Kaikki valvottaa

Oon aiemmin "kehuskellut" että Mimmi ei ole valvottanut meitä öisin mikä on tuntunut munkin mielestäni ihan uskomattomalta ja oon ikään kuin odotellut että koska "se" alkaa.. No mitään rääky-hulinaa meillä ei edelleenkään ole mutta Mimmi on nyt pari viikkoa ollut viittä vaille oppimassa ryömimään ja se taitaa tulla pikkuiselle uniin kun vähän väliä pitää känytä kyljelle/mahalle. Se pyörintä tietysti pitää mua hereillä. No ei tää vielä mitään, mutta kun samaan syssyyn lisätään muutama muu juttu niin alkaa jo vanne kiristää päätä,

Pojilla on ollut pikku flunssaa ja erityisesti Akun yskä on herättänyt muutamina öinä, Iivo taas näkee katastrofaalisia unia ja häntä on pitänyt viime aikoina käydä parikin kertaa yössä rauhoittelemassa. Ikävää, mutta ei nyt hermoromahduksen arvoista.

Sitten tää The Valvottaja, Touho. Meidän koira on sairastellut ja herätellyt meitä nyt pari viikkoa öisin useasti. Meillä oli varattuna Touholle ihan perus aika hammaskiven poistoon nukutuksessa ja samalla sitten kun kerran nukutetaan poistettaisiin hyvänlaatuisia kasvaimia joista ei varsinaisesti ole ollut haittaa mutta yksi varsinkin oli jo tosi iso. Tähän väliin ällövaroitus. Muutamaa päivää ennen tätä aikaa huomattiin illalla että Touho on kipeän oloinen ja kun tarkemmin tutkittiin oli anaalirauhanen tulehtunut, jebajee.. Ei siinä paljoa voinut, onneksi löytyi koirien tulehduskipulääkettä mitä annettiin yöksi ja aamulla sitten soitto eläinlääkäriin. No aamulla katsoin että kaikki vielä näennäisesti kunnossa mutta kesken lenkin huomasin että se rauhanen oli puhjennut.. miksi miksi miksi.. No Touho pääsi lääkäriin ja sai asianmukaista hoitoa, mutta oli tietysti vielä kipeä. Sitten koitti toimenpide päivä ja kaikki menikin hyvin kunnes.... Touho pääsi kaulurista huolimatta käsiksi leikkaushaavoihin. Yritettiin kaikenlaista, hoidettiin, putsattiin, lääkittiin, pidettiin seuraa ja puettiin paita kun lähdettiin kotoa ettei pääsisi käsiksi haavaan. Niin siinä vaan kävi että haava aukesi ja taas iltapäivällä ollaan menossa eläinlääkäriin.

Tän melkein kaks viikkoa Touho on tietysti ollut tosi kipeä ja kaivannut meidän seuraa/tukea, öisinkin. Siihen kun lisätään Mimmin ryömimis-hulinat ja poikien painajaiset/yskät, on meillä nukuttu aika katkonaisesti.

Toivon että Touho saadaan nyt kuntoon, kamalaa katsoa kun toinen on kipeä. Valvominen on myös kamalaa, kuinka olikin päässyt unohtumaan tämä tunne kun päätä särkee koko ajan, niskat jumittaa huonoissa asennoissa makaamisesta ja kiukuttaa niin maan perkeleesti aamuisin.

Huoh, samaan hengen vetoon pitää muistaa olla kiitollinen että ei olla valvottu vauvan kanssa viimeistä puolta vuotta, vaan kaksi viikkoa. Kyllä tää tästä.

♥ Nora