tiistai 1. maaliskuuta 2016

Ympyrä sulkeutuu

Tämä teksti rakentui mun päässä jo lähes kaksi kuukautta sitten mutta vasta nyt hetki tuntui oikealta. Mä oon sillä lailla onnellisessa asemassa etten ole joutunut kokemaan hirveästi menetyksiä elämässä. Joitain luonnollisia menetyksiä kyllä, kun vanha ja sairas ihminen pääsee ajasta ikuisuuteen se tuntuu hirveän luonnolliselta ja vaikka suru on suuri voi lohduttautua sillä että se oli luonnollinen jatkumo elämälle. Entä sitten kun nuori, elämänsä alussa oleva ihminen menehtyy yllättäen? Sitä tajuaa elämän haurauden ja oman mitättömyyden kertaheitolla.

Olen maininnutkin aiemmin että meidän perhettä ja lähipiiriä kohtasi suuri suru reilu vuosi sitten (postauksen aiheesta löydät tämän linkin takaa). Se tapahtui aivan yllättäen ja kesti useamman hetken ennen kuin tieto edes tavoitti mun järjen. Ihminen joka menehtyi oli nuori, ihminen jonka olin tuntenut koko elämän, ihminen joka on ollut mukana kaikissa suurissa käänteissä mun elämässä, ihminen jota kohtaan tunsin kuin omia sisaruksiani.

Muistan elävästi kuinka pienenä tyttönä siskoni kanssa laulettiin hänen ristiäisissään. Kauniit mumman ompelemat fyrryprinsessamekot päällä laulettiin "Herra kädelläsi". Vuosi sitten tammikuussa kun istuimme siskon kanssa vierekkäin kappelissa laulamassa muiden mukana sitä samaa virttä, minun lempivirttä, taistelin että sain laulettua loppuun asti. Halusin laulaa sen kokonaan, hänelle.

Tämän vuoden tammikuussa, lähes päivälleen samana päivänä istuimme taas siskon kanssa vierekkäin kirkossa. Kyseessä oli kaunis ja herkkä hääseremonia ja meillä oli hilpeä tunnelma. Sitten oli virren aika, virsi numero 517, Herra kädelläsi. Vedin syvään henkeä ja ensimmäinen ajatus oli "apua, mä en pysty". Aloimme laulamaan ja huomasin että mua ei ahdistanutkaan. Lauloin muiden mukana, kovaa ja korkeelta niin kuin on tapana ja mulle tuli jotenkin tosi hyvä ja rauhallinen olo. Puhuttiin siitä Nadjan kanssa jälkeenpäin ja hänellä oli aivan samanlainen olo. Ihmeellistä, tuntui kuin ympyrä sulkeutuisi.

Joka päivä, joka ikinen päivä hän on mun mielessä. Mutta joka päivä se ei tunnu surulliselta, onneksi on hyviä muistoja ♥

T:Nora

4 kommenttia:

Kiitos kommentista ♥