tiistai 22. marraskuuta 2016

Ajatuksia tulevasta synnytyksestä

Ajattelin vähän koota ajatuksiani synnytyksestä näin raskauden puolivälissä. Minulla on takana kaksi erilaista mutta kuitenkin säännöllistä hyvin sujunutta alatiesynnytystä, mutta kyllähän se silti pyörii mielessä silloin tällöin.

Nuorempana, silloin kun lapset ei olleet vielä ajankohtaisiakaan, kammosin ajatusta synnytyksestä. Kipua ja niitä epämiellyttäviä sivuseikkoja mitä siihen liittyy. Sitten kun ajatus omasta lapsesta kypsyi, kypsyi samalla myös ajatusmaailmani niin ettei ajatus synnyttämisestä ollut enään lainkaan ikävä.

Aku 4 päivän ikäisenä ♥

En pelännyt lainkaan ensimmäistä synnytystä, ilmassa oli vain kutkuttavaa jännitystä ja odotusta. Ei minulla kuitenkaan mikään super-nainen olo ollut, päätin etukäteen että käytän kaikki tarvittavat kivunlievitykset ja sainkin epiduraalin hyvissä ajoin ja se toimi loistavasti, kerkesi haihtua hyvin ennen ponnistusta joten tunsin hyvin koska ponnistaa. Kätilö oli aivan helmi ♥ Jokainen joka on ollut hänen kanssaan tekemisissä on vain kehunut häntä, semmoisia pitäisi olla enemmän. Sain vielä pudendaali puudutteen ponnistamiseen mikä toimi myös hyvin, ei vienyt tuntoa muuta kuin jy nou mistä..

Iivo juuri syntyneenä ♥

Lähdinkin luottavaisin mielin toiseen synnytykseen, vähän niin kuin soitellen sotaan näin jälkikäteen ajateltuna. Ajattelin että kaikki menee samaa rataa, nopeaa ja kivuttomasti. Avautumisvaihe oli kuitenkin melkein puolet pidempi kuin ensimmäisessä synnytyksessä ja supistukset todella rajuja jo varhaisessa vaiheessa. Se oli todella uuvuttavaa ja siihen lisäksi tympeä töksäyttelevä kätilö, onneksi siinä vaiheessa kun huumori alkoi loppua, vaihtui sopivasti vuoro ja olinkin todella iloinen tästä kätilöstä joka hoiti sitten mun kanssa homman loppuun. Olin koko ajan sanonut ja pitänyt itsestään selvänä että saan taas sen pudendaalin ponnistusvaiheeseen mutta kätilöni ei sitten osannutkaan sitä laittaa ja sillä välin kun hän etsi toista joka osaisi, homma eteni niin ettei ollutkaan enään aikaa. Ei se nyt niiiin kamalaa ollut ponnistaa ilman puudutetta mutta verrattuna ensimmäiseen, olihan se eri juttu.

Mitä nyt sitten odotan/toivon kolmannesta synnytyksestä?

  • Toivon että saan synnyttää alateitse. Nythän istukka on edessä ja alhaalla joten on pieni mahdollisuus että se kasvaa kohdunsuulle ja estää alatiesynnytyksen, mutta siis todella pieni mahdollisuus ja sitä seurataan. Olen myös miettinyt että mitä jos vauva olisi vaikka perätilassa, haluaisinko synnyttää perätilassa olevan vauvan? Luulen että haluaisin jos kätilö/lääkäri olisi sitä mieltä että kannattaa.

  • Toivoisin että synnytys käynnistyisi supistuksilla. Aku käynnistettiin ja Iivon kanssa taas synnytys alkoi vesien menolla. Olisi kiva seurailla supistuksia ja laskea että koska mennään :)

  • Kivunlievityksiä olen miettinyt jonkun verran ja kyllä mä vaan tykkään siitä epiduraalista :D Toisessa synnytyksessä kätilö suostutteli mut kokeilemaan paraservikaalipuudutusta mutta se ei vaikuttanut ollenkaan ja siinä vaiheessa oli tuskaa sitten odotella toimiiko se ja sitten todeta että ei ja odottaa sen jälkeen anestesialääkäriä laittamaan sen taivaallisen epiduraalin. Kuukausien selkä- ja liitoskivut, supistukset, kaikki sen pari tuntia poissa. En voinut edes nukkua kun halusin vaan nauttia siitä olosta. Toisaalta toisesta kerrasta se pistos kohta oli melko kipeä. Nyt aion hokea ja muistuttaa vaikka 10min välein että mä sitten haluan sen pudendaalin. Se on nyt mun must juttu. Oli paljon rennompi olo ponnistaa ja se vaikutti sitten myös joku aika jälkeenpäin mikä oli ihan kiva myös..

  • Meidän sairaalassa olikin jo Iivon syntyessä käytäntönä että napanuoraa ei leikata heti vaan annetaan sen pumpata vielä olikohan 3min(?) ennen kuin leikataan, se on tietysti hyvä. Meillä on myös hyvin imetys ystävällinen sairaala ja vauvan saa heti rinnalle, olen molemmilla kerroilla saanut imettää pitkään ja rauhassa ennen kuin on punnittu ja olen mennyt itse suihkuun. Vauvoja ei myöskään pueta vaan pääsevät vaippasillaan äidin paidan sisällä osastolle, se oli mun mielestä aika ihanaa ♥

  • Osasto aikaa olen myös miettinyt. Olen ihan viihtynyt osastolla koska sielä ei ole sattunut olemaan kovin täyttä ja olen saanut rauhassa imettää, levätä ja syödä, mä tykkään sairaalan ruuista :D Kiva aina odottaa että mitäs seuraavaksi tulee.. Olen molemmilla kerroilla ollut sairaalassa kaksi vuorokautta. Iivon kanssa vesien menosta meni niin kauan että piti odottaa nouseeko tulehdusarvot. Vähän olen ajatellut varhaista kotiutumista, josta sainkin esitteitä ultrassa. Naureskeltiin Amin kanssa että olisi pitänyt kysyä "onko teillä esitteitä myöhäisestä kotiutumisesta" :D sillä ollaan ajateltu myös josko olisin taas sen kaksi päivää että saisi levätä ja rauhassa aloittaa imetystaivalta. Kotona on nimittäin välillä aikamoinen hulina :D Mutta itseni tuntien mulla on varmaan kiire kotiin kuten aiemminkin eli katsotaan sitä sitten.

  • Tietysti toivon että kaikki menee hyvin, vauvalla ja mulla. Aion ehdottomasti tehdä kaikkeni että imetys onnistuu, se on mulle tärkeää ja onneksi se onkin sujunut hyvin aiemmilla kerroilla.
Iivo haukottelee isoveljen sylissä sairaalan osastolla ♥

Tälläisiä ajatuksia tässä vaiheessa. Mitäänhän ei voi etukäteen ennustaa ja nämä on vaan toivomuksia, sen mukaan mennään mitä tapahtuu.  Go with the flow, tai niin kuin mun motto kuuluu "kaikki lutviutuu" (jep, mulla on motto).

♥ Nora

4 kommenttia:

  1. Hienoa, että tiedät mitä haluat <3 Kovin samanlaiselta kuulostaa, kuin mitä itse myös toivoisin kolmannelta synnytykseltä. Epiduraali ja pudendaali on pop. Heh! :)

    VastaaPoista
  2. Onhan se jo hyvissä ajoin hyvä miettiä mitä synnytykseltäkin haluaa :) Meillä on pojat tulleet niin vauhdilla, ettei olla perässä pysytty, joten ilman ennakkomiettimistä oisin varmaan ollut aika hukassa. Pojat on myös kotiutuneet alle vuorokaiden ikäisinä ja arkeahan sitä joutui heti pyörittämään. Ei siis ehkä ole lepäämistä ajatellen huonokaan ajatus olla sairaalassa hieman pidempään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mielelläänhän sieltä kotiutetaan heti kun mahdollista jos ei ole mitään tarkkailtavaa. Onhan siinä sekin että jos on sen kaksi vuorokautta niin ei tarvitse erikseen parin päivän päästä lääkärin tarkastukseen (vauva) vaan tarkastus tehdään siinä lähtiessä. Katsotan nyt kuinka kiire mulla sitten on kotiin :D

      Poista

Kiitos kommentista ♥