Kuinka meidän lapset jaksaa istua rattaissa?

Tää on kysymys minkä mä oon kuullut yllättävän usein. Jopa jo silloin kun Aku n.vuoden vanha, "eikö se halua kävellä?". Tietysti se haluaa kävellä ja saakin kävellä mutta ei silloin kun ollaan lenkillä  :D  tai menossa kauppaan, kylään vähän kauemmas tai kivaan leikkipuistoon mikä ei oo ihan nurkan takana. Niinkuin oon aiemminkin sanonut (esim. täältä voit lukea) tykkään kulkea ilman autoa. Meillä on ihan ok matkat kulkea pyörällä ja kävellen, alle 1km päässä toisessa suunnassa on pienempi lähikauppa ja sama matka toiseen suuntaan niin on isompi kauppa ja molempiin tulee postipaketteja  ;D  sehän tekee jo paljon.  Puolen tunnin kävelymatkan päässä onkin jo apteekki, kirjasto, ravintoloita, kaksi kirpparia jne. Ja jos pyörällä lähtee niin keskustaankin pääsee alle puoleen tuntiin. 

Semmosta reilua puolta tuntia suuntaan mä pidän nykyään jonkinlaisena rajana, sitten pitää olla jo jotain kivaa tiedossa lapsille. Silloin kun oli vain yksi lapsi joka nukkui vielä päivväunetkin, meidän retket oli huomattavasti pidempiä. 

No kuinkas ne sitten suostuu istumaan? Kerron tietysti että mitä kivaa on tiedossa "jee kauppaan! Pääsee autokärryyn tai saa oman kärryn" hehheh.. niin, ja on meillä erilaisia viihdykkeitä.

Pyöräkärryyn pojat saa aina valita jotkut lelut mukaan. Iivolla on vakkarina tämmönen soiva lelu minkä joulupukki toi. Siitä kuuluu eläinten ääniä ja musiikkia kun painelee eläinten kuvia.

Iivon pyöräkärry lelu.

Kärryssä on molemmissa reunoissa tommoset taskut joihin pojat aina laittaa aarteensa. 

Akulla on tommonen sammakko pussukka jonka sai synttärilahjaksi. Sielä Akulla on mummilta saatuja kolikoita, niillä voi sitten joskus ostaa vaikka purkka-automaatista purkan. Aku yleensä laskee rahoja ja huutelee mulle mitä kaikkea aikoo niillä ostaa, vaikka ei oltaisi edes menossa kauppaan  :D

Akun pyöräkärry lelu.

Tämän rattaisiin kiinnitettävän ratin Aku sai 1v lahjaksi ja se on ollut kovassa käytössä.

Vaunu ratti.

Aku ei nykyään kaipaa niin hirveesti viihdykettä kuin pienempänä. Me jutellaan ja Aku tarkkailee ympäristöä, etsii rekkoja, työmiehiä, nostureita jne. Joskus kun Aku oli n.2v meillä oli usein jotain evästäkin mukana. Aku lopetti päikkärit 1v10kk vanhana mutta jatkoin päiväkävelyitä ja Aku sitten lepäili kyydissä ja nakerteli omenaa, rusinaa tms. ja luki kirjoja.

Nuo kirjat joissa on ääninappeja on mun mielestä toimivimpia  ;D On Akulla joskus ollut muumi läppärikin mukana.

Ennen Iivoa kun Aku istui pyöräillessä istuimessa, meillä oli mukana pieni lelukoira jonka kaulaan on sidottu naru. Toisen pään sidoin istuimen reunaan niin ettei koira putoa niin alas että menee pinnojen väliin. Aku piti koiraa sylissä, eikä se tainnut kertaakaan edes pudota  :)

Iivolla oli tässä jo perus kiemurtelu vaihe kärryjen kyydissä mutta tuntuu että se meni ohi. Voihan se alkaa uudestaan mutta en kyllä kovin helposti ole antamassa periksi että rattaista pääsee kesken pois koska sitten meiltä jää monta kivaa juttua tekemättä + reissut on mun jokapäiväinen liikunta. En jaksaisi joka ilta lähteä enää erikseen lenkille, joskus kyllä menen jos Touho ei ole voinut päivällä olla mukana ja silloin se on ihan kivaa omaa aikaa. 

Lisätään nyt vielä että lyhyemmillä matkoilla Aku pyöräilee ja usein kävelee loppumatkasta jonkun sopivan pätkän minkä tiedän että jaksaa. 

Suostuuko teidän lapset istumaan kärryissä?

Missä menee raja?

 Missä menee hyvän maun raja bloggaamisessa? Lasten suhteen, perheen ja oman itsen kannalta. Kuinka paljon kannattaa kertoa ja onko motiiveilla väliä. Osa julkaisee lapsista vain sellaisia kuvia joista lasta ei tunnista, osa ei ollenkaan ja osa täysin selvästi tunnistettavia kuvia. Itse kuulun jälkimmäiseen kastiin eikä mun mielestä ole oikeaa tai väärää kastia. Ehkä enemmän on kyse siitä millaisia kuvia julkaisee. No onko sitten väliä jos kertoo kaikki neuvola kuulumiset? Riippuu kai mitä se "kaikki" on. Ehkä se bloggaaja ei kerrokkaan kaikkea, lukijat vaan luulee niin?

Itse ajattelen (nyt, alkuun en edes etukäteen ajatellut) että kuvat ja nimet on ok, koska en julkaisisi mitään noloa tai liian henkilökohtaista. Onko mun lapset 15 vuoden päästä sitä mieltä että mä oon pilannu niitten elämän? Ehkä, mutta sillä ei välttämättä oo mitään tekemistä blogin kanssa :D

No entäs muut läheiset ihmiset? Kysyn luvan jos haluan julkaista jonkun kuvan ja keneltä oon kysynyt ollaan sovittu että julkaisen vain sellaisia mitä itsestä tai omista lapsistakin voisin julkaista. Itekkin oon joskus kiletänyt laittamasta mun kuvaa esim. faceen tai instaan. 

Mitä sitten kannattaa kertoa itsestä? Toiset on avoimempia kuin toiset ja toisilla vaan ei oo yhtä paljon luurankoja kaapissa kuin toisilla. Itse jätän työn blogin ulkopuolelle, en tosin tällä hetkellä olekkaan töissä vaan hoitovapaalla mutta mun mielestä työasiat ei kuulu someen yms. Tai ehkä jonkun alan työasiat sopii? Aika näyttää mitä kaikkea tulee omasta itsestä kerrottua, tässä nyt on hurjat muutama kuukausi bloggaamista takana.

Eilen oltiin kummipojun 13v syndeillä. Juhlat vietettiin piknikin merkeissä Hietasaaressa, aurinko paistoi ja se tuuli jolta täälä nyt vaan ei välty, oli yllättävän lempeä. Tässä vielä kuvapläjäys ihanista kakaroista ♥

Iivo kulta nauttii kun on paljon ihmisiä ympärillä, hattukin pysyi kokoajan päässä  :)

Aku oli taas kerran itse stailannut itsensä ♥ Akulla on kyllä luontaista silmää pukeutua, vaikka välillä tekis mieli puuttua asu valintoihin  :D

Ihana pikku-Mimo

Aku ja päivänsankari Rasu

Sekalainen sakki serkku-poikia. Rasu, Emil, Aku ja Onni

Lisää piknik retkiä kiitos! Eilen olikin oikeastaan kaksi piknikkiä kun oltiin päivällä lasten kanssa laivapuistossa pyöräkärryllä. Meillä oli eväät mukana ja tultiin vielä palosaaren torin kautta, jädee...namiii!

♥ Nora

Hölkkä kuulumisia ja vihreää leivälle

Kirjoitin tuossa muutama viikko sitten kun päätin aloittaa hölkkä/juoksu lenkit kävely lenkkien lisäksi. Löydät postauksen täältä. Oon käynyt kaksi kertaa viikossa purskalla ja täytyy sanoa että juoksu on kyllä kiitollinen harrastus. Kehitystä huomaa oikeastaan kerta kerralta. Oon joka kerta vähän pidentänyt matkaa ja kiva huomata että varsinkin hapenottokyky on parantunut selvästi. 

Nyt aionkin lisätä kolmannen juoksu kerran viikkoon, saa nähdä onnistuuko. Mulla on aina ollut Iivo pyöräkärryssä mukana ja useimmiten se nukahtaakin tasaiseen menoon. Molempia poikia en viitsi kärryyn ottaa koska se kävisi mulle liian raskaaksi juosta, kävellenhän me kyllä viipotetaan menemään vaikka kuinka pitkälle, Akun kerho aamut onkin olleet oiva juoksu ajankohta. Voinhan mä lähteä lenkille kun Ami tulee töistä, mä vaan oon energisimmilläni aamusta. Oonkin miettinyt jaksaisiko Aku polkea pyörällä vierellä, sekin jaksaa koko ajan pidemmälle.

Jos on seuraa niin jaksaa kyllä illemmallakin, siskon kanssa käydään joskus kävelylenkeillä iltaisin ja ehdottelinkin että jos kokeiltaisiin yhdessä juoksua joku kerta. 

Siis mä ihan oikeesti jopa lauantai aamuna kun kävin 7.30 purskalla juoksemassa kun Iivo jo veteli päikkäreitä kärryissään, niin mä pysähdyin vielä tekemään vatsoja kun sielä on sellaisia telineitä. Siis minä. Ei siinä, kyllä mä vatsoja teen joskus kotona mutta että yleisellä paikalla. Edistystä siinäkin mielessä.

Oi, oon jo parin viikon ajan saanut hakea pihasta leivän päälle ruohosipulia ja viinisuolaheinää namiii...Muuta satoa ei vielä saa mutta ihanaa kun on omasta pihasta vihreää lautasella.

Yllätys!

Perjantaina Ami toi mulle yllärin, uuden pyörän! Ei siis ihan uus uus mutta mulle uusi. Meillä on ollut huonoa tuuria pyörien kanssa, molemmilta on varastettu useampi uusi tai uudeveroinen pyörä. Siksi meillä on ollut nyt vaan yksi aikuisten pyörä, mun uutena ostettu perus mummis ilman mitään mukavuuksia. Ami oli bongannut tori.fi:stä hienon Helkaman pyörän, se on tommoinen metallin hohtoinen beige (värihän on tärkein) ja seitsemän vaihdetta. Täytyy sanoa että oli pikkuusen mukavampi mennä ylämäessä pyöräkärry perässä vaihteellisella kuin vaihteettomalla pyörällä..

Sitä piti tietysti päästä testaamaan. Lähdettiin ilta pyöräilylle Palosaaren torille jätskille. Pohjoistuuli oli kyllä aika jäätävä mutta jätskiä piti saada.

Poikaset kyytiin ja menoksi..

Palosaaren torin suihkulähde joka ei tosin vielä ole päällä, ja mun pyörä ♥

Mitään pallojätsejäkään ei vielä saanut mutta eipä se mitään.

Aku juoksenteli suihkulähteessä..

Hyppi kivikossa...

Iivokin vähän sekkaili yksin..

...ja yhdessä.

Hieno kilikellokin mulla..

Kyllä nyt kelpaa pyöräillä!

Hölk hölk hölkkää!

Mä kävin joskus juoksemassa ennen Akua. Olin just päässy hyvään vauhtiin siinä puuhassa kun tulin raskaaksi. Oli niin huono olo etten voinut juosta tuntui että vatsansisältö hölskyy ylös.. juoksu vaihtui siis takas kävelyyn. Sitten kun ei enää tehnyt pahaa ajatus juoksemisesta niin alkoi kaikenmaailman vatsakrampit aina kun lähti liikkeelle, piti pysähtyä kesken kävelynkin kumartumaan. No ei siitä enempää mutta juoksu siis jäi. Kun Aku oli semmonen alta 2v niin aloitin taas pikkusen hölkkäilemään, no ei mennyt kauaa kun rupesin odottamaan Iivoa ja sama stoori.

Oon kattellu että hirveesti ihmiset hölkkää/juoksee. Kaikennäköstä ja kokosta ihmistä koikkeloi vastaan. Viimenen sysäys mun juoksu innon herättämiseen oli kun semmonen pullantuoksunen reilusti eläkeiän ylittänyt pikkusen pyylevä rouva pinkoi mun ohi kuin aropupu! Siinäpä tavotetta itse kullekkin!

Eli siis, eilen illalla päätin että kun aamulla oon vieny Akun kerhoon niin tavanomaisen kävelylenkin sijaan meenkin juoksemaan! Kaivoin oikeen lenkkaritki esiin. Paljonhan mä kävelen päivittäin mutta olis kiva kohottaa kuntoa. Huomaa kun pyöräilee tuo kärry ja pikku nuppuset perässä niin isommassa ylämäessä alkaa olla aika pulassa...

Lähettiin liikenteeseen pyöräkärryllä koska se on mun mielestä paras tohon puuhaan (kaikista 4 eri kärryistä...). Aku kerhoon ja Iivon kanssa suunnattiin pururadalle (virhe!keväinen upottava koostumus ei ollut kannustavaa). No aloitin kuitenkin hölkällä. Hölkkäsin aina niin kauan kun tuntui että pystyy ja kävelin niin kauan että hengitys tasaantui ja taas menoks. Ei ollu kamalaa, aika selviytyjä fiilis ku päästiin kotiin läpimärkänä räntäsateesta (ja hiestä!). Iivo tietenki oli turvassa lämpösessä ja kuivassa kärryssä ♥ Kärryistä kuului matkalla "aaaa...ööööö...eeeee" kun kärryt täräji välillä epätasasessa maastossa, Iivon lempijuttuja kun ääni "väräjää".

Jaa a, ehkä tämän vois ottaa oikeen tavaksi? En kyllä lupaa mitään!

Siinä ne lenkkarit on kuivumassa koettelemuksen jäljiltä.

Vielä pitää näyttää, kävin yläkerrassa kaivelemassa Iivolle "uutta" eli Akun vanhaa vaatetta.

Oon siis säästänyt semmoisia vaatteita jotka ollut käytössä hyviä ja miellyttää mun silmää.

Nää on Lindexistä ihan perus farkut resoreilla. Aivan parhaat pihaleikeissä kun lämpenee/kuivenee. Näitä onkin useemmat erikokoset odottamassa.

Nää on tullu meille käytettyinä. Vakosamettihousut, kans hyvät ulkoleikeissä kesämmällä. Kun nää rupes käymään Akulle lyhkäsiks mä vauhdoin hitusen pidemmät resorit lahkeisiin ja laitoin vielä kuminauhat niin saa kengän alle.

Nää on kirpparilta. Tämmöset velourhousut ei kyllä mee juuri mikskään käytössä. Nämä Iivo saikin heti tänään jalkaan.

Ulkoilua ja himailua

Alkaa olla pääsiäs touhut pian ohi, sitten saaki alkaa suunnitella vappua ja poikien synttäreitä ja veneily kausikin lähenee..ihanaa. Saa herkuttelutkin vähentyä (ei toki loppua) nyt taas pikkusen kun on tullut tota suklaata ja muuta mussuteltua.

Mä oon se pöyröö joka ostaa ne viimeset -50% mämmipaketit hyllyn nurkasta kun muut jo kiertää ne kaukaa. Mä oon aina  tykänny mämmistä, niinku oikeestaan kaikesta ruuasta..Ihmettelin jo lapsenakin niitä jotka joka ruuasta nupaji "hyi mä en tykkää" "mitä tää on mä en syö" jne. Lapsena laitoin mämmiin aina sokeria päälle ja jos oli niin tietysti kermaa. Nykyään mä tykkään siitä kevyt maidon kanssa ja makeutta on kyllä tarpeeks ilman sokeriakin..

Tänään lähin amupalan jälkeen poikien kaa pyöräileen. Tehtiin jonkunmoinen lenkki ja sitten mentiin "meidän omaan puistoon" leikkimään. Tänään oli kavereitakin puistossa, se on aina kivaa  :)

Mä niin tykkään tosta meidän pyöräkärrystä ♥

Pojat hiekkalaatikolla.

Iivo innoissaan rikkoi äitin ja Akun tekemät kakut.

Kakku maistiaiset   :)

Onko näin onnellista vauvaa nähtykkään ♥

Meidän iskä on vähä flunssassa ja tuntuu että Akukin saattais sen saada... Voi olla että tänään vaan hengaillaan ja vois kattoo  vaikka jonkun leffan. Huomenna alkaakin arki.

Iivo valmistautuu välikauteen...

Iivo on reilu 10kk vanha ja vasta vähän "harjoitellut" ulkoleikkejä. Lumen aikaan Iivo pääsi muutaman kerran pyöriskelemään lumessa, lähinnä se kyllä  makasi mahalla ja nuoli maata.. Nyt ollaan käyty muutamia kertoja leikkipuistossa Iivonkin ollessa hereillä ja liukumäki ainakin oli pop sekä tietysti nyt olisi pitänyt saada nuoleskella soraa/hiekkaa jne. No, kyllä se vähenee kun pääsee paremmin liikkumaan ja löytää muuta tekemistä. Iivo tällä hetkellä lähinnä konttaa ja vähän vielä ryömii kun oikeen kiire tulee, kärryn kanssa ottanut muutamia askeleita mutta kävely on vielä kaukainen haave. Mopon kyydissäkin pystyy jo pienen matka istumaan. 

Tälläinen vintiö löytyi aamulla pöydän alta.

Olen säästänyt aika paljon Akun vanhoja vaatteita ja ne on Iivolla käytössä mutta välikausivaatteet ostin uutena koska en ollut niitä säästänyt. Akun kanssa en näin pienenä yhtä paljon varsinkaan kurakeleillä ulkoillutkaan mutta nyt on eri kun joka tapauksessa mennään Akun kanssa ulos. Oon aikamoinen tarjoushaukka ja ostan melkein kaikki ulkoiluvaatteet alesta. Mielelläni ostaisin myös kirppareilta mutta tuntuu että hinnat tuppaa olemaan käytetyille liian kovia kun alesta saa usein lähes yhtä halvalla samoja tuotteita. Iivolle löysin Jonathanin hyvät henkseli housut ja takin. Niissä on "tekniikka kohillaan" ☺ Eli 10 000 vesipilarit jne. Hanskatkin on Jonathanin ja samoilla ominaisuuksilla. Kaikki oli vähintään puoleen hintaa. Sadehattu on Reimatec ja se on Akun vanha, sitä ennen se on ollut jo poikien serkulla.

Koska Iivo ei vielä kävele tässä on Iivon Reimatec töppöset jotka on myös useamman lapsen palvelleet ja edelleen toimii, ei ole kastunut varpaat vaikka on loskassa oltu. Vielä Iivo on ulkoillut äitiyspakkauksen haalarissa ja Rukkan kurahousut siinä päällä.

Kypärä lakki ihanilla korvilla on myös Akun vanha ja serkuilta saatu samaten Kimperin vihreäraidallinen pipo ja Maximon ihana trikoo lippis naruilla. Vihreät puuvilla hanskat on Ciraf merlliset Akun peruja. Uutta tässä on vain minun ompelemat viidakko- pipo ja -huivi.

Pärjäisköhän näillä?

Tänä aamuna kyllä vähän yllätti paksu lumikerros maassa.. 

Aku katselee ikkunasta lumisia maisemia ennen kerhoon lähtöä.

Vein Akun kerhoon pyöräkärryllä kävellen koska siinä on isommat renkaat kun meidän tuplissa. Täytyy sanoa että oli melkosen raskasta, sen verran paljon oli tullut lunta.