perjantai 24. huhtikuuta 2015

Räpätäti(kö)

Tietääkö kukaan muu sen fiiliksen kun ei oo koko päivänä puhunut toisen aikuisen kanssa ja sitten joku esim. naapuri tai kaupan kassa joutuu puhetulvan kohteeksi? Mun suusta ainaki voi livahtaa melkein mitä vaan.. Kaivoin esiin mun melkein vuoden takaisen facebook päivityksen:

Ostin eilen ben&jerrys uutta jäätelöä, se oli (huom.oli, meni jo) joku kreikkalainen jugurtti hunaja caramel sanahirviö. Kassalla myyjä kysyi se purkki kädessä että onko hyvää, tohkeissani jaarittelin etten tiedä ku en oo maistanu ja että on kyllä kallista toivottavasti ei sula matkalla (kävellen, sentään..) Se myyjä oli vähä vaisu ja totes vaa jotain et yleensä ne kyllä on hyviä. Mähän siitä vielä innostuin ja jaarittelin lisää muistakin kyseisen merkin jäätelöistä... Iloisena lähin astelemaan ulos ja mietin et olipa se kiinnostunu jäätelöstä kunnes mä hokasin et sehän sanoi "onko hyvä" eli tuleeko muuta!! Tää vaivaa mua ihan kohtuuttomasti, en enää ikinä voi mennä meijän uuteen siwaan. Tai sit pitää stalkata ovelta et ketä myyjä 
Hymiö grinVoisko sanoo vaikka "onko hyvä näin"?

Ja näitähän piisaa.. Toinen esimerkki on meidän lähipuistosta viime syksyltä. Tapasin ensimmäistä kertaa jonkun äiti-ihmisen pienen tyttärensä kanssa ja eipä aikaakaan kun huomasin jaarittelevani sille mun riittämättömyyden tunteesta vanhempana nyt kun on kaksi lasta.. Sitte ajatukset laukkaa et kysyks toi multa ees mitään?? Toinen siinä semi vaivaantuneena potkii hiekkalaatikkoa kengänkärjellä.

Kun viettää päivät lasten kanssa touhuten niin joskus vaan kaipaa aikuista (!)juttuseuraa ja kun sitä ilmaantuu niin hanat on auki! Hyvä ku ei suu vaahtoa ku tämä täti selittää. Noo, ehkä ne ihmiset selviää mun hyökkäyksistä, ajan kanssa.

Olenko ainoa?




2 kommenttia:

Kiitos kommentista ♥