Multaa sormissa

Nyt se on totta. Meillä on viljely palsta ensi kesäksi! Niin ihanaa, vai onko? Mitä jos se onki raskasta...eeei oo. Ajattelin ottaa sen ihan huvin kannalta, kiva mennä lasten kanssa kastelemaan ja hakemaan (hirmuisia määriä) satoa kotiin. Ainakin kesäkurpitsaa, taimet onkin jo hyvässä vauhdissa.. ja porkkanaa, punasipulia, mangoldia. Ehkä vielä jotain? Salaatit, tomaatit, kurkut ja yrtit yms. meillä onkin omassa pihassa.

Vein eilen mun taimia "ulkoilemaan" kasvihuoneeseen kun oli niin lämmin. Olikin sitten niin lämmin että ajattelin antaa niiden olla mahdollisimman myöhään ulkona. Noo, siinä sitten torkahtelin sohvalla kesken vaali lähetyksen ja hiivin sänkyyn puoliunessa. Aamulla mä huomasin että ahaa, ne mun taimet "ulkoilee" vieläkin..Osassa oli lehdet vähä käppyrällä mutta ehkä ne siitä vielä tokenee..?

Siinä ne reppanat hylätyt on

Chili pikkusen riiputtaa lehtiä

Aika hyvin ne kyllä selvis yöstä, mutta vielä on sen verran kylmä että sisälle pitää ottaa. Kohta voi laittaa patteria kasvihuoneeseen lämmittämään öisin mutta ei nyt vielä.

Krookukset oli puhjenneet kukkaan

Ruohosipulikin alkanut jo kasvaa

ja viinisuolaheinä

Kylvin jo salaattia kasvihuoneeseen mutta vielä ei ole itänyt. Tämä omenan reppanakin selvisi siitä Iivon hyökkäyksestä ja on jatkanut kasvuaan.

Onko muita hurahtanut itsekasvatettuihin syötäviin?

Yllätys!

Perjantaina Ami toi mulle yllärin, uuden pyörän! Ei siis ihan uus uus mutta mulle uusi. Meillä on ollut huonoa tuuria pyörien kanssa, molemmilta on varastettu useampi uusi tai uudeveroinen pyörä. Siksi meillä on ollut nyt vaan yksi aikuisten pyörä, mun uutena ostettu perus mummis ilman mitään mukavuuksia. Ami oli bongannut tori.fi:stä hienon Helkaman pyörän, se on tommoinen metallin hohtoinen beige (värihän on tärkein) ja seitsemän vaihdetta. Täytyy sanoa että oli pikkuusen mukavampi mennä ylämäessä pyöräkärry perässä vaihteellisella kuin vaihteettomalla pyörällä..

Sitä piti tietysti päästä testaamaan. Lähdettiin ilta pyöräilylle Palosaaren torille jätskille. Pohjoistuuli oli kyllä aika jäätävä mutta jätskiä piti saada.

Poikaset kyytiin ja menoksi..

Palosaaren torin suihkulähde joka ei tosin vielä ole päällä, ja mun pyörä ♥

Mitään pallojätsejäkään ei vielä saanut mutta eipä se mitään.

Aku juoksenteli suihkulähteessä..

Hyppi kivikossa...

Iivokin vähän sekkaili yksin..

...ja yhdessä.

Hieno kilikellokin mulla..

Kyllä nyt kelpaa pyöräillä!

Älä herätä mua unesta..

Iivo aivan pikkaraisena ♥

"Älä herätä mua unesta. Mä huudan hee e ei 

tai mä en pääse sinne uudestaan"

"Älä herätä mua unesta". Tän vois ottaa ihan kirjaimellisesti, yöllisiä herätyksiä on välillä liiankin paljon. Mutta mä tarkoitan tällä kertaa kuvainnollisesti. Oon sanonut muutamia kertoja että varsinkin Iivon syntymän jälkeen on tuntunut kuin eläisi omassa pienessä kuplassa. Ei jaksa ottaa stressiä muusta maailmasta ja kaiken pahan ja epämieluisan työntää pois mielestä. Tähän mun kuplaan ei mahdu ajatustakaan työnteosta ja oikeasti mä nautin mun työstä! Mutta nyt mä tiedän että mun paikka on kotona lasten kanssa. Kerkee niitä töitä sitten taas tekemään ihan tarpeekseen kun lapset vähän kasvaa.

Mä rakastan Mikael Gabrielin biisiä "Älä herätä mua unesta", sitä sanomaa minkä mä oon sieltä poiminut, joku muu vois olla eri mieltä.

Äiti ja poikaset viime kesänä Muumilaaksossa

"Älä luovuta beibe, ota kaikki mitä puuttuu beibe. Maailma on sun, maailma on sun, kaikki tää kuuluu meille"

Pikkuhiljaa tuntuu että tää "kupla" alkaa hälvetä, ympärilläkin on mielenkiintoisia asioita. Esimerkiksi tämän blogin aloitus, tuntui että joku oma juttu olis paikallaan. Oon myös päättänyt ryhtyä olemaan sosiaalisempi muiden äitien kanssa, no ensiaskel on ollut nämä puistotreffit. Ei me toki mitenkään eristyksissä olla oleiltu, mahtuu tänne kuplaan muitakin ihmisiä. Mutta jollain tavalla vois petrata omaa aktiivisuutta ihmissuhteissa, kaikki tapahtuu jotenkin lasten kautta. Soitto tai viesti silloin tällöin tärkeille ihmisille ja vanhoille ystäville olis paikallaan.

"Mä en haluu pahaa kellekkään vaan elää maailmaani, kourallinen ihmisii ympäril on mun taivaani"

Meillä on aina ollut sisarusten kesken tiiviit välit. Tietenkin kaikkia elämä vie eteenpäin ja niin täytyykin. Siskolla ja mulla on omat perheet ja veljilläkin on jo ihan "vaimomatskuu" kainalossa.  Kaikilla on omat menot ja jutut, arkeen helposti urautuu. Täytyy jo vähän nähdä vaivaakin että välit pysyy tiiviinä loppuelämän. Siihen tarvitaan muutakin synttärit ja ristiäiset.

"Sä voit muuttaa tulevaisuutta sä voit muuttaa historiaa"

"Tee niinkun mä pidä sun läheiset lähellä niin sit sun maailman ympäri on lyhyempi kävellä"

Mutta tavallaan mä aion kyllä jäädäkkin sinne mun kuplaan. Mä vaan nappaan sinne lisää ihmisiä, uusia ja matkasta "pudonneita". 

"Mä pysyn unessa ja tiedän mitä tartten, maailma on täälä, täälä meit varten"

"Tänään todellisuus on vaan liian masentavaa. Mä jään tähän maailmaan koska tääl on kaikki parempaa"

Kaikki lainatut kohdat on Mikael Gabrielin biisistä Älä herätä mua unesta.

Temppuillen

Ollaan käyty Akun kanssa perhejumpassa syksystä asti. Lähinnä sielä "sekoillaan" ja eniten Aku haluaisi juosta ympyrää isossa salissa mutta ollaan myös päästy tutustumaan erilaisiin pallopeleihin, leikkeihin ja tietysti uusiin kavereihin.

Akua ei kyllä liikkumalla pysty kovin äkkiä väsyttämään energiaa nimittäin piisaa mikä on tietysti kohta 4v pojalle pelkästään hyvä. On sielä jumpassa opittu kivoja temppujakin mm.tangolla erilaisia roikkumis ja kieppumis juttuja ja eilen Aku oppi viimein menemään itse seinää vasten seisomaan käsillä. Saattoi olla osaa myös sillä että Aku oli mummin kanssa jumpassa tällä kertaa ja halusi tietysti kovasti näyttää taitojaan mummille.

Hellunen pieni niin ylpeänä, ja syystäkin!

Nyt on ollut aivan uutta puhtia pihaleikkeihin kun pojat sai naapurilta heidän lastenlasten vanhoja autoja ison läjän. Vähän niitä putsailtiin kun olivat pitkään olleet käyttämättöminä pihalla, mitä aarteita!

Oltiin juuri puhuttu että uusia piha-autoja piäisi hommata. Mä saan aina hirveesti mielihyvää ku saa jotain mitä muutenkin olisi tarvinnut, kukapa ei.. Aika paljon ollaan saatu leluja käytettyinä, kunnon lelut kyllä kestää useamman leikkijän. 

Tänään olikin jo toiset "hätäkahvitreffit". Käytiin uudessa puistossa jossa me ei olla aiemmin oltukkaan. Se oli hieman kauempana meistä ja kurvailtiin pyörällä paikalle. Oli kiva tavata uusia ja tutumpia leikkipuisto kavereita. Tämä puisto olikin ilmeisen suosittu oli niin paljon muutenkin äitejä ja lapsia, pitääpä mennä toistekkin.

Hölk hölk hölkkää!

Mä kävin joskus juoksemassa ennen Akua. Olin just päässy hyvään vauhtiin siinä puuhassa kun tulin raskaaksi. Oli niin huono olo etten voinut juosta tuntui että vatsansisältö hölskyy ylös.. juoksu vaihtui siis takas kävelyyn. Sitten kun ei enää tehnyt pahaa ajatus juoksemisesta niin alkoi kaikenmaailman vatsakrampit aina kun lähti liikkeelle, piti pysähtyä kesken kävelynkin kumartumaan. No ei siitä enempää mutta juoksu siis jäi. Kun Aku oli semmonen alta 2v niin aloitin taas pikkusen hölkkäilemään, no ei mennyt kauaa kun rupesin odottamaan Iivoa ja sama stoori.

Oon kattellu että hirveesti ihmiset hölkkää/juoksee. Kaikennäköstä ja kokosta ihmistä koikkeloi vastaan. Viimenen sysäys mun juoksu innon herättämiseen oli kun semmonen pullantuoksunen reilusti eläkeiän ylittänyt pikkusen pyylevä rouva pinkoi mun ohi kuin aropupu! Siinäpä tavotetta itse kullekkin!

Eli siis, eilen illalla päätin että kun aamulla oon vieny Akun kerhoon niin tavanomaisen kävelylenkin sijaan meenkin juoksemaan! Kaivoin oikeen lenkkaritki esiin. Paljonhan mä kävelen päivittäin mutta olis kiva kohottaa kuntoa. Huomaa kun pyöräilee tuo kärry ja pikku nuppuset perässä niin isommassa ylämäessä alkaa olla aika pulassa...

Lähettiin liikenteeseen pyöräkärryllä koska se on mun mielestä paras tohon puuhaan (kaikista 4 eri kärryistä...). Aku kerhoon ja Iivon kanssa suunnattiin pururadalle (virhe!keväinen upottava koostumus ei ollut kannustavaa). No aloitin kuitenkin hölkällä. Hölkkäsin aina niin kauan kun tuntui että pystyy ja kävelin niin kauan että hengitys tasaantui ja taas menoks. Ei ollu kamalaa, aika selviytyjä fiilis ku päästiin kotiin läpimärkänä räntäsateesta (ja hiestä!). Iivo tietenki oli turvassa lämpösessä ja kuivassa kärryssä ♥ Kärryistä kuului matkalla "aaaa...ööööö...eeeee" kun kärryt täräji välillä epätasasessa maastossa, Iivon lempijuttuja kun ääni "väräjää".

Jaa a, ehkä tämän vois ottaa oikeen tavaksi? En kyllä lupaa mitään!

Siinä ne lenkkarit on kuivumassa koettelemuksen jäljiltä.

Vielä pitää näyttää, kävin yläkerrassa kaivelemassa Iivolle "uutta" eli Akun vanhaa vaatetta.

Oon siis säästänyt semmoisia vaatteita jotka ollut käytössä hyviä ja miellyttää mun silmää.

Nää on Lindexistä ihan perus farkut resoreilla. Aivan parhaat pihaleikeissä kun lämpenee/kuivenee. Näitä onkin useemmat erikokoset odottamassa.

Nää on tullu meille käytettyinä. Vakosamettihousut, kans hyvät ulkoleikeissä kesämmällä. Kun nää rupes käymään Akulle lyhkäsiks mä vauhdoin hitusen pidemmät resorit lahkeisiin ja laitoin vielä kuminauhat niin saa kengän alle.

Nää on kirpparilta. Tämmöset velourhousut ei kyllä mee juuri mikskään käytössä. Nämä Iivo saikin heti tänään jalkaan.

"Hätäkahviseuraa"

Me ollaan kierrelty nyt muutama vuosi lähialueen puistoja ja tuntuu olevan tosi, siis tosi vaikeeta löytää sattumalta leikkiseuraa. Meidän lähistöllä on aika paljonkin puistoja ja ehkä sekin hajaannuttaa leikkijöitä. Facebookissa on näitä "hätäkahvi" ryhmiä ja meilläkin on Vaasan alueella oma. Taisi olla jonkun muun idea mutta tartuin tuumasta toimeen (siskon avustuksella) ja loin semmoisen "alaryhmän", meidän asuinalueelle siis oman hätäkahvi ryhmän joka on pääasiassa lapsiperheille. Tällä hetkellä ryhmässä on 26 jäsentä. Toistaiseksi ollaan puhuttu lähinnä leikkipuisto seurasta yms. mutta saa nähdä mitä siitä kehkeytyy. 

Tänään oli ensimmäiset treffit hätäkahvi ryhmäläisten kanssa. Meitä oli paikalla neljä äitiä lapsineen. Oli mukavaa kun oli itsellä juttuseuraa ja lapsilla tietenkin leikkiseuraa. Kiva tutustua vähän uusiinkin ihmisiin kun on ollut monta vuotta lähinnä kotona. Tällä kertaa ei ollut kahvia mukana eikä (kai) varsinaista hätääkään mutta ilmojen lämmetessä voisi järjestää piknik henkisiä tapaamisia ja ottaa termarit ja eväät mukaan.

Hämähäkkikeinussa, poikien serkut Onni ja Mimosa oli myös mukana.

Aurinkokin pilkahteli välillä, oi sitä lämpöä...