Valkoisia valheita ja mielikuvitus ystäviä

Kaikki valehtelee joskus. Voi olla kyse ihan pienistä harmittomista lipsahduksista, oman tai toisen tekemisen peittelystä, suurentelusta/vähättelystä tai välttelystä. Jotkut toki valehtelee ihan tietoisesti melko rankastikin mutta se on sitten oma lukunsa..

Valkoinen valhe, pieni lipsahdus absoluuttisesta totuudesta. "Olin eilen parturissa, mitä tykkäät?" "Ihana, sopii sulle tosi hyvin" kun oikeasti tekisi mieli sanoa "Miksi sä noin ne leikkasit, se entinen oli paljon parempi", tässä tilanteessa on ihan ok päästää valkoinen valhe.. eikö? Hiukset on jo leikattu joten turha pahoittaa toisen mieltä. Eri asia jos mielipidettä kysyttäisiin etukäteen, silloin olisi parempi olla täysin rehellinen.

Entä kun lapsi valehtelee? Tai kun lapsi on niin sisällä mielikuvitus maailmassa että uskoo jo itsekkin sepittämiinsä juttuihin ja kertoo niitä totena muille?

Mulla oli lapsena paljon mielikuvitus ystäviä, tai oikeastaan kolme..vai oliko niitä neljä..lasketaanko mielikuvitus kaksoissisko?. Ei ne mitenkään korvanneet oikeita ystäviä ja tiesin että ne olivat vain mielikuvitusta, mutta silti tykkäsin itsekseni höpötellä (ääneen ja mielessä) näille tyypeille ja loin heille elämän ylä-ja ala-mäkineen. Siksi mun mielestä on ihan normaalia että Akulla on myös mielikuvitus ystäviä.

Aku on todella sosiaalinen kohta 5vuotias poika ja ystävystyy helposti, eli tässäkään tilanteessa en usko mielikuvitus ystävien mitenkään korvaavan oikeita ystäviä. Joskus jutut alkaa kuitenkin mennä niin pitkälle että olen varovaisesti kysellyt että ymmärthän että he ovat vain mielikuvitusta? Kyllä Aku ymmärtää vaikka loukkaantuukin kun otan asian puheeksi. Se on aina hauskaa kun "uusi tyyppi" ilmestyy. En halua paljastaa Akun "ystävien" nimiä mutta haluan kertoa tarinan yhdestä, kutsutaan häntä vaikka Samiksi.

Olin Akun kanssa kahdestaan maalla viikonloppua viettämässä viime vuoden lopulla. Vanha talo jossa on paljon historiaa, ulkona sysipimeää..Vähän meinasi jännittää nukkumaan mennessä, ihan silleen kivasti. Iltasatujen jälkeen Aku kuiskasi mulle oikein jännittävällä äänellä: "Äiti arvaa mitä? Yöllä Sami hiipii sinun viereesi.." Arvatkaa vaan kuinka mun sydän pysähtyi sekunniksi :D Minä sitten vähän koitin varovasti tenttailla että kuka tämä Sami on? "Sami on aivan pieni ja hiipii yöllä sinun sinun peiton alle" Ookke. Kiva juttu, hyvää yötä. Myöhemmin selvisi että Sami on pieni koska hän on elävä työkalupakki. Luit oikein.

Lapsen mielikuvitus on niin valtava että välillä on vaikea erottaa totuus keksitystä, varsinkin jos niin kovasti haluaisi sen olevan totta. Kuka nyt ei haluaisi elävää työkalupakkia :D

En oo halunnut liikaa takertua näihin asioihin, joskus leikin mukana ja joskus muistutan että "voit leikkiä että tämä on totta" ja myös kehun ja kannustan mielikuvitus leikkeihin koska vain taivas on rajana kun omaa tuollaisen mielikuvituksen ♥

Oon aiemmin kirjoittanutkin Akun mielikuvituksesta postauksessa "Nappitehdas".

Onko teillä tai teidän lapsilla ollut mielikuvitus ystäviä? Tai katoaako totuuden ja mielikuvituksen raja välillä?

Vinkki, DIY tarrataulu 4vuotiaalle kannustukseksi

Varsinkin nyt kun mä olen alkanut tekemään säännöllisen epäsäännöllisesti viikonloppuisin töitä, tuntuu että lasten huomion kaipuu on vähintäänkin tuplaantunut. Helpostihan se näkyy negatiivisella tavalla ja kun kaikki aika menee pikkuasioista vänkäämiseen ei sille positiiviselle huomiolle meinaa jäädä tarpeeksi aikaa. Mietittiin Amin kanssa mitä keksittäisiin, kyselin muiltakin äideiltä mielipiteitä ja useampikin ehdotus tuli "tarrataulusta". Oli se itselläkin käynyt mielessä ja eilen aamusekoilujen jälkeen päätin tarttua toimeen. Netistä nopeasti googlaamalla ei juurikaan vinkkejä löytynyt, liekö syy huonoissa hakusanoissa vai siinä että en edes tiedä mikä tuollaisen nimi noin niin kuin virallisesti on? Joka tapauksessa, tein parikin versiota kunnes keksin sellaisen mikä tuntui toimivalta.

Meillä on tarrataulussa siis neljä kategoriaa: Pukeminen, syöminen, nukkumaanmeno ja vielä lisäkannustimena hyvä käytös.  Nämä on niitä meidän kompastuskiviä.

Olen laminoinut nämä neljä korttia että tarrat saa sitten poiskin kun tietty määrä on saavutettu ja keräilyn voi aloittaa uudestaan, kortit on sinitarralla kiinni alustassa jossa vieressä on ohjeet meille vanhemmille muistutukseksi ja magneetilla kiinni tarra-arkki.

Pukemiskorttiin leikkasin lehdestä vaatteiden kuvia mitä nyt nopealla selailulla löysin (valmista piti saada heti heti), siinä on pipo, paita ja sukat. Tarran saa aina kun pukee sisä- tai ulkovaatteet reippaasti, maksimissaan kaksi kertaa muistutetaan pukemaan. Kun on kasassa 20 tarraa, Aku saa valita kaupasta jonkun pienen herkun.

Syömiskortissa on ruokakuva, tarkoitus näillä kuvilla on se että Aku oppii itse tunnistamaan kortit. Jokaisen venkoilematta syödyn ruuan jälkeen saa tarran. 20 tarraa kerättyään Aku saa pelipäivän (=n.tunti kännykkä lasten tilassa).

Nukkumaanmenokortissa on Nukkumatin kuva. Akuhan nukahtaa ja nukkuu hyvin mutta joskus voi kestää esim. vaatteiden vaihto. 10 onnistuneen nukkumaanmenon jälkeen saa elokuva illan kotona.

Hyvä käytös-kortti on sellainen mihin äiti ja iskä voi laittaa oman harkinnan mukaan tarran jos Aku on ollut erityisen reipas. Tarran voi saada esim. joka päivä tai useamman päivässä tai toisaalta ei yhtään päivässä jos siltä näyttää. 20 tarraa kerättyään saakin ekstra kivan palkinnon. Vaihtoehtoina on pääsy elokuvateatteriin, uimahalliin, tropiclandiaan, hoploppiin jne.

Näillä mennään ja toivotaan että turha kinaaminen perusasioista loppuisi tai vähentyisi :) ja voidaan taas keskittyä olennaiseen. Aku on luonteeltaan sellainen että uskon tämän kannustimen toimivan paremmin kuin rangaistukset esim. jäähyt yms. joita meillä ei muutenkaan ole juuri ollut tarvetta käytää. Iivon kanssa ei vielä voi tälläistä soveltaa, toisaalta jos hän kiinnittää huomiota tähän tarra touhuun voi Iivollekkin tehdä jonkun oman version mihin voi liimailla tarroja.

Onko teillä jonkunlaisia "palkintotauluja" käytössä?

4veen soittolista

Aku sai joulupukilta tuollaisen mp3 tyylisen soittimen mistä pystyy myös katsomaan musiikkivideoita tms. mä en oikeastaan mitä kaikkea sillä voi tehdä mutta Akulla on sinne ladattuna omavalintaista musiikkia (ei videoita). Tää on ollut niin hitti! Ei toki ihan jatkuvasti ole luurit korvilla, ei edes päivittäin mutta tärkeä ja kiva viihdyke on kyllä. Meillä kuunnellaan paljon musiikkiia ja lauletaan vielä enemmän ;D Joskus me puhutaan kuten musikaaleissa, jonkun sävelen tahdissa sanoja muutellen tilanteeseen sopivaksi (kirjoitinko mä just ton blogiin), Aku on tässä itseasiassa aika hyvä :D Mitä dramaattisempi sävel sitä parempi meininki.

Akun soittolistalta ei löydy perinteisiä lastenlauluja vaan ihan listahittejä. Lastenlauluja kyllä lauletaan kerhossa, tenavatuokiossa ja on meillä myös laulupussi. Ihan tämmönen kaikkien aikojen suosikki on Robin, en kyllä tiedä onko uusimmat biisit tai ainakaan videot enää ihan salonkikelpoisia mutta nämä vanhemmathan on ihan helluusia, Frontside ollie, Puuttuva palanen, Luupilla mun korvissa, Boom kah, Sua varten, Erilaiset jne.. Antti tuisku on vähän uudempi tuttavuus mutta Sata salamaa ja Keinutaan on pop! Kuningasidean Pohjolan tuulet on yksi lemppareista Reggae rekka nyt vaan on hyvä (onneksi ei kuule ihan kaikkia sanoja..).

Lapsethan tulkitsee laulujen sanoja hirveän erilailla kuin aikuiset. Aku usein kysyy mitä sanat tarkoittaa ja sitten mä selitän. Hirveästi kysymyksiä on herättänyt Jari Sillanpään Sinä ansaitset kultaa. Se tulee usein radiosta kun mennään autolla ja kohta missä sanotaan "älä rakasta ketään" mietityttää, myös mitä tarkoittaa "julma" ja miten siinä haavoitettiin jne. Kysymyksiähän kyllä piisaa aiheesta kuin aiheesta..

Kuunnellanko teillä perinteisiä lastenlauluja vai "hitti-musaa"?

Aku kertoo vol.1

Aku on aika tiedonjanoinen 4vuotias sälli. Perinteinen kyselykausi on ollut päällä jo melkosen pitkään ja äitihän vastaa. Välillä kyllä meinaa aivan uuvuttaa mutta viimeiseen asti vältän sanomasta että "en tiedä". Jos en tiedä se selvitetään. Meillä on luettu viime aikoina iltasaduksi mm. Mauri Kunnaksen Avaruuskirjaa, lasten tietosanakirjaa ja sudenpentujen käsikirjaa, ihan hänen omasta vallinnastaan. Voin sanoa että helpompaa olisi siinä vaiheessa päivää lukea vaikka Muumeja :D

Sainkin idean vähän tentata Akua erilaisista aiheista mistä on luettu ja jakaa vastaukset teidän kanssa. Tässä teille vähän informaatiota, jos ette sattuneet tietämään  ;)

Kerro äitille sarvivalaasta:

Sarvivalailla on pitkä, niinku se pitkä on niinku hammas siinä edessä ja suussakin on yksi hammas. Ne syö sillä yhdellä hampaalla kalaa. Ne elää sielä missä tosi kylmä, ne kuolee lämpösessä. Sen paikan nimi on vähä niinku etelänapa mutta se on etelämantere. Ne vois myös asua Suomessa jos olis tosi kylmä.

Mitä on painovoima?:

Painovoima on tosi painunen. Painovoima on vetovoimaa. Se on piilossa, sitä ei nää. Koko maapallossa on vetovoimaa, se vetää meitä ihmisiä alas kuten näät äiti (hyppii ylös alas). Jos ei olis vetovoimaa niin menis avaruuteen ja leijailis sielä ikiajoiksi (levitää käsiä ja leijailee pitkin keittiötä).

Entäs jääkarhut, kerro niistä:

Jääkarhut vaan syöksyy kuten kotkatkin syöksyy syömään. Ne elää etelämantereella ja pohjoisnavalla, ei voi tietää koska me ei voida mennä sinne kun sielä on niiin hytikylmä. Ne nukkuu talviunta kun etelämantereella on yö ja hytikylmä. (hyräilee itsekeseen ilmeisen tyytyväisenä omiin vastauksiinsa ♥) Niillä on sellainen jäätalo ja ne kuorsailee sielä (krooh pyyh). Niitä vauvoja sanotaan etelämantereen kuninkaiksi ja ne hoitaa vauvoja. Niillä on sielä alhaalla tissimaito jutut, niistä tulee jää tissimaitoa.  Ne syöksyy veden alle syömään kalaa, kuten tavallista, kotkatkin tekee niin.

Tälläisiä iltasatuja meillä luetaan :D Akulla on todella vilkas mielikuvitus ja hän saattaa olla pitkiä aikoja aivan omassa Akulandiassa leikkiessään, ehkä nämä "todelliset jutut" on ihan hyvää vastapainoa mielikuvitus maailmalle. Ensin ajattelin että kuinka Aku saa nukuttua kun illalla viimeisenä tulee niin paljon uutta joka jää päähän pyörimään mutta Aku sippaa melko nopeasti ja nukkuu aamuun asti vaikka talo romahtaisi ympäriltä.

Kuinkas teidän samanikäiset, kiinnostaako faktat vai tarinat iltasatuina?

Hyvää viikonloppua ♥

"Nappitehdas"

Meidän Akulla, 4v, on ollut jo pitkään sivu duuni. Se alkoi noin vuosi sitten. Hän käy öisin "nappitöissä" "nappitehtaalla". Ei sentään aivan joka yö, sehän kävisi raskaaksi, mutta hyvin säännöllisesti kyllä. 

Aamulla Aku kertoo että "hohhoi kun väsyttää, olin koko yön nappitöissä". Siihen minä sitten "aijaa, no mitäs sielä puuhasit?"  Vastaus "noo, tein nappeja nappitehtaalla". Tähän kuuluu semmoinen hyvin pollea rooli. Hän kertoo myös usein kaupassa että "tämän mä tein viimeyönä nappitöissä" ja kyseessä voi olla siis jokin vaate jossa on oikeasti nappeja tai vaikkapa juustopaketti  :D

Oon kyllä hyvin tietoinen että lapsilla on mielikuvitus kavereita ja Akullahan on tietysti myös semmoinen, itsellänikin on ollut useampia lapsena. Mutta että mielikuvitus töitä? Aika hauskojahan  ne jutut kyllä usein on  :D  Akulla kyllä muutenkin piisaa mielikuvitusta mikä on tietysti vaan positiivinen asia.

Onko muilla kokemusta jostain "omituisista" mielikuvitus leikeistä jotka jatkuu pitkään? Mä vähän luulen että välillä Aku itsekkin uskoo käyvänsä nappitöissä  :D 

Meillä onkin kiva viikonloppu tiedossa, huomenna mennään Wasalandiaan ja sunnuntaina lähdetään aamulla aikaisin Tampereelle pariksi päiväksi pyörimään. Jee, hotellin aamupalaa namiii  :D

Hyviä viikonloppuja toivottaa Nora

Voihan vitkuttelu

Akulla ei oo koskaan ollut varsinaista uhmaa. Omaa tahtoa tietenkin löytyy, mutta mitään holtittomia uhmakohtauksia ei oo meillä näkynyt. Akun kanssa on tosi pienestä asti pystynyt keskustelemaan asioista ja me keskustellaankin tosi paljon kaikenmaailman jutuista. Nyt mä oon täs talven aikana huomannut pientä uhman poikasta. Parhaiten se tulee ilmi uloslähtö tilanteissa. 

Tänä aamuna herättiin "vasta" 7.30 ja koska on torstai kerho alkaa 8.30. Yleensä mä oon Iivon kanssa vähän aikasemmin ylhäällä, vaikka Aku nukkuis myöhempäänkin niin mä kerkeen laittaa aamupaloja yms.valmiiks. Nyt olikin sitten vähän normaalia kiireempi. Siihen asti selvittiin kunnialla kunnes piti ulkovaatteita pukea. Sitä venymistä ja vanumista. Aku saattaa kans höpöttää jotain aivan puutaheinää ihan vaan että mun pitäis koko ajan kysyä että "ai mitä" "eei mitäään" on vastaus. Miljoona kertaa pue nyt, ootko jo pukenu, Iivon tulee kuuma, kerho alkaa jne...

Näissä tilanteissa on tosi vaikee olla ärähtämättä ja mulla kyllä (nykyään) on pitkä pinna. Tuntuu kuin se haluaisi että mä suutun. Sit jos mä ärähdän (kuten tänään) no, sittenhän se pukee salamana ja on aivan reppana. Ja mä oon kauheis omantunnon tuskis. Mä pyydän aina heti anteeksi ja otan syliin vaikka ketuttais vielä kuinka. Sitten puhutaan, ja puhutaan ja sovitaan ja Aku analysoi tilanteen. Mikä meni vikaan kummankin osalta. Sitten se sanoo "nyt tuli ilo, mennään kerhoon". Ihana pieni. 

Mä oon miettinyt että meneekö toi homma vähän niinku suunnitelman mukaan? Kuvio on aina sama, yleensä mä sanonki että "muistatko nyt Aku mistä ne riidat tapaa alkaa?" sitten se hoksaa ja pukee reippaasti. Mutta joskus niinkun tänään, jäi semmonen olo että se halus tään menevän näin. Voiko lapsi vähän niinku "harjoitella" riitelyä? Kotonahan se tietysti olisi turvallisinta.. 

Mene ja tiedä. Onneksi näin ei käy usein kuitenkaan, jää inhottava tunne vaikka kuinka sovitaan. No, se on elämää ja kai ihan jokainen joskus hermostuu? 

Joskus mä ihan hyvällä mielellä seuraan sen pientä "uhmailua" kun se on jotenki niin söpöö ♥ 

(ainaki vielä..)

4vee rattaissa?

Mä törmäsin tähän aiheeseen kun Aku oli semmonen alta 2v kun etsin rattaita vaunujen tilalle. Eksyin keskustelu palstoille lukemaan jos olisi löytynyt vinkkiä kärryistä mihin mahtuu mahdollisimman pitkä (eli "vanha") lapsi. Tolloin Aku vielä nukkui päikkäreitä pihalla ja muutenkin käytiin pitkilläkin kävelyillä. Keskustelut muuttui  aina tosi nopeasti jopa vihamielisiksi niitä äitejä kohtaan jotka "kuskaa isoja laiskoja lapsia rattaissa". 

Kun ruvettiin odottamaan Iivoa en oikeastaan edes miettinyt ostaa vai ei vaan ainoastaan minkälaiset, siis tupla vaunut. Seisomalauta on varmasti kätevä mutta en näkis itteeni keskellä talvee siinä hommas. Pulkka, joo mutta täälä on aina niin hyvin hiekotettu että sekin on melkeen mahdotonta.

Me kuljetaan joka päivä kärryillä säällä kun säällä. Eli siis kohta 4v Aku istuu rattaissa. Monet kysyy "kuinka se vielä suostuu istumaan". Joskus 1v nurkilla Aku ei olis halunnu istua mutta se kausi meni ohi. Siihen aikaan mulla saattoi olla Akulle kirja tai lelu mukana tai vaikka omenaa nakerreltavaksi niin jaksoi paremmin. Mulle on tärkeetä että päästään hyvin liikkumaan paikasta toiseen (ja nimenomaan ilman autoa) ja voidaan käydä kaupassakin ainakin pienemmillä ostoksilla ja kyläilemässä ja vähän kauempanakin olevissa puistoissa. Puolenkin tunnin matkaan sais kulumaan aika paljo enemmän jos Aku kävelis eli laahustais perässä ja jäis tutkiin jokaista risua  ;) Tietysti Aku myös kävelee ja pyöräilee mutta kun me kuljetaan vähän pitempiäkin matkoja kun viereiseen puistoon niin mä en nää mitään outoo siinä että lapset on kärryissä. 

Tänä aamuna lähettiin mun siskon luo kyläilemään, sielä on kavereiksi Onni 4v ja Mimosa kohta 2v. Sinne on noin puolen tunnin matka suuntaan. Hyvin Iivokin jaksaa hereillä kärryissä sen ajan.

Siinä ne poijjaat kökööttää.

Ensin jäätiin leikkipuistoon..

Sitten mentiin serkkujen luokse lounaalle ja leikkimään. Takastulo matkalla Aku halusi kävellä loppumatkasta. 

On mulla autokin, onneksi on! Välillä sitäkin tarvii. Nyt on ihanaa kun pääsee taas pyörällä. Ensin mietin että kannattaako ostaa pyöräkärryä kun Aku tosiaan täyttää pian 4v. Mutta enpä miettinyt kauaa, jos Aku pyöräilisi aina itse me voitaisiin käydä max 1,5-2km päässä pyörällä että takas tulokin olisi vielä kivaa. Nyt me voidaan päästellä  "minne vaan"! Kohta voi jo ottaa eväs-lounaan mukaan ja huristella jonnekkin "kaukaiseen" paikkaan, takas tulo matkalla Iivo voi nukahtaa ja siitä sen voi siirtää (ehkä) vaunuihin vähän mukavammin jatkamaan unia.

Oon mä ajatellut sen niinkin että vaikka lapsi ei itse kävelisikään koko matkaa niin luulen että pystyy opettamaan hyötyliikunnan merkitystä ja sitä että aina ei tarvi mennä autolla vaikka se siinä pihassa seisookin. Jos meillä ei olis tupla vaunuja niin kyllä varmasti tulis mentyä useammin autolla. Oon vähä semmonen "välineurheilija", pyrin tekemään asiat mahdollisimman helpoksi tehdä niinkuin haluan, jos tästä lauseesta saa mitään selvää..Samalla saa itsekin liikuntaa ja Touho tietty pyörii useimmiten mukana.