Blogihaaste: 6 kuvaa kesästä

Sain Blogihaasteen: 6 kuvaa kesästä, Ihan vaan tavismutsi- blogin Ilonalta. En olekkaan pitkään aikaan osallistunut haasteisiin joten tämä olikin mukava yllätys! 

Ensimmäinen kuva on ihan alkukesältä saaresta. Aku lempipuuhissaan eli rannan tuntumassa olevan saunan edustalla läträämässä vedellä. Taitaa olla pikkukala haavissa.

Toinen kuva on samasta paikasta, tämä onkin meidän perheen lempi paikka saaressa. Kuvassa IIvo on lämpöisessä kylvyssä kahluualtaassa saunan terassi/laiturilla. Tähän aurinko paistaa aamusta iltaan, tähän on hyvä leiriytyä vaikka koko päiväksi.

Kolmas kuva on niin ikään myös saaresta. Mimmin ensimmäinen juhannus ♥ Vaikka viime kesänä päästiin aivan liian vähän saareen, on se ihan rakkaimpia paikkoja maailmassa.

Neljäs kuva on kotipihasta. Iivo on uinut ja leikkinyt itsensä uuvuksiin ja viettää teltassa rauhoittumis hetkeä kännykällä pelaten. Vaikka reissattiin ja mökkeiltiin kesällä niin oltiin kuitenkin aika paljon arkena kotosalla Mimmin herkkien unien takia. Onneksi meillä onkin niin mukava koti ja piha ♥

Viides kuva on mun rakkaasta kasvihuoneesta. Mimmi on sielä mukana äitin apulaisena kasveja hoitamassa.

Kuudes kuva on taas saaresta :D Saarikauden päättäjäiset ja ryhmä rämä, siitä alkaakin sitten syksy.

Haastan mukaan:

Life 2.0

ja

Nyt heti

Eli 6 kuvaa kesästä :)

♥ Nora

Matkakuume

Juuri ja juuri on Mustanmeren hiekat siivottu matkalaukkujen pohjalta kun alkaa jo uusi reissu kuumottaa. Oon selaillut matkatoimistojen sivuja ja merkkaillut lempi kohteita sekä laskenut budjettia. Kyllähän tää suunnittelu ja odotus on iso osa koko reissua. 

Tälläkin kertaa aiotaan valita lapsiystävällinen all inclusive hotelli hyvine altaineen, liukumäkineen ja palveluineen. Sellainen jonka alueelta ei ole pakko poistua minkään takia vaan kaikki löytyy. Me halutaan vaan keskittyä yhdessäoloon, uimiseen ja hyvään ruokaan ♥ 

Hotelleja selatessani huomasin että on aika haastellista löytää paikka jonka allas alueella on meille kaikille jotakin. Matkan aikoihin Mimmikin on jo reilun vuoden joten monipuolinen ja mieluusti auringolta suojattu matala lastenallas tulisi olla. Iivolle taas tulisi olla sopivan kokoisia liukumäkiä mistä voisi yksinkin turvallisesti (kelluikkeilla) laskea niin että joku ottaa alhaalla vastaan. Akulle taas saisi olla vähän menevämpiäkin mäkiä mutta niin että ne olisi lähellä pienempien huveja ettei tarvitsisi aina jakaantua kahteen porukkaan. Joissakin vesipuistohotelleissa mäkiä on niin hirmuinen määrä että aivan pyörryttää ja usein ne on tarkoitettu isommille koululaisille ja aikuisille. Me aikuiset tuskin paljon päästään mäkiin koska valvottavaa riittää mutta itse toivoisin ohjattua liikuntaa esim. allasjumppaa mihin olisi helppo osallistua samalla kun altailla ollaan.

Muita kriteerejä on siisti ympäristö, tätä tuskin tarvitsee selitellä mitenkään. Hotellilla saisi olla oma uimaranta jossa myös all inclusive. Meidän ei tarvitse olla missään kovin keskeisellä paikalla mutta vähän ostoksia olisi kiva tehdä, kulttuurin aika on sitten kun lapset kasvaa. Tilava huone olisi tietysti plussaa. Ei varmaan tarvitsisi edes mainita mutta aurinkoa ja lämpöä ehdottomasti!

Halutaan myös tällä kertaa päästä matkaan suoraan kotikentältä, viime reissun autolla ajot oli raskaita. Tämä tietysti rajoittaa aika paljon meidän matkakohdetta.

Mitä luulet, minne meidän matka suuntautuu? Entä millainen on sun unelma loma?

♥ Nora

DIY Joulukoristeet männynkävyistä

Piitkästä aikaa hei DIY juttu! Ollaan toki tässä kaikenlaista puuhailtu mutta kun tuntuu olevan kädet niin kovin täynnä hommia ja lapsia että kamera jää usein yhtälöstä puuttumaan. Nyt kuitenkin olen taikonut itselleni aikaa lasten kerhojen muodossa (aiheesta kirjoitin juuri ja juttu löytyy täältä, klik!) ja askartelin hieman itsekseni, tarkoitus on kyllä tehdä vastaavia koristeita myös poikien kanssa.

Eli, keräiltiin aiemmin syksyllä poikien kanssa männynkäpyjä sisälle kuivumaan. Avauduttuaan ne ovat kauniita ihan sellaisenaan vaikkapa kulhossa valojen kanssa tai kuuseen ripustettuina. Nyt halusin kuitenkin jotain kivaa meidän keittiön seinälle. Meillä on tuommoinen Ikean tanko keittiön seinällä, siihen saa aina jotain kausi juttuja kivasti esille. Nyt siinä on koristevalot ja nämä mun tuunaamat ihanat bling bling kävyt.

Tarvitset siis kuivuneita männynkäpyjä. Valitse semmoisia joissa on mahdollisimman iso kanta, tai mikä tuo "nipukka" on joista ne roikkuu puussa, koska siihen pitäisi saada lanka sidottua kiinni.

Laitoin pensselillä ihan reilusti tuommoista erikeeper tyylistä liimaa käpyyn ympääriinsä ja sirottelin hopean väristä kimalletta päälle. Aika sotkevaa puuhaa eli iso paperi alle..

Nostin kävyt pahvilaatikkoon kuivumaan turvaan pieniltä käsiltä :D

Sidoin ohuella ompelulangalla kävyt toisiinsa kiinni ja ripustin roikkumaan. Niistä tuli aika nättejä, kimaltelevat kauniisti illan hämärässä. Tästä se joulun valmistelu alkaa ♥

Onko teillä jo aloitettu joulun valmistelut?

♥ Nora

Kotiäidin pelastus, kerhot!

Alustan tätä tekstiä hieman mun mietteillä päiväkodista.

Meidän perheen lapset eivät ole koskaan olleet päiväkodissa. Kun Aku oli 1v4kk ikäinen hän oli puolen vuoden pätkän mun siskolla hoidossa kun palasin työelämään. Sitten aloin tehdä vähemmän tunteja ja hoito onnistui omin/suvun voimin. Oon tosi kiitollinen kaikille jotka meitä auttoi ja erityisesti tietysti mun siskolle sillä hän mahdollisti mun töihin paluun, en olisi laittanut Akua päiväkotiin. Mulle on ollut aina selvää että tahdon hoitaa ja kasvattaa itse omat lapseni mahdollisimman pitkään kotona enkä koe että päiväkoti voisi tarjota mun lapsille mitään mitä en itse pystyisi järjestämään ilman lasten hoitoon laittamista. Omahyväisesti olen siis sitä mieltä että olen paras "varhaiskasvattaja" mun omille lapsille. Päiväkoti ei kuitenkaan ole mulle mikään peikko eikä kyse ole siitä ettenkö luottaisi ammattilaisiin. Näen kuitenkin päiväkodin ensisijaisesti paikkana  mihin lapset nyt vaan pitää laittaa jos aikoo mennä töihin enkä viihdekeskuksena lapsille joiden vanhemmat ei keksi heille tekemistä. Lisätään nyt vielä että jos perheen/lapsen hyvinvointi sitä oikeasti vaatii, on hyvä että lapsi saa osallistua varhaiskasvatukseen. En myöskään tuomitse niitä joiden isompi lapsi käy pari kertaa viikossa hoidossa kun äiti on pienemmän kanssa kotona eikä kerhoiluun ole mahdollisuutta. En itsekään jaksaisi jos kaikki kolme lasta olisi päivät läpeensä aina helmoissa, loma-ajat riittää :D

Vähän tärähtänyt kännykkä kuva viime kesältä mutta haitanneeko tuo kun vähän tärähtänyttä on porukkakin

Tästä pitkästä alustuksesta päästäänkin itse asiaan. Me ollaan kaikkina näinä mun kotiäiti vuosina otettu ilo irti perhekerhoista, kerhoista ja vertaistuesta. Alkuun kun Aku, meidän esikoinen syntyi, oli mulla jo oma tukiverkosto. Oltiin mun siskon sekä isäni puolison kanssa kaikki kolme yhtäaikaa raskaana ja siinä olikin oiva oma "raskausryhmä". Myöhemmin perustettiin oma "vauva-kerho" jossa meitä oli muutama ennestään tuttu äiti. Kun vauvat kasvoi ja osa äideistä palasi työelämään, kuten minäkin hetkeksi, ryhmä hajosi. Silloin löysin perhekerhot. Alkuun jännitti ihan hirveästi, en tuntenut ketään ja oli vaikea tietää ketä uskaltaa lähestyä. Onko noi jotka tuola juttelee jo hyviä ystäviä keskenään vai voinko osallistua keskusteluun? Moni sanoo ettei mene kerhoihin koska pelkää "klikkejä", että kaikki muut äidit tuntevat toisensa eivätkä ota uutta mukaan. Aika pian huomasin että kyllä kaikille uskaltaa jutella, joidenkin kanssa juttu luistaa paremmin mutta kaikki äidit on sielä samasta syystä: he haluavat seuraa sekä itselleen että lapselleen. Aina varma keskustelun aloitus on vaikkapa: Onpa söpö hymy/rusetti/paita/mikä ikinä, minkä ikäinen hän on? Siitä sitten kerrot oman lapsen iän ja kysyt seuraavaksi vaikka nimen. Aina voi myös ohimennen mainita kuinka kiva kun aurinko taas paistaa/harmi kun sataa kun tota rapaa on joka puolella, hehheh. Mutta jos jäät täysin omiin oloihin, voi muut luulla että et ole kiinnostunut heidän seurastaan.

(koska varsinaisista kerhoista mulla ei ole kuvia missä ei näkyisi muita lapsia, kuvitan tekstin poikien kuvilla joissa he molemmat ovat n.3v sillä sen ikäisinä he ovat aloittaneet avoimen pk:n kerhossa)

Aku 3v hurmuri

Perhekerhot on siis pop. Ollaan tutustuttu hirveän moniin ihmisiin, saatu jopa ihan oikeita ystäviä. Kuitenkin kun lapsi kasvaa, hän tarvitsee aina vaan enemmän oman ikäistä seuraa ja (ainakin useimmille) tekee ihan hyvää olla välillä ilman äitiäkin. Meillä on niin loistava avoimen päiväkodin kerho että en voi tarpeeksi hehkuttaa. Aku kävi kerhoa kolme vuotta kunnes nyt aloitti eskarin samassa pihapiirissä. Iivo taas aloitti jo viime keväänä samassa ryhmässä Akun kanssa ja on nyt sitten jatkanut ilman isoveliä. On ihana kun lapset saa ystäviä ja kertoilee mitä ovat tehneet. Ne omat jutut on tosi tärkeitä. Tämä meidän kerho on 2xviikko ja 4tuntia kerrallaan, he ulkoilevat, askartelevat, laulavat, syövät kunnon lounaan ja leikkivät tietysti. Tämä maksaa hieman alle 40e kuukaudessa, ei paha.

Aikoinaan Iivo kävi jo 1v6kk lähtien Setlementti yhdistyksen järjestämässä puistokerhossa.  Hän kävi siellä kerran viikossa, päivä oli sama kuin Akun kerho joten samalla reissulla kun vein Akun kerhoon (näinä päivinä kuljettiin poikkeuksellisesti autolla) ajoin keskustaan ja vein Iivon puistoon. Iivo oli perhekerhosta tuttujen hoitajien huomassa yleensä pari tuntia, vähän säästä riippuen. Sillä aikaa mä kävin kaupassa kunnon viikko ostoksilla ja joskus kerkesin käydä moikkaamassa iäkästä mummaa. Ikävä kyllä tämä puistokerho lopetettiin sillä kysyntää ei ollut mikä oli kyllä mun mielestä todella harmillista. Seuraava vuosi käytiin Iivon kanssa sitten "vain" perhekerhoissa. Meidän yleinen viikko ohjelma oli:

Maanantai: Kotipäivä eli ulkoilua keskenämme tai puistotreffit.
Tiistai: Akulla kerho, Iivon kanssa Vestikselle perhekerhoon jossa myös lounas, jess!
Keskiviikko: Koko poppoo seurakunnan Tenavatuokioon.
Torstai: Akulla kerho, Iivon kanssa hoidettiin kauppareissu ja tehtiin jotain kivaa kahdestaan.
Perjantai: Koko poppoo Vestikselle perhekerhoon jossa usein myös muskari.

Meillä oli kaksi "kotipäivää" mutta meidän alueella olisi jokaiselle viikonpäivälle jotain, joillekkin päiville useampia!

Iivo mussukka 3v

Nyt tilanne on se että Aku käy joka päivä eskarissa ja Iivolla on tuo 2xviikko kerho. Syksyllä Aku aloitti seurakunnan luonto- ja liikntakerhossa joka on iltapäiväkerho kerran viikossa. Kerho on toisella puolella kaupunkia ja harmittelin sitä ettei Iivo voi ikänsä puolesta osallistua kun kerran sinne asti ajellaan. Kävi kuitenkin ilmi että seurakunnalla on kyllä iltapäiväkerho johon myös Iivo voi osallistua tosin eri kaupungin osassa (meidän alueella ei mitään iltapäiväkerhoja ole). Kerhot on samaan aikaan joten vien ensin toisen pojan ja sitten toisen, Ami hakee pojat kun pääsee töistä joten ihan hirveästi ajeluja ei tule. Aivan loistavaa! AKu käy kerhossaan hyvän ystävänsä kanssa ja pidänkin tätä enemmän harrastuksena kuin kerhona. Iivo taas on luonteeltaan semmoinen että tarvitsee äksöniä ja järjestettyä tekemistä enemmän kuin esimerkiksi Aku saman ikäisenä joten hän menee enemmän kuin mielellään "kaupunkikerhoonsa" jossa on Tenavatuokiosta ennestään tuttu ohjaaja. Näiden omien kerhojen lisäksi Iivo pääsee edelleen käymään mun ja Mimmin kanssa sekä Tenavatuokiossa että Vestiksellä joista on tullut tosi tärkeitä paikkoja.

Huh, mikä teksti. Voisin tähän loppuun sanoa kaikille äideille jotka arastelee perhekerhoon menoa että rohkeasti vaan! Olisin kuollut tylsyyteen miljoonasti ilman näitä paikkoja. Todennäköisesti en viihtyisi kotona ilman näitä paikkoja. Välttämättä kaikki ei löydä uutta sydänystävää kuten minä ♥ mutta varmasti paljon juttuseuraa ja kavereita/hyvän päivän tuttuja. Itse pidän myös tärkeänä että tunnen alueen äitejä joilla on saman ikäisiä lapsia. Meidän lapset tulee käymään yhdessä koulussa sekä harrastuksissa.

Olisikin kiva kuulla kuinka muut hyödyntävät kerhoja, kerhoillaanko teillä?

♥ Nora

Martinex ja iki-ihanat Muumit ♥ sis. alekoodin!

Muumituotteita, Martinex 

Pari viikkoa sitten vietettiin Perheblogien Kehittämispäivää ja silloin saimme myös hyvin mielenkiintoiset lahjapussit jotka meille lahjoitti Martinex.  Pussista löytyi valikoima iki-ihania Muumituotteita. Molemmat pojat, mutta erityisesti Iivo, ovat kovia muumifaneja joten kaikki tuotteet pääsi meillä heti käyttöön.

Tämän Muumipeikko pehmon Mimmi tosin nappasi omakseen jo paluumatkalla junassa. 

Muumipeikko, Martinex 

Ja tämä Haisuli juomapullo pääsi heti seuraavana päivänä Akun painitreeneihin mukaan.

Haisuli juomapullo, Martinex 

Iivo on viime aikoina innostunut palapeleistä ja jostain kumman syystä ne meidän muutamat palapelit on aika kärsineitä  (vinkki, Iivo). Mulla olikin tarkoituksena hommata pukinkonttiin palapelejä mutta en kyllä millään malttanut alkaa näitä säästämään vaan annoin ne heti Iivolle ja hyvä niin. Näiden parissa tuolla ikiliikkujalla vierähtää tovi jos toinenkin. Palapelisetti sisältää kaksi palapeliä joista toisessa on 20 ja toisessa 40 palaa.

Muumi palapeli, Martinex 

Tämä Muumipeikon kalaretki  peli on valittu vuoden lastenpeliksi 2016 enkä ihmettele yhtään! Tämä on aivan loistava peli, pienikin ymmärtää säännöt eikä kuitenkaan ole tylsä isommallekaan lapselle. Tätä siis pelataan lähes päivittäin, tässä on myös se hyvä ettei yksi peli kestä kovin kauaa joten levotonkin lapsi jaksaa keskittyä.

Muumipeikon kalaretki, Martinex 

Vielä ei olla päästy pipareita leipomaan mutta kun päästään niin tämä Piparimuottisetti pääsee kyllä heti heti testiin. Laitettiin jo strösselit eli "koristeet" valmiiksi tähän suloiseen Talvimaa minipurkkiin odottelemaan.

Muumi Piparimuottisetti, Martinex 

Talvimaa minipurkki, Martinex 

Heei! Vinkkinä teille joilla on joululahjat vielä hakusessa, tästä linkistä -> Martinex pääset suoraan Martinexin sivuille shoppailemaan ja koodilla LUMI10 saat 10% alennusta! Sieltä löydät paaljon paljon lisää muumeja sekä vaikka ja mitä muuta, käyhän tutustumassa.

Yhteistyössä Perheblogit.fi sekä Martinex

♥ Nora

Voihan sisaruskateus

Kaikki kenellä on sisaruksia tietää että jatkuvasti on joku pieni kilpailu meneillään.  Kuka saa eniten huomiota, kenellä on parhaat koulunumerot, kuka saa sytyttää saunan ja kenen lasissa on eniten limsaa. Mun lapsuuden kodissa siis varsinkin tää limsa juttu sai aina ihan järkyttävät mittasuhteet.  Vaikka ne olis mitattu millinmitalla, ei niissä olisi voinut olla kaikkien mielestä yhtä paljon. Kilpailua siis oli ja kateutta, mikä varmaan osaltaan johtui siitä että nelilapsisessa perheessä esimerkiksi kaikki herkut oli korvamerkitty. Pienen harkinnan jälkeen kerron erään tarinan isosiskojen semi törkeestä käytöksestä pikkuveljiään kohtaan:

"Olipa kerran kaksi teini-ikäistä siskosta ja kaksi heidän ala-koulu ikäistä veljeään. Pakastimessa oli jäätelöt vain siskoksille koska pojat olivat ahmineet omansa ja kovasti kärttivät näitä jäljellä olevia. Tyttöjen ei oikeastaan tehnyt mieli mutta eihän niitä poiskaan voinut antaa. Tilanne eteni ja mutkien sekä vauhdikkaan takaa-ajon jälkeen päädytään lopputulemaan jossa veljet itkee silmät päästä jäätelöjen perään ja nämä julmat siskot nauraa kippurassa, jäätelöt levinneenä pitkin ovien pieliä ja kaikkien sisarusten vaatteita. Eli, parempi jäätelö maassa kuin veljen suussa? Tarinan henkilöt saattavat olla todellisia."

Tästä päästäänkin meidän arjessa esiintyvään sisaruskateuteen. Sitähän esiintyy, tietysti. Aina kun vain toinen pojista saa jotain, on toinen vakaasti sitä mieltä että toinen saa aina jotain ja itse ei koskaan mitään. Ei silti olla haluttu lähteä sille linjalle että aina pitää saada samaa kuin veli, pojat on kuitenkin eri ikäisiä ja saavat erilaisia juttuja ja etuisuuksia. Onneksi kyse on kuitenkin aika pienistä asioista ja kateus on ohimenvää kun selitetään miksi toinen jotain saa ja muistutetaan että mitä kadehtiva itse on saanut/tulee saamaan.

Tässä yhtenä päivänä havahduin keskeltä niin absurdia tilannetta että en alkuun tiennyt itkeäkkö vai nauraa. Pojat oli koko päivän kinanneet milloin mistäkin ja aloin olla aika kypsä jatkuvaan erotuomarina oloon. Tuli aika kerätä leikit ennen ruokaa ja kohta kuulin keittiöön ihan järkyttävää älämölöä ja itkua, sekavaa syyttelyä ja puolustelua. Juoksin paikalle salamana sillä kuvittelin että nyt on sattunut jokin vähintäänkin ensiapua vaativa haaveri. Lopulta sain itkun sekaisesta soperruksesta selville mitä oli tapahtunut. Aku oli tahtonut kerätä junaradan junatallin mutta Iivo oli kerinnyt ensin. Akun pyynnöstä huolimatta Iivo ei ollut suostunut siihen että junatalli otetaan pois laatikosta jotta Aku voi kerätä sen. Kyllä luit oikein. Seisoin hetken hiljaa hölmönä ja mietin että huudanko vai itkenkö vai mitä teen, oli semmonen epätoivoinen olo. Sitten mun sisältä alkoi pulputa jotain jota ensin luulin itkuksi, romahdin polvilleni maahan ja aloinkin nauraa vedet silmissä (johtui varmaan osaltaan helpotuksestakin kun mitään ei ollutkaan tapahtunut). Tässä vaiheessa mun yleisö oli hipihiljaa. Kohta pojatkin pyyhki kyyneliä ja nauroi. Siis apua, näköjään sisarukset voi kadehtia myös siitä kuka saa/joutuu siivoamaan!

Pliis, sanokaa mulle että muidenkin lapset tekee tälläistä  :D

♥ Nora

Miten tässä nyt näin kävi?

Tässä sitä taas ollaan. Hartiat kipeenä, päätä särkee ja kädet puutuu. Tämä johtuu huonoista nukkumis asennoista ja ne huonot asennot taas johtuu levottomasta vauvasta. Mimmi on nukkunut aivan uskomattoman hyviä yöunia ihan alusta asti mutta levottomuus alkoi ehkä vajaa pari kuukautta sitten. Silloin yhdistin sen selkeästi siihen että hän oli oppimassa ryömimään ja havahtui usein harjoittelemaan tätä. Nythän on niin ettei Mimmi (7 ja puoli kuukautta) vieläkään varsinaisesti ryömi vaikka uutta oppiikin liikkumisen suhteen. Hän nostaa ylävartaloa ja peppua, valmistautuu siis konttaamiseen. Hän myös lekottelee kyljellään, harjoitteelee istumaan menoa. Mutta nämä kaikki taidot on vaiheessa. Oletan siis edelleen että tämä on syy yöllisiin heräilyihin ja kun taidot karttuu hän rauhoittuu.

Jep jep. Näiden jälkeen aletaankin yölliset seisomis harjoitukset ja kiitos uusien taitojen voi sitten vaikka ryömiä karkuun äidin kainalosta. Toistaiseksi Mimmi rauhoittuu heti havahduttuaan kun nappaan kainaloon ja ikävä kyllä tavaksi on tullut antaa tissiä. Tiedän ettei hän nälkäänsä havahdu mutta se on nopein tapa päästä itsekkin taas (hetkeksi) uneen. Yöllisten heräilyjen tahti sen kun kiihtyy viikkojen kuluessa, kelloa en yöllä katso enkä laske kertoja mutta veikkaisin että joinakin öinä tahti lähenee kerta tuntiin. Kohta on pakko tehdä jotain, mutta mitä?

Mimmi nukkuu sivuvaunussa (tai tarkoitus olisi..) mun vieressä. Illalla hän menee omaan sänkyyn nukkumaan niin että on ensin tainnutettu tissillä. Viime iltoina on pitänyt viedä tuttia useamman kerran ennenkuin itse menen nukkumaan 2-3 tuntia myöhemmin. Usein hän havahtuu heti kun tulen sänkyyn ja on sitten vieressä koko yön. Ei mua haittaa että hän nukkuu vieressä, se on ihanaa. Olisi vaan kiva saada molemmille enemmän yhtenäistä unta, luojan kiitos Mimmi ei jää valvomaan tai itke.

Peukku suussa ♥

Mistä lähdetään liikkeelle? Auttaisiko jos oppisi nukahtamaan illalla ilman tissiä? Imun tarve tuntuu olevan kova. Tutti on käytössä, ennen Mimmi "nukutti" itsensä peukalolla mutta tutti otettiin kuvioihin kun ilmat kylmeni eikä vaunuissa voinut enää syödä peukaloa. Tutti onkin sitten helppo huitoa pois ja sitä saa käydä nostelemassa.

Muistan kyllä kun poikien kanssa on tullut se hetki että tarttis tehdä jotain mutta joka kerralla ongelma kohdat on hieman erilaisia. Nyt kaipaisinkin vertaistukea, vinkkejä ja ideoita. Kaikki otetaan vastaan!

♥ Nora

Arvet iholla

Ihmisen iho on ihmeellinen. Iho on ihmisen suurimpia elimiä ja on samalla niin kestävä ja niin herkkä. Ihmisten ihot arpeutuu erilailla, mulla itsellä jää helposti pienestäkin haaverista näkyvä arpi.

Vasemmassa kämmenessä on arpi kun löin vahingossa siihen puukolla, taisin olla noin 11-12 vuotias ja oltiin partioleirillä. Haava oli syvä ja valvoin koko yön laavulla peläten saavani verenmyrkytyksen. Lopulta haava parani hyvin mutta arpi jäi muistoksi. Molemmissa polvissa mulla on pyöreät arvet kun poltin ne kyykistyessäni laittamaan saunan pesään puita, taisin olla 10v.  Vasemman peukalon mutkitteleva arpi, joka on edelleen tunnoton, tuli teininä kännissä kaatuessa. Sitä sitten yöllä päivystyksessä tikkailtiin, ei niitä elämän tähtihetkiä..

Raskausarpia mulle ei kuitenkaan ole paljoa tullut. Pari pientä jokaisesta raskaudesta. Ei mun vatsani silti arveton ole. Viime keväänä laitoin joitain paljaita masukuvia someen kun olin viimeisilläni raskaana, armollisen mustavalkoisena. En tykkää laittaa someen kovin vähävaatteisia kuvia mutta tein tässä poikkeuksen ja paljastin vatsani. Ei ollut mitenkään itsestäänselvää että tekisin niin. Tässä kuvassa mun kädet on hyvin tarkasti aseteltu. Kuva on myös otettu muustakin kuin valaistuksellisista syistä juuri tältä puolelta.

Otin myös toisen kuvan itselleni. Siltä väärältä puolelta. Siinä komeilee raskauden esiintuoma maksaläiskä. Siinä näkyy muutama haalea raskausarpi. Siinä on myös umppari arpi sekä kolme tähystysarpea. Suurimpana siinä komeilee iso arpi avoleikkauksesta. Jos mua ei tunne ja tiedä että kaikki lapset on syntyneet alateitse sitä voisi luulla sektioarveksi. Se on kuitenkin arpi kiireellisestä leikkauksesta jossa mulla poistettiin toinen munasarja endometrioosin takia. Olin kärsinyt kovista kivuista jo lähes kymmenen vuotta ja lukuisista lääkärikäynneistä ja sairaalareissuista huolimatta syytä ei löydetty ennenkuin lähdettiin varmuuden vuoksi poistamaan umpparia ja siinä samalla löydettiin todellinen syy kivuille.

Arvet on toki pienenneet ja haalistuneet vuosien myötä enkä koskaa peittele vatsaani esim. rannalla. Mutta että julkaisen kuvan jossa iso arpi loistaa keskellä vatsaa, pitää mun olla valmis kertomaan mistä se on tullut eikä tätä aihetta ole aiemmin sivuttu blogissa. Harvemmin tuota muistaakaan enään, onhan siitä aikaa. Mutta luonnollisesti kun ottaa kuvia nimenomaan vatsasta, se aiheuttaa pohdintaa. Julkaisenko kuvan koko komeudesta ja selitän vai otanko kuvan "paremmalta" puolelta.

Mutta siinä se nyt on, mun "salaisuus" jonka takia esimerkiksi söpöt masukuvat joissa kädet muodostaa sydämen vatsan keskelle, on jäänyt ottamatta. Oon kuitenkin iloinen että nämä kaikki arvet näkyy, ne muistuttaa mua eletystä elämästä.

♥ Nora