perjantai 18. syyskuuta 2015

Äiti karkaa töihin


Aamu ja kiire. Pitäis jo olla kovaa vauhtia lähdössä, kerho alkaa muutaman minuutin päästä. Sanon miljoonatta (ainakin kymmenettä) kertaa: syö nyt jo, ootko jo syönyt, syö, juo, joitko jo jne.. Mitäs seuraavaksi? Pue nyt, puitko jo, ootko jo pukenut.. Nyt on kiire, muut sielä jo odottaa.. Lista jatkuu. Akulla ei varsinaista uhmaa ole ollutkaan, meidän "ongelma" on vitkuttelu. Oonkin kirjoittanut aiheesta aiemminkin täälä. Välillä tuntuu varsinkin aamuisin että eläisin hidastetussa elokuvassa (Iivo tosin paahtaa menemään pikakelauksella..). 

Tässä yhtenä aamuna tuli jo itsellekkin epätoivon täytteinen tuskainen olo, raskasta hokea samaa asiaa jatkuvasti. Ja vastaushan on aina "mähän puen" tai "mähän syön"  :D

Mitä tekee tämä äiti? Uhkaan dramaattisesti lapsilleni "äiti karkaa töihin ja saatte mennä päiväkotiin!" Tosi kypsää.. (ja aivan kuin päiväkoti olisi joku rangaistus)

Tuntuuko muista kotiäideistä toisinaan siltä olisi helpompi mennä vaan töihin? Olisi kahvi ja ruoka tauot ja vessaankin pääsisi yksin!  Silti en kyllä oikeasti vaihtaisi tätä (vielä ainakaan) pois. Mä tykkään olla kotiäiti. Mun mielestä ei ole yhtä ainoaa oikeaa vaihtoehtoa, kotiäitiys tai "uraäiti" (inhoon tota sanaa), vaan se on täysin perhe kohtaista. Mutta meillä tämä toimii näin ja aion nauttia kotiäitiydestä niin kauan kuin se on kaikin puolin järkevää.

                                  Kuinka te lukijat? Onko sielä kotiäitejä vai "uraäitejä"?

8 kommenttia:

  1. Voi että,täällä on myös yksi aamu vitkuttelija! Helmi rakastaa olla pk:ssa mutta aamut lähtee tytöllä käyntiin aina _todella_ hitaasti. Sukat laitetaan väärinpäin jalkaan, lusikkaa pyöritellään jugurtissa ja tietysti maataan olkkarin lattialla x-asennossa niin pitkään kuin mahdollista :D (muuten helmi on sitten hulivili kyllä!) töihin haluan ajoittain mutta lapset on niin pienen hetken pieniä että nautin nyt tästä ja opiskelen lukio opintoja samalla etänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuullostaa niin tutulta :D Hyvä että opiskelut sujuu etänäkin :)

      Poista
  2. Minulla on kotona ollessani kummankin lapsen kanssa tullut se vaihe kun huomaan, että menetän hermoni (liian useasti) juuri tällaisten asioiden kanssa. Aamulla lasta saa pyytää pukemaan tai lounaalla olla leikkimättä ruuan kanssa jne.. Kummallakin kerralla luulen, että se on ollut sitä henkistä pohdintaa ja on tavalla tai toisella kypsytellyt ajatusta mennä töihin. Minusta ei tosin koskaan olisi siihen, että tekisin 50% töitä.. Huomaisin vaan jossain vaiheessa tehneeni 100% puolella palkalla. Sillä tavoin voisi sanoa että olen kyllä "uraäiti", niin kamalalta kuin se kuulostaakin! APUA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Olen tehnyt puolta päivää töitä tuossa poikien välissä ja täytyy kyllä myöntää että aina kun lähti töistä tuntui siltä ettei anna tarpeeksi..Mutta se auttoi myös jaksamaan kotona, eli ehkä mä kohta karkaankin töihin (ihan pikkusen).

      Poista
  3. Jostain syystä en haluaisi myöntää tätä, mutta mä olen vain ja ainoastaan uraäiti. Jotenkin tulee heti sellainen paska-äiti-fiilis, kun sanoo jotain tollaista ääneen :D Olen töissä perheyrityksessämme ja työni on sellaista, että se kulkee mukanani aina. Voin periaatteessa tehdä työni mistä maailman kolkasta tahansa kunhan minulla on puhelimeni ja siinä toimiva netti :D Ja tästä syystä olen tehnyt (aika vähän, mutta kuitenkin tehnyt) esim. äitiyslomat läpeensä töitä. Kun ne työt voi tehdä kotoakin.

    En ole esimerkiksi koskaan kokenut sellaista äitiyslomaa, ettäkö voisin oikeasti lomailla. Sen haluaisin joskus kokea, tai vaan sen ihan lomankin. Vaikka toisaalta, en minä varsinaisesti ole työstänikään valmis luopumaan.

    Taidan jäädä seuraamaan blogiasi, löysin Napsahdusten kautta tänne ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että löysit ja jäät seuraamaan :) Toisaalta semmoinen työ jonka voi tehdä kotoa käsin omalla aikataululla olisi kiva varsinkin kun lapset kasvaa. Perus duuni jossa ollaan väkisinkin pitkä päivä poissa kotoa ei houkuttele.. Mutta arvostan kyllä äitiyslomaa jossa saa "vaan lomailla" ;D

      Poista
  4. Apua tää oli just meidän arkea ;) Meillä kyllä on uhmaakin omiksi tarpeiksi ja nyt viime aikoina korvatkin kadonneet, totteleminen ei vaan onnistu millään. Kevyesti kiristää välillä ... Mutta kyllä mie silti iloinen oon,kun voin lapset kotona vielä hoitaa :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista ♥