keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Leikki on lapsen työtä


Mä niin nautin kun lapset leikkii., mielikuvituksella ei ole rajoja ja lelut muuntuvat moneen rooliin. Aina leikki ei lähde ihan itsestään elämään vaan pitää vähän "tökkiä" vauhtiin. Silloin kun kaksi takiaista pyörii jaloissa ja havahdun siihen että ollaan pyöritty koko porukka parin neliön säteellä toisistamme jo hyvän tovin, mä patistan pojat leikkihuoneeseen. Ehdotan muutamaa eri leikkiä "mitä jos tekisitte junarataa" "rakentakaa jotain legoilla" "leikkikää Jakea ja merirosvoja/ ryhmä hauta" jne. Pikkusen avitan alkuun ja liukenen omiin puuhiin. Alkuun usein jompikumpi, yleensä Aku tulee mun luo sepostamaan leikin kulkua. Aku ei ihan vielä ole vakuuttunut Iivon kyvyistä leikkiä ja mun pitääkin melkein komentaa takaisin leikkiin, vaikka se tuntuukin hullulta niin palkitsee lopulta kun lapset osaa nauttia leikistä.




Pojat pystyy leikkimään keskenään jopa puolisen tuntia kun vaan pääsevät vauhtiin, siinä ajassa tekee ruuan ja fiksailee (tai bloggaa..). Jos Akulla on ikäisensä kaveri, ei leikkiin kyllä tarvitse patistaa tai puuttua ja Iivokin osaa omalla tavallaan jo osallistua isompien leikkiin.



Ulkona ei ole vaikeuksia keksiä tekemistä. Meillä on aina kärryissä muutama auto ja ämpäriä+lapioa mukana ja niiden kanssa ne jaksaa aina puuhata ellei sitten ole kavereita.




Nykyään kaikki tuntuu sanovan että lapsuus on niin lyhyt. Aina vaan nuorempina yritetään olla isompaa kuin on. Mutta mistä se johtuu? Onko se nyky kulttuuria tai sosiaalista mediaa mikä saa meidät ajattelemaan niin? Senhän täytyy olla meistä aikuisista lähtöisin sillä me säädellään mitä lapset esim. telkkarista tai somesta näkee. Voisiko lapsia jotenkin suojella tältä liian varhaiselta lapsuuden "menetykseltä"? Lapsuus on niin lyhyt ja tärkeä, itse toivon että mun lapset saa olla lapsia mahdollisimman pitkään.

Kannustetaan lapsia leikkimään, pyörimään mudassa ja rakentamaan lumiukkoja. Kyllä ne kerkee olla isoja, loppuelämän. Muistatko itse ne lapsuuden päivät kun illalla tultiin kotiin posket punaisina ja varpaat jäässä kun oltiin koko talvi ilta ulkona naapurin lapsien kanssa? Tai kesäpäivät kun rakennettiin majoja lähimetsään ja kiipeiltiin pihapuissa, fillaroitiin rantsusta kotiin kun oltiin koko päivä pidetty piikkikaloille sairaalaa ja syöty ihania lämmössä liiskaantuneita kurkkuvoileipiä. Sellaisen lapsuuden mä haluan munkin lapsille ♥

Tulikin mieleeni näin lopuksi että leikin tärkeydestä on kirjoittanut ainakin Napsahduksia blogin Nadja, siitä on jo hetken aikaa mutta löysinpäs! Tässä linkki postaukseen Lasten leikkiä, klik!

12 kommenttia:

  1. Lasten leikkejä on kyllä ihana katsella ja ihmetellä sitä mielikuvituksen määrää :) Mä olen kovin iloinen, kun meidän neiti vielä leikkii todella mielellään ainakin sisarustensa kanssa. Jotkut neidin kaverit taas pitävät leikkimistä jo ihan hölmönä puuhana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin surullista että lapsen mielestä leikkimisessä on jotain niin sanotusti noloa:/ Mutta ihanaa että teillä kavereiden mielipteistä huolimatta leikitään ♥

      Poista
  2. Minusta leikki on aivan ihanaa.. Joskus on jopa aikuisenakin kivaa heittäytyä mukaan leikkeihin! Se on vähän niin kuin muistelisi omaa lapsuutta ;) Luulen, että lasten tulevat kaveripiiritkin vaikuttavat paljon siihen mitä "leikkejä" leikitään. Toivon samalla tavalla kuin sinä, että lapset olisivat lapsia mahdollisimman pitkään! <3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus sitä itsekkin innostuu leikkimään vaikka yleinen hömpötys on enemmän mun juttu ;D

      Poista
  3. Leikkiä , leikkiä, leikkiä <3 Kyllä vaan :D Liputan!
    Kiva oli lukea pitkästä aikaa tuo oma teksti, hienoa että jaksoit sen kollata! Ja että oli jäänyt ees mieleen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on hyvä muisti ;D Hyvät kirjoitukset jää mieleen ♥

      Poista
  4. Kyllä, leikki on lapsen työ! Olen miettinyt itse samaa kuinka lapset kasvavat nykyään niin nopeasti ja halutaan olla niin isoja jo pienestä. Itse haluan antaa omalle lapselle aikaa olla lapsi ja aikaa leikkiä ja käyttää mielikuvitusta. Kyllä sitä ennättää olla akuinen sitten isompana.

    Ihania leikki ja ulkoilu kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Näin on, pitää yrittää tukea "lapsellisuutta" niin pitkään kuin mahdollista :)

      Poista
  5. Kirjoitit taas täyttä asiaa ihanin leikkikuvin <3! Minustakin on huolestuttavaa, että lapset lopettavat leikit tosi aikaisessa vaiheessa. Minä muistan itse vielä barbeilla leikkineeni viimeisiä kertoja 13-vuotiaana, tosin silloin se oli vaan vaatteiden vaihtoa ja hiusten laittoa :). Mutta joka tapauksessa, siihen se jäi. Nykyään kuulee, miten jo ala-asteella ne leikit loppuvat ja kaikkea kokeillaan entistä nuorempana. 2000-luvun vaihteessa muistan saaneeni kolmasluokkaisia poikia 'kiinni' tupakanpoltosta (tein silloin paljon sijaisuuksia luokanopettajana). Se tuntui niin hämmeltävältä, kun ei minun ollessa samanikäinen kukaan edes ajatellut mitään sellaisia. Vanhempien onkin hyvä tukea lasten leikkiä, sulla on ihana tapa siihen. Kun vaan monet vanhemmat heräisivät katsomaan sitä, mitä lapset tekevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas kerran ihanasta kommentista ♥ Minäkin olen leikkinyt 13v barbeilla, vaikkakin se oli juuri sitä hiusten laittoa ja pukemista. Tein myös "salaa" pikkuveljien kanssa lumilinnoja ja muuta "lapsellista", koulussa ja kotona oli eri Nora. Oonkin miettinyt että jos mulla ei olisi ollut pienempiä sisaruksia niin olisikohan leikit jäänyt aiemmin?

      Poista
  6. Ehkä se on sitä, että useat vanhemmat eivät anna lasten leikkiä kunnolla. Pelkäävät, että lapset satuttaa itsensä ja vaatteet likaantuu. Lasten pitäisi vapaammin saada leikkiä. Hyvä blogi sinulla kyllä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista ♥