lauantai 27. toukokuuta 2017

"Onneksi hän nukkuu yöllä"

Mun arki on ollut todella kiireistä viime viikot, sen voikin varmaan päätellä mm. blogin päivittymis tahdista. Kirjoitinkin vähän meidän päivien kulusta viime postauksessa,  Mimmi 7viikkoa. Joku saattoi huomata että Mimmi viihtyy sylissä. Hän haluaa olla sylissä oikeastaan koko hereillä olo ajan lukuunottamatta muutaman minuutin "treenejä" leikkimatolla tai satunnaista piipahdusta sitterissä.

Enään ei uskalla luottaa vaunulenkin unettavaan voimaan..

Vaikka Mimmi nukkuu yöt, päivät on melkoista haipakkaa. Uni tulee päivisinkin helposti mutta katkeaa jo 15-30 minuutin päästä. Alkuun oli tosiaan se aamupäivän pidempi uni minkä aikana kerkesi hyvin käydä lenkillä, tehdä kotitöitä ja puuhata poikien kanssa vaikka loppupäivä menikin kiinni Mimmissä. Nyt ne pidemmät päiväunet on historiaa ja päivisin nukutaan vain pätkissä. Hän herää jopa kesken lenkin vaunuista. Ainoa paikka missä uni jatkuu pidmpään on syli, eli usein hän on manducassa. Vielä mulla ei pahemmin ole hartiat jumissa, mutta kyllähän se rajoittaa tekemisiä. Kumartelu esim. on hankalaa ja Mimmi helposti herää jo aion istua alas... :D

Oltiin pari yötä saaressa. Mimmi viihtyi suurimman osan ajasta manducassa ♥

Hän ei ole itkuisa vauva. Ainoastaan iltaisin kun on tankkaus aika, hän itkeskelee jos meidän sohvalla muhiminen keskeytyy esim. iltapalan laittoon tai poikien sänkyyn peittelyyn. Hän vain herää ja tietysti sitten jos ei mennä hakemaan, alkaa itkemään. Turha siis kuvitella että uni jotenkin mystisesti jatkuisi jos ei hae kun herää :D Syliin rauhoittuu heti ♥

Iltatankkailu on vakavaa puuhaa :D

"Onneksi hän nukkuu yöllä"


Oon tullut jo vähän allergiseksi tuolle lauseelle. Tietysti on hienoa että hän nukkuu yöt mutta saanko silti toivoa että hän nukkuisi myös päivällä? Vai pitääkö olla vaan hys hys koska jonkun muun vauvan valvottaa yöt? Tiedän kyllä mitä on valvoa öisin pidempiäkin ajanjaksoja joten olen kyllä myöskin sitä mieltä että onneksi nukkuu yöllä, mutta silti.. 

Aamuisin Mimmin yöunet jatkuu usein jopa kymmeneen (aamu onkin ainoa aika kun nukkuu jopa 3tuntia ilman että olen vieressä!) jos ei ole menoa ja silloin, kuten nyt, mulla on aikaa tehdä jotain. Joskus esim. pelaillaan poikien kanssa tai sitten yritän saada pestyä pyykkiä, laitettua eiliset tiskit (!) ja niin edelleen. Iltaisin kiire paisuu kun pojatkin pitäisi saada nukkumaan ja yritetään saada niitä tiskejä ja pyykkejä laitettua ettei ne olisi heti aamulla odottamassa. 

Miten sitten ollaan yritetty pidentää päikkäreitä? No, meillä on tavallinen sitteri värinätoiminnolla, ei kelpaa. Saatiin mun veljeltä lainaksi sellainen kiva keinuva sitteri, siihen nukahtaa ja nukkuu sen 15-30min. Eli uni ei pitene mutta saa sentään kädet vapaaksi. Vaunuihin nukahtaa mutta on tosiaan alannut herätä kesken lenkin eli lenkki ei enään tehoa, myöskään seisovat vaunut ei tehoa. Autossa nukkuu, mutta aika vähän ajellaan. Manduca on se paras keino. Nyt ollaan kokeiltu kapaloida, njääh.

"luuletko sä tosissas että aion jäädä tähän sitteriin?"

Mitä sitten seuraavaksi? Alkaako nekin vauvat jotka päivisin ei nuku, jossain vaiheessa nukkua päiväunia? Varmaan alkaa myös viihtyä lattialla kun oppii vähän liikkumaan... eikö niin? Ei tää nyt sillein paha oo, ei vain oikein meinaa saada aikaiseksi mitään. 

Vinkkejä, anyone?

♥ Nora

8 kommenttia:

  1. Meillä Aamu valvoi päivät.. tai siis väsyneenä kitisi, koska sai nukuttua vain just tommosia lyhyitä pätkiä. Oli kyllä hemmetin raskasta! Jossain vaiheessa alkoi päikkärit yhtäkkiä sujua.. mutta tais olla kyllä jo lähempänä vuoden ikää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä kyllä turhauttaa kun ei aina oikein kerkeä mitään mutta nämä on kaikki vaiheita ja kohta tätäkin jo muistellaan kaiholla :D

      Poista
  2. Meillä pikku-ukko (ihan just 11kk) oli vauvana juurikin tuollainen sylikissa 4kk ikään asti. Syli oli paras paikka päivin öin. Tai sitten sitteri niin että se oli pöydällä, esim kun muu perhe ruokailtiin niin hänen sitterinsä oli pöydällä niin että varmasti oli "menossa mukana". Kun nelikuisena alkoi vähän viihtyä lattialla niin tuntui että jotakin kerkesi tekemäänkin joskus. Mutta ekat 4kktosiaan mieluiten sylissä. Liikkumisen myötä päiväunetkin paranivat ja muistan kun joku aamu repaleisen yön jälkeen mietin, että onneksi vauva nukkuu kuitenkin päivällä. Oli uuvuttavaa se jatkuva "kiinniolo" vauvassa, välillä kun sai edes sen 45 min hengähtää niin jaksoi ihan eri tavalla taas. Ja nyt kun päiväunet 2* n.2h niin tämä on luksusta, vaikka yöt repaleeisia vieläkin.
    Tsemppiä sinne ihanan kamalaan vauva-arkeen. Onneksi kolmannen kohdalla ainaskin ite osasin jo miettiä että tämä on vain pieni vaihe elämässä. Vaikka joskus siinä hetkessä tuntuu ettei tää mee ohi ikinä..

    T. Sanniskaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on sitteri ruokapöydässä :D Kyllähän tämäkin joskus helpottaa, kaikki on ohimenevää näiden pikkuisten kanssa :)

      On tämä silti ihanaa enkä mitään vaihtaisi pois ♥

      Poista
  3. En osaa oikein muuta sanoa kuin että tsemppiä!❤

    VastaaPoista
  4. Meillä kävi nuoremman kanssa jossain vaiheessa niin, ettei osannut ollenkaan nukkua pidempiä pätkiä päivällä. Se oli onneksi vain vaihe joka kesti n kuukauden verran. Nyt hän nukkuu hienoja päiväunia vielä 3-vuotiaanakin.. Eli toivoa on <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän tämäkin tästä vielä opi nukkumaan :) Nyt oikeastaan kun tästä kirjoituksesta on jo vähän aikaa, on ollut muutama parempi uninen päivä eli sormet ristiin :D (kerkee vastata kommentteihinkin.. :D )

      Poista

Kiitos kommentista ♥