tiistai 17. huhtikuuta 2018

Vuoristoradassa


"Vielä aamulla mä olin ihan liekeissä, tästä tulee hyvä päivä. Kaikki menee mukavasti putkeen eikä edes sada! Päästään oikein oven suuhun asti lasten kanssa aamulla ilman mitään hoputtelua tai riidan poikasta.  Touho tulee oven suussa vastaan, on ollut aamu kierroksella pihassa. Meinaan päästää sen vaan menemään mutta onneksi nappaan pyyhkeen ja alan kuivata tassuja.  Käykin ilmi että koko koira on yltäpäältä mudassa, siis oikeesti, ei silleen pikkusen. Hiki nousee, lukitsen koiran kylppäriin odottamaan koska nyt on pakko lähteä viemään Akua eskariin.

Viedään Aku ja tullaan Iivon ja Mimmin kanssa saman tien takaisin. Ärsyttää koska oltiin ajateltu mennä puistoon mutta nyt on pakko mennä pesemään Touho joka on kerinnyt sotkea kylppärin seiniä myöten mudalla.  Onneksi Mimmi nukkuu ja Iivo leikkii palomiestä.

Huhhuh mikä homma. Rapaa vaan riittää ja riittää ja Touho yrittää karata jatkuvasti suihkukaapista jonka poistovesiputki  (tai mikä lie) on tukossa todennäköisesti mun hiuksista.. Ja sitten vielä seinien pesu, tai samaan syssyyn koko kylppäri! Virhe, tässä vaiheessa aamua en arvaa kuinka loppuun ajettu oon jo neljältä iltapäivällä.

Done! Puuh, jos vaikka hetkeksi istumaan.. Ai katos vaan Mimmi herää."

Kuinka nopeaa asiat unohtuukaan. Löysin tämän tekstin pätkän luonnoksista ja jotenkin muistan alkaneeni tätä kirjoittaa mutta kuten näkyy, kesken on jäänyt eikä mulla enää ole hajuakaan mitä kaikkea sitten iltapäivään mennessä on mahdollisesti sattunutkaan. Villi veikkaus on että Mimmi ei ainakaan ole nukkunut enempää päiväunia, pojat on varmaan tapellut ja olisko Ami jäänyt vielä peräti ylitöihin? Jotain normaalista poikkeavaa on täytynyt tapahtua että olen oikein vaivautunut kirjoittamaan asiasta mutta enempää en tiedä. Otsikko "vuoristoradassa" viittaa siihen että päivässä on ollut myös jotain perus hyvästä päivästä poikkeavaa erityistä kivaakin. Joka tapauksessa, tämä on muistutus ainakin siitä että ne katastrofaaliset päivätkin unohtuu ja että kotiäidin elämä on kiireistä kun kirjoitus katkeaa kesken lauseen ja löytyy puolen vuoden päästä.

♥ Nora

2 kommenttia:

  1. Ihanasti osui silmiini tämä tekstisi, kun olin juuri aamulla blogiini vähän tätä aihetta sivunnut. 😊 Pakko oli ihan kommentoida, kun tunnistan niin tämän elämänvaiheen kolmen lapsen ka koiran kanssa. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaa, pitääpä käydä lukasemassa :) Onhan tää välillä aika haipakkaa :D

      Poista

Kiitos kommentista ♥