Kirjoitinkin joku aika sitten julkisesta imettämisestä (Julkinen imetys) ja laskin että olin imettänyt elämästäni 3v 10kk, nyt siihen on siis tullut reilu kk lisää. Mulle henkilökohtaisesti imetys on ollut aina tärkeää. Ensimmäistä lasta odottaessani valmistauduin henkisesti imettämisen onnistumiseen niin hyvin kuin pystyin. Luin kaiken mahdollisen tiedon imetyksen ihanuudesta ja kamaluudesta sekä tietysti kyselin kokeneemmilta vinkkejä ja neuvoja onnistumiseen. Ostin myös laadukkaita imettämiseen liittyviä tuotteita kuten liivejä, toppeja, rintapumpun jne. Yksi ystävä kysyi multa kun hipelöin kasaa haalimiani kalliita imetysliivejä, "mitä jos ei imetys onnistukkaan?". Olin aivan hämilläni, miten niin ei onnistu?
Oon ehdottomasti välineurheilija ja vaikka hyviä liivejä ei kasoittain tarvita (eikä ne kalliimmaat ole aina kaikille ne parhaimmat) niin ehdottomasti kannattaa hankkia ainakin päiväkäyttöön hyvin istuvat, toimivat liivit koska kuka nyt viihtyisi epämukavissa liiveissä kuukausitolkulla? Vaattetkaan ei istu jos on huonot liivit. Monesti kuulee sanottavan että kannattaako sitä nyt satsata niin pieneen aikaan kuin imetys. Ostetaanhan odotus aikanakin vaatteita, miksi ei siis hyviä imetysliivejä? Vielä kun ottaa huomioon että useilla imetys kestää kauemmin kuin raskaus. Imetysvaatteita en juurikaan ole käyttänyt (mä en tykkää niistääää), nyt mulla on yksi siistimpi imetyspaita mitä käytän kun on mahdollista että pitää imettää jossain yleisellä paikalla. Yleensä käytän toppeja joista saa olkaimen sivuun/alas (cubuksen topeissa on joustavin kanttaus ;D ) ja sitten siihen päälle mitä nyt tarvitsee, hupparin, neuletekin, paidan jne.
No jaa, palataan aiheeseen. Kun Aku syntyi ja tuli sitten sen maagisen ensi-imetyksen aika, se meni hyvin luonnollisesti. Ensi-imetys kesti tunnin synnytyssalissa ja imuote oli heti hyvä. Olimme kaksi vuorokautta sairaalassa ja lähes koko ajan Aku viihtyi rinnalla, oli sitten hereillä tai nukkui. Mua se ei haitannut, annoin pikkuisen ja itseni nauttia läheisyydestä täysillä. Mulla ei käynyt mielessäkään laittaa mun vauvaa siihen "muovi-boksiin" mitä vauvan sängyksikin kutsutaan :D Joku hoitaja kävikin mua varoittelemassa että kun vauva nukkuu kannattaa ottaa rinnanpää suusta pois, annoin vauvan nukkua enkä härinnyt häntä. (Silloin vielä ei Vaasan Keskussairaalassa kannustettu yhtä paljon esim. ihokontaktiin kuin nykyään ja jo silloin kun Iivo syntyi) Kun tuli kotiinlähdön aika, oli rinnat vesikelloilla.. auts!
Siinä vaiheessa kun on ollut pari päivää sairaalassa, alkaa olla aika altis vaikutuksille. Sitä ikäänkuin laitostuu melko nopeasti. En halunnut antaa vauvalle korviketta ilman lääketieteellistä syytä. Kotiinlähtö tarkistuksessa lääkäri mietti että pitäisikö meidän olla vielä yksi yö sairaalassa. Akun paino ei ollut laskenut liikaa mutta sen verran paljon että ilmeisesti jännitti päästää ensisynnyttäjä kotiin. Saatiin lupa lähteä ja aika seuraavaksi aamupäiväksi neuvolaan painokontrolliin. Kun menimme pukemaan, hoitaja tuli perässä ja tarjoutui hakemaan vauvalle korviketta. Hämilläni kysyin että miksi, juurihan imetin ja vauva on tyytyväinen? Kuulemma sen olisi nyt nälkä ja niin hän haki ehkä noin 10ml korviketta ja koitettiin hörpyttää sitä Akulle, eihän siitä oikein mitään tullut.
Tässä tapahtui se, että lääkäri ja hoitaja sai mut hetkeksi epäilemään pystyisinkö ruokkimaan vauvani, joka oli siis koko ajan tyytyväinen. Kotiinpäästyämme pumppasin vielä varmuuden vuoksi sen lisäksi että Aku viihtyi hyvin rinnalla, halusin varmistaa että maito nousee. Illalla pähkäilimme aamuista painokontrollia ja päädyimme antamaan 10ml korviketta pullosta.
Neuvolassa tapasimme äitiysneuvolan kätilön joka on siis ollut mulla kaikissa kolmessa raskaudessa. Tuntui hassulta olla maanantai aamupäivällä vauvan kanssa neuvolassa kun juuri torstaina lähdin sieltä korkean verenpaineen kanssa käynnistelemään synnytystä. Tässä vaiheessa jos mulle olisi sanottu että anna vaan varmuuden vuoksi korviketta lisäksi, olisin varmasti antanut, niin helppo on pyörtää tuoreen äidin epävarma hormoonihuurteinen mieli. Mutta paino oli noussut yli 100g edellisestä päivästä ja ihan näin surkeallakin matikkapäällä voin laskea että sillä 10ml korvikkeella ei ollut mitään tekemistä asian kanssa ja mulla oli maito jo noussutkin. "Täti" sanoi mulle jotain mikä iskostui mun päähän ja antoi mulle itseluottamusta, " Nyt unohdat sen korvikkeen. Isot pojat kyllä pitää huolen itsestään kun imettää lapsentahtisesti". Näin mä sain taas sen oman päättäväisyyden takaisin ja se 10ml jäi viimeiseksi.
Sillä on siis tosiaankin merkitystä mitä varsinkin terveydenhuollon ammattilaiset sanoo äidille.
Ensimmäinen maidonnousu oli ihan kamalaa. Mulla nousi kuume ja rinnat oli valtavat pinkeät ja kipeät. Sitä kesti ehkä kolme päivää kunnes alkoi tasaantua. Luulen että se maaninen pumppaaminen lisäsi maidontuloa ihan liikaa ja lisäsi huonoa oloa. Silti oon tyytyväinen että pumppasin, ainakin sitä maitoa tuli ja tarpeeksi.
Kun IIvo syntyi, hän oli oikea imukone :D Hän söi monta tuntia heti synnyttyään ja maito nousikin tosi nopeasti. Silloin kukaan ei eipäillyt mua, olinhan jo yhden lapsen imettänyt melkein kaksi vuotta. Silloin sain kuitenkin enemmän tukea kuin ensimmäisellä kerralla. Sairaalan käytännöt olivat muuttuneet ja mulle näytettiin jopa imetystyynyn kanssa hyviä asentoja tukoksien tyhjäämiseen, kiitos siitä. Tällä kertaa maidonnousu ei myöskään ollut yhtä dramaattista vaikka pumppasin kotona pakkaseen maitoa.
Nyt kolmannella kerralla olin jo todella itsevarma. Ei käynyt mielessäkään että pitäisi antaa korviketta. Mimmi imi myös monta tuntia synnyttyään hyvällä otteella. Märkiä vaippoja tuli ensimmäisestä päivästä lähtien, tosin hän oli hieman unelias Kotiinlähtö tarkistuksessa koska oli aiemmin valvonut pitkän pätkän. Lääkäri kehoitti mua antamaan kotona koviketta vauvalle, en meinannut uskoa korviani. Näin myös kätilön ilmeestä että hän oli eri mieltä. Siis, tietenkään en antaisi lapseni nähdä nälkää, mutta mielestäni korvikkeen anto vauvan ensimmäisinä päivinä ei pitäisi olla mikään normi vaan pikemminkin poikkeus siis jos on tarkoitus imettää. Tää on biologiaa, jos äiti ja vauva on terveitä ja hyvinvoivia, rintamaito riittää tyydyttämään vauvan tarpeen. Turha korvikkeen anto sotkee systeemin ja häritsee maidonnousua.
Kun olimme lähdössä kotiin, tuli kätilö vielä käymään ja sanoi että oli eri mieltä korvikkeen annon tarpeellisuudesta tässä tapauksessa. Kiitin ja sanoin myös olevani eri mieltä ja että tällä kokemuksella luotan omaan arviointikykyyni. Taas tullaan siihen että jos mun tilalla olisi ollut ensisynnyttäjä. Lääkäri olisi saattanut sotkea yhden äidin ja lapsen imetystaipaleen.
Kolmas maidonnousu meni todella kivuttomasti. Vähän oli alkuun tukoksia, niitä mulle on aina alussa tullut. Tällä kertaa ei ollut oikeastaan aikaa pumppailla niin paljon eli maidosta ei ollut ylitarjontaa mutta tarpeeksi kuitenkin. Nyt pakastimessa tosin on pari litraa maitoa varalla.
Niistä liiveistä vielä, mulla on suurin osa niistä kalliista ihanista liiveistä tallella joita yli kuusi vuotta sitten haalin. Varsinkin alussa koko muuttuu melko nopeasti eli osa on ollut melko vähän aikaa käytössä per imetys mutta kuitenkin kolmessa imetyksessä ovat todellakin olleet hintansa arvoisia.
Nyt tähän väliin mainitsen että tässä kirjoituksessa ei ole kyse niinkään lapsen ruokkimisesta vaan nimenomaan imettämisestä. Itsellä ei ole kokemusta korvike ruokinnasta joten en siitä aiokaan kirjoittaa. Nämä on mun kolme imetyksen alkutaivalta ja mun henkilökohtaiset mielipiteet :)
♥ Nora
