Se oli yks tylsä ilta

Lähes kolme vuotta sitten kun Iivo oli tuommoinen Mimmin ikäinen, oli yks tylsä ilta. Ami oli ansaitulla poikien mökkireissulla ja olin juuri saanut lapset nukkumaan.  Mietin että mitähän sitä tekisi. Iivo valvotti siihen aikaan yöt läpeensä ja aamut alkoi siinä viiden nurkilla. Olin pitkään miettinyt että tarvitsen jonkun oman jutun, harrastuksen. Mutta blogin kirjoittamisesta en ollut haaveillut. En ollut siihen aikaan lukenut montaakaan blogia, ihan muutamia vain. Selailin nettiä ja mietin että "ei se bloggaaminen nyt niin vaikeaa voi olla".  Googlasin "blogin aloitus". Päädyin kirjautumaan bloggeriin, nappasin siiderin neuvoa antavaksi ja aloin luoda omaa blogia. Blogin nimeksi tuli Poikasten kanssa jonka sitten puolen vuoden päästä vaihdoin nykyiseen Norudemu.

Mietin miksi kaikki lukemani blogit oli valkoisella pohjalla? Halusin erottua ja ihan alkuun blogin taustalla olikin villi tähtikuvio. Nopeasti ymmärsin miksi valkoinen pohja vaan toimii parhaiten ainakin omaan silmään. Jos on värikkäitä kuvia ja levoton tausta, tekstiä on vaikea lukea eikä kuvat pääse oikeuksiinsa. Aika pian myös kävi ilmi että ei se bloggaaminen helppoa ole vaan itseasiassa vaativaa ja aikaa vievää. Mutta niin kovin koukuttavaa..

Oikeastaan on aika outoa että päädyin kirjoittamaan blogia. Mulla oli aina äidinkieli 6 enkä muista koskaan saaneeni koulussa kannustavaa palautetta esimerkiksi ainekirjoituksessa. Alkuun ajattelinkin että kuvat olisi pääasiassa mutta pian huomasin että mun kuvat ei oikeastaan ole niin hyviä mutta kirjoittaminen taas on yllättävän kivaa. Itseasiassa pyysinkin mun siskolta josko hän olisi lähtenyt mun kanssa yhdessä kirjoittamaan koska häneltä kirjoittaminen sujuu huomattavasti paremmin.  Loppujen lopuksi hyvä että aloitettiin molemmat omat blogit, en usko että kumpikaan olisi halunnut antaa periksi omien juttujensa suhteen ja oltaisiin ennen pitkää jouduttu törmäyskurssille.

Ihan ensimmäisessä bannerissa oli kuva jossa minä ja Aku tehdään sydän käsillä.  Toisessa bannerissa, joka oli hieman kauemmin, taas oli lisäksi söpöt kuvat pojista..



Sitten päätin vaihtaa blogin nimen sellaiseen joka ei heti viittaa "pelkkään" perheblogiin ja näin rajaa aihealueita sekä blogin kehittymisen suuntaa liikaa. Samalla vaihtui banneri kuvaan jossa mä seison tiiliseinän edessä.  Tykkäsin siitä kovaa, visio oli mun mutta kuvan ototsta kiitokset Nadja-siskolle. Samoihin aikoihin blogin ulkoasu alkoi olla muuten muotoutunut aikalailla nykyiseen, melko yksinkertaiseen muotoon.

Parin vuoden takainen "talvi-banneri"

Elettiin alkuvuotta 2016 kun alkoi olla ensimmäisen kerran puhetta tulevasta blogiyhteisöstä, Perheblogit.fi.. Olin tosi innoissani. Halusin kovasti mukaan johonkin yhteisöön mutta mikään olemassa oleva ei tuntunut semmoiselta että olisin halunnut edes hakea mukaan ja tuskin olisin päässytkään. Kun tavattiin Perheblogit.fi porukan kanssa ensimmäisen kerran maaliskuussa 2016, jännitti ihan hirveästi. Tapaaminen oli kuitenkin todella antoisa ja lähdettiin  kaikki innolla viemään asiaa eteenpäin. (Voit lukea enemmän tästä salaperäisestä Helsingin reissusta täältä, klik!) Tästä meni vielä jonkun aikaa ennenkuin sivut julkaistiin ja hitaasti mutta varmasti ollaan uurrettu tietämme eteenpäin.  Osa alkuperäisestä porukasta on eri syistä jäänyt matkan varrella pois ja tilalle taas on tullut uusia mielenkiintoisia blogeja sekä upeita persoonia niiden takana. Meillä on ihan paras yhteisö missä jokainen on yhtä tärkeä, kaikkien mielipiteitä kuunnellaan ja meidän tapaamiset on huippu hauskoja seikkailuja.

Keväämmällä siis juhlitaan blogin 3vuotis synttäreitä. Oon viime aikoina muistellut menneitä ja julkaissut blogin Facebook sivulla Norudemu, vanhoja postauksia joiden aihe syystä tai toisesta edelleen puhuttaa mua. En ole mikään kovin aktiivinen arvontojen järjestäjä mutta synttäreiden kunniaksi aion kyllä keksiä jotain kivaa teille ihanille lukijoille joiden takia mä jaksan palata koneen äärelle silloinkin kun tuntuu ettei aika riitä yhtään mihinkään. Kiitos just sulle joka oot eksynyt tänne kerran jos toisenkin ♥

♥ Nora