perjantai 15. tammikuuta 2016

Aku kertoo vol.1



Aku on aika tiedonjanoinen 4vuotias sälli. Perinteinen kyselykausi on ollut päällä jo melkosen pitkään ja äitihän vastaa. Välillä kyllä meinaa aivan uuvuttaa mutta viimeiseen asti vältän sanomasta että "en tiedä". Jos en tiedä se selvitetään. Meillä on luettu viime aikoina iltasaduksi mm. Mauri Kunnaksen Avaruuskirjaa, lasten tietosanakirjaa ja sudenpentujen käsikirjaa, ihan hänen omasta vallinnastaan. Voin sanoa että helpompaa olisi siinä vaiheessa päivää lukea vaikka Muumeja :D

Sainkin idean vähän tentata Akua erilaisista aiheista mistä on luettu ja jakaa vastaukset teidän kanssa. Tässä teille vähän informaatiota, jos ette sattuneet tietämään  ;)



Kerro äitille sarvivalaasta:

Sarvivalailla on pitkä, niinku se pitkä on niinku hammas siinä edessä ja suussakin on yksi hammas. Ne syö sillä yhdellä hampaalla kalaa. Ne elää sielä missä tosi kylmä, ne kuolee lämpösessä. Sen paikan nimi on vähä niinku etelänapa mutta se on etelämantere. Ne vois myös asua Suomessa jos olis tosi kylmä.

Mitä on painovoima?:

Painovoima on tosi painunen. Painovoima on vetovoimaa. Se on piilossa, sitä ei nää. Koko maapallossa on vetovoimaa, se vetää meitä ihmisiä alas kuten näät äiti (hyppii ylös alas). Jos ei olis vetovoimaa niin menis avaruuteen ja leijailis sielä ikiajoiksi (levitää käsiä ja leijailee pitkin keittiötä).

Entäs jääkarhut, kerro niistä:

Jääkarhut vaan syöksyy kuten kotkatkin syöksyy syömään. Ne elää etelämantereella ja pohjoisnavalla, ei voi tietää koska me ei voida mennä sinne kun sielä on niiin hytikylmä. Ne nukkuu talviunta kun etelämantereella on yö ja hytikylmä. (hyräilee itsekeseen ilmeisen tyytyväisenä omiin vastauksiinsa ♥) Niillä on sellainen jäätalo ja ne kuorsailee sielä (krooh pyyh). Niitä vauvoja sanotaan etelämantereen kuninkaiksi ja ne hoitaa vauvoja. Niillä on sielä alhaalla tissimaito jutut, niistä tulee jää tissimaitoa.  Ne syöksyy veden alle syömään kalaa, kuten tavallista, kotkatkin tekee niin.



Tälläisiä iltasatuja meillä luetaan :D Akulla on todella vilkas mielikuvitus ja hän saattaa olla pitkiä aikoja aivan omassa Akulandiassa leikkiessään, ehkä nämä "todelliset jutut" on ihan hyvää vastapainoa mielikuvitus maailmalle. Ensin ajattelin että kuinka Aku saa nukuttua kun illalla viimeisenä tulee niin paljon uutta joka jää päähän pyörimään mutta Aku sippaa melko nopeasti ja nukkuu aamuun asti vaikka talo romahtaisi ympäriltä.

Kuinkas teidän samanikäiset, kiinnostaako faktat vai tarinat iltasatuina?

Hyvää viikonloppua ♥

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Maailmanlopun tunnelmissa..

Kuva netistä

Mä katson uutisia noin kerran kahdessa vuodessa, oikeesti. Mä oon paljon onnellisempi mun omassa lintukodossa, tieto lisää tuskaa. Joka kerta kun katson uutisia mä hiippailen täälä maailmanlopun tunnelmissa päiväkausia. Onneksi kaikki ei ole kuten mä, pitäähän jonkun olla kärryillä mitä maailmalla tapahtuu. Joskus huomaan facessa että jotain tiettyä uutista jaetaan paljon ja sitten käyn esim. iltasanomien sivuilta katsomassa että mistäs tässä nyt olikaan kyse. Ei sillä että mä pitäisin totena kaikkea mitä sielä lukee, Ami katsoo uutisia ja siltä on sitten hyvä kysellä että missä mennään.

Maanantai iltana meillä sattui olemaan telkkari päällä kun uutiset alkoi ja katsoin sitten osan MTV3 lähetyksestä. Sielä joku poliisimies kertomassa näistä joukko-ahdisteluista. Olin kyllä nähnyt otsikoita aiheesta ja kymmeniä Facebook jakoja, mutta suhtaudun näihin aina vähä epäillen. Täytyy sanoa että nyt mua kyllä huolestuttaa. Ilmiö tai ei (jostain syystä tässä on nyt takerruttu siihen onko kyse ilmiöstä vai ei? WTF?) niin hirveetä, kamalaa, sairasta, ahdistavaa tämä joka tapauksessa on!

Puhun nyt siis ilmiöstä nimeltä "Taharrush". Se tarkoittaa ahdistelua joka tapahtuu suuressa ryhmässä julkisella paikalla, esim. tapahtumissa, kaduilla, metrotunneleissa, jopa ostoskeskuksissa. Tälläinen ilmiö on ilmeisesti melko yleinen monissa arabimaissa mutta yleistymässä Euroopassa suurien turvapaikanhakjoiden määrän takia. Tämän tieto on suoraan MTV3 uutis sivustolta tässä linkki alkuperäiseen tekstiin. Ilmeisesti jopa Ruotsissa tälläiset väkijoukot, puhutaan siis kymmenien jopa yli sadan miehen laumasta, ovat julkisella paikalla jopa raiskanneet naisia ilman että kukaan pystyy menemään väliin miesten suuren määrän takia.

Miksi? Mitä näiden miesten päässä liikkuu? Millä he oikeuttavat nämä teot? Tiedän että joka maailman kolkassa on seksuaalista häirintää ollut aina ja tulee todennäköisesti aina olemaan. Mutta että se tehdään näin julkisesti, se tarkoittaa että he eivät edes häpeä, eivät pelkää jäävänsä kiinni. Se pelottaa. Mä voin välttää pimeitä kujia illalla yksin liikkuessa, käydä itsepuolustus kursseja, kantaa pippurisumutetta jne. Mutta miten voi suojautua keskellä päivää julkisella paikalla kymmenien miesten käydessä kimppuun?!? Ei pieni ihminen mitenkään. Meidän täytyy pystyä pitämään kiinni vuosisatojen aikana saavutetusta tasa-arvosta, meidän länsimaisesta kulttuurista. Sitä ei rahalla saada, vaan moraalilla ja oikeuden tajulla.

Mä eilen kävelyllä tätä uutista sitten mietin. Kävi mielessä että uskaltaisinko mennä johonkin oikein isoon julkiseen tapahtumaan, esim. festareille (ihan kuin menisin muutenkaan..) jos tämä ilmiö jatkaa kasvua. Silloin se välähti! Tämän ilmiön tarkoitus. Saada naiset neljän seinän sisälle pelkäämään ja pukeutumaan perunasäkkiin. Ken ulos uskaltaa on vapaata riistaa. Aika masentava ajatus eikö?

Nyt loppuun haluan painottaa että tämän tekstin ei ole tarkoitus olla rasistinen. En ota kantaa maahanmuuttoon, turvapaikanhakijoihin tai muuhun poliittiseen vaan ilmiöön nimeltä "Taharrush". Vaikka mieluusti pidän blogin "hyvän mielen blogina", tämä pyöri mun päässä koko ajan ja mun oli pakko kirjoittaa tästä. Mä oon jotenkin aika järkyttynyt aiheesta.

Oletteko te seuranneet uutisointia aiheesta? Pelottaako ajatus teitä vai tuntuuko se kaukaiselta?

tiistai 12. tammikuuta 2016

Insta-viikko

Kolmas insta-viikko postaus lähtee. Viime viikko olikin kunnon pakkas viikko! Ihanaa, pöpöt kuolee ja osataan taas arvostaa (?) sitä lämpöä ja valoa. Päivät pitenee ja sen jo huomaa, kevättä rinnassa..Reissu  suunnitelmia pyörii päässä ja pitäisi ostaa ja kylvää chilin siemenet. Mutta nyt viime viikon tunnelmiin.

Maanantaina meillä oli jäätävä viima ja vaikka pakkasta oli "vaan" -15 aamun ulkoilun jälkeen huomasin että Aku oli palelluttanut poskensa. Posket oli ensin punaiset ja muuttui sitten vaaleiksi ja reunoilta kirkkaan punaisiksi! Vitsit että mä säikähdin ensin. Onneksi väri palautui pian. Illalla kun mentiin Touhon kanssa lenkille Aku saikin hirviönaamarin suojaksi :D Oikeasti naamari on kasvosuojus kelkkailua varten.


Tiistai aamu alkoi mukavasti 5.30 Iivon kanssa ♥ Takka päälle ja sohvalle köllimään. Iivo leikki uudella parkkitalolla ja katseli lastenohjelmia.


Loppiaisena nautittiin leppoisasta kotipäivästä. Iivohan nukkuu vaan vaunuissa päikkärit ja loistavasti tarkenee kun vaan varusteet on kunnossa. Vielä viimeisenä silauksena kaksi vilttiä vaunun päälle ettei lämpö karkaa, ja herätessä poika on lämmin nenänpäätä myöten :)


Torstaina oli Akulla ensimmäinen kerhopäivä loman jälkeen.  Mittari näytti -25. Ei muuta kun poijjaat kärryyn ja menoksi! Pojilla oli yhteinen paksu viltti alta ja päältä ja vielä sielä seassa mikrossa lämmitetty kauratyyny, tarkenee  :)


Aika on kärry-kuva painoiteinen tämä viikko ollut näköjään. Tässä ollaan tulossa perjantaina Vestiksen perhekahvilasta, ihanaa on päästä taas pikkuhiljaa arkirytmiin kiinni. Iivo ihana nukahti isoveljen kainaloon ♥


Lauantaina käytiin poikain kanssa shoppailemassa. Aku sai valita itse housut ja paidan, vaikka ensin vähän jännitti että mitä se keksii niin onhan tuo aika johdateltavissa vielä ;D Niin on ylpeä uusista vaatteista.


Sunnuntain pulkkailuja lähipuistossa. Varsinkin kun ollut näin kovat pakkaset, on kiva kun ihan nurkan takana on leikkipuisto ettei jäädy matkoilla. Reipas isoveli vetää pikkuvelin mäen päälle ♥


Tältä näytti meidän viime viikko Instagramissa, jos et vielä seuraa niin @norudemu   :)

Onko teillä tarjettu pakkasilla ulkoilla?

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Mä en ainakaan lupaa mitään!

Nyt on ihan parasta aikaa luvata vaikka ja mitä. On sokeritonta, rasvatonta, tipatonta ja ja ja... Arvatkaapa mitä? Mä en lupaa mitään! Mä aion syödä illalla lakua ja laittaa leivälle kerrrmajuustoa ♥ Mä aion myös juoda perjantaina saunakaljan, repikää siitä.

No okei, sehän on hienoa että eletään terveellisesti ja halutaan parantaa elintapoja. Mä oon vaan vähän semmonen että kohtuudella kaikkea. Mun on tosi vaikea kieltää itseltäni totaalisesti mitään ja se olikin nuorempana mun kompastuskivi. Yritin ja yritin, pidin itteeni nälässä koko viikon ja sitten viikonloppuna oksat pois. Siinä ruokakrapulassa meni helposti monta päivää niin että oli huono ja epämukava olo. Nyt jouluna sen taas huomasi kun söi raskaita aterioita, mun vatsaa väänsi monta päivää aivan niin kuin olisi ollut synnyttämään lähdössä, oikeesti, ihan hirveetä.

Onneksi vuosia sitten löysin balanssin elämään. Mulla on terveellinen ja puhdas ruokavalio, siis niitä mun iltalakuja lukuunottamatta  ;D Liikunta on luonnollinen osa arkea ja mä voin oikeesti hyvin. Jos mä nyt ryhtyisin kiusaamaan itseäni jollain dieetillä, lopputulos olisi kapina mättö, litra jäätelöä ja rullakebab..vähintään.. Ajatus siitä että mä en saa, mulle tulee heti nälkä.

Joten, en lupaa sokeritonta tai tipatonta tai rasvatonta tammikuuta. Sen sijaan mulla kyllä on suunnitelmia uudelle vuodelle, ensimmäisenä niistä on ensi viikolla alkava valokuvauskurssi ♥ Jee, siitä tulee niin kivaa :)



Onko teillä tapana tehdä uuden vuoden lupauksia? Entä pitääkö ne?


perjantai 8. tammikuuta 2016

Näillä tarkenee!


Ihanaa kun on tullut talvi ja pakkanen! Nyt on saanut ottaa ne "järeimmät" varusteet esiin. Lämpösemmillä keleillä pojat on pitäneet kirpparilta edullisella löytyneitä ei niin paksuja haalareita (postaus niistä täälä). Syystä  että uusilla paksuilla haalareilla olisi tänä talvena tähän mennessä läkähtynyt ja välikausi vaatteet taas tuntunut mun mielestä kylmiltä (ja hankalampaa pukea kahta kerrosta + kurikset!). Myöskin siksi että mun mielestä pitää saada remuta ja kyllä olis vähän kirpassu kun pyöriskelisi uusilla toppavaatteilla rapalammikoissa, meidän pojat ei istu sivistyneesti hiekkalatikon reunalla ;)

Jouluun mennessä ei ollut montaa kertaa mittari pakkasen puolella mutta nyt paukkuu! Mä oon aina ostanut ne "pää"ulkoilu vaatteet uusina koska haluan olla varma että ominaisuudet on tallella, ettei tartte värjötellä kun kastuu ja tuulee läpi. Yleensähän täälä rakkaassa koto Suomessa on pikkusen kurjat ulkoilu kelit ja me ulkoillaan (lähes)säällä kuin säällä. Uutena on nämäkin siis ostettu mutta, jo vuosi sitten alesta tietty. Mä oo  tämämönen että mä ennakoin ja ostan aika paljonkin etukäteen pikkuhiljaa niin ei tuu yllätyksiä. Tähän mennessä oon onnistunut arvioimaan kootkin oikein (kop kop).

Akulla on Ahkkan henkseli toppahousut, denim musta. Ostettu viime keväänä Elloksesta puoleen hintaan. Viime vuonna Akulla oli Ahkkan toppahaalari, sama kuosi mutta sinisenä ja voin kyllä suositella. Varsinkin pitkälle ja hoikalle pojalle oikein nappi malli ja lämminkin oli eikä kastunut läpi. On muuten vielä aivan priima kunnossa odottamassa Iivon kasvua. Takki on Hatley, Kanadalainen merkki, ihan uusi tuttavuus mulle. Tilattu viime keväänä muistaakseni Zalandosta puoleen hintaan. Takin hirvi kuviot ihastutti mua ja Akukin tykästyi. Tämä on toi muhkea ja valmistajan mukaan pitäisi olla lämmin ja hylkiä likaa ja kosteutta, ainakin tähän mennessä oon tyytyväinen. Päällikangas tuntuu "herkältä" mutta aika näyttää ottaako osumia kuinka helposti.


Akulla on Sorelin loskakengät joiden pitäisi siis pitää lämpöisenä jopa yli -30 pakkasella. Nämä kengät ostin syksyllä ihan täydellä hinnalla (hitto). Ainakin tarkeni -25 villasukan kanssa että eiköhän nämä ole aika huiput loskakengiksi :D Hanskat mä oon jo useana vuotena tilannut Jesper Juniorilta. Nämä Jonathanin hanskat vaan on niiin hyviä! Välikausi hanskat ja toppa hanskat, mä ostan aina sitä "Super" mallia, ja tietysti kausi alesta..


Iivolla on kesällä puoleen hintaan Lekmeriltä tilattu Minymo toppahaalari. Tähän mä oon erityisen tyytyväinen. Niin nätti ja toimivan oloinen, hyvä malli tuolle meidän kirpulle ♥ Vaikka hihoissa ja lahkeissa on kasvun varaa ei Iivo yhtään "huku" sinne sekaan vaan pystyy liikkumaan hyvinkin ketterästi ;) Iivolla on kirpparilta 4e ostetut ihan tuikun näköiset mustat kuomat, löytö..(tää täälä hykertelee) Hanskat myös Jonathan.

Ei oo ihan peukalo löytänyt paikkaa  ;D
Pipot ostin joululahjaksi (niin söpöt) eikä meinannut millään löytyä kunnes Jollyroomista löytyi ja  juuri kerkesi jouluksi! Kaikenmoista pipoa ja kypärälakkia/huivia, välihanskaa/poronnahkahanskaa ja villa/fleecepukua tietysti löytyy väliin ja kyllä, me oltiin puistossa -25 asteessa! Nämä kuvat on otettu joulun välipäivinä eikä silloin ollut kuin muutama aste pakkasta ja nyt meille on jo satanut vähän luntakin, jee..

Tää kuva on niin hyvä. Aku lähestulkoon itkee kun Iivo on varastanut sen ämpäristä käpyjä
ja katsokaa Iivon ilmettä, niin tyytyväisenä syö saalistaan.

Hyvää viikonloppua! Nautitaan tästä kylmyydestä ♥

torstai 7. tammikuuta 2016

Vastuu kasvatuksesta.

Meillä on kaksi ihanaa pientä poikaa joista kasvaa jonain päivänä miehiä. Minkälaista tulevaisuutta mä toivon heille? Onnellista ja turvallista lapsuutta ja nuoruutta tietenkin. Entäs sitten kun he kasvavat aikuisiksi? Siihen mä en voikkaan enää hirveesti vaikuttaa, vai voinko?

Mä uskon että kotikasvatuksella on suuri merkitys meidän lasten aikuisuudessa. Tietenkin lopputulokseen vaikuttaa moni moni asia ja samoista "aineksista" voi syntyä monta erilaista lopputulosta. Kohteliaisuus, ystävällisyys, kuuntelemisen taito ja se että oppii kunnioittamaan toisen itsemääräämisoikeutta ja mielipiteitä. Näitä asioita voi ja pitää opettaa kotona, jo pienestä pitäen. Ei on ei.

Mä oon viime päivinä (ja ehkä vähän pidempään) herätellyt mun sisäistä feministiä. Liittyy se sitten oikeuteen käydä koulua tai imettää julkisesti tai kaikkea siitä välistä. Länsimaalaisena naisena mun kipukohdat tasa-arvoon liittyen on hieman eri mittakaavassa kuin jossain muualla. Tulee aina mieleen kun mun sisko sai vanhemman tyttärensä ja olin ostamassa sairaalan pihassa olevasta kukkakioskista kukkia. Siihen paikalle osui vanhempi herrasmies joka kysyi kenelle ostan kukkia. Vastauksen kuultuaan hän huokaisi ja sanoi "on lottovoitto syntyä Suomeen pienen tytön". Ei voisi kuulkaa enemmän olla oikeassa, mä en siihen päivään mennessä ollut hirveästi ajatellut naisen asemaa muissa kulttuureissa, koska hei eihän mun ollut tarvinnut! Tästä on aikaa yli 12vuotta joten annettakoon se nuorelle minulle anteeksi.

Palataan mun alkuperäiseen aiheeseen. Mitä mä voin tehdä äitinä jotta tulevaisuuden Suomessa naisen asema olisi parempi? Ruohonjuuritasolla kaikki lähtee asenteista. Mä voin tehdä osani ja yrittää kasvattaa mun pojista rehtiä miehiä, luotettavia ystäviä, sellaisia jonka apuun voi ventovieraskin hädän hetkellä luottaa. Sellaisia jotka kunnioittaa muita ja tulevaa elämänkumppaniaan. Me kaikki kasvatetaan tulevaisuuden päättäjiä, naisia ja miehiä. Me kaikki kasvatetaan tulevia äitejä ja isiä. Henkilökohtaisesti kahden pojan vanhempina meillä on vastuu siitä mitä he ajattevat naisen asemasta perheessä ja yhteiskunnassa.

Suurin osa naisista jotka on käynyt yökerhoissa, tietää ne ällöt juntit jotka änkee lääppimään? Viinanhuuruisina mongertaa ja kuvittelee että kuka tahansa lähtis heidän matkaan vaan koska he ovat miehiä ja on lähestulkoon kunnia kun tämä jalo yksilö on päättänyt tulla kourimaan just sua. Siinä on sitä ruohonjuuritason sovinismia, yök!

Joten, äidit ja isät. Kasvattakaa teidän tytöistä ja pojista rautaisella itsetunnolla varustettuja, päättäväisiä, kunnianhimoisia mutta toiset huomioivia ja lempeitä naisia ja miehiä <3

 Ja mikä tärkeintä, ottakaa vastuu oman lapsen kasvatuksesta.