torstai 24. elokuuta 2017

Äidin pelko


Tässä tämän hetkisessä maailman tilassa ei varmaan ole ihmistä joka ei jollain tasolla pelkäisi.  En kuitenkaan aio kirjoittaa sodista tai terrorismista vaan pelosta joka on  läsnä kaikille tuoreille vanhemmille aikakaudesta riippumatta: kätkytkuolema. Tuo mystinen uhka joka on kaikessa epötodennäköisyydessään kuitenkin olemassa.

Kun vauva on syntynyt se pelko hiipii mieleen pitkin päivää, aina kun vauva nukkuu. "Nyt se on nukkunut jo noin kauan, pakko tarkistaa.." Välillä riittää kun vilkaisee että rintakehä nousee mutta välillä on pakko koskettaa ja sitten hiipiä pois kun vauva havahtuu ja hengähtää kuuluvasti. Kun viikot kuluu, sitä vähän rentoutuu.  Päiväunia ei enää tule häirittyä mutta illalla se taas muistuu mieleen. Kun vauva herättää usein yöllä , ei tuommoisia kerkeä ajatella mutta kun on vauva joka nukkuu yöt heräämättä tämä äiti herää kahden tunnin välein tarkistamaan että kaikki on hyvin.

Yleensä vain kosketan rintäkehää tai kuuntelen hengitystä mutta ei ole yksi tai kaksi kertaa kun olen herättänyt vauvan sikeästä unesta sydän pamppaillen, miksei se herää. Olenpa herättänyt Aminkin ainakin pari kertaa siinä hötäkässä.  Tilanne joka kestää sekunteja tuntuu ikuisuudelta kun puoliunessa kuvittelet että vauva ei hengitä vaikka oikeasti hän vain nukkuu sikeästi.

Kokemuksesta tiedän että tämäkin tarkistelu loppuu aikanaan, joko siihen että vauva aloittaa yöhulinat ja sitä onnellisena nukkuu aina kun voi tai sitten kun vauva vähän kasvaa. Tosin, olenpa herätellyt lapsukaisiani unestaan vähän isompanakin kun ovat nukkuneet aamulla "epäilyttävän " pitkään.

Kohtalotovereita? Tunnistatko itsesi?


❤ Nora

6 kommenttia:

  1. Tunnistan niin itseni tuosta kuvauksesta! Näin jälkeenpäin kuulostaa hullulta mutta joskus vauva (ja aikuinenkin) voi kokea sellaisen mini-hengityskatkon joka kestää siis alle yhden hengähdyksen. Liittyy ehkä jonkin jännään uneen tms... Olin itse niin herkkäuninen niihin aikoihin kun imetin, että heräsin jopa kun pojilla joskus jäi yksi hengitys välistä. Onneksi pinnasänky oli kiinni omassa sängyssäni niihin aikoihin, joten riitti että sujautin käteni pinnojen väliin ja tarkistin, että kaikki on kunnossa. Ajan myötä tuo pelko onneksi katoaa <3 T.Herkkäuninen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kans miettinyt että mihin oikein havahdun yöllä, olisiko juuri lyhyt hengityskatkos? Mimmi on myös sivuvaunussa tai vieressä ja nukun huomattavasti paremmin itse jos Mimmi on vieressä. Hän taas nukkuu pidemmän pätkän (10tuntia) kun saa olla omassa sivuvaunussaan.. :D

      Poista
  2. Joo tuo kuulostaa kyllä niiin tutulle! Poikien kanssa sitä toivoin, että nukkuisivat joskus, mutta kun sitten nukkuivat pelkäsin olivatko enää edes hengissä. Ja toisinaan vieläkin saatan käydä yöllä salaa kurkkimassa miten lapsukaiset jakselee, jos heillä on jotain tautia tms. tavallisuudesta poikkeavaa.

    VastaaPoista
  3. Mä varauduin tuohon pelkoon hankkimalla kätkythälyttimen. Sitä ei sitten tullut hirveästi käytettyä, kun vauva ei juurikaan nukkunut ensimmäisinä kuukausinaan... Hyvin nukkuvan vauvan kanssa kätkythälytintä olisi varmasti tullut käytettyä enemmän. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista ♥