Kotiäidin pelastus, kerhot!

Alustan tätä tekstiä hieman mun mietteillä päiväkodista.

Meidän perheen lapset eivät ole koskaan olleet päiväkodissa. Kun Aku oli 1v4kk ikäinen hän oli puolen vuoden pätkän mun siskolla hoidossa kun palasin työelämään. Sitten aloin tehdä vähemmän tunteja ja hoito onnistui omin/suvun voimin. Oon tosi kiitollinen kaikille jotka meitä auttoi ja erityisesti tietysti mun siskolle sillä hän mahdollisti mun töihin paluun, en olisi laittanut Akua päiväkotiin. Mulle on ollut aina selvää että tahdon hoitaa ja kasvattaa itse omat lapseni mahdollisimman pitkään kotona enkä koe että päiväkoti voisi tarjota mun lapsille mitään mitä en itse pystyisi järjestämään ilman lasten hoitoon laittamista. Omahyväisesti olen siis sitä mieltä että olen paras "varhaiskasvattaja" mun omille lapsille. Päiväkoti ei kuitenkaan ole mulle mikään peikko eikä kyse ole siitä ettenkö luottaisi ammattilaisiin. Näen kuitenkin päiväkodin ensisijaisesti paikkana  mihin lapset nyt vaan pitää laittaa jos aikoo mennä töihin enkä viihdekeskuksena lapsille joiden vanhemmat ei keksi heille tekemistä. Lisätään nyt vielä että jos perheen/lapsen hyvinvointi sitä oikeasti vaatii, on hyvä että lapsi saa osallistua varhaiskasvatukseen. En myöskään tuomitse niitä joiden isompi lapsi käy pari kertaa viikossa hoidossa kun äiti on pienemmän kanssa kotona eikä kerhoiluun ole mahdollisuutta. En itsekään jaksaisi jos kaikki kolme lasta olisi päivät läpeensä aina helmoissa, loma-ajat riittää :D

Vähän tärähtänyt kännykkä kuva viime kesältä mutta haitanneeko tuo kun vähän tärähtänyttä on porukkakin

Tästä pitkästä alustuksesta päästäänkin itse asiaan. Me ollaan kaikkina näinä mun kotiäiti vuosina otettu ilo irti perhekerhoista, kerhoista ja vertaistuesta. Alkuun kun Aku, meidän esikoinen syntyi, oli mulla jo oma tukiverkosto. Oltiin mun siskon sekä isäni puolison kanssa kaikki kolme yhtäaikaa raskaana ja siinä olikin oiva oma "raskausryhmä". Myöhemmin perustettiin oma "vauva-kerho" jossa meitä oli muutama ennestään tuttu äiti. Kun vauvat kasvoi ja osa äideistä palasi työelämään, kuten minäkin hetkeksi, ryhmä hajosi. Silloin löysin perhekerhot. Alkuun jännitti ihan hirveästi, en tuntenut ketään ja oli vaikea tietää ketä uskaltaa lähestyä. Onko noi jotka tuola juttelee jo hyviä ystäviä keskenään vai voinko osallistua keskusteluun? Moni sanoo ettei mene kerhoihin koska pelkää "klikkejä", että kaikki muut äidit tuntevat toisensa eivätkä ota uutta mukaan. Aika pian huomasin että kyllä kaikille uskaltaa jutella, joidenkin kanssa juttu luistaa paremmin mutta kaikki äidit on sielä samasta syystä: he haluavat seuraa sekä itselleen että lapselleen. Aina varma keskustelun aloitus on vaikkapa: Onpa söpö hymy/rusetti/paita/mikä ikinä, minkä ikäinen hän on? Siitä sitten kerrot oman lapsen iän ja kysyt seuraavaksi vaikka nimen. Aina voi myös ohimennen mainita kuinka kiva kun aurinko taas paistaa/harmi kun sataa kun tota rapaa on joka puolella, hehheh. Mutta jos jäät täysin omiin oloihin, voi muut luulla että et ole kiinnostunut heidän seurastaan.

(koska varsinaisista kerhoista mulla ei ole kuvia missä ei näkyisi muita lapsia, kuvitan tekstin poikien kuvilla joissa he molemmat ovat n.3v sillä sen ikäisinä he ovat aloittaneet avoimen pk:n kerhossa)

Aku 3v hurmuri

Perhekerhot on siis pop. Ollaan tutustuttu hirveän moniin ihmisiin, saatu jopa ihan oikeita ystäviä. Kuitenkin kun lapsi kasvaa, hän tarvitsee aina vaan enemmän oman ikäistä seuraa ja (ainakin useimmille) tekee ihan hyvää olla välillä ilman äitiäkin. Meillä on niin loistava avoimen päiväkodin kerho että en voi tarpeeksi hehkuttaa. Aku kävi kerhoa kolme vuotta kunnes nyt aloitti eskarin samassa pihapiirissä. Iivo taas aloitti jo viime keväänä samassa ryhmässä Akun kanssa ja on nyt sitten jatkanut ilman isoveliä. On ihana kun lapset saa ystäviä ja kertoilee mitä ovat tehneet. Ne omat jutut on tosi tärkeitä. Tämä meidän kerho on 2xviikko ja 4tuntia kerrallaan, he ulkoilevat, askartelevat, laulavat, syövät kunnon lounaan ja leikkivät tietysti. Tämä maksaa hieman alle 40e kuukaudessa, ei paha.

Aikoinaan Iivo kävi jo 1v6kk lähtien Setlementti yhdistyksen järjestämässä puistokerhossa.  Hän kävi siellä kerran viikossa, päivä oli sama kuin Akun kerho joten samalla reissulla kun vein Akun kerhoon (näinä päivinä kuljettiin poikkeuksellisesti autolla) ajoin keskustaan ja vein Iivon puistoon. Iivo oli perhekerhosta tuttujen hoitajien huomassa yleensä pari tuntia, vähän säästä riippuen. Sillä aikaa mä kävin kaupassa kunnon viikko ostoksilla ja joskus kerkesin käydä moikkaamassa iäkästä mummaa. Ikävä kyllä tämä puistokerho lopetettiin sillä kysyntää ei ollut mikä oli kyllä mun mielestä todella harmillista. Seuraava vuosi käytiin Iivon kanssa sitten "vain" perhekerhoissa. Meidän yleinen viikko ohjelma oli:

Maanantai: Kotipäivä eli ulkoilua keskenämme tai puistotreffit.
Tiistai: Akulla kerho, Iivon kanssa Vestikselle perhekerhoon jossa myös lounas, jess!
Keskiviikko: Koko poppoo seurakunnan Tenavatuokioon.
Torstai: Akulla kerho, Iivon kanssa hoidettiin kauppareissu ja tehtiin jotain kivaa kahdestaan.
Perjantai: Koko poppoo Vestikselle perhekerhoon jossa usein myös muskari.

Meillä oli kaksi "kotipäivää" mutta meidän alueella olisi jokaiselle viikonpäivälle jotain, joillekkin päiville useampia!

Iivo mussukka 3v

Nyt tilanne on se että Aku käy joka päivä eskarissa ja Iivolla on tuo 2xviikko kerho. Syksyllä Aku aloitti seurakunnan luonto- ja liikntakerhossa joka on iltapäiväkerho kerran viikossa. Kerho on toisella puolella kaupunkia ja harmittelin sitä ettei Iivo voi ikänsä puolesta osallistua kun kerran sinne asti ajellaan. Kävi kuitenkin ilmi että seurakunnalla on kyllä iltapäiväkerho johon myös Iivo voi osallistua tosin eri kaupungin osassa (meidän alueella ei mitään iltapäiväkerhoja ole). Kerhot on samaan aikaan joten vien ensin toisen pojan ja sitten toisen, Ami hakee pojat kun pääsee töistä joten ihan hirveästi ajeluja ei tule. Aivan loistavaa! AKu käy kerhossaan hyvän ystävänsä kanssa ja pidänkin tätä enemmän harrastuksena kuin kerhona. Iivo taas on luonteeltaan semmoinen että tarvitsee äksöniä ja järjestettyä tekemistä enemmän kuin esimerkiksi Aku saman ikäisenä joten hän menee enemmän kuin mielellään "kaupunkikerhoonsa" jossa on Tenavatuokiosta ennestään tuttu ohjaaja. Näiden omien kerhojen lisäksi Iivo pääsee edelleen käymään mun ja Mimmin kanssa sekä Tenavatuokiossa että Vestiksellä joista on tullut tosi tärkeitä paikkoja.

Huh, mikä teksti. Voisin tähän loppuun sanoa kaikille äideille jotka arastelee perhekerhoon menoa että rohkeasti vaan! Olisin kuollut tylsyyteen miljoonasti ilman näitä paikkoja. Todennäköisesti en viihtyisi kotona ilman näitä paikkoja. Välttämättä kaikki ei löydä uutta sydänystävää kuten minä ♥ mutta varmasti paljon juttuseuraa ja kavereita/hyvän päivän tuttuja. Itse pidän myös tärkeänä että tunnen alueen äitejä joilla on saman ikäisiä lapsia. Meidän lapset tulee käymään yhdessä koulussa sekä harrastuksissa.

Olisikin kiva kuulla kuinka muut hyödyntävät kerhoja, kerhoillaanko teillä?

♥ Nora

Meidän arki

Tämän tekstin nimi oli ensin "ei irtoo". Tulin tähän koneelle istumaan ja tuntui että ei irtoo, tekstiä siis. Pientä joulu stressiä alkaa hiipimään takaraivoon ja yritän vakuuttaa itselleni että kaikki on ihan hallinnassa, onhan..? Mutta kun aloin kirjoittaa, huomasin että mullahan on asiaa!

Tänään oli viimeinen perhekerho juttu tälle vuodelle, joulupuuron merkeissä toivotettiin hyvät joulut Vestiksellä. Vestis onkin ollut oikein meidän arjen pelastus tänä syksynä, kaksi kertaa viikossa ollaan käyty lähes joka viikko ja lisäksi vielä seurakunnan tenavatuokiossa kerran viikossa. Akulla on myös oma kerho kaksi kertaa viikossa ja tuntuu että meidän päiviin ja viikkoihin on löytynyt oikein hyvä rytmi. Uutena juttuna nyt muutaman viikon ajan Iivokin on käynyt kerran viikossa yksin puistokerhossa ♥ Eli toisena Akun kerhopäivänä me hengaillaan Vestiksellä ja toisena Iivo käy myös "kerhossa".

Iivo 1v6kk ensimmäinen kerhopäivä ♥

Ennen, siis munkin lapsuudessa kaupunki järjesti meidän kaupungintalon leikkipuistossa tälläistä "puistokerhoa" jonne lapsen saa jättää hoitajien huostaan muutamaksi tunniksi. Kaupunki kuitenkin lopetti tämän ja nyt palvelua järjestää Setlementti yhdistys. Tämä kerho on kahtena päivänä viikossa ja kestää kolme tuntia (maksaa 3e). Iivo on ollut paria tuntia kerrallaan. On se jotenkin niin hellyyttävä kun jää iloisena leikkimään ja oma reppu on niiin tärkeä. Ensin vein Iivon sinne ihan kokeiluksi ja kävin itse läheisissä kaupoissa jouluostoksilla. Nyt Iivo vaatii omaa reppua heti kun  näkee että Akun kerhoreppu otetaan esiin, odottaa siis kovasti että pääsee puistoon. Repussa Iivolla on eväät jotka sitten puistossa syödään. Aivan mahtava juttu. Itselle se nyt ei ole niin tärkeää koska en viitsi esim. kotiin lähteä kun matkaa on sen verran enkä myöskään esim. salille tai uimahalliin koska Iivo on niin pieni että jos hätä tulisi haluan olla paikalla nopeasti. Mutta kun nään kuinka tärkeää se on Iivolle, en henno olla viemättäkään ♥

Aku tänä aamuna Vestiksen pihassa

Oon niin kiitollinen että meidän lähellä on monta kivaa paikkaa missä järjestetään puuhaa kotona oleville äideille ja lapsille. En varmaan jaksaisi olla kotiäitinä jos näin ei olisi, tai en ainakaan nauttisi tästä kuten nyt. Lapsilla on paljon kavereita joihin ei muuten ikinä olisi tutustuttu ja olen itsekkin oppinut tuntemaan äitejä, voidaan jutella melkein mistä vaan ja aina jos on joku pulmatilanne on jollakin kokemusta vastaavasta. Sitä kuuluisaa vertaistukea siis.

Seurakunnan tenavatuokiossa juhlistettiin lapsenoikeuksien päivää.

Sen lisäksi että me kerhoillaan, me tietysti ulkoillaan paljon, tässä muutama ulkoilu kuva syksyltä, kännykän kätköistä.

Nyt alkoi sitten joululoma. Tuntuu että tätä jouluhömpötystä tulee nyt niin joka tuutista ettei itseä edes hirveästi huvita kirjoittaa  joulusta. En kyllä lupaa mitään! Kyllä tääläkin varmaan vielä nähdään jotain imelää joulu hypetystä  ;)

Ihunaa viikonloppua kaikille, kohta se joulu saapuu..

Pikku-possu byysat poikaselle :D

Tämä kangas on lojunut vuoden verran kaapissa ja vihdoin otin sen käsittelyyn. Surrautin saumurilla Iivolle housut. Tää on mun itse väsäämä kaava. Akulla oli pienenä Kappahlin haaremi housut joista otin mallin ja tein Akulle monet housut joita Iivokin on nyt käyttänyt. Koska malli on musta edelleen söpö ja kaava vielä sopiva Iivolle, käytin siis sitä samaa. 

Pitänee mennä ostamaan Iivolle edes yksi yksivärinen paita näiden housujen kaveriksi  :D

Akulla oli ensimmäinen varsinainen kerhopäivä tänään ja aamulla huomasin että olin unohtanut käydä ostamassa Akulle uudet tossut kun vanhat oli käynyt pieniksi.. Noo, tänään mennään yhdessä hakemaan  :)  On se hurjaa kun juuri muutama viikko sitten olin sitä mieltä että molemmilla pojilla on hyvin vaatetta ja nyt tuntuu että puolet on jäämässä pieniksi! Taitaa kyllä yleinen ja ikuinen ongelma lapsiperheissä  :D