Yleensä aikuiset ilahtuvat kun lapsi tervehtii vaikkapa lenkillä tai kaupassa ja osa jää juttelemaankin. Joskus taas aikuinen selkeästi hämmentyy eikä vastaa mitään, silloin voi pientä harmittaa tai lähinnä ihmetyttää. Aku toki jo ymmärtää että kaikki ei ole yhtä puheliaita mutta pienempänä hän saattoi ottaa raskaastikkin tälläiset "takaiskut". Silloin sain yhtenään olla selittämässä että ehkä tämä ihminen ei huomannut meitä tai kuullut. Tai jos se ihminen ujosteli sanoa hei kun ei tunne meitä. Sitten Aku alkoikin aina sanoa "se ei vielä tuntenut Akua" kun joku ei moikannut takaisin. Iivo taas lisää volyymia jos joku ei huomaa :D Hei..HEI! Pieni osa ihmisistä vaikuttaa jopa paheksuvan puheliasta ja rohkeaa lasta. En tietenkään anna lasten jäädä jututtamaan ihmistä joka selkeästi kiusaantuu huomiosta mutta muuten annan heidän jutella melko vapaasti sekaantumatta sen kummemmin, tarkkailen vaan tilannetta.
 |
| Laivalla viime kesänä |
Sosiaalisia nämä siis ovat. Usein ihmiset sekoittaa sosiaalisuuden ja sosiaalisen älykkyyden. Sanoisin että on nämä ikänsä tasoisesti myös ihan sosiaalisesti älykkäitäkin :D Siihen haluankin panostaa. Sen lisäksi että on hyvä rohkeasti tutustua uusiin ihmisiin ja tilanteisiin, pitäisi myös osata ottaa muut huomioon niin teoissa kuin sanoissa. Lapseltahan ei voi tietenkään vaatia enempää kuin mihin hän ikänsä puolesta pystyy.
Aku on aina ollut tässä suhteessa helpompi kuin Iivo. Aku on tosi empaattinen, ajattelevainen ja herkkäkin vaikka onkin vilkas ja energinen. En muista kuin yhden kerran Akun tönäisseen toista lasta perhekerhossa joskus 2vuotiaana. Mä olin aivan kauhuissani, että kuinka se nyt näin teki vaikka oikeasti sehän oli ihan normaalia käytöstä 2vuotiaalta. Leikit voi toki olla välillä rajuja ja tulee kahnauksia mutta ilkeyksissään hän ei pura huonoa fiilistä toiseen.
Iivo taas on, no Iivo :D Siinä jätkässä on tulta ja tappuraa. Ilkeä hänkään ei ole ja samoja luonteenpiirteitä löytyy kuin isovelistä mutta Iivo menee niin sata lasissa koko ajan, että aina ei huomaa jos vaikka törmää toiseen ja kävelee siinä hötäkässä yli.. Onneksi Iivo pyytää kyllä mielellään anteeksi ja lohduttaa kun jotain sattuu, eikä enää nykyään satu läheskään yhtä paljon kuin ennen. Pointtina siis se että Iivon kanssa ollaan saatu ja saadaan varmasti tulevaisuudessakin tehdä enemmän töitä että hän kasvaisi "sosiaalisesti älykkääksi" ja muita huomioivaksi lapseksi ja sitä myöten aikuiseksi.
 |
| Sielä ne apinat riekkuu :D Viime kesänä Muumimaailassa |
Kovasti olen myös miettinyt että kun lapset alkaa kulkea yksin esimerkiksi kavereiden luona omaa katua pidemmällä, pitää vähän jutella siitäkin että kenelle tahansa ei saa jäädä juttelemaan. Ollaan itse asiassa jo juteltu Akun kanssa. En kuitenkaan halua pelotella ihmisillä tai viedä heiltä tätä luonteen ominaisuutta mitä kuitenkin pidän vahvuutena.
Aika usein kuulee sanottavan että "ei niitä lapsia ennenkään kasvatettu ja ihan hyviä niistä tuli", viitaten erilaisiin kasvatus trendeihin. Itse en sano noudattavani mitään tiettyä kasvatusmallia tai ajatusta. Aion vaan tehdä parhaani että meidän lapsilla olisi onnellinen, turvallinen ja pitkä lapsuus ja heistä kasvaisi rehtejä, onnellisia, itsevarmoja ja muut huomioivia aikuisia. Koska niitähän me kasvatetaan, tulevaisuuden aikuisia.
Entä teillä muilla, onko lapset ujoja tai ulospäin suuntautuneita? Mitä haasteita se tuo kasvatukseen?
♥ Nora
