Vuosi ilman hiustenvärjäystä

Kävin pitkästä aikaa parturissa. Pojat meni vähän yllättäen illaksi mummilaan ja iski pakko päästä heti heti parturiin. Soitin muutaman paikan läpi ja pääsin kuin pääsinkin noin pienellä varoitusajalla! En ole asiasta aiemmin maininnutkaan mutta nyt on kulunut reilusti yli vuosi siitä kun viimeksi värjäsin hiuksia tai edes kävin leikkauttamassa niitä. Olen vuoden aikana muutaman kerran itse klipsaissut latvoja, siinä se.

Viime tammikuulta kun hiustenvärjäyksestä noin kolme kuukautta.

Kuinka tähän päädyttiin? Mitään suurta ideologiaa tähän ei liity. Kun viime kerrasta oli kulunut se normaali viitisen kuukautta, olin aikeissa varata aikaa mutta se vaan venyi ja venyi. Sitten tulikin kesä ja juuri vaaleni itsestään hiukan auringossa eikä näyttänytkään enää niin kovin pahalta. Silloin päätin sinnitellä ainakin kokonaisen vuoden käymättä lainkaan parturissa. Helpostihan tuo lopulta meni.

Viime kesäkuulta kun hiustenvärjäyksestä noin 8 kuukautta.

Muutaman vuoden olen käynyt 5-6kk välein parturissa, eli aika harvoin. Juurikasvua on hieman vaalennettu ja lisätty vaaleita raitoja. Lopputulos on ollut aika luonnollinen eikä juurikasvua ole huomannut kovin pian. Hetken leikittelin ajatuksella kasvattaa kokonaan oma väri, mun hiukset kasvaa niin nopeasti ettei tuo mikään mahdoton projekti olisi ollutkaan.

Viime elokuulta kun hiustenvärjäyksestä noin 10 kuukautta.

Kuitenkin nyt kun syksy ja talvi tuli, ne auringon vaalentamat raidat on haalenneet ja oma väri näytti vähän tylsältä + tykkään itse vähän vaaleammista hiuksista. Joten nyt päädyttiin jättämään oma väri pohjalle ja lisättiin kauttaaltaan vaaleita raitoja, näin ei ole taas ihan mahdotonta kiirettä värjäilemään uudestaan. Entä se pituus? No, täytyy myöntää että on melko vapautunut olo kun uskalsin viimein leikata vähän reilummin. Pitkät hiukset on tuntunut jo pitkään rasitteelta mutta en vain ole osannut luopua. Se ei kyllä ole yhtään helpottanut että aina kun olen maininnut haaveeni lyhyemmistä hiuksista, on reaktio on ollut tyyliä "älä nyt ihmeessä leikkaa" "sulla on niin hienot hiukset" "sulle niin sopii pitkät" jne. No nyt ei ole enää pitkiä  ;D

♥ Nora

Ajatuksia tulevasta synnytyksestä

Ajattelin vähän koota ajatuksiani synnytyksestä näin raskauden puolivälissä. Minulla on takana kaksi erilaista mutta kuitenkin säännöllistä hyvin sujunutta alatiesynnytystä, mutta kyllähän se silti pyörii mielessä silloin tällöin.

Nuorempana, silloin kun lapset ei olleet vielä ajankohtaisiakaan, kammosin ajatusta synnytyksestä. Kipua ja niitä epämiellyttäviä sivuseikkoja mitä siihen liittyy. Sitten kun ajatus omasta lapsesta kypsyi, kypsyi samalla myös ajatusmaailmani niin ettei ajatus synnyttämisestä ollut enään lainkaan ikävä.

Aku 4 päivän ikäisenä ♥

En pelännyt lainkaan ensimmäistä synnytystä, ilmassa oli vain kutkuttavaa jännitystä ja odotusta. Ei minulla kuitenkaan mikään super-nainen olo ollut, päätin etukäteen että käytän kaikki tarvittavat kivunlievitykset ja sainkin epiduraalin hyvissä ajoin ja se toimi loistavasti, kerkesi haihtua hyvin ennen ponnistusta joten tunsin hyvin koska ponnistaa. Kätilö oli aivan helmi ♥ Jokainen joka on ollut hänen kanssaan tekemisissä on vain kehunut häntä, semmoisia pitäisi olla enemmän. Sain vielä pudendaali puudutteen ponnistamiseen mikä toimi myös hyvin, ei vienyt tuntoa muuta kuin jy nou mistä..

Iivo juuri syntyneenä ♥

Lähdinkin luottavaisin mielin toiseen synnytykseen, vähän niin kuin soitellen sotaan näin jälkikäteen ajateltuna. Ajattelin että kaikki menee samaa rataa, nopeaa ja kivuttomasti. Avautumisvaihe oli kuitenkin melkein puolet pidempi kuin ensimmäisessä synnytyksessä ja supistukset todella rajuja jo varhaisessa vaiheessa. Se oli todella uuvuttavaa ja siihen lisäksi tympeä töksäyttelevä kätilö, onneksi siinä vaiheessa kun huumori alkoi loppua, vaihtui sopivasti vuoro ja olinkin todella iloinen tästä kätilöstä joka hoiti sitten mun kanssa homman loppuun. Olin koko ajan sanonut ja pitänyt itsestään selvänä että saan taas sen pudendaalin ponnistusvaiheeseen mutta kätilöni ei sitten osannutkaan sitä laittaa ja sillä välin kun hän etsi toista joka osaisi, homma eteni niin ettei ollutkaan enään aikaa. Ei se nyt niiiin kamalaa ollut ponnistaa ilman puudutetta mutta verrattuna ensimmäiseen, olihan se eri juttu.

Mitä nyt sitten odotan/toivon kolmannesta synnytyksestä?

• Toivon että saan synnyttää alateitse. Nythän istukka on edessä ja alhaalla joten on pieni mahdollisuus että se kasvaa kohdunsuulle ja estää alatiesynnytyksen, mutta siis todella pieni mahdollisuus ja sitä seurataan. Olen myös miettinyt että mitä jos vauva olisi vaikka perätilassa, haluaisinko synnyttää perätilassa olevan vauvan? Luulen että haluaisin jos kätilö/lääkäri olisi sitä mieltä että kannattaa.

• Toivoisin että synnytys käynnistyisi supistuksilla. Aku käynnistettiin ja Iivon kanssa taas synnytys alkoi vesien menolla. Olisi kiva seurailla supistuksia ja laskea että koska mennään :)

• Kivunlievityksiä olen miettinyt jonkun verran ja kyllä mä vaan tykkään siitä epiduraalista :D Toisessa synnytyksessä kätilö suostutteli mut kokeilemaan paraservikaalipuudutusta mutta se ei vaikuttanut ollenkaan ja siinä vaiheessa oli tuskaa sitten odotella toimiiko se ja sitten todeta että ei ja odottaa sen jälkeen anestesialääkäriä laittamaan sen taivaallisen epiduraalin. Kuukausien selkä- ja liitoskivut, supistukset, kaikki sen pari tuntia poissa. En voinut edes nukkua kun halusin vaan nauttia siitä olosta. Toisaalta toisesta kerrasta se pistos kohta oli melko kipeä. Nyt aion hokea ja muistuttaa vaikka 10min välein että mä sitten haluan sen pudendaalin. Se on nyt mun must juttu. Oli paljon rennompi olo ponnistaa ja se vaikutti sitten myös joku aika jälkeenpäin mikä oli ihan kiva myös..

• Meidän sairaalassa olikin jo Iivon syntyessä käytäntönä että napanuoraa ei leikata heti vaan annetaan sen pumpata vielä olikohan 3min(?) ennen kuin leikataan, se on tietysti hyvä. Meillä on myös hyvin imetys ystävällinen sairaala ja vauvan saa heti rinnalle, olen molemmilla kerroilla saanut imettää pitkään ja rauhassa ennen kuin on punnittu ja olen mennyt itse suihkuun. Vauvoja ei myöskään pueta vaan pääsevät vaippasillaan äidin paidan sisällä osastolle, se oli mun mielestä aika ihanaa ♥

• Osasto aikaa olen myös miettinyt. Olen ihan viihtynyt osastolla koska sielä ei ole sattunut olemaan kovin täyttä ja olen saanut rauhassa imettää, levätä ja syödä, mä tykkään sairaalan ruuista :D Kiva aina odottaa että mitäs seuraavaksi tulee.. Olen molemmilla kerroilla ollut sairaalassa kaksi vuorokautta. Iivon kanssa vesien menosta meni niin kauan että piti odottaa nouseeko tulehdusarvot. Vähän olen ajatellut varhaista kotiutumista, josta sainkin esitteitä ultrassa. Naureskeltiin Amin kanssa että olisi pitänyt kysyä "onko teillä esitteitä myöhäisestä kotiutumisesta" :D sillä ollaan ajateltu myös josko olisin taas sen kaksi päivää että saisi levätä ja rauhassa aloittaa imetystaivalta. Kotona on nimittäin välillä aikamoinen hulina :D Mutta itseni tuntien mulla on varmaan kiire kotiin kuten aiemminkin eli katsotaan sitä sitten.

• Tietysti toivon että kaikki menee hyvin, vauvalla ja mulla. Aion ehdottomasti tehdä kaikkeni että imetys onnistuu, se on mulle tärkeää ja onneksi se onkin sujunut hyvin aiemmilla kerroilla.

Iivo haukottelee isoveljen sylissä sairaalan osastolla ♥

Tälläisiä ajatuksia tässä vaiheessa. Mitäänhän ei voi etukäteen ennustaa ja nämä on vaan toivomuksia, sen mukaan mennään mitä tapahtuu.  Go with the flow, tai niin kuin mun motto kuuluu "kaikki lutviutuu" (jep, mulla on motto).

♥ Nora

Maaliskuussa meille tulee...

Viikko alkoi loistavasti kun heti maanantai aamuna päästiin vihdoin rakenneultraan. Sitä olikin odotettu ja lähdin kotoa ajoissa sillä viime ultrasta myöhästyin.. kyllä, neuvolakorttikin unohtui kotiin :D No nyt oltiin ajoissa ja ultra vielä vartin myöhässä ettei ainakaan tullut kiirettä.

Lopulta päästiin sisään ja pienen jutustelun jälkeen päästiin itse asiaan. On se aina yhtä ihanaa nähdä vauva ultrassa, vaikka tunteekin jo liikkeet eikä sillälailla varsinaisesti pelkää että jokin olisi vinossa, tulee kuitenkin semmoinen tyyni ja tyytyväinen olo. Tässä vaiheessa voin sanoa että bongasin heti kumpi on tulossa, tyttö vai poika. Yleensä en näistä juuri selvää saa mutta kun niin sopivasti heti alkuun tuli "tässä on sydän ja tässä on virtsarakko.." Maltoin kuitenkin odottaa että nämä tärkeimmät jutut tarkistettiin ennen kuin sanoin "jos vaan näät kumpi se on niin kerro ihmeessä". Melko itsevarmasti kätilö sanoi mielipiteensä joka oli sama kuin mun veikkaus ♥

Muutenkin kaikki näytti oikein hyvältä, koko vastasi hyvin viikkoja ja rakenteet oli kunnossa. Istukka on edessä ja melko alhaalla joten siitä johtuu vaimeammat liikkeet, olin vähän sitä epäillytkin. Saatiin vielä alkuvuoteen uusi ultra aika jolloin lääkäri tarkistaa istukan sijainnin.

Heti kun päästiin kotiin kaivoin pienimmät vauva vaatteet esiin ja seuloin sieltä mitä otetaan käyttöön ja mitä laitetaan eteenpäin. Eipä niitä "käyttökelpoisia" montaa löytynyt sillä..

..meille tulee tyttö ♥

En edes tiedä mistä ja milloin tuo pitsi somisteinen body on meille kulkeutunut mutta nyt sille löytyy käyttäjä. Täytyy sanoa että olo oli melko tyytyväinen ;D  Tietysti olisin ollut onnellinen ja ylpeä kolmesta pojasta mutta pakko myöntää että ajatus omasta tytöstä on aika ihana. Minkälainen hänestä tulee? Minkä luontoinen? Kenen näköinen? Muistan kun odotettiin Akua, mulle oli täysin selvää alusta asti että hän on poika. Iivosta taas odotin tyttöä ja kun hän paljastui pojaksi, olin tietysti iloinen mutta oli jotenkin vaikea kuvitella että minkälainen poika sieltä tulee kun oli jo yksi poika. Että miten he olisivat erilaisia ja miten samanlaisia. Aika erilaisiahan he ovatkin vaikka syntyessään saman näköisiä ja luonteisia olivatkin.

Yllättäen en ole vieläkään rynnännyt shoppailemaan tiliä tyhjäksi :D Vähän kyllä jo katselin vaatteita netistä, ennen rakenneultraa en ole yhtään katsellut vauvan vaatteita lukuunottamatta yhtä Lundmyrin bodya minkä ostin kesällä laivalta.

Nyt tuntuu että on taas selkeät sävelet ja voi vähän paremmin kuvitella elämää eteenpäin :) Ainahan on toki se mahdollisuus että tuleekin poika mutta sainpahan ainakin ostella tytön vaatteita :D

♥ Nora

RV 21

Nyt ollaankin jo viime viikossa raskaustunnelmissa ja voin kertoa sen verran että rakenneultra on takana ja saatiin tietää että... enpäs kerrokkaan :D Laitan tähän postaukseen tuoreen masu-kuvan (muutama tyylikäs vessa-selfie..) ja siitä voi sitten arvuutella että no onko se "tyttö-maha" vai "poika-maha". Palaan rakenneultra kuulumisiin lähipäivinä :)

Rv 20+0 - 20+6

Nyt aika tuntuu taas matelevan rakenneultraa odotellessa. On montakin syytä odottaa rakenneultraa, tietysti haluamme tietää onko kaikki hyvin ja ainakin minä odotan malttamattomana että kumpi sieltä on tulossa.. Kovasti masu on kasvanut parissa viikossa ja heräilenkin öisin välillä useamman kerran kohdun kasvukipuihin.

Olen saanut hillittyä itseni niin etten ole ostanut kuin yhden bodyn, pinnasänkykin ostettiin jo käytettynä vaikka meillä jo yksi onkin sillä Iivon vauva-aikana kaipasin kovasti pinnasänkyä mistä saisi laidan alas ja nyt semmoinen sitten löytyy :) Tarkoitus oli laittaa meidän vanha pinnis heti kiertoon mutta kappas vaan, Iivo nukkuu taas pinnasängyssä :D Ei vaan jaksettu sitä showta joka ilta puolesta tunnista pariin tuntiin.. Iivo vain nousi joka kerta sängystä niin että oli jo mun (tai Amin) kanssa samaan aikaan taas ovella ja sitten takaisin sänkyyn ja pois ja takaisin ja.. tajusit varmaan. Palautus kertoja en todellakaan pystynyt laskemaan mutta noin 2,5 kertaa minuutissa että revi siitä. No, laitettiin pinnis takaisin ja hän nukahti sip samantien ja nukkui aamuun kuten ennenkin. Iivo voi olla "iso-poika" sitten myöhemmin, hän itsekkin sanoi olevansa vielä pieni ♥

Liikkeitä vatsassa tuntuu päivittäin mutta mielestäni harvemmin ja vaisummin kuin aiemmissa raskauksissa. Sydänäänet on kuitenkin neuvolassa ja lääkäri käynnillä kuuluneet normaalisti eli yritän olla stressaamatta siitä, ehkä hän on vain rauhallisempi kuin veljensä?

Kyllä liikkeitä silti tuntuu välillä kädelle vatsan läpi ja yksi aamu kun Aku tuli viereeni köllimään sai hänkin tuntea pienen potkun pienelle kädelleen ♥ Iivo edelleen kaivelee vauvaa navastani ja huutelee hienolla ärrällään "vauva oletko herreillä!?"  :D

Saapi nähdä millainen kolmikko tästä tulee..

♥ Nora

RV 19 + RV 20

Rv 18+0 - 18+6 ja 19+0 - 19+6

Olo on pysynyt hyvänä ja on mahtavaa kun jaksaa touhuta kotona ja lasten kanssa ♥ Onneksi syksy on ollut melko sateeton, ei olla taidettu kaivaa kuravaatteet esille kuin kerran Iivolle, vai onkohan aika jo kullannut tämänkin muiston :D  Joka tapauksessa helpottaa ihan hirveästi pukemisia ja vähän kaikkea muutakin kun ei sada ja rapaa pyöri ympäri ämpäri koiran ja lasten mukana.

Kävin taas töissä pyörähtämässä yhden vuoron, on se vaan mukavaa vaihtelua arkeen. Uimahalli lupauskin pitää. Olen vähän miettinyt, kun monet mieltää vesijumpan eläkeläisten puuhaksi. Olen huomannut jo aiemminkin että ainakin täälä meillä vesijumpassa käy ihan kaikenlaista porukkaa. Sielä saattaa olla ikähaarukka 10-80 vuotta ja ihan sekalaisesti kaikenikäisiä miehiä ja naisia, kivaa.

Rv 19 oli ensimmäinen neuvolalääkäri käynti. Sf mitta oli 14,5 joka oli normaali. Sydänäänet oli tietysti kiva kuulla vaikka muuten käynti olikin melko turha. Juteltiin ja sisätutkimuskin oli ilmeisesti vapaaehtoinen :D Mutta ei se sitten turhaa olisi jos olisi jotain hämminkiä.

RV 19

Rv 20 Olo edelleen hyvä :D Koska mä putoon täältä pilvistä.. Viikot sujuu meidän normaaliin rytmiin kerhoissa ja muissa puuhissa. On kyllä ihanaa kun omassa pihassakin riittää iltaisin niin paljon puuhaa ja pojat leikkivät keskenäänkin niin hienosti ♥

Viikonloppuna Ami olikin kolmen yön kalareissussa joista onneksi pojat vietti yhden yön mummin ja paapan luona. Meillä oli kyllä niin paljon puuhaa niille päiville ettei paljon kerinnyt käydä aika pitkäksi :D Meillä oli mm. serkkuja viettämässä pitsa- iltaa ja Aku pääsi Tropiclandiaan toisen paapan kanssa.

Iskias vaivaa ajoittain mutta saan sen onneksi hellittämään mm. venyttelyillä. Hihhih, enään ei ole pitkä aika rakenne ultraan ♥ jännää :)

♥ Nora

Rv 18

Vauvan odotus kuulumisia muutaman viikon takaa.. Rv 18: Pikkuhiljaa taitaa se seesteinen keskiraskaus "vaihe" alkaa :D Mieli on korkealla eikä kroppakaan pistä ihan kaikessa vastaan..

Rv 17+0 -  17+6

Vitsit nyt sujuu hyvin! Polvi ei ole enään juuri kipeä ja iskias pysynyt venyttelyillä hallinnassa. Tuntuu kuin väsykin olisi väistymässä, se vasta olisikin ihanaa.

Kävin uimahallissa vesijumpassa kuten olin jo paljon aikaisemmin ajatellutkin. Nyt päätin käydä jatkossa kerran viikossa, oli se sen verran kivaa ja rentouttavaa. Muutenhan mä nyt tällä hetkellä lähinnä kävelen eli vähän yritän monipuolistaa liikuntaa.

Aamukävelyllä kuuraisissa maisemissa ♥

Kävin kolmannen kerran fysioterapiassa ja päätettiin nyt pitää taukoa, eli teen itsenäisesti harjoitteita ja jos päänsärky alkaa taas pahentua niin otan yhteyttä. Oireet on tosiaan lieventyneet, vaikka vähän epäluuloinen kyllä olenkin että pysyykö poissa. Toivotaan parasta!

Ihmeen energinen olen ollut tällä viikolla. Tein kolme työvuoroakin enkä edes aamuvuoron jälkeen ollut väsynyt :D Niin siistii. Ihanaa kaivautua täältä väsy-luolasta pikkuhiljaa ylös, elämä voittaa ja silleen.

Mä olen nyt kehittänyt tästä vaunujutusta aivan kohtuuttoman päänvaivan, en vaan osaa päättää että millaiset haluan tai millaiset olisi järkevimmät. Toisaalta katselen ihania klassisesti muotoiltuja vaunuja ja toisaalta jotkut näppärämmät houkuttaa ja sitten taas toisena ääripäänä haaveilen oikein kunnon taistelu vaunuista eli vierekkäin istuttavista tuplista :D Niin kuin mä olen monesti maininnutkin, kuljetaan paljon ilman autoa tai julkisia ja matkan pitää taittua ilman hampaiden kiristelyä ja mielellään suht. vauhdikkaasti.. Onneksi on aikaa.

Autoon ostin ystävältä kaukalon, tulipa hyvään saumaan heille tarpeettomaksi. Samanlainen brion kaukalo meillä on ollut molemmilla pojillakin mutta ne ovat olleet lainassa eli tämä on ensimmäinen mikä "piti" ostaa :D

Ja voih, loppuviikosta syntyi meidän pojille pieni serkku-vauva ♥ Melkein 4 ja puoli kiloa rakkautta ♥ Ihanaa :)

♥ Nora