Näytetään tekstit, joissa on tunniste syntymäpäivä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syntymäpäivä. Näytä kaikki tekstit

perjantai 27. toukokuuta 2016

5vuotiaan ensimmäiset kaverisynttärit


Nyt alkaa olla juhlat juhlittu tältä erää. Oltiin päätetty jo aikaa sitten että 5 vuotiaana saa pitää ensimmäiset oikeat kaverisynttärit. Meillä on suvussa sen verran kivasti lapsia että lastenjuhlia on ollut kyllä aiempinakin vuosina, mutta nyt oli the juhlat. Vieraslistaa on suunniteltu pitkin vuotta ja jossain vaiheessa jo mietin että olisi kiva kutsua koko kerhoryhmä mutta alkuvuodesta kun ryhmäkokoa vielä kasvatettiin kahdella päätin että ei voi kutsua kaikkia koska siinä tapauksessa juhlien osallistuja määrä olisi ollut jo15.. Annoin siis Akun valita muutaman kaverin kerhosta ja sitten oli pari naapurin poikaa. Yhteensä lapsia oli Aku mukaan lukien 9, 7 poikaa ja 2 tyttöä. Ihan soppeli porukka.

Iivo ja Touho pääsi kyläilemään juhlien ajaksi niin että Amin kanssa saatiin keskittyä juhlijoihin. Juhlat kesti 1,5 tuntia mikä oli sekin hyvä aika. Mitään varsinaista teemaa ei ollut, olin ostanut härpäkkeitä ja muuta kivaa vähän pitkin kevättä kun on tullut kivaa (edullista) vastaan. Ohjelmaa olin vähän pyöritellyt päässä mutta viimetipan soitto siskolle vasta varmisti että mitä sitä kannattaa puuhata. Onneksi sattui olemaan aivan ihana ilma joten juhlat oli enimmäkseen ulkona.


Alkuun odoteltiin että kaikki vieraat saapuvat, siinähän ei kauaa mennyt mutta Aku esitteli kavereille huonettaan ja muutakin taloa. Kun kaikki olivat saapuneet mentiin lasten kanssa olkkarin lattialle rinkiin istumaan ja avaamaan lahjat. Lahjat avattiin satunnaisessa järjestyksessä, ensin päätettiin lorulla mikä paketti avataan "Entten tentten teelika mentten jne.." ja välillä Aku pisti silmät kiinni ja valitsi sokkona paketin. Kaikki pienet vieraat olivat innoissaan ja odottivat malttamattomina koska oma paketti avataan. Vähän piti myös testailla leluja ja sillä aikaa minä laitoin pöydän valmiiksi.


Tarjolla oli kakun tilalta suklaa kuorrutettuja suklaamuffinsseja (voin laittaa reseptiä myöhemmin), kinuski kuorrutettuja poppareita, tavallisia suolattuja poppareita, vesimelonia ja jätskitötteröitä. Mietin että onko siinä nyt tarpeeksi mutta kyllä oli. Vesimelonit ja jäätelökin olisi riittänyt :D Popparit tein muokkaamalla tätä Kinuskikissan, klik! ohjetta, jätin suklaan pois ja lisäsin tomusokeria kunnes koostumus oli sopivan paksu. Oli kuulkaas hyvää!  


Pöydässä Akulle laulettiin "Paljon onnea vaan" sekä eräs pieni 3vuotias vieras lauloi myös yksin "Happy birthday to you.." :D Sitten Aku puhalsi kynttilän ja porukka pääsi herkkujen kimppuun. Lopuksi tehtiin kaikille jäätelötötteröt ja lähdettiin ulos aarre jahtiin..


Oltiin piilotettu pihalle kysymyskortteja joiden vihjeet veivät lähemmäs aarretta, täytyy sanoa että kysymykset tai pikemminkin arvoitukset olisi voinut olla vaikeampiakin mutta toisaalta ei kukaan kerinnyt kyllästyä vaan kaikilla pysyi into päällä loppuun asti. Lopulta lapset päätyivät leikkimökille asti jonne oltiin piilotettu kaikille pienet paketit. Periaatteessa mun mielestä mitkään varsinaiset kaverilahjat ei ole mitenkään pakollisia vaikka  nämä "aarteet" nyt sitten semmoisia oikeastaan olikin, toisaalta olihan meidänkin lapsuudessa usein esim. ongintaa mistä sai pienen lahjan että ei kai tämä sen kummempaa ole? Aarteina kaikille oli saippuakuplia ja pienet muumi rusina-askit. Näiden saippuakuplien ja trampoliinin varaan olinkin laskenut loppuajan eikä siinä paljon muuta tarvittukkaan. Kaikki leikkivät sulassa sovussa pitkin poikin pihaa ja oli oikein letkeä tunnelma. Onnistuneet juhlat sanoisinko, vaikkei mitään sen kummempaa ohjelmaa ollutkaan. Vieraatkin viihtyivät ja sankari oli ikionnellinen onnistuneista juhlistaan.


Ensi vuonna uusiksi, saa nähdä pitääkö olla jo jotain "erityisempää" vai voisiko nykypäivänä järjestää vain tämmöisiä perinteisiä lasten synttäreitä? Mitä mieltä te muut äidit olette? Onko synttäri hifistely mennyt osittain liian pitkälle?

perjantai 20. toukokuuta 2016

5 vuotias äitin poikanen ♥



Äitin rakas reipas pikku-apulainen täyttää tänään 5 vuotta ♥ Aku on aina ollut äitin oikea käsi, avulias, huomaavainen ja nopea oppimaan. Aku on kova pohtimaan asioita ja iltalukemisista löytyykin lasten tietosanakirjan lisäksi mm. avaruuskirja, luontokirjoja, lasten raamattu ja tietysti ihan satujakirjojakin, mutta fakta tieto kiehtoo. Aku iskee pöytään välillä semmoista nippeli tietoa että jää äitiltä ja iskältäkin vähän haavi auki..


Akussa on myös sitä jotakin, x-factor, jy nou. Poseeraus tulee luonnostaan ja jos vaan on mahis laulaa, kertoa tarinoita tai ihan muuten vaan olla esillä niin täältä pesee.


"Takapihan radioksikin" tituleerattu Aku on super-sosiaalinen. Hän löytää kaverin melkein mistä vaan ja vaihtaa mielellään kuulumisia niin naapurien, kaupan kassojen kuin tietyömiestenkin kanssa. Aku on ottanut kunniatehtäväkseen olla hyvä ystävä ♥  Kohtelias ja ritarillinen miehen alku muistaa myös kehua kanssaihmisiä, ihan viimeisimmät mulle osoitetut kohteliaisuudet on "Äiti sulla on tosi hieno kampaus" ja "Äiti kuinka sä voit osata laulaa niin kauniisti". Hellyyden osoitukset on ihan omaa luokkaansa kun "pussauskone" pääse vauhtiin ;D


Tällä pojalla ei ole peukalo keskellä kämmentä, naulat ja ruuvit hoituu eikä kompressorin käyttökään tuota ongelmia. Jos vaan on pieninkään mahdollisuun päästä hommiin, Aku hakee salamana oman työliivin, työkalupakin ja ei kun menoksi! 


Äitin rakas niin iso mutta niin pieni poikanen ♥ Onnea Aku

tiistai 17. toukokuuta 2016

2 vuotias äitin poikanen ♥


Äitin rakas pikku höpönassu-riiviö täyttää tänään kokonaista 2vuotta. Ei ole mikään salaisuus että Iivo on ollut melko haastava taapero sekä äidille että isälle. Tässä söpöläisessä piilee virtaa ja voimaa. Iivo on päättäväinen ja hänen ongelmanratkaisu kykynsä on uskomaton, hän ei jää sormisuussa ihmettelemään jos haluaa jotain vaan tekee töitä tavoitteidensa eteen. Harmi vaan että tavoitteet on usein tämän tyylisiä: Kuinka saan telkkarin sekaisin, mitähän kaikkea voi tunkea vessanpönttöön, voiko ampiaispesää syödä, kuinka pääsen karkuun äitiltä.. jne. Mutta pitkässä juoksussa hyviä luonteen ominaisuuksia.


Kaikessa rämäpäisyydessään Iivo on hyvinkin kohtelias pieni mies. Hän kiittää, sanoo "saisinko" ja pyytää anteeksi. Välillä Iivo puhua pulputtaa niin että sekoaa sanoissaan vaikka taitavasti puhuukin monisanaisia lauseita. Hän on myös todella hyvämuistinen ja tarkkaavainen, aivan turha yrittää piilottaa sitä "salaa" ostettua suklaapatukkaa..


Iivon lisänimi: "Suomen nopein Iivo" ei ole mitään sananhelinää, veikkaanpa että jäisi olympia hiihtäjäkin toiseksi ;) Ollaan totuttu kommentteihin "onpa se nopea" "kylläpä meni nopeasti" ja jopa Turkissa "very fast boy". Joskus pitää vähän möksähtää mutta pieni lepyttely saa Iivon nopeasti hyvälle tuulelle.


Iivosta löytyy myös herkkä puoli, hän laulaa kauniilla heleällä äänellä mm. "tuiki tuiki tähtönen" "jumalan kämmenellä" sekä "rosvo- Roope" kröhöm.. Iivo on myös hellä ja huomaavainen, halaa, pussaa ja sanoo "akatta inua" ♥


Onnea äitin rakas pikku- kirppu, Iivo ♥