perjantai 28. heinäkuuta 2017

Kuinka elämä muuttui kolmannen lapsen myötä

En oikeastaan ole paljon kerinnyt miettimään että miten meidän elämä on muuttunut kolmannen lapsen myötä. Enemmän sitä mietti etukäteen, sama silloin ennen kuin toinen lapsi syntyi. Nyt tosin sisimmässäni tiesin että hyvin se kolmaskin tässä perheessä paikkansa löytää mutta toki ihan käytännön asiat aiheutti ja aiheuttaa pään vaivaa.


Varmaan eniten huoletti että mitä jos vauva itkee paljon ja varsinkin öisin? Mitä jos pojatkin heräisi vauva itkuun eikä ketään meistä saisi nukuttua? Jos en itse saisi nukuttua niin kuka hoitaisi kodin ja pojat (ja vauvan) kun Ami olisi töissä? Mun huolet liittyi siis nukkumiseen koska se kyllä määrittelee paljon kuinka päivät sujuu. Näitä ongelmia ei sitten onneksi tullut koska Mimmi ei edelleenkään ole valvottanut meitä yöllä. Hän on alusta asti nukkunut pisimmät pätkät yöllä ja herännyt vain ynähtämään että nälkä, kun saa tissin suuhun uni jatkuu. Nukutaan perhepedissä eli jatkan itsekkin unta kun vaan varmistan että ollaan hyvässä asennossa. Pitkään Mimmi on nukkunut noin 14tunnin yöunia ja syö yleensä kerran joskus kaksi, pisimmät yhtenäiset unen"pätkät" on kymmentä tuntia.  Hän on nyt 4kk ja koko ajan odotan koska aloittaa yöhulinat mitkä tuli poikien kanssa niin tutuiksi, tosin he olivat levottomampia alusta asti vaikka nukkuivat hyvin juuri tuohon 4kk asti. Mimmi ei hievahdakkaan nukkuessaan, tästä syystä minä pari-kolme kertaa yössä tarkistan että hän on kunnossa.. Hän on kuin kaunis posliininukke ruususuu supussa, kädet rennosti pään sivuilla tyytyväisenä tuhistessaan meidän välissä ♥ Jos kuitenkin uniongelmia olisi tullut, olisin varmasti pyytänyt neuvolasta kotiapua sillä ainakin meillä sitä tarjotaan herkästi pienten lasten vanhemmille. Uni vaikuttaa niin moneen asiaan.


Yöt meillä siis sujuu entiseen malliin tai mulla paremmin kuin ennen synnytystä kun oli pitkään niin tuskaista sen mahan kanssa, eli lähtökohdat sujuvaan arkeen on hyvät.


Nyt pääsin hehkuttamasta meidän öitä, pitää mainita että noiden super yöunien lisäksi Mimmi ei sitten paljon nukukkaan eli päivät voi olla välillä melko kiireisiä ja varsinkin kotitöille on välillä vaikea löytää aikaa. Onneksi Mimmi on tyytyväinen ja iloinen hereillä ollessaan eli voidaan liikkua ja hän sitten torkkuu missä torkkuu. Mulla on kotitöiden suhteen muutenkin semmoinen tyyli että puuhaan koko ajan jotain pientä ja nyt kun Mimmi on ruvennut viihtymään enemmän lattialla, onnistuu nekin puuhat paremmin kuin yhdellä kädellä..


Se mua on harmittanut tämän kesän aikana että uimarannalle en uskalla kaikkien kolmen kanssa yksin mennä joten liian usein pojat on saaneet tyytyä kahluualtaaseen. Kolmas lapsi on myös muuttanut meidän perherakennetta siten että nyt Iivo kuuluu "miestenporukkaan". Aiemmin jakauduttiin usein siten että Ami ja Aku saattoi tehdä jotain keskenään esim. autotallissa, mökillä.. ja Iivo jäi mun kanssa tekemään jotain muuta. Nyt Iivosta tuli isoveli ja hänkin pääsee enemmän miesten juttuihin mukaan kun mä luonnollisesti jään vauvan kanssa.


Se ollaan huomattu tässä kesän aikana että matkustamiseen kolmas lapsi vaikuttaa aika paljon. Vielä mennään 4hengen huoneissa koska Mimmi on näin pieni mutta jossain vaiheessa esim. hotellihuoneen hinta pomppaa mukavasti.. Myös autoon mahtuu huomattavasti vähemmän tavaraa kun takapenkillä on kolme lasta, onneksi meidän autossa on kattokaiteet niin ruvetaan sitten pakkaamaan suksiboksiin :D


Myös oman ajan käsite on muuttunut. Mulle on omaa aikaa sekin kun oon kaksin Mimmin kanssa, silloin on niin ihanan hiljaista. Jotenkin mä tykkään myös tästä erilaisesta yhteenkuuluvuuden tunteesta Mimmin kanssa. Oon rakastunut kaikkiin mun lapsiin heti ja palavasti mutta tämmönen "me tytöt" tunne on kiva.


Poikien kanssa yritän viettää kaksinkeskeistä aikaa päivittäin. Iivon kanssa puuhataan paljon sisällä ja ulkona, Akulla taas on niin kiire kavereiden kanssa että välillä hän kerkeää käydä vain syömässä. Välillä illalla mietitään että pyydetäänkö aiemmin sisälle mutta sitten taas toisaalta tää kesä on niin lyhyt ja pimeinä talvi-iltoina ei pihalla kuulu iltamyöhään naapuruston lapsien iloisia kiljahduksia joten antaa lasten nauttien toistensa seurasta kun leikit sujuu. Iltaisin kyllä aina jutellaan Akun kanssa kun Iivo jo nukkuu, että mitä ovat puuhanneet ja usein luetaan Aku Ankkaa yhdessä. Kun Akukin on mennyt nukkumaan on aikuisten oma hetki. Siitä pidetään kiinni että mitään kotitöitä ei tehdä enää siinä vaiheessa vaan syödään yhdessä iltapala ja katsotaan sarjoja mistä molemmat tykkää.


Olen oikein ylpeä siitä kuinka Aku ja Iivo ovat ottaneet pikkusiskon vastaan. Akulta en odottanutkaan mitään ongelmia mutta Iivo oli vähän semmoinen villikortti. Molemmilla pojilla on lämpimät ja huolehtivat asenteet pikkusiskoa kohtaan ja Iivo kovasti odottaa että Mimmi alkaisi liikkua ja hän saisi kaverin. Veljien mielestä sisko on maailman kaunein tyttö ♥


Sanoisin että tavallaan elämä on melko samanlaista, vielä. Varmasti tehtäisiin enemmän erilaisia juttuja päivisin varsinkin nyt kesällä, vaikka toisaalta, mähän olisin töissä koska mun hoitovapaa olisi loppunut eli ehkä ei tehtäisikään.  Kohta meidän arki muuttuu muutenkin radikaalisti kun Aku aloittaa eskarin. Se tarkoittaa sitä että joka aamu pitää nousta tiettyyn aikaan, hyvästi "mennään fiiliksen mukaan" asenne. Vaikka ollaan aina käyty ahkerasti kerhoissa, niillä kellonajoilla ei ole ollut niiiiin väliä, nyt ei auta kun laittaa kello herättämään..



♥ Nora

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista ♥