tiistai 19. huhtikuuta 2016

Valkoisia valheita ja mielikuvitus ystäviä

Kaikki valehtelee joskus. Voi olla kyse ihan pienistä harmittomista lipsahduksista, oman tai toisen tekemisen peittelystä, suurentelusta/vähättelystä tai välttelystä. Jotkut toki valehtelee ihan tietoisesti melko rankastikin mutta se on sitten oma lukunsa..

Valkoinen valhe, pieni lipsahdus absoluuttisesta totuudesta. "Olin eilen parturissa, mitä tykkäät?" "Ihana, sopii sulle tosi hyvin" kun oikeasti tekisi mieli sanoa "Miksi sä noin ne leikkasit, se entinen oli paljon parempi", tässä tilanteessa on ihan ok päästää valkoinen valhe.. eikö? Hiukset on jo leikattu joten turha pahoittaa toisen mieltä. Eri asia jos mielipidettä kysyttäisiin etukäteen, silloin olisi parempi olla täysin rehellinen.

Entä kun lapsi valehtelee? Tai kun lapsi on niin sisällä mielikuvitus maailmassa että uskoo jo itsekkin sepittämiinsä juttuihin ja kertoo niitä totena muille?

Mulla oli lapsena paljon mielikuvitus ystäviä, tai oikeastaan kolme..vai oliko niitä neljä..lasketaanko mielikuvitus kaksoissisko?. Ei ne mitenkään korvanneet oikeita ystäviä ja tiesin että ne olivat vain mielikuvitusta, mutta silti tykkäsin itsekseni höpötellä (ääneen ja mielessä) näille tyypeille ja loin heille elämän ylä-ja ala-mäkineen. Siksi mun mielestä on ihan normaalia että Akulla on myös mielikuvitus ystäviä.

Aku on todella sosiaalinen kohta 5vuotias poika ja ystävystyy helposti, eli tässäkään tilanteessa en usko mielikuvitus ystävien mitenkään korvaavan oikeita ystäviä. Joskus jutut alkaa kuitenkin mennä niin pitkälle että olen varovaisesti kysellyt että ymmärthän että he ovat vain mielikuvitusta? Kyllä Aku ymmärtää vaikka loukkaantuukin kun otan asian puheeksi. Se on aina hauskaa kun "uusi tyyppi" ilmestyy. En halua paljastaa Akun "ystävien" nimiä mutta haluan kertoa tarinan yhdestä, kutsutaan häntä vaikka Samiksi.

Olin Akun kanssa kahdestaan maalla viikonloppua viettämässä viime vuoden lopulla. Vanha talo jossa on paljon historiaa, ulkona sysipimeää..Vähän meinasi jännittää nukkumaan mennessä, ihan silleen kivasti. Iltasatujen jälkeen Aku kuiskasi mulle oikein jännittävällä äänellä: "Äiti arvaa mitä? Yöllä Sami hiipii sinun viereesi.." Arvatkaa vaan kuinka mun sydän pysähtyi sekunniksi :D Minä sitten vähän koitin varovasti tenttailla että kuka tämä Sami on? "Sami on aivan pieni ja hiipii yöllä sinun sinun peiton alle" Ookke. Kiva juttu, hyvää yötä. Myöhemmin selvisi että Sami on pieni koska hän on elävä työkalupakki. Luit oikein.

Lapsen mielikuvitus on niin valtava että välillä on vaikea erottaa totuus keksitystä, varsinkin jos niin kovasti haluaisi sen olevan totta. Kuka nyt ei haluaisi elävää työkalupakkia :D

En oo halunnut liikaa takertua näihin asioihin, joskus leikin mukana ja joskus muistutan että "voit leikkiä että tämä on totta" ja myös kehun ja kannustan mielikuvitus leikkeihin koska vain taivas on rajana kun omaa tuollaisen mielikuvituksen ♥

Oon aiemmin kirjoittanutkin Akun mielikuvituksesta postauksessa "Nappitehdas".

Onko teillä tai teidän lapsilla ollut mielikuvitus ystäviä? Tai katoaako totuuden ja mielikuvituksen raja välillä?


6 kommenttia:

  1. Huuuiii!! Hahaa - suloista.. :) Meillä uppoudutaan usein leikin vietäväksi ja silloin etenkin meidän esikoinen ilmoittaa olevansa jokin hahmo. Hän pysyy roolissaan yllättävän pitkään. Mielikuvitusystäviä emme vielä ole saaneet kylään - mutta ehkä vielä jonain päivänä?! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellaki hui :D mielessä kävi kaikenmaailman kuudes aisti juttuja ;D On nuo pienet hauskoja :)

      Poista
  2. Meillä isompi pojista omaa hurjan mahtavan mielikuvituksen. Päivällä hän vaan leikkii leikkiään, mutta yöllä sitten elää entistä enemmän mielikuvituksensa ansiosta. Meidän koti oli viime yönäkin talviuniltaan heränneen äreän karhun pesä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah :D On se ihanaa että mielikuvitusta piisaa :)

      Poista
  3. Kyllä minuakin säikäyttäisi tuollainen kommentti :D. Huikea mielikuvitus Akulla. Australiassa oli joskus tehty näistä tutkimusta. Siinä huomattiin, että lapset joilla on mielikuvitusystäviä ovat luovempia, päämäärätietoisempia ja tunteellisesti herkempiä. Lisäksi muistaakseni oli niin, että kommunikointitaidot olivat parempia kuin lapsilla, joilla ei ole mielikuvitusystäviä. Niin tai näin, taitaa olla aika yleisiä nämä (mullakin oli :D):

    Mielikuvitusystäviä riittää meilläkin, ja luulen, että poika kyllä ymmärtää eron niiden ja todellisuuden välillä. Ehkä hiukan pelottavaa oli siinä parin vuoden iässä, kun poika kertoi leikkivänsä kaksoissiskonsa kanssa aina, jos kukaan muu ei ehdi leikkimään. Aika varhaisessa vaiheessa nimittäin kaksoisisarus meni kesken. Lapselle emme olleet asiasta puhuneet, ehkä oli joskus sitten saattanut kuulla jostain aikuisten välisestä keskustelusta. Mutta kieltämättä se oli hieman jännää :D. Nykyään on vähän toisenlaisia kavereita, majavaa sun muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kivaa faktaa :) Aivan meni kylmiä väreitä tuosta kaksoissisko jutusta, ehkä tosiaan kuullut aikuisten keskustelua, toisaalta taas mä itse mielelläni uskon yliluonnollisiin juttuihin.. :)

      Poista

Kiitos kommentista ♥