Ihanaa olla yksin

Perus luonteeltani olen sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut. Jos joku vaan on juttu tuulella, musta saa kyllä kaverin niin säiden päivittelyyn kuin syvällisempiinkin pohdintoihin. Joskus kuitenkin tuntuu että aivoissa on "over load" ja pitää saada olla rauhassa, yksin.

Ennen lapsia vietin aika usein aikaa yksin, omasta halusta. Saatoin olla useita päiviä mökillä itsekseni lueskellen, puuhastellen, saunoen, kesällä uiden jne. ilman telkkaria, läppäriä tai edes älypuhelinta (koska mullahan on sellainen ollut vasta 1,5v..). Oli ihanaa lukea aamu viiteen ja nukkua aamulla pitkään, sitä on ikävä. Mä viihdyn yksin. Nooh, eiköhän elämässä vielä tule sekin hetki kun aikaa on ehkä enemmän kuin haluaisi.

Nykyään en luonnollisesti ole kovin usein itsekseni, siis ainakaan samalla tavalla kuin ennen, mutta kyllä mä päivittäin luon puitteet sille että saan olla omissa ajatuksissa hetkisen. Nyt raskaus aikana oon huomannut että olisi enemmänkin tarvetta olla yksin ja oon saanut siihen muutaman mahdollisuuden. Ami on mm. vienyt muutaman kerran poikia jopa koko viikonlopuksi mökille ja pojat on myös olleet pari kertaa mummin ja paapan luona yökylässä niin että Ami on ollut sitten omissa menoissa ja minä olen saanut ihan vaan olla, omissa ajatuksissa ja puuhissa. Okei, osaksi mulla on ollut myös työvuoroja ja siksi olen jäänyt kotiin mutta on sekin ollut omalla tavalla kivaa lähteä töihin rauhassa ja tulla kotiin rauhassa.

Nyt siis sanon sen mitä ei vissiin pitäisi sanoa: Kun mun lapset on poissa kotoa, mä en istu sohvalla ikävöimässä ja vääntelemässä käsiä että koska ne tulee kun ei ole mitään tekemistä.

Tähän väliin mainitsen että pojat ei toki ole kahta yötä kauempaa olleet minusta erossa ja silloinkin aina isänsä kanssa. Jaa hetkinen, Aku on tainnut kerran olla mun äidin kanssa mökillä 2 yötä.. Joka tapauksessa, suhtautuisin varmasti erilailla jos oltaisiin erossa pidempään tai liian usein tai vastentahtoisesti (esim. sairaus yms.) tai jos vaikka kävisin pitkää päivää töissä jolloin olisin lapsista erossa päivittäin. Mutta nämä suhteellisen harvat breikit on kyllä todellakin tervetulleita.

Kun lapset on kotihoidossa, siinä ollaan todellakin kylki kyljessä yleensä aamusta iltaan. Juuri niin kuin minä itse olen sen halunnutkin menevän. Aku käy kerhossa 2 kertaa viikossa 4 tuntia kerrallaan, Iivo ei vielä ole saanut kerhopaikkaa vaikka ikänsä puolesta pääsisi jo avoimen päiväkodin kerhoon. Seurakunnan kerhoissa saattaisi olla tilaa mutta en halua viedä poikia eri päivinä kerhoihin vaan haluaisin heidät samaan ryhmään. Siispä käydään Iivon kanssa perhekerhoissa, Aku tulee tietysti mukaan silloin kun ei ole omaa kerhoa. Harvoin mulla on mitään omia menoja iltaisin, saattaa kuulostaa tylsältä mutta ei se ole. Tykkään olla perheen kesken ja yritän hoitaa kaikki "pakolliset jutut"  kuten kaupassa käynnit, oman liikkumisen (=hyötyliikuntaa mielikuvitusta käyttäen) jne. päivän aikana että illat sitten ollaan niin kuin halutaan ilman pakollisia kiireitä. Sitten kun se mahdollisuus olla yksin tulee, se tulee todella tarpeeseen ja otan siitä kaiken ilon irti.

Näin raskaus aikana en haali mitään menoja mun "omalle päivälle" kun sellainen ilmaantuu. Oon mm. kierrellyt kirppareita, saunonut pitkän kaavan mukaan, lenkkeillyt Touhon kanssa, katsonut Netflix sarjoja ja tavaksi on tullut hakea salaatti baarista lounas ja iltapalaksi Subi ja karkkia :D Sanotaan nyt vielä että ei raskaana nää mun "omat päivät" on toisinaan vähän erilaisia..

Rakastan mun arkea ja perhettä mutta mä viihdyn myös yksin. Hiljaisuudessa, omissa ajatuksissa, ilman mitään häiriötekijöitä. Ainakin aina silloin tällöin :)

Miten muut, varsinkin äidit. Osaatteko olla yksin? Onko teillä mahdollisuutta olla joskus yksin? Ja mikä tärkeintä, mitä te teette silloin?

♥ Nora

Painija- poika

 Postaus yhteistyössä MaxPlay :n kanssa.

Oon aiemminkin kirjoittanut Akun paini harrastuksesta mm. Paini harrastuksena 4 vuotiaalla. Edelleen meillä siis harrastetaan painia ja välillä harjoituksia pidetään myös kotona, leikin varjolla tietenkin. Aku on kehittynyt huimasti itse paini otteissa ja osaa jo viedä liikkeet loppuun, uusin opittu "temppu" on niskalenkki ja sitä nyt ollaan treenattu kotonakin. Alla kuvat päälläseisonta harjoituksista :) Kyykyssä päälläseisonta sujuu mutta jalkojen suoristus on nyt työn alla.

Pienelle harrastajalle omat välineet on tietysti tärkeät. Kunnon vaatteet missä on hyvä liikkua, tossuina painissa käy ihan kerhotossut mutta kyllä tämä painija sai ihan uutta pontta kun saatiin serkun vanhat painitossut käyttöön. Juomapullo meillä on ollut vähän hakusessa. Meillä on ollut jotain muovisia hienon värisiä pulloja mutta mielestäni ne alkaa haista ja vesi jopa maistua muoviselle hetken päästä. Sitten vielä luin jonkun artikkelin muovipullojen vaarallisuudesta ja heitin kaikki menemään..

Saatiin MaxPlay verkkokaupasta testiin Super Petit lasten metallinen juomapullo. Tämä pullo on paitsi tietysti hieno irrotettavine super-sankari rannekkeineen, myös BPA vapaa ja pullo osa on valmistettu ruostumattomasta teräksestä. Tässä juoma pysyy kylmänä pitkään!

Iivokin osallistui (vielä pyjamassa) meidän aamupäivä "treeneihin". Iivolla on selkeästi show painijan elkeitä ;)

Meillä on kotona voimistelurenkaat eteisaulan ja olkkarin välimaastossa ja siinä pojat roikkuu vähän väliä pitkin päivää.  Oli muuten huippu ostos, itse en nyt enää ole paljon temppuillut mutta kohta taas :)

Super Petit juomapullo on nyt muuten tarjouksessa MaxPlay verkkokaupassa.
Minä en hyödy linkkien klikkauksista mitenkään :)

Mitä liikunta harrastuksia teidän 5vuotiailla on? Onko sielä lukijoissa vanhempia joiden lapset harrastaa painia?

♥ Nora

Rv 32 + 33

Rv 31+0 - 32+6

Raskauskuulumisia taas :) Ajan kuluminen on kyllä erikoista. Sitä helposti tulee tuijottaneeksi vaan sitä jotain etappia mitä kohti ollaan menossa (kuten  vaikka laskettua aikaa..) mutta siinä sivussa ei saa unohtaa nauttia arjen pienistä asioista. Jokainen kuluva päivä on lähempänä vauvan syntymää mutta jokainen päivä on myös osa isompien lapsien ohikiitävää lapsuutta. Tätä mä itselleni muistutan päivittäin, ettei voi käpertyä "odotus-kuplaan" vaikka välillä kivut ja väsy saa varsinkin iltaisin pään sisällä huutamaan "antakaa mun olla!!". Ettei vaikuta ihan liian synkältä, on päivissä aina enemmän hyviä hetkiä ♥ Lisääntyvä valo saa joka aamu mielen kohoamaan, kuinka ihanaa lähteä kerhoihin auringon noustessa eikä pilkkopimeässä.

Voi, tein huippu löydän paikalliselta face kirpulta. Tai oikeastaan tuote löysi minut kun laitoin ilmoituksen "ostetaan Aventin rintapumppu". Sain kahdeksalla eurolla priima kuntoisen pumpun jossa oli kaikki varaosatkin tallella, tarjoushaukka hykertelee..  ;)

Apteekki tuotteetkin on hommattuna, nyt pitäisi löytää joku nätti kori neidin "hoitotarvikkeille". Me ei laiteta varsinaista hoitopöytää vaan mennään samalla taktiikalla kuin Iivon aikoihin. Meillä oli korissa kaikki rasvat ja putelit, vaippoja, vähän vaihtovaatetta ja sen sellaista. Koria pidettiin kodinhoitohuoneen pöydällä ja siitä se napattiin mukaan missä sitten vaihdettiinkin vaippa/tehtiin aamu jutut tms. Yleensä se tapahtui sohvan divaani-osalla tai sängyn reunalla, tykkään hoitaa niin että istun itse vieressä eikä meidän kummankaan selkä tykännyt pahaa tästä ehkä jonkun mielestä epä-ergonomisesta tavasta. Hoitopöytä olisi siis turha ja tilaa vievä meillä. Kori oli siitäkin kätevä että Aku sai osallistua usein kantamalla korin ja se oli tietysti isovelin kunniatehtävä. Unipussin tahtoisin vielä vauvalle, pojilla on ollut unipussit käytössä ja siis Iivohan nukkuu vieläkin "mussukassa" eli pussukassa :D Vinkki, edullisia isoja unipusseja löytyy hennesiltä.

Kuinka itse raskaus etenee? Samaa rataa. Liitoskivut on tullut jäädäkseen ja huonoina päivinä eli noin joka toinen päivä iskias vaivaa myös. Päivittäin supistelee, välillä vähän napakamminkin. Oon huomannut että erityisen raskaan päivän jälkeisenä päivänä supistelee eniten. Närästyskin on lisääntynyt, tuntuu että tämä ei ole enään ruokavaliolla hallittavissa vaan joka tapauksessa närästää. Rennietä meneekin ihan kiitettäviä määriä ja välillä aivan yököttää se maku kun se on jatkuvasti suussa. Kuten jos alussa mainitsin, välillä myös huomaan ärtyväni helposti. Väsy ja kivut tietysti aiheuttaa sitä mutta varmaan myös osaltaan hormoonit. Välillä tekis mieli vajota lapsen tasolle ja inttää ja kitistä kun joku ei mee ihan putkeen, vaikea päästä yli ärsyttävästä tilanteesta. Pitää vaan yrittää minimoida ärsyttävät tilanteet ja hillitä itsensä, kyllä tää tästä sitten helpottaa.

Vauva on masussa todella aktiivinen. Jos jossain vaiheessa sanoin että hän on rauhallinen niin eipä ole enää. Välillä tuntuu että nukkuuko hän lainkaan, toivottavasti ainakin sitten kun syntyy :D Aku oli masussa myös todella aktiivinen ja Iivo taas rauhallisempi. Eli voisiko tästä päätellä että kun mahassa riehuu on rauhallisempi lapsi synnyttyään.. Mä päätän uskoa näin.

♥ Nora

Yhteistyössä Blogivaasa ja palosaaren kirppis!

Yhteistyössä Blogivaasa ja palosaaren kirppis!

Sain toistamiseen tilaisuuden osallistua Blogivaasan ja Palosaaren kirppiksen järjestämään yhteistyöhön joka kestää tällä kertaa kolme viikkoa, alkaen 6.2.2017.  Mun kanssa ensimmäisen viikon aloittaa maanantaina 6.2  Life 2.0 ja Löytö.

Mulla on ollut useasti pöytä Palosaaren kirppiksellä ja tykkään paikasta koska se on siisti ja kodikkaan viihtyisä. Iloinen ja palvelualtis henkilökunta on myös aina plussaa :)

Kollasin kaapit läpi ja myytäväksi päätyy ainakin poikien vaatteita, perus käyttö vaatetta edulliseen hintaan.

Jotain sisustus juttuja löytyy myös sekä muutamat verhot. Viime keväisen muuton jälkeen ei kaikki tavarat ole löytäneet sitä omaa paikkaa ja ne saa siis mennä uuteen kotiin.

Nämä muumitaulut olivat viime syksynäkin myynnissä mutta eivät menneet kaupaksi, nyt siis uusi yritys jos vaikka tämä postaus tavoittaisi jonkun muumi fanin jolta puuttuu juuri nämä :)

Oon myös käynyt läpi säästämiäni vauvan vaatteita ja koska meille tällä kertaa tulee tyttö, päätyy myyntiin pienelle kesä-pojalle sopivaa vaatetta.

Mun pöytä siis löytyy 6.2 alkaen viikon eteenpäin Palosaaren kirppikseltä (palosaarentie 77 Vaasa), pöytänumero 229. Tervetuloa tekemään löytöjä!

♥ Nora

Parempaa herkuttelua

Yhteistyössä Perheblogit  ja Ruohonjuuri.

Te tiedätte kuinka olen lupaillut, lähinnä itselleni, lopettaa/rajoittaa/hillitä tätä mun lievästi sanottuna käsistä riistäytynyttä herkuttelua. Tyhjiä lupauksia. Aina mä löydän itseni viimeistään illalla sohvalta joku herkku hyppysissä. Jokunen viikko sitten leivoin illalla yhdeksän maissa joulutorttuja itselleni kun ei mitään muutakaan löytynyt, aika säälittävää.

Sain Ruohonjuurelta ihanan tuotekassin jossa oli minulle hyvin tervetulleita vaihtoehtoisia tuotteita herkutteluun.

Loving earth raakasuklaa, crunchy mint dark. Ensi puraisulta tuntui melko tummalta mutta toisaalta, en ole koskaan ennen maistanut raakasuklaata (!) joten annoin toisen mahdollisuuden.. ja kolmannen.. ja neljännen.. No tiedättehän, koukkuun tähänkin voi jäädä. Onneksi tämä on kuitenkin huomattavasti terveellisempää kuin vaikkapa maitosuklaa ja pienempi määrä riittää. Ei siis mene koko levyä kerralla ;D

Loving earth suklainen raakagranola. No tässä! Tällähän voisi elää, ainakin melkein. Olen syönyt tätä aamulla maustamattoman jugurtin tai maidon kanssa, maito toimii mun mielestä paremmin. Välillä olen pilkkonut sekaan vielä banaanin, namm. Toki nämä maistuu ihan suoraan paketistakin.. Tuntuu aivan kuin söisi lapsilta salaa jotain super epäterveellisiä suklaamuroja mutta onneksi tämä on paljon terveellisempää ja ravitsevampaa.

Jos siis olet väsynyt taistelemaan herkkuhimoa vastaan, suosittelen kokeilemaan jotain terveellisempiä vaihtoehtoja. Joskus vaan on niin että totaali kieltäytyminen ei toimi.

♥ Nora

Sosiaalinen lapsi

Meidän pojat ei turhia ujostele. He ovat rohkeita, avoimia, iloisia ja luottavaisia. Jokainen ihminen on mahdollinen uusi ystävä. Äitinä nautin suuresti lapsieni itseluottamuksesta ja avoimuudesta ja usein saadaan positiivista palautetta ihan ventovierailta ihmisiltä. Itse olen ollut lapsena todella ujo, jopa pelokas ja pitkälle aikuisuuteenkin uudet ihmiset ja tilanteet on ahdistanut kovasti. Ehkä siksi iloitsen lasten sosiaalisuudesta ja rohkeudesta.

Yleensä aikuiset ilahtuvat kun lapsi tervehtii vaikkapa lenkillä tai kaupassa ja osa jää juttelemaankin. Joskus taas aikuinen selkeästi hämmentyy eikä vastaa mitään, silloin voi pientä harmittaa tai lähinnä ihmetyttää. Aku toki jo ymmärtää että kaikki ei ole yhtä puheliaita mutta pienempänä hän saattoi ottaa raskaastikkin tälläiset "takaiskut". Silloin sain yhtenään olla selittämässä että ehkä tämä ihminen ei huomannut meitä tai kuullut. Tai jos se ihminen ujosteli sanoa hei kun ei tunne meitä. Sitten Aku alkoikin aina sanoa "se ei vielä tuntenut Akua" kun joku ei moikannut takaisin. Iivo taas lisää volyymia jos joku ei huomaa :D Hei..HEI! Pieni osa ihmisistä vaikuttaa jopa paheksuvan puheliasta ja rohkeaa lasta. En tietenkään anna lasten jäädä jututtamaan ihmistä joka selkeästi kiusaantuu huomiosta mutta muuten annan heidän jutella melko vapaasti sekaantumatta sen kummemmin, tarkkailen vaan tilannetta.

Laivalla viime kesänä

Sosiaalisia nämä siis ovat. Usein ihmiset sekoittaa sosiaalisuuden ja sosiaalisen älykkyyden. Sanoisin että on nämä ikänsä tasoisesti myös ihan sosiaalisesti älykkäitäkin :D Siihen haluankin panostaa. Sen lisäksi että on hyvä rohkeasti tutustua uusiin ihmisiin ja tilanteisiin, pitäisi myös osata ottaa muut huomioon niin teoissa kuin sanoissa. Lapseltahan ei voi tietenkään vaatia enempää kuin mihin hän ikänsä puolesta pystyy.

Aku on aina ollut tässä suhteessa helpompi kuin Iivo. Aku on tosi empaattinen, ajattelevainen ja herkkäkin vaikka onkin vilkas ja energinen. En muista kuin yhden kerran Akun tönäisseen toista lasta perhekerhossa joskus 2vuotiaana. Mä olin aivan kauhuissani, että kuinka se nyt näin teki vaikka oikeasti sehän oli ihan normaalia käytöstä 2vuotiaalta. Leikit voi toki olla välillä rajuja ja tulee kahnauksia mutta ilkeyksissään hän ei pura huonoa fiilistä toiseen.

Iivo taas on, no Iivo :D Siinä jätkässä on tulta ja tappuraa. Ilkeä hänkään ei ole ja samoja luonteenpiirteitä löytyy kuin isovelistä mutta Iivo menee niin sata lasissa koko ajan, että aina ei huomaa jos vaikka törmää toiseen ja kävelee siinä hötäkässä yli.. Onneksi Iivo pyytää kyllä mielellään anteeksi ja lohduttaa kun jotain sattuu, eikä enää nykyään satu läheskään yhtä paljon kuin ennen. Pointtina siis se että Iivon kanssa ollaan saatu ja saadaan varmasti tulevaisuudessakin tehdä enemmän töitä että hän kasvaisi "sosiaalisesti älykkääksi" ja muita huomioivaksi lapseksi ja sitä myöten aikuiseksi.

Sielä ne apinat riekkuu :D Viime kesänä Muumimaailassa

Kovasti olen myös miettinyt että kun lapset alkaa kulkea yksin esimerkiksi kavereiden luona omaa katua pidemmällä, pitää vähän jutella siitäkin että kenelle tahansa ei saa jäädä juttelemaan. Ollaan itse asiassa jo juteltu Akun kanssa. En kuitenkaan halua pelotella ihmisillä tai viedä heiltä tätä luonteen ominaisuutta mitä kuitenkin pidän vahvuutena.

Aika usein kuulee sanottavan että "ei niitä lapsia ennenkään kasvatettu ja ihan hyviä niistä tuli", viitaten erilaisiin kasvatus trendeihin. Itse en sano noudattavani mitään tiettyä kasvatusmallia tai ajatusta. Aion vaan tehdä parhaani että meidän lapsilla olisi onnellinen, turvallinen ja pitkä lapsuus ja heistä kasvaisi rehtejä, onnellisia, itsevarmoja ja muut huomioivia aikuisia. Koska niitähän me kasvatetaan, tulevaisuuden aikuisia.

Entä teillä muilla, onko lapset ujoja tai ulospäin suuntautuneita? Mitä haasteita se tuo kasvatukseen?

♥ Nora