maanantai 2. lokakuuta 2017

Huhuu, onko täällä kettään?

Joku on saattanut huomata että blogi ei ole päivittynyt useampaan viikkoon. Oikeastaan olin jo päättänyt lopettaa, jäähyväis postauksen kirjoittaminen vain tuntui liian vaikelta. Oon tuskaillut ja pohtinut, miettinyt hyviä ja huonoja syitä jatkaa tai lopettaa.

Kirjoitustahti ja tyyli on muuttunut paljon alkuajoista, pitkiin aikoihin en ole kirjoittanut joka päivä vaan pikemminkin joka viikko. En ole halunnut "pakottaa" itseäni mihinkään koska siis, täähän on harrastus. Kun lähdettiin Bulgariaan olin ihan varma että heti palattua lataan koneelle kaikki meidän ihanat reissukuvat ja kerron teille miten meidän loma sujui. En sitten sitä tehnytkään, päivät kului ja takaraivossa kolkutteli toisaalta "kirjoita" ja toisaalta "älä kirjoita". Nyt olisi tuntunut hassulta ihan randomisti kirjoitella muutaman viikon takaisia reissu kuulumisia vaan ajattelin ensin avata tätä taukoa.

Aina silloin tällöin, varmaan jokaisella bloggaajalla, tulee vaiheita kun ei huvita/jaksa/kerkeä. Mulla on ollut niin jonkun aikaa. Päässä luonnostelen tekstejä mutta kun olisi se pieni hetki istua koneelle ei ole enään "se fiilis". Oon miettinyt paljon kenelle kirjoitan ja miksi? Itselle olisi tietysti hyvä vastaus joka tavallaan pitääkin paikkansa. On ihana lukea vanhoja postauksia, sielä on paljon asioita joita en muuten muistaisi varsinkaan niiltä ajoilta kun Iivo vielä valvotti. Vanhojen postauksien lukeminen sai myös omatunnon kolkuttamaan, en ole panostanut blogiin aikoihin samaan tyyliin kuin silloin joskus.. Mutta toisaalta, ei kukaan sano kuinka mun tätä pitäisi hoitaa tai miltä tämän pitäisi näyttää. Tää on mun blogi.

Tää on mun rakas luomus enkä ole vielä valmis luovuttamaan. Aloitin kirjoittamaan Iivon vauvavuoden lopulla, aikaan kun meillä ei ollut nukuttu kunnolla puoleen vuoteen. Siihen aikaan olin vähän hukassa, aiheeseen liityvää tekstiä löytyy ainakin täältä ja täältä. Blogin aloitus oli semmonen terapeuttinen juttu. Siskon kanssa molemmat aloitettiin samaan aikaan kirjoittamaan, moni saattaakin muistaa Nadja "Napasen " ja Napsahduksia blogin. Yhteinen harrastus vei meitä moniin seikkailuihin ja blogihommia puitiin niin lenkillä kuin puhelimessakin päivittäin. Paljon on siitä muuttunut mutta halu kirjoittaa on ja pysyy.

Välillä hävettää kun en ole kerinnyt panostaa kuviin enään samallalailla kuin joskus aiemmin. Totta puhuakseni välillä on jäänyt juttuja julkaisematta ihan vaan koska mulla ei ole ollut aikaa ottaa "tarpeeksi hyviä" kuvia tai teksti on ollut jotenkin liian lyhyt vaikka asia olisi ollut semmoinen minkä haluan ilmaista.  Joten nyt olenkin päättänyt olla armollisempi julkaisujen suhteen, se ei tarkoita että alan hutiloimaan (ainakaan enemmän kuin jo..) vaan että jos mulla on asiaa niin kirjoitan ja julkaisen vaikka sitten ilman kuvaa tai "väärällä" kuvalla.

Nyt kun päätin jatkaa, tuli jotenkin kevyempi olo. Sanoisin että se tarkoittaa sitä että päätös on oikea. Bloggaaminen on antanut mulle niin paljon. Oon saanut tutustua ihaniin ihmisiin, käydä uusissa paikoissa ja oppinut ottamaan omaa aikaa. Oon oppinut itsestäni paljon, saanut lisää itsevarmuutta ja rohkeutta olla just oma itseni. Mun ei tarvi yrittää olla yhtään sen täydellisempi. Se pieni epäilys mun sisällä mikä on itänyt lapsesta asti "kiinnostaako ketään mitä asiaa mulla on?" on kadonnut. Kiinnostaa ketä kiinnostaa, minä puhun kun on asiaa.

Joten kiitos. Kiitos näistä kahdesta ja puolesta vuodesta. En kyllä tiedä ketä tässä pitäisi kiittää, bloggeria? :D Ehkä itseäni ja jokaista joka on koskaan vieraillut mun blogissa (paitsi sitä yhtä anonyymiä) ja erityisesti niitä jotka tulevat uudestaan ja tekevät tästä kaiken sen vaivan arvoista ♥

Tästä on hyvä jatkaa  :)

♥ Nora

10 kommenttia:

  1. Ihana kun päätit jatkaa! minulla olisi kyllä tullut niin ikävä sinun juttuja ja olisi outoa jos en saisi lukea teidän kuulumisista täällä blogissa niin kuin olen tehnyt jo 2,5 vuotta. Joskus saa olla hiljaisempaa. Kannattaa rohkeasti vain päättää ottaa blogi-lomaa jos tuntuu siltä. Se on helpottavaa ja aina se kirjoitusinto palaa hetken päästä. Ja hei, kuviksi kelpaa mitkä vain - kännykkäräpsyt tai ihan vaan postaus ilman kuvaa. Jokainen tekee blogistaan sellaisen kuin itse haluaa. Kiitos kuuluu kyllä sinulle! Sä joka jaksat kirjoitta ja jakaa arkea meidän lukijoiden kanssa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Kyllä tässä hommassa on jotenkin niin kiinni että ei sitä niin vaan lopeteta :) ja loma teki kyllä hyvää!

      Poista
  2. Ihanaa, että päätit jatkaa♥

    VastaaPoista
  3. Vaikeaa se on lopettaa, vaikka aina yhtä kiire...Elämä on! Ymmärrän kyllä fiilikset! Ihanaa lokakuuta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sulle :) Mutta ei tätä tosiaan niin vaan lopeteta :D

      Poista

Kiitos kommentista ♥