Miten tässä nyt näin kävi?

Tässä sitä taas ollaan. Hartiat kipeenä, päätä särkee ja kädet puutuu. Tämä johtuu huonoista nukkumis asennoista ja ne huonot asennot taas johtuu levottomasta vauvasta. Mimmi on nukkunut aivan uskomattoman hyviä yöunia ihan alusta asti mutta levottomuus alkoi ehkä vajaa pari kuukautta sitten. Silloin yhdistin sen selkeästi siihen että hän oli oppimassa ryömimään ja havahtui usein harjoittelemaan tätä. Nythän on niin ettei Mimmi (7 ja puoli kuukautta) vieläkään varsinaisesti ryömi vaikka uutta oppiikin liikkumisen suhteen. Hän nostaa ylävartaloa ja peppua, valmistautuu siis konttaamiseen. Hän myös lekottelee kyljellään, harjoitteelee istumaan menoa. Mutta nämä kaikki taidot on vaiheessa. Oletan siis edelleen että tämä on syy yöllisiin heräilyihin ja kun taidot karttuu hän rauhoittuu.

Jep jep. Näiden jälkeen aletaankin yölliset seisomis harjoitukset ja kiitos uusien taitojen voi sitten vaikka ryömiä karkuun äidin kainalosta. Toistaiseksi Mimmi rauhoittuu heti havahduttuaan kun nappaan kainaloon ja ikävä kyllä tavaksi on tullut antaa tissiä. Tiedän ettei hän nälkäänsä havahdu mutta se on nopein tapa päästä itsekkin taas (hetkeksi) uneen. Yöllisten heräilyjen tahti sen kun kiihtyy viikkojen kuluessa, kelloa en yöllä katso enkä laske kertoja mutta veikkaisin että joinakin öinä tahti lähenee kerta tuntiin. Kohta on pakko tehdä jotain, mutta mitä?

Mimmi nukkuu sivuvaunussa (tai tarkoitus olisi..) mun vieressä. Illalla hän menee omaan sänkyyn nukkumaan niin että on ensin tainnutettu tissillä. Viime iltoina on pitänyt viedä tuttia useamman kerran ennenkuin itse menen nukkumaan 2-3 tuntia myöhemmin. Usein hän havahtuu heti kun tulen sänkyyn ja on sitten vieressä koko yön. Ei mua haittaa että hän nukkuu vieressä, se on ihanaa. Olisi vaan kiva saada molemmille enemmän yhtenäistä unta, luojan kiitos Mimmi ei jää valvomaan tai itke.

Peukku suussa ♥

Mistä lähdetään liikkeelle? Auttaisiko jos oppisi nukahtamaan illalla ilman tissiä? Imun tarve tuntuu olevan kova. Tutti on käytössä, ennen Mimmi "nukutti" itsensä peukalolla mutta tutti otettiin kuvioihin kun ilmat kylmeni eikä vaunuissa voinut enää syödä peukaloa. Tutti onkin sitten helppo huitoa pois ja sitä saa käydä nostelemassa.

Muistan kyllä kun poikien kanssa on tullut se hetki että tarttis tehdä jotain mutta joka kerralla ongelma kohdat on hieman erilaisia. Nyt kaipaisinkin vertaistukea, vinkkejä ja ideoita. Kaikki otetaan vastaan!

♥ Nora

Kaikki valvottaa

Oon aiemmin "kehuskellut" että Mimmi ei ole valvottanut meitä öisin mikä on tuntunut munkin mielestäni ihan uskomattomalta ja oon ikään kuin odotellut että koska "se" alkaa.. No mitään rääky-hulinaa meillä ei edelleenkään ole mutta Mimmi on nyt pari viikkoa ollut viittä vaille oppimassa ryömimään ja se taitaa tulla pikkuiselle uniin kun vähän väliä pitää känytä kyljelle/mahalle. Se pyörintä tietysti pitää mua hereillä. No ei tää vielä mitään, mutta kun samaan syssyyn lisätään muutama muu juttu niin alkaa jo vanne kiristää päätä,

Pojilla on ollut pikku flunssaa ja erityisesti Akun yskä on herättänyt muutamina öinä, Iivo taas näkee katastrofaalisia unia ja häntä on pitänyt viime aikoina käydä parikin kertaa yössä rauhoittelemassa. Ikävää, mutta ei nyt hermoromahduksen arvoista.

Sitten tää The Valvottaja, Touho. Meidän koira on sairastellut ja herätellyt meitä nyt pari viikkoa öisin useasti. Meillä oli varattuna Touholle ihan perus aika hammaskiven poistoon nukutuksessa ja samalla sitten kun kerran nukutetaan poistettaisiin hyvänlaatuisia kasvaimia joista ei varsinaisesti ole ollut haittaa mutta yksi varsinkin oli jo tosi iso. Tähän väliin ällövaroitus. Muutamaa päivää ennen tätä aikaa huomattiin illalla että Touho on kipeän oloinen ja kun tarkemmin tutkittiin oli anaalirauhanen tulehtunut, jebajee.. Ei siinä paljoa voinut, onneksi löytyi koirien tulehduskipulääkettä mitä annettiin yöksi ja aamulla sitten soitto eläinlääkäriin. No aamulla katsoin että kaikki vielä näennäisesti kunnossa mutta kesken lenkin huomasin että se rauhanen oli puhjennut.. miksi miksi miksi.. No Touho pääsi lääkäriin ja sai asianmukaista hoitoa, mutta oli tietysti vielä kipeä. Sitten koitti toimenpide päivä ja kaikki menikin hyvin kunnes.... Touho pääsi kaulurista huolimatta käsiksi leikkaushaavoihin. Yritettiin kaikenlaista, hoidettiin, putsattiin, lääkittiin, pidettiin seuraa ja puettiin paita kun lähdettiin kotoa ettei pääsisi käsiksi haavaan. Niin siinä vaan kävi että haava aukesi ja taas iltapäivällä ollaan menossa eläinlääkäriin.

Tän melkein kaks viikkoa Touho on tietysti ollut tosi kipeä ja kaivannut meidän seuraa/tukea, öisinkin. Siihen kun lisätään Mimmin ryömimis-hulinat ja poikien painajaiset/yskät, on meillä nukuttu aika katkonaisesti.

Toivon että Touho saadaan nyt kuntoon, kamalaa katsoa kun toinen on kipeä. Valvominen on myös kamalaa, kuinka olikin päässyt unohtumaan tämä tunne kun päätä särkee koko ajan, niskat jumittaa huonoissa asennoissa makaamisesta ja kiukuttaa niin maan perkeleesti aamuisin.

Huoh, samaan hengen vetoon pitää muistaa olla kiitollinen että ei olla valvottu vauvan kanssa viimeistä puolta vuotta, vaan kaksi viikkoa. Kyllä tää tästä.

♥ Nora