kanssa ja sitten joku esim. naapuri tai kaupan kassa joutuu puhetulvan kohteeksi? Mun suusta ainaki voi livahtaa melkein mitä vaan.. Kaivoin esiin mun melkein vuoden takaisen facebook päivityksen:

Ostin eilen ben&jerrys uutta jäätelöä, se oli (huom.oli, meni jo) joku kreikkalainen jugurtti hunaja caramel sanahirviö. Kassalla myyjä kysyi se purkki kädessä että onko hyvää, tohkeissani jaarittelin etten tiedä ku en oo maistanu ja että on kyllä kallista toivottavasti ei sula matkalla (kävellen, sentään..) Se myyjä oli vähä vaisu ja totes vaa jotain et yleensä ne kyllä on hyviä. Mähän siitä vielä innostuin ja jaarittelin lisää muistakin kyseisen merkin jäätelöistä... Iloisena lähin astelemaan ulos ja mietin et olipa se kiinnostunu jäätelöstä kunnes mä hokasin et sehän sanoi "onko hyvä" eli tuleeko muuta!! Tää vaivaa mua ihan kohtuuttomasti, en enää ikinä voi mennä meijän uuteen siwaan. Tai sit pitää stalkata ovelta et ketä myyjä 

Hymiö grinVoisko sanoo vaikka "onko hyvä näin"?

Ja näitähän piisaa.. Toinen esimerkki on meidän lähipuistosta viime syksyltä. Tapasin ensimmäistä kertaa jonkun äiti-ihmisen pienen tyttärensä kanssa ja eipä aikaakaan kun huomasin jaarittelevani sille mun riittämättömyyden tunteesta vanhempana nyt kun on kaksi lasta.. Sitte ajatukset laukkaa et kysyks toi multa ees mitään?? Toinen siinä semi vaivaantuneena potkii hiekkalaatikkoa kengänkärjellä.

Kun viettää päivät lasten kanssa touhuten niin joskus vaan kaipaa aikuista (!)juttuseuraa ja kun sitä ilmaantuu niin hanat on auki! Hyvä ku ei suu vaahtoa ku tämä täti selittää. Noo, ehkä ne ihmiset selviää mun hyökkäyksistä, ajan kanssa.

Olenko ainoa?