perjantai 17. marraskuuta 2017

Kotiäidin pelastus, kerhot!

Alustan tätä tekstiä hieman mun mietteillä päiväkodista.

Meidän perheen lapset eivät ole koskaan olleet päiväkodissa. Kun Aku oli 1v4kk ikäinen hän oli puolen vuoden pätkän mun siskolla hoidossa kun palasin työelämään. Sitten aloin tehdä vähemmän tunteja ja hoito onnistui omin/suvun voimin. Oon tosi kiitollinen kaikille jotka meitä auttoi ja erityisesti tietysti mun siskolle sillä hän mahdollisti mun töihin paluun, en olisi laittanut Akua päiväkotiin. Mulle on ollut aina selvää että tahdon hoitaa ja kasvattaa itse omat lapseni mahdollisimman pitkään kotona enkä koe että päiväkoti voisi tarjota mun lapsille mitään mitä en itse pystyisi järjestämään ilman lasten hoitoon laittamista. Omahyväisesti olen siis sitä mieltä että olen paras "varhaiskasvattaja" mun omille lapsille. Päiväkoti ei kuitenkaan ole mulle mikään peikko eikä kyse ole siitä ettenkö luottaisi ammattilaisiin. Näen kuitenkin päiväkodin ensisijaisesti paikkana  mihin lapset nyt vaan pitää laittaa jos aikoo mennä töihin enkä viihdekeskuksena lapsille joiden vanhemmat ei keksi heille tekemistä. Lisätään nyt vielä että jos perheen/lapsen hyvinvointi sitä oikeasti vaatii, on hyvä että lapsi saa osallistua varhaiskasvatukseen. En myöskään tuomitse niitä joiden isompi lapsi käy pari kertaa viikossa hoidossa kun äiti on pienemmän kanssa kotona eikä kerhoiluun ole mahdollisuutta. En itsekään jaksaisi jos kaikki kolme lasta olisi päivät läpeensä aina helmoissa, loma-ajat riittää :D

Vähän tärähtänyt kännykkä kuva viime kesältä mutta haitanneeko tuo kun vähän tärähtänyttä on porukkakin
Tästä pitkästä alustuksesta päästäänkin itse asiaan. Me ollaan kaikkina näinä mun kotiäiti vuosina otettu ilo irti perhekerhoista, kerhoista ja vertaistuesta. Alkuun kun Aku, meidän esikoinen syntyi, oli mulla jo oma tukiverkosto. Oltiin mun siskon sekä isäni puolison kanssa kaikki kolme yhtäaikaa raskaana ja siinä olikin oiva oma "raskausryhmä". Myöhemmin perustettiin oma "vauva-kerho" jossa meitä oli muutama ennestään tuttu äiti. Kun vauvat kasvoi ja osa äideistä palasi työelämään, kuten minäkin hetkeksi, ryhmä hajosi. Silloin löysin perhekerhot. Alkuun jännitti ihan hirveästi, en tuntenut ketään ja oli vaikea tietää ketä uskaltaa lähestyä. Onko noi jotka tuola juttelee jo hyviä ystäviä keskenään vai voinko osallistua keskusteluun? Moni sanoo ettei mene kerhoihin koska pelkää "klikkejä", että kaikki muut äidit tuntevat toisensa eivätkä ota uutta mukaan. Aika pian huomasin että kyllä kaikille uskaltaa jutella, joidenkin kanssa juttu luistaa paremmin mutta kaikki äidit on sielä samasta syystä: he haluavat seuraa sekä itselleen että lapselleen. Aina varma keskustelun aloitus on vaikkapa: Onpa söpö hymy/rusetti/paita/mikä ikinä, minkä ikäinen hän on? Siitä sitten kerrot oman lapsen iän ja kysyt seuraavaksi vaikka nimen. Aina voi myös ohimennen mainita kuinka kiva kun aurinko taas paistaa/harmi kun sataa kun tota rapaa on joka puolella, hehheh. Mutta jos jäät täysin omiin oloihin, voi muut luulla että et ole kiinnostunut heidän seurastaan.

(koska varsinaisista kerhoista mulla ei ole kuvia missä ei näkyisi muita lapsia, kuvitan tekstin poikien kuvilla joissa he molemmat ovat n.3v sillä sen ikäisinä he ovat aloittaneet avoimen pk:n kerhossa)

Aku 3v hurmuri

Perhekerhot on siis pop. Ollaan tutustuttu hirveän moniin ihmisiin, saatu jopa ihan oikeita ystäviä. Kuitenkin kun lapsi kasvaa, hän tarvitsee aina vaan enemmän oman ikäistä seuraa ja (ainakin useimmille) tekee ihan hyvää olla välillä ilman äitiäkin. Meillä on niin loistava avoimen päiväkodin kerho että en voi tarpeeksi hehkuttaa. Aku kävi kerhoa kolme vuotta kunnes nyt aloitti eskarin samassa pihapiirissä. Iivo taas aloitti jo viime keväänä samassa ryhmässä Akun kanssa ja on nyt sitten jatkanut ilman isoveliä. On ihana kun lapset saa ystäviä ja kertoilee mitä ovat tehneet. Ne omat jutut on tosi tärkeitä. Tämä meidän kerho on 2xviikko ja 4tuntia kerrallaan, he ulkoilevat, askartelevat, laulavat, syövät kunnon lounaan ja leikkivät tietysti. Tämä maksaa hieman alle 40e kuukaudessa, ei paha.

Aikoinaan Iivo kävi jo 1v6kk lähtien Setlementti yhdistyksen järjestämässä puistokerhossa.  Hän kävi siellä kerran viikossa, päivä oli sama kuin Akun kerho joten samalla reissulla kun vein Akun kerhoon (näinä päivinä kuljettiin poikkeuksellisesti autolla) ajoin keskustaan ja vein Iivon puistoon. Iivo oli perhekerhosta tuttujen hoitajien huomassa yleensä pari tuntia, vähän säästä riippuen. Sillä aikaa mä kävin kaupassa kunnon viikko ostoksilla ja joskus kerkesin käydä moikkaamassa iäkästä mummaa. Ikävä kyllä tämä puistokerho lopetettiin sillä kysyntää ei ollut mikä oli kyllä mun mielestä todella harmillista. Seuraava vuosi käytiin Iivon kanssa sitten "vain" perhekerhoissa. Meidän yleinen viikko ohjelma oli:

Maanantai: Kotipäivä eli ulkoilua keskenämme tai puistotreffit.
Tiistai: Akulla kerho, Iivon kanssa Vestikselle perhekerhoon jossa myös lounas, jess!
Keskiviikko: Koko poppoo seurakunnan Tenavatuokioon.
Torstai: Akulla kerho, Iivon kanssa hoidettiin kauppareissu ja tehtiin jotain kivaa kahdestaan.
Perjantai: Koko poppoo Vestikselle perhekerhoon jossa usein myös muskari.

Meillä oli kaksi "kotipäivää" mutta meidän alueella olisi jokaiselle viikonpäivälle jotain, joillekkin päiville useampia!

Iivo mussukka 3v


Nyt tilanne on se että Aku käy joka päivä eskarissa ja Iivolla on tuo 2xviikko kerho. Syksyllä Aku aloitti seurakunnan luonto- ja liikntakerhossa joka on iltapäiväkerho kerran viikossa. Kerho on toisella puolella kaupunkia ja harmittelin sitä ettei Iivo voi ikänsä puolesta osallistua kun kerran sinne asti ajellaan. Kävi kuitenkin ilmi että seurakunnalla on kyllä iltapäiväkerho johon myös Iivo voi osallistua tosin eri kaupungin osassa (meidän alueella ei mitään iltapäiväkerhoja ole). Kerhot on samaan aikaan joten vien ensin toisen pojan ja sitten toisen, Ami hakee pojat kun pääsee töistä joten ihan hirveästi ajeluja ei tule. Aivan loistavaa! AKu käy kerhossaan hyvän ystävänsä kanssa ja pidänkin tätä enemmän harrastuksena kuin kerhona. Iivo taas on luonteeltaan semmoinen että tarvitsee äksöniä ja järjestettyä tekemistä enemmän kuin esimerkiksi Aku saman ikäisenä joten hän menee enemmän kuin mielellään "kaupunkikerhoonsa" jossa on Tenavatuokiosta ennestään tuttu ohjaaja. Näiden omien kerhojen lisäksi Iivo pääsee edelleen käymään mun ja Mimmin kanssa sekä Tenavatuokiossa että Vestiksellä joista on tullut tosi tärkeitä paikkoja.

Huh, mikä teksti. Voisin tähän loppuun sanoa kaikille äideille jotka arastelee perhekerhoon menoa että rohkeasti vaan! Olisin kuollut tylsyyteen miljoonasti ilman näitä paikkoja. Todennäköisesti en viihtyisi kotona ilman näitä paikkoja. Välttämättä kaikki ei löydä uutta sydänystävää kuten minä ♥ mutta varmasti paljon juttuseuraa ja kavereita/hyvän päivän tuttuja. Itse pidän myös tärkeänä että tunnen alueen äitejä joilla on saman ikäisiä lapsia. Meidän lapset tulee käymään yhdessä koulussa sekä harrastuksissa.

Olisikin kiva kuulla kuinka muut hyödyntävät kerhoja, kerhoillaanko teillä?

♥ Nora

4 kommenttia:

  1. Meillä kerhoillaan kans :) Mulla ei ollut ennestään äitituttuja, kerhojen kautta niitä on kyllä saanut mukavasti :)
    Täälläkin löytyisi joka päivälle jotain, mutta pidetään yleensä 1-2 kotipäivää. Perhekerho, perhemuskari, avoin päiväkoti ja kirkkomuskari on yleensä meidän setti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerhot on jees :) Ihanaa että teilläkin päin on hyvin kerhoja, joskus sitä kuulee juttuja että kaikkialla ei ole semmoista tarjontaa ja se on kyllä sääli.

      Poista

Kiitos kommentista ♥