Arvet iholla

Ihmisen iho on ihmeellinen. Iho on ihmisen suurimpia elimiä ja on samalla niin kestävä ja niin herkkä. Ihmisten ihot arpeutuu erilailla, mulla itsellä jää helposti pienestäkin haaverista näkyvä arpi.

Vasemmassa kämmenessä on arpi kun löin vahingossa siihen puukolla, taisin olla noin 11-12 vuotias ja oltiin partioleirillä. Haava oli syvä ja valvoin koko yön laavulla peläten saavani verenmyrkytyksen. Lopulta haava parani hyvin mutta arpi jäi muistoksi. Molemmissa polvissa mulla on pyöreät arvet kun poltin ne kyykistyessäni laittamaan saunan pesään puita, taisin olla 10v.  Vasemman peukalon mutkitteleva arpi, joka on edelleen tunnoton, tuli teininä kännissä kaatuessa. Sitä sitten yöllä päivystyksessä tikkailtiin, ei niitä elämän tähtihetkiä..

Raskausarpia mulle ei kuitenkaan ole paljoa tullut. Pari pientä jokaisesta raskaudesta. Ei mun vatsani silti arveton ole. Viime keväänä laitoin joitain paljaita masukuvia someen kun olin viimeisilläni raskaana, armollisen mustavalkoisena. En tykkää laittaa someen kovin vähävaatteisia kuvia mutta tein tässä poikkeuksen ja paljastin vatsani. Ei ollut mitenkään itsestäänselvää että tekisin niin. Tässä kuvassa mun kädet on hyvin tarkasti aseteltu. Kuva on myös otettu muustakin kuin valaistuksellisista syistä juuri tältä puolelta.

Otin myös toisen kuvan itselleni. Siltä väärältä puolelta. Siinä komeilee raskauden esiintuoma maksaläiskä. Siinä näkyy muutama haalea raskausarpi. Siinä on myös umppari arpi sekä kolme tähystysarpea. Suurimpana siinä komeilee iso arpi avoleikkauksesta. Jos mua ei tunne ja tiedä että kaikki lapset on syntyneet alateitse sitä voisi luulla sektioarveksi. Se on kuitenkin arpi kiireellisestä leikkauksesta jossa mulla poistettiin toinen munasarja endometrioosin takia. Olin kärsinyt kovista kivuista jo lähes kymmenen vuotta ja lukuisista lääkärikäynneistä ja sairaalareissuista huolimatta syytä ei löydetty ennenkuin lähdettiin varmuuden vuoksi poistamaan umpparia ja siinä samalla löydettiin todellinen syy kivuille.

Arvet on toki pienenneet ja haalistuneet vuosien myötä enkä koskaa peittele vatsaani esim. rannalla. Mutta että julkaisen kuvan jossa iso arpi loistaa keskellä vatsaa, pitää mun olla valmis kertomaan mistä se on tullut eikä tätä aihetta ole aiemmin sivuttu blogissa. Harvemmin tuota muistaakaan enään, onhan siitä aikaa. Mutta luonnollisesti kun ottaa kuvia nimenomaan vatsasta, se aiheuttaa pohdintaa. Julkaisenko kuvan koko komeudesta ja selitän vai otanko kuvan "paremmalta" puolelta.

Mutta siinä se nyt on, mun "salaisuus" jonka takia esimerkiksi söpöt masukuvat joissa kädet muodostaa sydämen vatsan keskelle, on jäänyt ottamatta. Oon kuitenkin iloinen että nämä kaikki arvet näkyy, ne muistuttaa mua eletystä elämästä.

♥ Nora

Huhuu, onko täällä kettään?

Joku on saattanut huomata että blogi ei ole päivittynyt useampaan viikkoon. Oikeastaan olin jo päättänyt lopettaa, jäähyväis postauksen kirjoittaminen vain tuntui liian vaikelta. Oon tuskaillut ja pohtinut, miettinyt hyviä ja huonoja syitä jatkaa tai lopettaa.

Kirjoitustahti ja tyyli on muuttunut paljon alkuajoista, pitkiin aikoihin en ole kirjoittanut joka päivä vaan pikemminkin joka viikko. En ole halunnut "pakottaa" itseäni mihinkään koska siis, täähän on harrastus. Kun lähdettiin Bulgariaan olin ihan varma että heti palattua lataan koneelle kaikki meidän ihanat reissukuvat ja kerron teille miten meidän loma sujui. En sitten sitä tehnytkään, päivät kului ja takaraivossa kolkutteli toisaalta "kirjoita" ja toisaalta "älä kirjoita". Nyt olisi tuntunut hassulta ihan randomisti kirjoitella muutaman viikon takaisia reissu kuulumisia vaan ajattelin ensin avata tätä taukoa.

Aina silloin tällöin, varmaan jokaisella bloggaajalla, tulee vaiheita kun ei huvita/jaksa/kerkeä. Mulla on ollut niin jonkun aikaa. Päässä luonnostelen tekstejä mutta kun olisi se pieni hetki istua koneelle ei ole enään "se fiilis". Oon miettinyt paljon kenelle kirjoitan ja miksi? Itselle olisi tietysti hyvä vastaus joka tavallaan pitääkin paikkansa. On ihana lukea vanhoja postauksia, sielä on paljon asioita joita en muuten muistaisi varsinkaan niiltä ajoilta kun Iivo vielä valvotti. Vanhojen postauksien lukeminen sai myös omatunnon kolkuttamaan, en ole panostanut blogiin aikoihin samaan tyyliin kuin silloin joskus.. Mutta toisaalta, ei kukaan sano kuinka mun tätä pitäisi hoitaa tai miltä tämän pitäisi näyttää. Tää on mun blogi.

Tää on mun rakas luomus enkä ole vielä valmis luovuttamaan. Aloitin kirjoittamaan Iivon vauvavuoden lopulla, aikaan kun meillä ei ollut nukuttu kunnolla puoleen vuoteen. Siihen aikaan olin vähän hukassa, aiheeseen liityvää tekstiä löytyy ainakin täältä ja täältä. Blogin aloitus oli semmonen terapeuttinen juttu. Siskon kanssa molemmat aloitettiin samaan aikaan kirjoittamaan, moni saattaakin muistaa Nadja "Napasen " ja Napsahduksia blogin. Yhteinen harrastus vei meitä moniin seikkailuihin ja blogihommia puitiin niin lenkillä kuin puhelimessakin päivittäin. Paljon on siitä muuttunut mutta halu kirjoittaa on ja pysyy.

Välillä hävettää kun en ole kerinnyt panostaa kuviin enään samallalailla kuin joskus aiemmin. Totta puhuakseni välillä on jäänyt juttuja julkaisematta ihan vaan koska mulla ei ole ollut aikaa ottaa "tarpeeksi hyviä" kuvia tai teksti on ollut jotenkin liian lyhyt vaikka asia olisi ollut semmoinen minkä haluan ilmaista.  Joten nyt olenkin päättänyt olla armollisempi julkaisujen suhteen, se ei tarkoita että alan hutiloimaan (ainakaan enemmän kuin jo..) vaan että jos mulla on asiaa niin kirjoitan ja julkaisen vaikka sitten ilman kuvaa tai "väärällä" kuvalla.

Nyt kun päätin jatkaa, tuli jotenkin kevyempi olo. Sanoisin että se tarkoittaa sitä että päätös on oikea. Bloggaaminen on antanut mulle niin paljon. Oon saanut tutustua ihaniin ihmisiin, käydä uusissa paikoissa ja oppinut ottamaan omaa aikaa. Oon oppinut itsestäni paljon, saanut lisää itsevarmuutta ja rohkeutta olla just oma itseni. Mun ei tarvi yrittää olla yhtään sen täydellisempi. Se pieni epäilys mun sisällä mikä on itänyt lapsesta asti "kiinnostaako ketään mitä asiaa mulla on?" on kadonnut. Kiinnostaa ketä kiinnostaa, minä puhun kun on asiaa.

Joten kiitos. Kiitos näistä kahdesta ja puolesta vuodesta. En kyllä tiedä ketä tässä pitäisi kiittää, bloggeria? :D Ehkä itseäni ja jokaista joka on koskaan vieraillut mun blogissa (paitsi sitä yhtä anonyymiä) ja erityisesti niitä jotka tulevat uudestaan ja tekevät tästä kaiken sen vaivan arvoista ♥

Tästä on hyvä jatkaa  :)

♥ Nora

Vuosi ilman hiustenvärjäystä

Kävin pitkästä aikaa parturissa. Pojat meni vähän yllättäen illaksi mummilaan ja iski pakko päästä heti heti parturiin. Soitin muutaman paikan läpi ja pääsin kuin pääsinkin noin pienellä varoitusajalla! En ole asiasta aiemmin maininnutkaan mutta nyt on kulunut reilusti yli vuosi siitä kun viimeksi värjäsin hiuksia tai edes kävin leikkauttamassa niitä. Olen vuoden aikana muutaman kerran itse klipsaissut latvoja, siinä se.

Viime tammikuulta kun hiustenvärjäyksestä noin kolme kuukautta.

Kuinka tähän päädyttiin? Mitään suurta ideologiaa tähän ei liity. Kun viime kerrasta oli kulunut se normaali viitisen kuukautta, olin aikeissa varata aikaa mutta se vaan venyi ja venyi. Sitten tulikin kesä ja juuri vaaleni itsestään hiukan auringossa eikä näyttänytkään enää niin kovin pahalta. Silloin päätin sinnitellä ainakin kokonaisen vuoden käymättä lainkaan parturissa. Helpostihan tuo lopulta meni.

Viime kesäkuulta kun hiustenvärjäyksestä noin 8 kuukautta.

Muutaman vuoden olen käynyt 5-6kk välein parturissa, eli aika harvoin. Juurikasvua on hieman vaalennettu ja lisätty vaaleita raitoja. Lopputulos on ollut aika luonnollinen eikä juurikasvua ole huomannut kovin pian. Hetken leikittelin ajatuksella kasvattaa kokonaan oma väri, mun hiukset kasvaa niin nopeasti ettei tuo mikään mahdoton projekti olisi ollutkaan.

Viime elokuulta kun hiustenvärjäyksestä noin 10 kuukautta.

Kuitenkin nyt kun syksy ja talvi tuli, ne auringon vaalentamat raidat on haalenneet ja oma väri näytti vähän tylsältä + tykkään itse vähän vaaleammista hiuksista. Joten nyt päädyttiin jättämään oma väri pohjalle ja lisättiin kauttaaltaan vaaleita raitoja, näin ei ole taas ihan mahdotonta kiirettä värjäilemään uudestaan. Entä se pituus? No, täytyy myöntää että on melko vapautunut olo kun uskalsin viimein leikata vähän reilummin. Pitkät hiukset on tuntunut jo pitkään rasitteelta mutta en vain ole osannut luopua. Se ei kyllä ole yhtään helpottanut että aina kun olen maininnut haaveeni lyhyemmistä hiuksista, on reaktio on ollut tyyliä "älä nyt ihmeessä leikkaa" "sulla on niin hienot hiukset" "sulle niin sopii pitkät" jne. No nyt ei ole enää pitkiä  ;D

♥ Nora

Ne epäonnistuneet versiot vol.2

Viime syksynä tartuin Piian blogissa törmäämääni haasteeseen (entinen Weekend chic nykyisin Ideoi) julkaista niitä syystä tai toisesta ei niin onnistuneita valokuvia. Vanhoja postauksia selatessani päätin taas kopioida tämän hauskan idean, joten tässä olkaa hyvät :D

Jaa a, en tiedä tässä kuvassa on menossa mutta ei jatkoon..

Ilmeisestikään se ei ollut hyvä päivä kuvata :D Aurinko paistoi liian kirkkaasti silmiin ja ja ja, onneksi sinnikäs Nadja-siskoni  sai napattua ihan kelpo kuviakin vaikka "mallilla" olikin vähän flow hukassa.. muutamaa onnistuneempaa kuvaa tästä asusta voi nähdä täältä, klik!

Sama vika taisi olla tässäkin hetkessä, kirkas aurinko ja "miten tässä nyt muka pitäisi olla.." Hovikuvaaja Nadja kuitenkin pelasti tämänkin tilanteen ja onnistuneempia versioita löytyy täältä, klik!

Tässä kuvassa mulla oli selkeä visio, mutta kun ottaa itse kuvia niin lopputulosta on joskus vaikea hahmottaa etukäteen. Tässä nyt on vähän kaikki pielessä :D kun tarkoitus oli kuvata t-paita joka ei edes näy ja varpaatkin puuttuu eikä tuo asentokaan nyt ihan... Onnistuneempia kuvia tästä Sampsukan t-paidasta löytyy toisesta kirjoittamastani blogista, Kipinä.

Hahhaah, mene ja tiedä mitä tässä liikkui päässä :D Tästä postauksesta ei olekkaan kovin kauan ja se löytyy täältä, klik!

Niin, jos joku haluaa nähdä edellisen postaukseni aiheesta se löytyy tämän linkin takaa.

Nyt mä haluaisinkin nähdä teiltä muilta ihanilta bloggaajilta niitä syystä tai toisesta "epäonnistuneita" versioita. Kuka uskaltaa.. ;)

♥ Nora

Mommy time ♥

Viikko sitten oli oikea äitien hemmottelu viikonloppu kun lähdettiin mun äidin, siskon ja hyvän ystävän kanssa maalle mökille kahdeksi yöksi, koska me voidaan :D  (Kiitokset vaan kaikille isille jotka jäi mielellään kotiin pikkuisten kanssa)

Perjantai iltana kun saavuttiin mökille alkoi loistava miniloma ei niin loistokkaalla puuhalla eli uima-altaan pesulla ja paikkauksella, huomatkaa mun tärkeä rooli tässä puuhassa..

Saunottiin pitkän kaavan mukaan ja löträttiin Nadjan tekemällä ihanalla kookos-hunaja-sokeri-kuorinta-naamiolla :D Pysyttiin pläänissa eli mentiin aikaisin nukkumaan ja aamulla pirteinä flikkoina kahvin voimilla lähdettiin lenkille kauniisiin maisemiin ja jumpalle pihamaalle.

Näiden yli terveiden aktiviteettien jälkeen oli luksus aamupalan vuoro ♥

Tämä mökki on vaan niin kaunis että täälä pääsee aina helposti sellaiseen rauhalliseen ja rentoutuneeseen tunnelmaan. Luonnonjugurttia, mansikoita, melonia, hunajaa, hyvää kahvia (rauhassa ja kuumana!) sekä maistuvaa valkoviiniä. Voiko päivä enään mennä vikaan?

Paikattu allaskin saatiin täytettyä, pitää sanoa että vähän mua pelotti kun nuo naiset sohi sen nestemäisen metallin kanssa mutta hyvä siitä tuli ;D Aurinkoa, vedensolinaa, hyvää seuraa ja skumppaa! Mä niin nautin kun välillä pääsee ystävien kesken rentoutumaan ♥

Tää pissa-poika on niin legenda :D

Hehheh, mun riviera-look.. Laitettiin kaikki sellaisella 30v nuorella laine-raudalla hiukset, miksi? Se on kivaa :D

Tämmönen sekopoltsi porukka ♥ Naurua ja laulua yöhön asti, maailmaa on taas parannettu ja ääni oli käheänä monta  päivää, ihan putkeen siis ;)

Miten te vietätte omaa aikaa jos esim. salilla/kaupassa käyntiä ei lasketa? Pitääkö välillä päästä pikkusen tuulettamaan päätä vai onko se peräti itsekästä?

♥ Nora

Mitä bloggaaminen on antanut mulle vuoden aikana?

Blogi tuli tuossa pääsiäisen alla täyttäneeksi yhden vuoden, jeee..onnea mulle ja mun blogille :D Aloin kelaamaan aikaa taaksepäin ja miettimään mitä bloggaaminen on mulle antanut?

Tästä on tullut rakas harrastus ja blogin kirjoittamisen myötä oon alkanut kehittää itseäni muissakin asioissa mitä ennen ei ole tullut tehtyä. Esimerkiksi olen aina rakastanut valokuvaamista mutta vasta nyt olen käynyt valokuvaus kurssin ja muuten alkanut kiinnittää enemmän huomiota eri asioihin kuvatessa.

Ehdottomasti olen blogin myötä tullut rohkeammaksi ja itsevarmemmaksi. Vaikka enpä mä nyt mikään hiljainen hissukka ole ennenkään ollut ;D niin silti, huomaan olevani vielä varmempi omista ajatuksista, teoista, omasta tyylistä ja jos ennen saatoin ajatella "miksi" niin nyt ajattelen "miksi ei". Joskus alkuun ajattelin usein että voinko kirjoittaa jostain asiasta tai onko joku kuva "typerä", kuka tätä lukee? Jossain vaiheessa päätin tämä on mun blogi ja mä kirjoitan mistä haluan, milloin haluan ja kuinka haluan. Kenenkään ei ole pakko lukea :D mutta onneksi juuri TE luette.

Tämän kaiken "kehittymisen" ja "itsetutkiskelun" lisäksi olen saanut ihania uusia "blogi-ystäviä" ja tavannutkin heistä muutaman. Aivan mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin ja kokea uusia asioita, kiitos teille kaikille ♥ Tämä on aivan paras harrastus koskaan ♥

Nyt tuntuu että blogi on pikkuhiljaa löytänyt paikkansa ja tyylinsä. Mulla onkin pari makeeta juttua tiedossa lähiaikoina, joten pysykää kuulolla.. ;)

T:Nora

Mä en ainakaan lupaa mitään!

Nyt on ihan parasta aikaa luvata vaikka ja mitä. On sokeritonta, rasvatonta, tipatonta ja ja ja... Arvatkaapa mitä? Mä en lupaa mitään! Mä aion syödä illalla lakua ja laittaa leivälle kerrrmajuustoa ♥ Mä aion myös juoda perjantaina saunakaljan, repikää siitä.

No okei, sehän on hienoa että eletään terveellisesti ja halutaan parantaa elintapoja. Mä oon vaan vähän semmonen että kohtuudella kaikkea. Mun on tosi vaikea kieltää itseltäni totaalisesti mitään ja se olikin nuorempana mun kompastuskivi. Yritin ja yritin, pidin itteeni nälässä koko viikon ja sitten viikonloppuna oksat pois. Siinä ruokakrapulassa meni helposti monta päivää niin että oli huono ja epämukava olo. Nyt jouluna sen taas huomasi kun söi raskaita aterioita, mun vatsaa väänsi monta päivää aivan niin kuin olisi ollut synnyttämään lähdössä, oikeesti, ihan hirveetä.

Onneksi vuosia sitten löysin balanssin elämään. Mulla on terveellinen ja puhdas ruokavalio, siis niitä mun iltalakuja lukuunottamatta  ;D Liikunta on luonnollinen osa arkea ja mä voin oikeesti hyvin. Jos mä nyt ryhtyisin kiusaamaan itseäni jollain dieetillä, lopputulos olisi kapina mättö, litra jäätelöä ja rullakebab..vähintään.. Ajatus siitä että mä en saa, mulle tulee heti nälkä.

Joten, en lupaa sokeritonta tai tipatonta tai rasvatonta tammikuuta. Sen sijaan mulla kyllä on suunnitelmia uudelle vuodelle, ensimmäisenä niistä on ensi viikolla alkava valokuvauskurssi ♥ Jee, siitä tulee niin kivaa :)

Onko teillä tapana tehdä uuden vuoden lupauksia? Entä pitääkö ne?

#Ystäväkirjahaaste

Sain tämmöisen vähän erilaisen kysely haasteen Napsahduksia blogin Nadjalta. Yleensä mä oon aika nolon laiska vastaamaan haasteisiin mutta tämä nyt kiehtoi mua :) Tämä on siis #Ystäväkirjahaaste. Muistatte varmaan lapsuuden ystäväkirjat? Samalla hengellä mennään, tässä tulee..

Haasteen säännöt:

-Voit kopioida nämä säännöt postaukseesi

-Kiitä haasteen antajaa ja mainitse Napsahduksia-blogi haasteen alulle panijana

-Vastaa sinulle annettuihin Ystäväkirja-kysymyksiin

-Lisää kuvaksi/kuviksi parhaiten itseäsi kuvastavia kuvia 

-Keksi uudet (tai käytä vanhoja :D) kysymykset blogiystävillesi

-Haasta mukaan ihania bloggaaja frendejä 

1.Pituutesi ilman korkkareita?

169,5 (tosi tärkee ,5)

2.Lempinimesi ja mistä se on peräisin?

Mua ei oo koskaan oikein "vakituisesti" kutsuttu lempinimellä. Lapsena iskä sanoi mua Norudemuksi josta siis blogin nimikin tulee ja äiti sanoo joskus Noru. Norppa oli joskus kavereiden kesken käytössä ja yhden kaverin isä sanoi mua Nortsu, siitä mä en kylläkään oikein piitannut..

3.Minkä ruuan valitset lauantai illalle jos ei tarvitse miettiä kaloreita?

Mutso natsuja ♥ Eli siis muchos nachos Amarillon hengessä ja ihan hitokseen soosseja siihen päälle..mm..Tää on mun oikeen kuola valuu lemppari jota en kylläkään oo syönyt moneen vuoteen! Se ei kylläkään johdu kaloreista vaan suolasta. Mä oon jotenki herkkä suolalle ja nacho sipsit on niin suolaisia että mun kropalla kestää monta päivää toipua kunnon isosta natsu satsista :/ 
(muoks. Voi pönttö! Muistin että justhan mä sillä meidän tyttöjen Helsingin reissulla söin natsuja :D Mutta sitä ennen en siis ole vuosiin syönyt)

4.TOP4 asiaa joita arvostat eniten ystävyydessä?
Lojaali, spontaani, positiivinen ja huumorintajuinen :)

5.Telkkarista: Moderni perhe, Kimmo, Salkkarit, Greyn anatomia vai hottikset?
Moderni perhe

6.Rakkaimmat harrastukset ja onko sinulla suunnitteilla aloittaa jotakin uutta?
Bloggaaminen ja kävely lenkit. Jotain uuttaa urheilu harrastusta haluaisin pitkästä aikaa kokeilla, en vaan oo vielä osannut päättää olisko se vatsatanssia, joogaa tai jotain ihan muuta.

7.Haaveita joiden toivot toteutuvan lähitulevaisudessa?
´Mulla on enemmänkin tavoitteita kuin haaveita. Tai kyllä mä haaveilen mutta ne ei välttämättä oo sellaisia joiden olis tarkoituskaan toteutua.

8.Hattaraa vai pehmistä?
Vaikee! Molemmat.

9. Ripsiväri, kestoripset vai naturell?
Ripsiväri

10.Mottosi?
Jotenki älyöntä mutta mulla on motto ja se on "kaikki lutviutuu". Mä heitin sitä joskus vitsinä koulussa kun en jaksanut oikein panostaa kouluhommiin ja sitten mä huomasin että kaikki tosiaan aina lutviutuu :D 

Haastan seuraavat ihanat bloggaajat mukaan ja samoilla kysymyksillä mennään :)

Arjen miljonääri
Yhteenkasvettu
Kun haaveet muuttuvat todeksi
Unelmista totta♥
Hanna Mi
Kätilön käsistä
Kochanie

Hyvää sunnuntaita ♥

Vinkki! Kahden päivän kampaus vol.2

Tämä(kään) kampaus ei mitenkään ihmeellinen ole mutta pienellä vaivalla saa itselleen laitetumman fiiliksen jos siis sellaista kaipaa. Mulle sanotaan silloin tällöin että "voi kun sulla on taas nätisti hiukset" "voi sä oot taas nähnyt vaivaa" jne. Tietysti oon mielissäni jos joku kehuu, tykkään kun hiukset on nätisti, mutta vaivaa en juurikaan niiden eteen nää. Tai kai se on suhteellista. En voisi kuvitellakkaan (ehkä semmonen päivä vielä koittaa ja silmät aukeaa uudella tapaa) että en viitsisi/kerkeisi pestä tai harjata hiuksia. En siis tuomitse tai mollaa ketään muuta, tää nyt vaan on mulle ehkä jopa lapsellisen tärkee juttu  ;D

En siis oo mikään lettimestari enkä osaakkaan kuin pari-kolme erilaista letitys tyyliä ja oikeastaan aina teenkin ranskalaista lettiä. Sen kun oppii itselleen tekemään niin pääsee jo helpolla. 

Tää on mun yks vakkari kampaus jo piitkän ajan takaa. Tommonen puolipää letti, onko tolla joku nimi? Puhtaisiin hiuksiin laitoin taas niinku aina keskijakaukseen ja ohimoilta sivuille kuivashampoota, hiuksista tulee ilmavammat ja pysyy kauemmin puhtaan näköisinä. Hiukset voi jättää muuten auki mutta mä tykkään laittaa vielä pampulalle tai vaikka pinneillä kiinni takaa. Mulla on tuola takana hiuksissa pyörre mikä vaivaa mua aina hirveesti jos hiukset on auki.

Sit tulee tää tokan päivän ongelma kun mun hiukset jo lätistyy kuivashampoosta huolimatta mutta letti on edelleen kuosissa. Sit vaan tukka korkeelle ponnarille ja on taas pirtee lookki  ;D

Tadaa! Kurkkaa täältä mun muut lettivinkit :) 

Iihhanaa viikonloppua kaikille ♥

Lapsellista?

Tässähän vois kirjoitella monestakin aiheesta mutta valitsen musiikin. Mitä pitäis aikuisen ihmisen kuunnella? Tai vielä parempaa, mitä pitäis äiti-ihmisen kuunnella?  Mä sanoisin että mitä vaan haluaa. Kuitenkin usein kuulee kuinka jotain artisteja tai musiikki tyylejä vähätellään. Eihän toi edes oo musiikkia, se on se joku uus, kuka totaki kuuntelee, se on se mitä ne teinit kuuntelee jne.

Haloo! Mitä väliä sillä on mitä joku muu kuuntelee? Tai mitä väliä sillä on muille mitä itse kuuntelee? Ja miksi se mitä itse kuuntelee olis jotenki parempaa kuin mitä toinen kuuntelee? Myönnän että oon itsekkin joskus ollut vähän töks mun mielipiteissä mutta se on työn alla ja matka kohti ei niin töks minää on hyvässä vauhdissa ;D

Mä kuuntelen musiikkia aika laidasta laitaan, joku raskas metalli ei uppoo muhun mutta muuten joka tyylistä löytyy joku hyvä biisi. Arvatkaa mikä on mun lemppari musaa? Eniten tulee kuunneltua suomiräppiä. Kyllä! 32v kotiäiti, hirrrveen lapsellista. Vai onko? Ei siis mun mielestä mutta tiedän ettei monet varsinkaan vanhemmat ihmiset arvosta tätä musiikki lajia ollenkaan. Eihän nyt vakavasti otettavat aikuiset sellasta kuuntele. Yleensäkkään, miks kenenkään pitäis joutuu hävetä mitä musiikkia kuuntelee?

Rupesin kuuntelemaan räppiä joskus 15vuotiaana, muun musan ohella. Pojat kuunteli kunnon gangsta räppiä ja tykkäsin kyllä itsekkin mutta enemmän nää kotimaiset iski jo silloin.

 Yleensäkin tykkään kuunnella suomeksi laulettua ja sanat on mulle tärkeimmät. No jotain tanssi biisejä voi kuunnella vaan rytmin takia. Että jostain laulusta tulee mulle oikeesti tärkee mun pitää saada joku "kosketus pinta" eli haluan yhdistää sanat jonkun läheisen elämään edes löyhästi. Usein kun kuuntelee tarkkaan on monissa lauluissa tulkinnan varaa, voi löytää merkityksiä mitä ei heti huomaa.

Me Akun kanssa kuunnella yhdessä Robinia, Jukka poikaa, Kuningasideaa, Elastista, Nopsajalkaa, Cheekkiä, Mikael Gabrielia jne.. Ja hei Antti Tuisku on vaan niin ihq :D

Mikael Gabriel onki tällä hetkellä yks mun lemppari. Jos laitan vaan itelleni jonku biisin soimaan, se on todennäköisesti jompi kumpi näistä






Mä siis tosiaan kuuntelen paljon erilaista musaa, halusin vaan ottaa puheeksi juuri tämän aiheen koska on viime aikoina muutaman kerran pistänyt silmään /korvaan joku tähän liittyvä keskustelu. Paljon puhutaan suvaitsevaisuudesta. Eikö tässäkin asiassa voisi olla suvaitsevainen? Niin yksinkertaisessa asiassa kuin musiikkimaku?

Kertooko musiikkimaku paljon ihmisestä? Kuunteleeko tietynlaiset ihmiset tietynlaista musaa, vai voiko kaikki kuunnella kaikenlaista musaa? Olisitko arvannut mitä mä kuuntelen mieluiten?

Ystäväni Lulu

Joku ehkä muistaa mun höpinät tekniikka kammosta? Ja kuinka mä syksyllä viimein taivuin ja hommasin ensimmäisen älypuhelimen kun mun rakas kännykkä sanoi itsensä irti? Noo, mä oon viihtynyt ihan kivasti älypuhelimen omistajana ja onhan tässä paljon kaikkea näppärää toimintoa. Esimerkiksi oon kirjoitellut viimeaikoina postauksia tällä kun se meidän läppäri meni taaaas rikki poikki tällä kertaa kiitos Iivolle, ei kestänyt puolentoista metrin pudotusta ja päällä tanssimista.. Kuinkas se edellinen hajosikaan? Vilkaise täältä.

Niin että nyt läppä ei aukea kuin muutaman sentin eikä näytöstä näe mitään.. Mä siis kytken koneen telkkariin ja siitä pienestä raosta näppäilen :D Eli on ollut helpompi kirjoittaa Lululla ja sitten koneella vaan lisätä kuvat ja linkit. Niin, siis Lulu on nimi jonka mä oon antanut mun kännylle (se on lumia). Nimi tuli jotenkin hirrveen luonnostaan, "missä mun lulu on" "annaks mulle lulun" jy nou, et mä en sano sitä kännykäks tai puhelimeks.

Onks se niinku normaalii? Antaako ihmiset yleensä puhelimille nimiä :D  Miten te kutsutte teidän puhelimia?

p.s. Nyt ennenku joku ahdistuu niin muistutan että mua ei aina tartte ottaa niin vakavasti ;)

#Blogisitarina

Sain haasteen Napsahduksia blogin Nadjalta. Yleensä mä oon laiska haasteissa mutta tämä oli vähän erilainen, rupesi itseäkin kiinnostamaan että mitä mä noihin vastaisin  ;D

Haasteen säännöt ovat seuraavat: (saa kopioida omaan blogiin):

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagrammissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagrammissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: Kototeko-blogi 

Miten mun blogi sai alkunsa?

Mä en ole aiemmin seurannut mitään blogeja. Joskus oon etsinyt tietoa jostain asiasta ja päätynyt googlen kautta johonkin blogiin. Yks kevättalven ilta kun Ami oli jollain mökkireissulla ja lasten mentyä nukkumaan mulla oli vähän tylsää, mä selailin nettiä ja sain idean. Kai mäkin nyt osaisin blogia kirjoittaa? Kolme tuntia myöhemmin mulla oli raakaversio Poikasten kanssa blogista ja joku postauskin valmiina. Ensin ajattelin että kuvat olisi pääasiassa koska tykkään kuvata mutta kirjoittaa en ole koskaan osannut, hyvä kun pääsin äikästä läpi koulussa.. Ehdotinkin siskolleni että josko tehtäisiin yhdessä blogia, mä keskittyisin kuviin ja hän kirjoittaisi aina välillä jotain järkevää  :D  Pitkällä kävelylenkillä asiaa puitiin ja tulos oli että hän perustikin oman blogin, Napsahduksia. Hyvä niin, sillä meillä on molemmilla oma tyyli ja omat visiot joita olisi varmasti ollut vaikea sovittaa yhteen pitkän päälle. Nykyään luen paljonkin blogeja ja aivan harmittaa kun en aiemmin löytänyt tätä blogi maailmaa.

Kuinka mun blogi on kehittynyt?

Edelleen tykkään laittaa paljon isoja värikkäitä kuvia mutta kyllä se kirjoituskin jo luonnistuu, kai? Ainakin lukijoita on, jopa sellaisia jotka palaa  ;D Blogin ulkoasu on muuttunut radikaalisti pari kertaa, pieniä viilauksia mä teen jatkuvasti.. 

Merkittäviä hetkiä blogilla?

Tietenkin ensimmäinen lukija joka ei ole perheenjäsen.. Ensimmäiset kommentit perheen ulkopuolisilta, joku lukee tätä! Jokainen uusi lukija saa mussa aina uutta intoa jatkaa, ja tietysti ne vakkari lukijat ja kommentoijat. Ilman heitä tää olis aika turhaa, mä tykkään kun on vuorovaikutusta joten rohkeasti kommetoimaan jos et ole vielä uskaltautunut  :)  Yks merkittävimpiä juttuja on tietysti Onni blogit ♥, mun blogi"perhe", ja tietysti ensimmäinen yhteistyö ihanan Sampsukan kanssa.

Musta tuntuu että kaikki on jo joko tehneet tämän tai ainakin haastettu, joten tehdäänkö niin että jos sinua ei vielä ole haastettu niin kerro se kommenttiboksissa niin haastan sinut. Tämäpäs oli mukavaa muisteloa vaikka eipä noista alkumetreistä vielä kauaa aikaa olekkaan  :)

Voihan narskuttelu!

Mä oon narskutellut lapsesta asti hampaita öisin. Enää nykyään en varsinaisesti narskuttele, puren vaan hampaita yhteen unissani niin kovaa että leuat ja pää kipeytyy. Tää ongelma on aina ollut läsnä, mutta pari vuotta sitten ongelma äityi niin pahaksi etten voinut syödä kunnolla kun hampaat ei ottaneet enää yhteen jumiutuneiden leuka lihasten takia!

 Varasin ajan mun luotto hammaslääkärille. En olllut aiemmin edes tajunnut "valittaa" tästä leuka/pää jumista koska ajattelin vaan että tää nyt kuuluu ajoittain mun elämään. No hän sitten kertoi että tämmöinen öinen pureminen on hyvinkin yleistä varsinkin "tunnollisilla ja kunnollisilla" nuorilla naisilla (hänen sanojaan). Odotin silloin Iivoa ja kuulemma raskaus hormonit voi vaikuttaa leukojen  nivelten löystymiseen siinä missä lantion/lonkkien yms. muidenkin joten päätettiin odottaa raskauden yli ja katsoa parantuuko tilanne. Sillä välin yritin rentouttaa leukoja monta kertaa päivässä  aukomalla suuta ja ilveilemällä (mikä näky) ja hieroin voltaren kipugeeliä leukoihin. Tilanne siitä rauhoittuikin ajan kanssa. 

Iivon syntymän jälkeen alkoi taas leukajumit ja hirvittävä päänsärky. Välillä oli parempi ja välillä taas pää oli niin kipeä ettei oikein pystynyt ajattelemaankaan selkeästi eikä särkylääkkeetkään auttaneet. Kävin taas hammaslääkärissä, ihan tarkistuksessa ja hammaslääkäri ehdotti purentakiskoa. Ainut mikä siinä epäilytti oli hinta. Jos se ei toimisikaan se tulisi aika kalliiksi ja toisaalta jos toimisi se olisi kärsimyksiin nähden pikkuhinta. 

Tämän vuoden tammikuulla tein päätöksen ja varasin ajan muottien tekoa varten. Se jännitti mua kovasti etukäteen. Oon ennen kärsinyt ihan järkyttävästä hammaslääkäri pelosta, oon mm. (aikuisena) juossut itkien karkuun hammaslääkäriä, ei näitä elämän parhaimpia hetkiä  ;D  Nykyään en varsinaisesti pelkää enään, mutta heti kun menen siihen tuoliin tuntuu että kurkku turpoaa ja nenä menee tukkoon eli lopputuloksena musta tuntuu kuin tukehtuisin.. Mutta se oli tosi nopeasti ohi, lauleskelin mielessä mun "turvalaulua", jep mulla on semmonen enkä kyllä kerro mikä se on  :D Seuraavan kerran menin sovitukseen ja kiskoa hiottiin sopivaksi. 

Tämmöisestä härvelistä on kyse. Ei se kovin iso ole, eikä näykkään ihan niin hyvin kuin miltä tuntuu.. Se on kovaa akrylaattimuovia (olikohan ?).

Aikamoista sössötystä on puhe tämän kanssa mutta onneksi (mullakaan) ei yöllä nyt ihan hirveästi ole asiaa.

Suu tuntuu melkoisen täydeltä mutta ei kyllä häritse unia millään lailla kun siihen muutamassa yössä tottui.

Ensin se tuntui niin tiukalta että melkein sattui mutta pian siihen tottui ja ilmeisesti se vähän löystyykin käytössä joten pitää olla napakka ettei tipu. Ja se auttoi. Ei heti seuraavana päivänä mutta kohta huomasin ettei pää olekaan ihan koko ajan kipeä, ihanaa! Tässä kesällä mä jätin purentakiskon pidemmäksi aikaa pois kun tuntui että pärjään ilman. Jonkun aikaa pärjäsinkin mutta sitten se hiipi taas, jäytävä päänsärky. Otin kiskon uudestaan käyttöön ja muutamassa päivässä helpotti.

Tämmösen kanssa mä siis nukun  :)  Onko muilla kokemusta purentakiskosta, onko ollut apua?

Uutta ulkoasua..

Tällä kertaa uutta ulkoasua blogille, ei mulle  :D

Niinkuin mä eilen kerroin, oltiin mun äitin ja siskon kanssa kuvailemassa toissa päivänä. Oli aivan huippua vaikka yleensä mulle onkin aika vaikeaa olla kameran edessä. Kaikki kuvat jopa itsestäni mä otan itse, ja onhan se aikamoista sekoilua välillä.. oli siis kiva kun oli toinen kuvaamassa ja vielä meidän pikkusen kreisi äiti rentouttamassa tunnelmaa  ;) 

Vanha lukija ei varmaan voi olla huomaamatta uutta banneria? Mulla oli/ on yks melko monimutkainen suunnitelma banneriin mutta sitä ei nyt lähdetty toteuttaan vaan tää oli mun plan b. Oikeastaan mulla oli vaan päähänpinttymä tosta tiiliseinästä ja se on siis vankilan muuri. Kokeiltiin toistakin tiiliseinää mutta tämä nyt voitti. No, miltä näyttää? Vähän mua epäilyttää kuvaako se nyt mun blogia millään lailla, mutta ehkä se kuvaa mua ja tää on mun blogi? Eli, makustellaan tätä nyt hetki ja mietitään mitä seuraavaksi. 

Tässä muutama kuva toissapäivältä. Mun kuvissa ei hirveästi ole vaihtelua koska mulla oli niin vahva visio miten sen pitää olla, mitä sitä turhia soveltamaan :D

Äitin välikausivaatteet ja kuvailuja

Kauheesti vouhkataan lasten välikausi yms. vaatteista ja niihin todellakin saa uppomaan rahaa (jopa tämmöinen tarjoushaukka..). Silti on muka hirveän vaikeaa ostaa itsellensä mitään vaikka minäkin sielä ulkona kykin ihan saman verran kuin lapset. Viime talvi oli niin leuto että suurimman osan mä kuljin syystakilla ja sielä alla oli sitten villapaitaa tai fliissiä. Pitkä takki on lämmin ja kivempi vaikka istua leikkipuiston penkillä (jep jep, niinkuin paljon kerkeis istuskella). Tämä ihana kirkkaan pinkki takki oli kovassa käytössä viime syksyn, talven ja kevään. 

Nuo mustat kengät on ne jotka löysin kirpparilta joku aika sitten.

Vettähän tämä takki ei pidä joten kuoritakki on sitten sadepäivien valinta. Mun uskollinen kuoritakki taisi olla jo ainakin 6v vanha ja vaikka olikin ihana ja laadukas, päästi se viime talvena kaatosateessa saumoista läpi. Joten, katsoin ansaitsevani uuden. Mä tykkään pitkistä takeista ja ensin lähdinkin semmoista havittelemaan mutta päädyin tähän ihanan raikkaan vihreään Raiskin takkiin, vedenpitävä ja hengittävä, puoleen hintaan, mulle!

Nuo lilat puman lenkkarit on uudet. Edelliset oli ostettu ennen toista raskautta ja mun jalat on jotenkin levinneet  :D  niin ne painoi joten kun hyvä tarjous tuli vastaan niin ne tarttui mukaan. Mä oon kumppareiden suuri ystävä ja katselin tänään mun punaisia nokian kumppareita jotka on jo ehkä parhaat päivänsä nähneet.. oliskohan jossain hyvä tarjous  ;D 

Tämä kuva ei liity varsinaisesti vaatteisiin, mutta tää letti kestää pipot ja pyöräilykypärät ja on siks yksi mun arki suosikeista.

Eilen oltiin mun siskon ja äidin kanssa kaupungin rannassa vähän kuvailemassa ja testaamassa mun uutta minijärkkäriä. Mun sisko Nadja kirjoittaa Napsahduksia blogia ja tarkoitus oli saada Nadjalle uusi profiilikuva (onnistui!) ja mulle materiaalia uuteen banneriin. Nuo ylimmät kuvat on myös eiliseltä. Lisäsi blogin sivuihin "kuka minä olen" osion jossa kerron vähän itsestäni ja sielä onkin muutama kuva eiliseltä. Oli hauskaa eikä yhtään niin hömöltä tuntunut kuin etukäteen ajattelin, muutama ohikulkija vähän hymyili kun heiluin "juhlatamineissa" vankilan muurin liepeillä  :D  Sitä en vielä tiedä toteutanko uuden bannerin vaikka ne kuvat onnistuikin juuri niinkuin olin ajatellut.. en tiedä kuvaako ne sitten tätä blogia niin hyvin mutta katsotaan mitä niistä saisi aikaan  :)

Ne epäonnistuneet versiot ;)

Piia Weekend chic blogissaan haastoi kaikki rohkeat  ;)  laittamaan välillä itsestään myös niitä epäonnistuneita kuvia blogiin. Tässä Piian "epäonnistuneet versiot" ja tässä minun  :D

Oltiin siskon kanssa rannassa ottamassa toisistamme ootd kuvat kun kerrankin päästiin "karkaamaan" ilman lapsia, hehheh.. (postaus täälä) ja joku monsteri pulu yritti hyökätä mun kimppuun :D ihan oikeesti, se oli pelottavaa.. Sen lisäksi oli suurinpiirtein myrsky,  mutta tuli muutama onnistunutkin kuva tämän lisäksi  ;)

Tämä hiuksista repivä taapero on varmaan melko tuttu monille äideille..

Kuvia katsellessa huomasin että tämä värikäs mekko tosiaan oli kesän lemppari heittis  :D

 Kukas se sielä äireen kanssa poseeraa? Touho tietysti  :D  Yleensä kun yritän saada lapsista kuvia niin vähintään Touhon häntä on jossain kuvan nurkassa  :D

Tässä rouva yrittää virittää kameraa jalustalle.."räpsiikö se jo.."

Semmosia muutamia arkistojen helmiä. Mieluustihan sitä julkaisee vain onnistuneita kuvia mutta ei tämä elämä niin vakavaa ole  :)