sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Imetyksestä ja taaperoimetyksestä


Mä tiesin heti kun tulin raskaaksi että aion imettää ja tehdä kaiken mahdollisen että se onnistuu. Meidän suvussa naiset on imettäneet, pitkäänkin joten se tuntui ainoalta oikealta ajatukselta. Mä luin paljon imetyksestä etukäteen ja ostin erilaisia ja erikokoisia imetysliivejä ja -toppeja. Ostin myös aventin käsikäyttöisen rintapumpun joka onkin vuosien varrella ollut todellakin joka sentin arvoinen.

Kun Aku sitten syntyi hän oli terve ja virkeä ja jaksoi hyvin aloittaa meidän imetystaipaleen. Kerran hörpytettiin joku 10ml korviketta Akulle osastolla. Kotiin kun päästiin imetin tietysti lapsentahtisesti ja vielä lisäksi pumppasin välillä maitoa, ajattelin että mieluummin liikaa kuin liian vähän  :D Ja liikaahan sitä maitoa sitten tuli. Mutta ei se mitään, täytin pakastinta maidolla ja se tulikin myöhemmin hyvään käyttöön ettei tarvinnut esim. parturi käynnin takia sekoittaa pikkuisen masua korvikkeella. Tehtiin niin että heti alkuun Ami antoi ehkä kerran päivässä pumpattua maitoa pullosta jotta Aku tottui myös pulloon. Se oli hyvä taktiikka!

Akun kanssa maidonnousu oli jotain aivan hirveää. Mulla nousi kuume ja olin tosi kipee. Pahin vaihe meni parissa päivässä ohi ja yllättävän pian, noin viikossa maidon määräkin alkoi tasaantua sopivaksi. Mulla on ns. suihkutissit ja maito siis tosiaan suihkusi..Aku oksenteli paljon mutta niin se kyllä oksenteli vielä reilusti yli 1vuotiaanakin. Tasasin maito suihkua mm. imettämällä yhdestä rinnasta useasti peräkkäin ja pahimmat suihkut annoin mennä rätille. Akun kanssa en imettänyt julkisesti, kaupungillakin menin vessaan, yök..

Olin ajatellut että imetän vähintään 6kk. Täytyy myöntää että välillä teki mieli luovuttaa mm. silloin kun Akulla oli pureskelu vaihe.. Mutta juuri silloin 5kk eteenpäin imetys alkoi muuttua, se ei ollutkaan enää suihkutissi/pureskelu/syön vain pimeässä sohvalla maaten taistelua. Se muuttui mukavaksi rauhalliseksi yhteiseksi hetkeksi. Joten kun aika kului en nähnyt mitään syytä alkaa vieroittamaan lasta. Usein sanotaan että imetetyt lapset alkavat nukkua täysiä öitä vasta kun imetys loppuu. Ehkä joillain se on niin mutta meillä ei. Yösyötöt lopetettiin n.9kk ikäisenä lempeällä unikoululla jonka tietysti hoiti Ami. Aku nukkui omassa huoneessa puolivuotiaasta koska me kaikki herättiin toistemme jokaiseen kyljenkääntöön. Imetys jatkui 1v10kk. Kävin myös hetken täyspäiväisesti ja sitten osa-aikaisesti töissä eikä se ollut este imetykselle. Lopulta huomasin että aamuisin Aku ei itse olisi pyytänyt rintaa vaan ryhtynyt vain puuhailemaan omiaan. Hetken työstin asiaa ja päätin että jos Aku ei pyydä, en tarjoa. Siihen se loppui. Kyllä oli haikeaa. Ehkä viikon kuluttua Aku yhtäkkiä katsoi mua ja sanoi ihmeissään "tätä" (niin me kutsuttiin tissittelyä, otatko "tätä"). Ei muuta.

Iivon kanssa koko imeys touhu on ollut paljon helpompaa. Osasin odottaa tiettyjä asioita ja keho varmaanki tiesi jo tämän homman koska kaikki oli jotenkin lievempää. Iivo synnytään oli hereillä ruhtinaalliset 4tuntia joista  tissillä 3 ja puoli. Maito nousikin jo seuraavana päivänä joten ei tarvinnut hörpytellä. Iivon kanssa ollaan tissitelty vähän missä milloin. Kukaan ei ole tullut sanomaan että täälä ei saa imettää tms. Nyt mä toivon että kukaan ei ärsyynny, mutta jollain kieroutuneella tavalla mä koin hirveesti mielihyvää siitä että Iivo ei saanut pisaraakaan korviketta tai muutakaan sen puolen vuoden aikana. Tiedän! Ihan pimee  :D  Se taas ei tarkota että olisin ollut valmiudessa kahden tunnin välein puoli vuotta vaan pumppu ja pakastin ♥ Suosittelen lämpimästi. Onhan siinä imettämisessä joku semmonen fiilis että mä oon rakentanut tämän ihmisen, ensin mahassa ja sitten omalla maidolla. Iivo on vielä täys tissi-poski ja saa ollakkin. Aika näyttää koska lopetetaan. En osaa sanoa onko mulla joku raja, sen tietää varmaan sitten jos se tulee vastaan  :)

Vielä tähän loppuun. En kirjoita nyt mitään korvikkeista koska tämä kirjoitus käsittelee imettämistä. Mulla ei oo kokemusta pulloilusta joten jätän sen aiheen niille jotka siitä tietävät :)

Peace and love ♥

6 kommenttia:

  1. Imettäminen on ihanaa, helppoa ja luonnollista! Mitä sitä korvikkeita tuhraamaankaan, jos kerta oma tuotantolaitos on voimissaan. Itse olen ollut aika julki-imetysmyönteinen alusta asti, mutta tällaisessa keskusteluilmapiirissä en yhtää ihmettele, että toiset äidit sitä aluksi karsastavat.

    VastaaPoista
  2. Sanoppa muuta. Oon melko itsevarma mutta ehkä kuitenkin sitten olin vähän epävarma ekalla "kierroksella", nyt ei paljon hetkauttaisi vaikka joku tulisikin kommentoimaan päin naamaa :)

    VastaaPoista
  3. Niinhän sitä luulisi, että imetys helpottuu joka lapselta, mutta minulla tämän kuudennen vauvan imetys käynnistyi kaikkein vaikeimmin! Olin ihan ihmeissäni, kun sain tehdä tosissaan töitä, jotta maitomäärä saatiin vastaamaan kysyntää. Ja maidonnousu aiheutti kamalan hormoonipöhnän: paleli, väsytti, itketti monta päivää. Ei mulla vaan aiemmin! Nyt vauva on reilut 2 kk ja homma sujuu, aion imettää ainakin 1,5 vuotiaaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että jo helpottaa :) Se on aina kiva huomata että taaperoimettäjiäkin on enemmän kuin ajattelisi, yleensä isompia vauvoja ei "tarvitse" julkisesti imettää niin helposti luulee ettei heitä ole. On se kaikki alun tuskailu ollut ainakin minulla sen arvoista ♥ Onnea vauvasta :)

      Poista
    2. Kiitos onnitteluista.:) Taaperoimetys on sen verran tunteita herättävä aihe ettei sitä varmaan siksi paljoa mainosteta.olen saanut ikäviä kommentteja jopa alle 1veen imettämisestä, ei sillä että niistä kommenteista välittäisin. :D

      Poista
    3. Ajattelisin että ikävään sävyyn kommentoijat eivät tiedä mistä puhuvat, eikä todellakaan kannatakkaan välittää :)

      Poista

Kiitos kommentista ♥