Turvotus ei ole niin pahaa kuin muistelin edellisistä raskauksista ja olo on muutenkin parempi. Pientä pahoinvointia on edelleen iltaisin ja nyt myös aamupäivisin. Väsy vaivaa mutta se ei ole (vielä) lamaannuttavaa.
Mitä tämä oireiden vähyys sitten tarkoittaa? Tuulimuna? Kohdunulkoinen? Keskenmeno? Vai olenko vaan onnekas? Vai teenkö johtopäätöksiä aivan tyhjästä..
Ensimmäisiä nimiä on heitelty ilmaan, lähinnä vitsillä. Muutamia kertoja tätä raukkaa pientä on kutsuttu Daveksi :D (juu ei tuu meneen läpi). Mielessä on jo käynyt ajatuksia tulevasta painonnousustakin mikä ei nyt sinällään huoleta, tiedän että ne kilot lähtee kyllä eikä mun itsetunto romahda hetkellisiin liikakiloihin. Mullahan on tullut "ihan kivasti" kiloja aiemmin, 19 ja 17, toivoisin että nyt saisin vähän paremmin hillittyä nousua. Toisaalta mulla on ollut sellaisia
fyysisiä vaivoja joihin en ole voinut vaikuttaa ja jotka on pakottanut vähentämään normaalia liikkumista.
Harmikseni saankin todeta että iskias vaivat alkavat tässä kolmannessa raskaudessa jo viikolla 7. Ensimmäisessä raskaudessakin se alkoi jo noin viikolta 11 ja toisessa ehkä viikolla 9, eli joka kerta aiemmin. Toisella kerralla sain pidettyä iskias vaivat paremmin hallinnassa venyttelyillä pitkin päivää mutta pahat liitoskivut lopulta lyhensivät mun päivittäiset lenkit semmoiseen vartin pyrähdykseen itku silmässä. Mietinkin välillä että voisiko jalat vaan pettää alta yhtäkkiä ja kuinka siitä sitten toivuttaisiin?
Nyt olenkin miettinyt kuinka aion pyrkiä liikkumaan raskaus aikana. Rakastan kävelyä mutta arvailen että pitkät kävelylenkit ei tule onnistumaan läpi raskauden ainakaan ilman jotain muuta liikuntaa mikä auttaisi pitämään selän kuosissa. Olen harkinnut joogaa, myös uimahallissa voisi taas alkaa käydä säännöllisesti kuten ensimmäisessä raskaudessa, vedessä tunsin olevani lähes normaalissa kuosissa kun taas kuivalla maalla kävely oli yhtä tuskaa.
Nyt nokka kohti viikkoa 8 ♥
♥ Nora
