Imetyksen loppu

Nyt se on loppu. Ei enää koskaan "Iipolle isshiä". Se kävi lopulta aika huomaamatta ja suunnittelematta. Missään nimessä mä en erityisesti halunnut että imetys loppuu, en kokenut olevani liian kiinni liki kaksi vuotiaassa "vauvassani". Ne aamun hetket oli ihan parasta. Samalla kuitenkin huomasin että nyt on sopiva hetki antaa Iivon itse vieroittua, eli tukea hänen luonnollista kehitystään.

Muutamana aamuna Ami nousi hakemaan Iivon kun tämä heräsi ja kun normaalisti hän olisi tuonut Iivon mun luokse sänkyyn, he menivätkin sohvalle kahdestaan heräilemään. Mä nousin hetken päästä ja näin kaava oli rikottu. Iivo "unohti" pyytää aamu-tissiä eikä sitä tarjottu.

Pari viikkoa kun oli kulunut ja hain Iivon aamulla viereeni sänkyyn köllöttelemään, hän sanoikin ykskanteen "haluan Iipolle issiä" vastasin että "se on loppu". Iivo vähän naurahti, kosketti mua ja sanoi "ei ole loppu". Päätin antaa Iivon kokeilla ja huomata että loppu on. Iivo hetken maiskutteli ja kysyin "no onko loppu" Iivo irroitti otteensa ja katsoi mua  onnellinen hymy kasvoillaan, maitoa valuen leukapielestä "ei ole loppu" :D Ou mai.. sieltä siis tuli vielä maitoa  :D No, taisi olla joku pieni liru koska pian Iivo lopetti ja se oli sitten siinä.

Vuosi ja 11 kuukautta, kuukausi kauemmin kuin esikoista. Aika samanlaiset imetystaipaleet olleet, molemmat pojat ovat itse olleet valmiita lopettamaan ja vaikka osa musta oliskin halunnut vaan jatkaa niin ymmärsin kuitenkin että luonnollinen vieroitus on paras molemmille.

Täsä se nyt sitten oli. Yhden aikakauden loppu.