Tänään mä olin hyvä, ei vaan paras äiti

Usein on aika riittämätön olo. Tiedän kyllä olevani hyvä äiti meidän lapsille mutta kai se on joku sisään rakennettu ominaisuus joka supisee korvaan että aina voisi olla pikkuisen parempi. Päivät liitää ohi ja iltaisin miettii, annoinko kaikille lapsille tarpeeksi aikaa? Sanoinko pikkuisen liian pikaisesti hyvät yöt ja olisko pitänyt leikkiä vähän kauemmin palomies Samia?

Tässä viime viikolla oli semmoinen päivä että kaikki meni putkeen. En oikein tiedä miten se tapahtui mutta kerkesin siivota, laittaa ruuat, lenkittää itseni ja koiran, päivittää blogia ja vielä tehdä jokaisen lapsen kanssa jotain kahdestaan ihan rauhassa. Aika mieletön fiilis. Kukaan ei edes tapellut tai vängännyt.

Illalla kun laitoin Iivoa nukkumaan, lämmin tunnelma jatkui. Sain kuulla moneen kertaan kuinka ihana äiti olen, kuinka mahtava ja mukava ja vielä hauskakin. Mietin, että tää oli hyvä päivä. Tänään mä olin hyvä äiti. Sinä iltana en olisi muuttanut päivän tapahtumista mitään. Teki mieli oikein taputtaa itseään selkään.

Vielä sängyssäkin hymyilytti. Mietin että mikähän se oli mikä teki siitä päivästä niin hyvän? Vastausta en keksinyt, ehkä se oli joulun taikaa?

Oli mikä oli, aamuun mennessä taika oli kadonnut ja elämä jatkui tutuissa uomissaan. Ei meidän uomissa mitään vikaa ole, joskus on seesteisempää ja joskus myrskyisempää. Kuitenkin on lohdullista tietää että on mahdollista saavuttaa se olotila kun on täysin tyytyväinen omaan toimintaansa äitinä. Olotila jossa voi hyvällä omalla tunnolla sanoa "tänään mä olin hyvä, ei vaan paras äiti".

♥ Nora