Imetyksen loppu

Nyt se on loppu. Ei enää koskaan "Iipolle isshiä". Se kävi lopulta aika huomaamatta ja suunnittelematta. Missään nimessä mä en erityisesti halunnut että imetys loppuu, en kokenut olevani liian kiinni liki kaksi vuotiaassa "vauvassani". Ne aamun hetket oli ihan parasta. Samalla kuitenkin huomasin että nyt on sopiva hetki antaa Iivon itse vieroittua, eli tukea hänen luonnollista kehitystään.

Muutamana aamuna Ami nousi hakemaan Iivon kun tämä heräsi ja kun normaalisti hän olisi tuonut Iivon mun luokse sänkyyn, he menivätkin sohvalle kahdestaan heräilemään. Mä nousin hetken päästä ja näin kaava oli rikottu. Iivo "unohti" pyytää aamu-tissiä eikä sitä tarjottu.

Pari viikkoa kun oli kulunut ja hain Iivon aamulla viereeni sänkyyn köllöttelemään, hän sanoikin ykskanteen "haluan Iipolle issiä" vastasin että "se on loppu". Iivo vähän naurahti, kosketti mua ja sanoi "ei ole loppu". Päätin antaa Iivon kokeilla ja huomata että loppu on. Iivo hetken maiskutteli ja kysyin "no onko loppu" Iivo irroitti otteensa ja katsoi mua  onnellinen hymy kasvoillaan, maitoa valuen leukapielestä "ei ole loppu" :D Ou mai.. sieltä siis tuli vielä maitoa  :D No, taisi olla joku pieni liru koska pian Iivo lopetti ja se oli sitten siinä.

Vuosi ja 11 kuukautta, kuukausi kauemmin kuin esikoista. Aika samanlaiset imetystaipaleet olleet, molemmat pojat ovat itse olleet valmiita lopettamaan ja vaikka osa musta oliskin halunnut vaan jatkaa niin ymmärsin kuitenkin että luonnollinen vieroitus on paras molemmille.

Täsä se nyt sitten oli. Yhden aikakauden loppu.

Ajatuksia imettämisestä, miksi imetän taaperoa?

Täytyy sanoa että henkilökohtaisesti en ole saanut kuulla kritiikkiä tai törkeitä huomautuksia pitkästä imetys taipaleesta mutta netin ihmeellisessä maailmassa oon törmännyt kaikenmoisiin viisastelijoihin. Mikä siinä on että joissakin naisissa ja miehissäkin herää ärtymys, jopa viha ja aggressiivisuus niin tavallisesta asiasta kuin imetys?

Vaikka kukaan ei olekkaan mua kritisoinut, oma kokemus on että kaikkien mielestä on ok ja hyvä imettää se 3kk. Sitten yhtäkkiä aletaankin kysellä imetätkö sä vielä? ja vihjaillaan velleistä ja perunoista. Mua ei vihjailut haittaa, mulle henkilökohtaisesti on tärkeää imettää monesta syystä ja mä siis imetän, edelleen.

Esikoisen imetys loppui hänen, Akun, ollessa 1v10kk. Aku ei enää vaan kysynyt tissin perään ja päätin pienen henkisen taistelun jälkeen etten sitä tarjoakkaan. Onhan se parempi että vieroitus tapahtuu luonnollisesti lapsen omasta aloitteesta. Loppu aikoina monta kuukautta meni niin että aamuisin oli köllimis/imetys hetki eli imetin kerran päivässä. Ja kyllä, sieltä tuli maitoa vaikka imetin kerran päivässä ja kyllä, se maito on yhtä ravinteikasta kuin se oli vauvan ollessa puoli vuotias.

Ensi kuussa Iivo täyttää kaksi. Iivon kanssa on menty aika samaa kaavaa, kerran päivässä aamuisin on tärkeä hetki. Oon vähän kuulostellut että jos Iivo ei pyydä en ole liian herkästi tarjoamassakaan, niitä kertoja ei tosin monta ole ollut :D Mutta jos syystä tai toisesta mä en ole kotona tai pojat ovat mummolassa, ei siitä ole koskaan muodostunut mitään ongelmaa.

Miksi siis imetän taaperoa? Näin on vaan käynyt. Olen aina imettänyt lapsentahtisesti  ja kaikkine kivistyksineen ja rintaraivareineen jne. olen nauttinut koko taipaleesta. En näe tässä mitään outoa tai ongelmallista. Lasten ollessa ihan pieniä kun maito oli pääravinto, olen imettänyt vähän missä milloinkin mutta näin ison kanssa ei ole ollut tarpeen imettää julkisesti. En siis millään muotoa paheksu taaperon julkista imetystä. Päinvastoin! Mun mielestä on hienoa että näitä ahdasmielisiä vihaajia vähän pakko siedätetään ;D

Kukaan ei voi väittää etteikö äidinmaito olisi sopivin ravinto vauvalle, mutta imettämisessä on kyse muustakin kuin vain ravinnosta. Se tunne ♥ kun lapsi on rinnalla. Oli hän sitten 2viikko tai 2vuotta vanha. Sitä tunnetta kun olet imettänyt lastasi pitkään, ei voi tietää kuin toinen äiti joka on tehnyt saman. En väitä että rakkaus lapsen ja äidin välillä olisi erilaista, mutta sitä tunnetta ei voi tietää kuin sen kokenut. Te tiedätte kyllä ♥

♥:lla Nora

Äidin oma viikonloppu

Miikää? Luit oikein. Äidin oma viikonloppu.  Olen viettänyt  ihanan viikonlopun ihanassa seurassa, tällä jaksaa taas pitkään. En ole koskaan aiemmin ollut kahta yötä poissa kotoa yksin. Akusta olen kyllä ollut erossa kaksi yötä aiemmin, Ami on useastikkin ollut Akun kanssa mökillä kahdestaan mutta Iivosta en ole ollut erossa näin pitkään. Vähän jännitti varsinkin kun imetän vielä että kuinka käy. Kaikki oli tietenkin mennyt aivan loistavasti ja minäkin kestin eron ja täysinäiset rinnat melko hyvin  :D

Perjantaina iltapäivällä startattiin mun siskon kanssa auto kohti maaseutua ja mökkiä. Rauhaa ja hiljaisuutta, sauna, uima-allas..mitä muuta tarvitsisi pitkän viikon jälkeen? Mentiin ajoissa nukkumaan ja herättiinkin seiskan pintaan  :D  juuri silloin kun olisi saanut nukkua vaikka iltapäivään.

Päiväkahvi hetki pihalla ja oman maan vadelmia ja mustaherukoita ♥

 Myöhemmin päivällä saapui myös meidän äiti ja molempien veljien tyttöystävät, se onkin sitten ihan toinen stoori. Eipä ollut enää hiljaista ja rauhallista  ;D  Nyt on taas naurettu, laulettu, tanssittu, hömpötetty ja syöty (röyh) niin paljon kuin sielu sietää. Monta hauskaa uutta kesäistä muistoa mitä ajatella pimenevinä syksy iltoina, ja hei upee rusketus kun koko päivä taas loikoiltiin biksuilla  :D

Kyllä oli mahtavaa. Vaikka kyllä mietin pitkään haluanko/pystynkö olla kahta yötä erossa Iivosta. Tällä hetkellä imetän noin 4-6 kertaa päivässä. Pari vkoa Ami on iltaisin laittanut Iivon nukkumaan ja antanut pullosta tavallista kevyt maitoa, näin yksi imetys kerta on jäänyt pois.

Onko muita imettäviä äitejä jotka ovat uskaltautuneet olla erossa vauvasta/taaperosta useamman yön?

Imetyksestä ja taaperoimetyksestä

Mä tiesin heti kun tulin raskaaksi että aion imettää ja tehdä kaiken mahdollisen että se onnistuu. Meidän suvussa naiset on imettäneet, pitkäänkin joten se tuntui ainoalta oikealta ajatukselta. Mä luin paljon imetyksestä etukäteen ja ostin erilaisia ja erikokoisia imetysliivejä ja -toppeja. Ostin myös aventin käsikäyttöisen rintapumpun joka onkin vuosien varrella ollut todellakin joka sentin arvoinen.

Kun Aku sitten syntyi hän oli terve ja virkeä ja jaksoi hyvin aloittaa meidän imetystaipaleen. Kerran hörpytettiin joku 10ml korviketta Akulle osastolla. Kotiin kun päästiin imetin tietysti lapsentahtisesti ja vielä lisäksi pumppasin välillä maitoa, ajattelin että mieluummin liikaa kuin liian vähän  :D Ja liikaahan sitä maitoa sitten tuli. Mutta ei se mitään, täytin pakastinta maidolla ja se tulikin myöhemmin hyvään käyttöön ettei tarvinnut esim. parturi käynnin takia sekoittaa pikkuisen masua korvikkeella. Tehtiin niin että heti alkuun Ami antoi ehkä kerran päivässä pumpattua maitoa pullosta jotta Aku tottui myös pulloon. Se oli hyvä taktiikka!

Akun kanssa maidonnousu oli jotain aivan hirveää. Mulla nousi kuume ja olin tosi kipee. Pahin vaihe meni parissa päivässä ohi ja yllättävän pian, noin viikossa maidon määräkin alkoi tasaantua sopivaksi. Mulla on ns. suihkutissit ja maito siis tosiaan suihkusi..Aku oksenteli paljon mutta niin se kyllä oksenteli vielä reilusti yli 1vuotiaanakin. Tasasin maito suihkua mm. imettämällä yhdestä rinnasta useasti peräkkäin ja pahimmat suihkut annoin mennä rätille. Akun kanssa en imettänyt julkisesti, kaupungillakin menin vessaan, yök..

Olin ajatellut että imetän vähintään 6kk. Täytyy myöntää että välillä teki mieli luovuttaa mm. silloin kun Akulla oli pureskelu vaihe.. Mutta juuri silloin 5kk eteenpäin imetys alkoi muuttua, se ei ollutkaan enää suihkutissi/pureskelu/syön vain pimeässä sohvalla maaten taistelua. Se muuttui mukavaksi rauhalliseksi yhteiseksi hetkeksi. Joten kun aika kului en nähnyt mitään syytä alkaa vieroittamaan lasta. Usein sanotaan että imetetyt lapset alkavat nukkua täysiä öitä vasta kun imetys loppuu. Ehkä joillain se on niin mutta meillä ei. Yösyötöt lopetettiin n.9kk ikäisenä lempeällä unikoululla jonka tietysti hoiti Ami. Aku nukkui omassa huoneessa puolivuotiaasta koska me kaikki herättiin toistemme jokaiseen kyljenkääntöön. Imetys jatkui 1v10kk. Kävin myös hetken täyspäiväisesti ja sitten osa-aikaisesti töissä eikä se ollut este imetykselle. Lopulta huomasin että aamuisin Aku ei itse olisi pyytänyt rintaa vaan ryhtynyt vain puuhailemaan omiaan. Hetken työstin asiaa ja päätin että jos Aku ei pyydä, en tarjoa. Siihen se loppui. Kyllä oli haikeaa. Ehkä viikon kuluttua Aku yhtäkkiä katsoi mua ja sanoi ihmeissään "tätä" (niin me kutsuttiin tissittelyä, otatko "tätä"). Ei muuta.

Iivon kanssa koko imeys touhu on ollut paljon helpompaa. Osasin odottaa tiettyjä asioita ja keho varmaanki tiesi jo tämän homman koska kaikki oli jotenkin lievempää. Iivo synnytään oli hereillä ruhtinaalliset 4tuntia joista  tissillä 3 ja puoli. Maito nousikin jo seuraavana päivänä joten ei tarvinnut hörpytellä. Iivon kanssa ollaan tissitelty vähän missä milloin. Kukaan ei ole tullut sanomaan että täälä ei saa imettää tms. Nyt mä toivon että kukaan ei ärsyynny, mutta jollain kieroutuneella tavalla mä koin hirveesti mielihyvää siitä että Iivo ei saanut pisaraakaan korviketta tai muutakaan sen puolen vuoden aikana. Tiedän! Ihan pimee  :D  Se taas ei tarkota että olisin ollut valmiudessa kahden tunnin välein puoli vuotta vaan pumppu ja pakastin ♥ Suosittelen lämpimästi. Onhan siinä imettämisessä joku semmonen fiilis että mä oon rakentanut tämän ihmisen, ensin mahassa ja sitten omalla maidolla. Iivo on vielä täys tissi-poski ja saa ollakkin. Aika näyttää koska lopetetaan. En osaa sanoa onko mulla joku raja, sen tietää varmaan sitten jos se tulee vastaan  :)

Vielä tähän loppuun. En kirjoita nyt mitään korvikkeista koska tämä kirjoitus käsittelee imettämistä. Mulla ei oo kokemusta pulloilusta joten jätän sen aiheen niille jotka siitä tietävät :)

Peace and love ♥