Mustaa ja valkoista, OOTD

 Tässä syksyisempiä vaatteita esille kaivaessa on tullut taas vähän pohdittua omaa "tyyliä". Jotenkin hassua ajatella että mulla on joku tyyli koska en kyllä mitenkään osaa sitä määritellä jos joku kysyy, mutta kaupassa tiedän heti mikä on mun tyyliä ja mikä ei. Viime vuosina ei ole tullut enään tehtyä (pahemmin) "huti-ostoksia" ja se varmaan osaltaan kielii siitä että oma tyyli on alkanut hahmottua.

Toisaalta mulla kuten varmaan suurimmalla osalla on useampia tyylejä. On ne vaatteet millä ulkoillaan, lenkkeillään, kyläillään, koti- vaatteet, kaupunki- vaatteet ja juhla- vaatteet. Jo vuosia mun pukeutumisen kulmakivi on ollut pilli-housut. Oli out tai ei, lähes joka päivä (ei tietenkään kesällä) mulla on nämä mustat pilli- housut vaikka farkutkin löytyy. Jep, yhdet farkut! Yläosaa, kenkiä ja asusteita vaihtamalla sitten tyyli muuttuu tilanteeseen sopivaksi. Ja siis mä vaihdan aina kotivaatteet heti kun tullaan kotiin.

Tämä asu mulla oli mm. laivalla päällä eli mulle vähän siistimpi asu. Ne rakkaat mustat housut, Gina Tricot 19,90 joskus aikaa sitten. Valkoinen hihaton hieman liehuva paita, Cubus 5e. Musta pitkä jakku joustavaa materiaalia, Vero Moda 39,90? viime keväänä. Mustat Soft Line ballerinat 4vuotta vanhat. Sininen helmikoru on Intian tuliainen äidiltä yli 10vuoden takaa.

Ennen mä käytin huomattavasti enemmän värejä ja välillä aivan hätkähdän kun huomaan olevani ihan "väritön", että voiko näin pukeutua? Sitten pitää keksiä edes joku väripilkku piristämään, en kuitenkaan ihan hirveästi tykkää käyttää asusteita.. Eipä sillä, kyllä multa löytyy värejäkin kaapista vielä vaikka ei niin paljon kuin nuorempana. Toisaalta se helpottaa kun on hillittyjä perusvaatteita, niitä on helppo yhdistellä.

Miten teillä? Onko vaatekaappi kuin sateenkaari vai yksinkertaisen hillitty?

♥ Nora

Blogivaasa & Palosaaren kirppis, toinen yhteistyöviikko alkaa!

Tänään on startannut Blogivaasan toinen yhteistyöviikko Palosaaren kirppiksen  kanssa ja minullakin on oma pöytä tämän viikon. Pöydästä löytyy lastenvaatteita mm. fleecehaalaria koossa 80 sekä 110, sisustus juttuja mm. verhoja sekä astioita.

Punaiset Me&i housut kokoa 86/92

Näitä Pentikin Vanilja astioita meillä oli joskus tarkoitus alkaa keräämään mutta keräily jäi vain muutamiin astioihin joten näistä nyt sitten luovun. Näiden valmistus on lopetettu mutta niitä kuitenkin löytyy vielä kaupoista, mukin ovh 18,80 ja lautasen 17,90 (sokos). Tästä siis edullisesti lisäystä astiastoon :)

Näitä  Koodin saniais- laskosverhoja on kaksin kappalein, leveys 100cm.

Jotexin harmaa- valkoiset laskosverhot on kiiltäväpintaista materiaalia ja niitäkin on kaksin kappalein, leveydet 100cm ja 120cm.

Muumi keräilijälle Lautalla sekä Pikku Myy ja muurahainen seinälautaset.

Sinne siis löytöjä tekemään. Voi olla että vien täydennystä viikon aikana, vinkkaan blogin puolella siitä sitten.

♥ Nora

Minkälainen keskustelija olet?

Ootko koskaan miettinyt minkälainen keskustelija olet? Oletko se dominoiva osapuoli vai kuuntelija vai sellainen tasapuolinen keskustelu kumppani?

Minä tykkään jutella erilaisten ihmisten kanssa aina kun vaan tilaisuus tulee (seuran kipee kotiäiti moi), aiheet voi olla ihan laidasta laitaan. Joskus mukava jutustelu ihan vaikka säästäkin kelpaa, tietysti mukavampi jos voi rauhassa uppoutua keskustelemaan ihan kunnon aiheesta. Mulla on semmoinen huono tapa että puhun herkästi päälle, vaikka kuinka yritän hillitä itseäni niin se on tosi vaikeaa. Toinen on se että ehdotan mielelläni sanoja jos toinen "hakee sanaa", sekään ei varmaan aina tunnu ihan kivalta..

Entä sitten liian suorasukaiset kommentit? Voiko mitä tahansa laukoa koska se on mun mielipide vai onko se tylyä? Mä oon sitä mieltä että voi keskustella rehellisesti ja samalla myös ottaa toisen tunteet huomioon. Arvostan rehellisyyttä, enkä missään nimessä halua kuunnella ainakaan läheiseltä ihmiseltä mitään joo joo juttuja vaan aitoja mielipiteitä vaikka olisinkin itse eri mieltä. Oon itse aika suorasukainen ja myönnän että joskus on mennyt ylikin, mutta se on asia jonka tiedostan ja teen töitä itseni kanssa tämän(kin) asian suhteen.


Tämä viikonloppu hujahti töiden merkeissä eli jäi huvilakauden päättäjäiset juhlistamatta mutta eipä meidän huvilakausi tähän lopukkaan :) Huomenna alkaa Palosaaren kirppiksen ja Blogivaasan toinen yhteistyöviikko ja tällä viikolla sitten löytyy minunkin pöytäni (linkkin edelliseen postaukseen aiheesta).  Laitan vielä illalla tai huomenna vähän kuvia että mitä olen viemässä myyntiin jos sieltä vaikka löytyisi jotain mikä kiinnostaa. Hyvät sunnuntain jatkot :)

♥ Nora

Blogivaasa yhteistyössä Palosaaren kirppiksen kanssa!

Niin siistii! Blogivaasa tekee jo toistamiseen yhteistyötä Palosaaren kirppiksen kanssa. Minä ja kahdeksan muuta Vaasalaista bloggaajaa pidetään pöytiä  22.8- 4.9.2016 välisellä ajalla. Mulla on pöytä siis 29.8-4.9, kannattaa käydä molemmilla viikoilla. Mulla onkin ollut pöytä useasti Palosaaren kirppiksellä ja olen tykännyt. Paikka on melko pieni ja ennenkaikkea siisti, miellyttävä asioida niin myyjänä kuin asiakkaana. Siitä ei olekkaan kovin kauaa kun viimeksi möin mutta ainahan sitä tavaraa löytyy..vaikka en edes turhia ostele!

Osa myyntiin laittamistani esineistä onkin sisustusjuttuja jotka eivät muuton jälkeen ole löytäneet paikkaa uudessa kodissa. Osa on kulkenut meidän matkassa vuosia mutta muuton yhteydessä huomasin ettei niitä ole käytetty edes asuessamme edellisessä kodissa.. Jotain lasten leluja on myös tulossa myyntiin sekä vaatetta. Niin ja Brion spin rattaat!

Tapahtumalla on myös oma Faceboob sivu joka löytyy täältä, klik! Sieltä näet myös muiden bloggaajien postaukset aiheesta ja vähän esimakua mitä kaikkea on tulossa myyntiin. Tervetuloa!

♥ Nora

Kun mikään ei riitä

Välillä sitä tuntee itsensä jotenkin riittämättömäksi. Lapset imee kaiken liikenevän huomion ja energian ja jäävät silti vaatimaan lisää. Oikeasti, en tiedä onko sillä väliä lukeeko 2 vai 20 satua koska joka tapauksessa on alahuuli mutrulla kun lopettaa. Ei meidän lapset toki mitenkään normaalia tyytymättömämpiä ole ja usein ovat melko tyytyväisiäkin ;) mutta kyllä te tiedätte, aina voisi antaa lisää mitä se tarjolla ollut asia sitten onkin.

Joskus mä huomaan miettiväni ennen jonkun kivan asian aloittamista että kannattaako? Jos mä nyt menen pomppimaan vartiksi trampoliinille niin hoetaanko mulle loppuviikko "äiitiii tuu hypiii_iin". Tai otan innokkaan 2vuotiaan pikku-puutarhurin kasvihuoneeseen "hoitamaan kasveja" ja annan hänen leikata itse kurkun irti välipalaksi. Sielä saakin sitten hypätä alvariinsa varjelemassa niitä viittä tomaattia jotka selvisi pikku-puutarhurin omatoimisista "hoidoista".

Välillä tuntuu että koko ajan pitää sanoa ei, äiti ei nyt kerkeä, nyt pitää odottaa, ei se nyt käy, ehkä joku toinen kerta. Mitä jos vaikka päivän ajan kokeilisi toteuttaa kaikki lasten hullutkin pyynnöt? Luulenpa että seuraavana päivänä ne pyynnöt olisi vaan hullumpia :D

Äläkä nyt ymmärrä väärin. Kyllä me puuhataan kaikenmoista joka päivä, luetaan niitä satuja ja hypitään trampalla. Ehkä se vaan kuuluu asiaan, se ettei mikään tunnu riittävän. Ne on asioita joista lapset pitää ja koska heidän elämänsä on niin huoletonta (onneksi) ilman mitään "pakko tehdä tämä nyt ensin" juttuja, eivät he voi ymmärtää miksi ei voi koko ajan tehdä vain niin kaikista kivoimpia juttuja.

Pitänee siis vaan hyväksyä tämä vaihteleva riittämättömyyden tunne? Miten teillä muilla, onko tuttuja ajatuksia?

♥ Nora

Muutoksen kesä

Tämä kesä on ollut meille suuri muutoksen kesä monellakin tapaa. Asutaan ensimmäistä kesää meidän omakotitalossa ja vaikka meillä on ollut pihaa ennenkin, on se ihan eri asia viettää aikaa oman talon pihassa ja hoitaa ihan omaa puutarhaa.

Aku on myös saanut alkaa kulkea pihalla yksin, kun vielä viime talvena saatoin hänet seinän taakse naapuriin leikkimään. Nyt joku kauhistuu, 5v yksin ulkona. Me kuitenkin asutaan hyvin lyhyellä päättyvällä kadulla jonka varrella asuu useita lapsia. Ollaan juteltu säännöistä ja Aku tietää rajat minne asti saa mennä ja missä taloissa kaverit asuu joita sitten saa hakea leikkimään, sisälle ei saa mennä ilman erillistä lupaa. Usein lapset leikkii kadun varressa olevalla nurmialueella joka on "no mans land". Jos Aku taas on jonkun kaverin pihassa, kuulen heidän äänensä koko ajan. Mulla on aina ikkunat auki ja yleensä olenkin Iivon kanssa ulkona ja joskus myös Iivo leikkii isompien kanssa "no mans landillä" jolloin olen tietenkin mukana.

Rantavaatteen Nopo-kangas Sampsukka, saatu.

Aivan mahtavaa kun on kavereita pihapiirissä. Välillä jopa hieman haikean kateellisena katselen kun lapset vääntää menemään tuntikaupalla ja välillä vaan aidalta käydään nappaamassa banaani ja maitolasi kun ei malta tulla syömään :D Sellaisena muistan omankin lapsuuden kesät ja olen sanattoman onnellinen siitä että juuri tämän meille täydellisen talon sijainti on näin täydellinen ja että me onnistuttiin ostamaan tämä niin täydellisellä hetkellä. Tähdet kohdillaan.

Aku on myös oppinut uimaan! Harmi vaan kun uimakelit päättyi kun vasta päästiin vauhtiin, pitää alkaa käydä taas säännöllisesti uimassa.

Paita Sampsukka, saatu.

Muutos on tapahtunut siinäkin että meidän pojat leikkii myös keskenään, pitkiäkin aikoja. Aivan uskomatonta. He rakentavat legoilla, junaradalla ja leikkivät erilaisia roolileikkejä kuten rosvoa ja poliisia tai pokemonia. Iivo on yleensä pokemon jota Aku yrittää napata palloon tai sitten Aku on Ash ja Iivo Pikachu ja he seikkailevat ja taistelevat yhdessä pahiksia eli Rakettiryhmää vastaan.

Paidat Sampsukka, saatu.

Muutos on myös se ettei meillä ole enään pienen pientä taaperoa vaan "iso-poika" joka kulkee isompien lasten mukana melko sujuvasti, ei nuku päikkäreitä ja on kasvattanut itselleen orastavaa itsesuojeluvaistoa.. Vaikka siitäkin huolimatta ei kulu päivääkään ilman kolhuja ja kuhmuja tai kamalia läheltä piti tilanteita.

Paita Sampsukka, saatu.

Elämä siis rullaa eteenpäin ja suunta on hyvä :)  Kuinka teillä? Onko kesän aikana tapahtunut maata mullistavia tai elämää helpottavia ahaa-elämyksiä tai kasvu-spurtteja?

♥ Nora